Lue keskustelun säännöt.
Taaperon arvostelevat isoäiti
28.12.2021 |
Taaperomme on ainoa lapsenlapsi miehen puolelta ja hänen vanhempansa ovat höpsähtäneet lapsesta. Onneksi välimatkaa heille on useampi sata kilometriä. Nyt joulun aikaan, kun olivat käymässä, huomasin taas, kuinka hankalaa heidän vierailunsa aikana on. Vieläkin olo on kuin hengästynyt, vaikka lähtivät tapanina.
Mummi on näennäisesti herttainen ja lämmin. Ei suoraan arvostele, mutta kun hoidan lasta, hän jupisee taustalla, niin että kuulen. Esim. jos puen lasta ulos nukkumaan, hän käy jupisemassa "paleltuu tuolla.." ja lähtee sitten pois. Sama on monessa muussakin tilanteessa. Jos asian ottaa puheeksi, hän kuittaa, että "enhän minä ja kyllä te vanhemmat tiiätte". Sitten jatkaa samaa.
Tuhisee ja tuhahtelee myös, jos lapsi kaatuu tai jos en ole aivan kiinni hänessä vahtimassa.
Hän myös soittelee ja pommittaa viesteillä. Nykyisin osaan olla vastaamatta, jos en jaksa jutella, mutta luulen, että hän ärjyy tästä miehelleni. Hän on puolellani tilanteissa, on väsynyt äitiinsä. Kumminkin toivoo, että lapsella olisi jonkinlainen suhde heihin.
Hankalinta tässä on se,etten saa otettua asiaa puheeksi. Tai kun otan, keskustelu laantuu. Luulen, että mummi ajattelee vilpittömästi, että hän tietää parhaiten, mikä olisi hyväksi lapselle ja hänelle on vaikea katsoa, miten kasvatamme lasta. Tosiasiassa hänellä on viileät välit kaikkiin kolmeen lapseensa.
En tiedä, mitä tällä kirjoituksella haen. Ehkä vertaistukea ja neuvoja. Tuntuu, että äitiys on muuten ku on hankalaa ja riittämättömyyden tunne on läsnä kokoajan. Eikä siihen auta, että joku riivinrauta jatkuvasti arvostelee kaikkea, mitä teen lapseen liittyen.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo otsikko kertoo kaiken - taaperon arvostelevat isoäiti!
Tuo on kontrollointia ja vallankäyttöä, mikä on puettu auttamisen kaapuun. "Minä vain huolestuin, kun lapsella ei ole tarpeeksi villavaatetta päällä!" jne. Oikeasti asiat pitäisi tehdä juuri niin kuin hän tekisi. Meillä tuo sai ihan hassuja piirteitä, kun ulkona ei käytetty nykyaikaisia lämpimiä ja vedenkestäviä toppahanskoja, vaan jotain villalapasia, kun "tällaiset teilläkin oli, kun olitte pieniä, ihan hyvin ne nytkin toimivat!". Eivät muuten toimi, kun entisaikaan ei ollut jatkuvia loskakelejä eikä tuullut näin paljon.
Minä yritin tarjota lapsilleni mummon (osittain siksi, että minähän ne huudot sain, jos ei mummon tapa kelvannut) ja pikkulasten kanssa meni vielä hyvin, eihän pikkulapset muutenkaan voi toimia oman tahtonsa mukaan. Siinä 5 vuoden iän jälkeen lapsetkin alkoivat tajuta, että ei tämä ole normaalia, ja välit alkoivat viilentyä. Minä en niitä aktiivisesti viilentänyt!
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kontrollointia ja vallankäyttöä, mikä on puettu auttamisen kaapuun. "Minä vain huolestuin, kun lapsella ei ole tarpeeksi villavaatetta päällä!" jne. Oikeasti asiat pitäisi tehdä juuri niin kuin hän tekisi. Meillä tuo sai ihan hassuja piirteitä, kun ulkona ei käytetty nykyaikaisia lämpimiä ja vedenkestäviä toppahanskoja, vaan jotain villalapasia, kun "tällaiset teilläkin oli, kun olitte pieniä, ihan hyvin ne nytkin toimivat!". Eivät muuten toimi, kun entisaikaan ei ollut jatkuvia loskakelejä eikä tuullut näin paljon.
Minä yritin tarjota lapsilleni mummon (osittain siksi, että minähän ne huudot sain, jos ei mummon tapa kelvannut) ja pikkulasten kanssa meni vielä hyvin, eihän pikkulapset muutenkaan voi toimia oman tahtonsa mukaan. Siinä 5 vuoden iän jälkeen lapsetkin alkoivat tajuta, että ei tämä ole normaalia, ja välit alkoivat viilentyä. Minä en niitä aktiivisesti viilentänyt!
Kiitos vastauksesta. Nimenomaan vallankäytöltä se tuntuu. Me molemmat tiedämme, mitä hän tarkoittaa, mutta asiasta ei voi puhua. Tiedän, että minun ei hänelle tarvitse perustella valintojani, mutta aivan hyvin voisin keskustella lapsen pukeutumisesta hyvässä hengessä. Mutta hänen sanat ja suhtautuminen saa minut tuntemaan itseni todella tyhmäksi tyttöseksi, joka on huono äiti ja ei osaa mitään. Vaikka olen korneakoulutettu, keski-ikää lähestyvä fiksu nainen. En saa tilanteessa sanaa suustani ja tilanteen jälkeen olen raivoissani.
Onkohan mitään, mikä saisi hänet käsittämään asemansa ja myös minun asemani äitinä.. En usko, että viittä vuotta jaksan kuunnella tätä nöyryytystä ja halveksuntaa.
Mitäkö kirjoituksella haet.
Minäpä kerron, taas yhtä anoppivihakeskustelua.
Ei se mitään, jauhakaa vaan.
Jään aina miettimään, miten huolitte miehiksenne noita ääliöitten kasvattamia turjakkeita.
No kaipa ette parempia saa.
Jatkakaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäkö kirjoituksella haet.
Minäpä kerron, taas yhtä anoppivihakeskustelua.
Ei se mitään, jauhakaa vaan.Jään aina miettimään, miten huolitte miehiksenne noita ääliöitten kasvattamia turjakkeita.
No kaipa ette parempia saa.
Jatkakaa!
Minulla kyseessä on oma äiti.
Puolisoni rakastui minuun kauan ennen kuin tapasi äitini. Olemme äitini kanssa hyvin erilaiset ihmiset.
Kysyt siltä anopiltasi, että mitä hän olisi nuorena äitinä sanonut, jos oma äitinsä olisi tarjonnut hänen lastensa käytettäväksi paperisia talvitöppösiä, koska ”ihan hyvin niillä sota-aikana” pärjättiin!!
Maailma muuttuu ja joka sukupolvella on omat hyvät juttunsa. Oman äitini mielestä lasteni (noin parikymppisiä) pitäisi onnen riemusta loistaen ottaa vastaan mummonsa 50 v säilömiä tavallisia käyttäesineitä kuten keittiövälineitä, lakanoita, pyyhkeitä ym.
Kyllä he osan ottavatkin, siis hyväkuntoiset ja uudet, mutta tuskin ottavat loppuunkulutettuja pyyhkeitä. Omalta äidiltäni tiedustelin, että olisiko silloin nuorena halunnut ottaa vastaa 1910/20 -luvun käyttötavaraa asuntoaan täyteen? Juu ei, koska on kivaa hankkia tavaroitaan oman maun mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäkö kirjoituksella haet.
Minäpä kerron, taas yhtä anoppivihakeskustelua.
Ei se mitään, jauhakaa vaan.Jään aina miettimään, miten huolitte miehiksenne noita ääliöitten kasvattamia turjakkeita.
No kaipa ette parempia saa.
Jatkakaa!
Minun mies on huippu ja juuri paras minulle. Hänen äitinsäkin ihan mukava ilman tätä piirrettä. Siis ei meistä mitään ylimpiä ystäviä tule/ole tullut, mutta ajanvietto yhdessä on ollut aiemmin mukavaa. En häntä toki vihaa. Mutta hänen käytös aiheuttaa minussa ihan valtavaa ahdistusta.
En tiedä, miksi tämä tuntuu olevan yleistä. Minusta käytös, jota hän harrastaa ei olisi sopivaa keneltäkään.
Haluaisin pitää välit hyvinä tai edes neutraaleina.
Annapa puolisollesi tekemistä.
Ai niin, avoimuus ei ole teidän juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita olla huomioimatta sitä höpötystä. Teet asiat tavallasi. Se saattaa loppua ajankanssa ihan itsestään kun kukaan ei tee puheista mitään numeroa.
Lapsen takia kannattaa välillä kestää kritiikkiä, lapselle on tärkeää saada sukulaisiin suhde, vaikka se ei sinun tai miehesi kohdalla olisi niin mieluista, voi lapsella olla ihan eri kokemus. Ja kun lapsi kasvaa on tosi kiva kun hän voi kylällä ihan yksin mummolla ja voit miehesi kanssa olla kahdestaan vaikka hotellissa nauttimassa toisistanne.
Vierailija kirjoitti:
Annapa puolisollesi tekemistä.
Ai niin, avoimuus ei ole teidän juttu.
Mitä minä häneltä voin pyytää? On samaa mieltä kanssani, että mummin käytös on asiatonta. On sanonut sen hänelle, mutta mummi vaan vähättelee. Ei ota poikaansakaan sen vakavammin, pitää tätäkin pikkupoikana, vaikka on vastuullinen, kohtelias ja edennyt työelämässä hyvin.
Mieheni toive on, että pidämme etäiset välit hänen vanhempiinsa. Kumminkin niin, että he tapaavat silloin tällöin lastenlastaan. Ymmärrän tämän hyvin. Vaikka ovat vaikeita, ovat hänen vanhempansa.
Jos tarkoitat, ettei kerro äitinsä ärjymisestä, niin siinä ei ole asiasisältö varmastikaan kerrottavaksi. Samaa hankitusta, jota olen itsekin kuullut tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koita olla huomioimatta sitä höpötystä. Teet asiat tavallasi. Se saattaa loppua ajankanssa ihan itsestään kun kukaan ei tee puheista mitään numeroa.
Lapsen takia kannattaa välillä kestää kritiikkiä, lapselle on tärkeää saada sukulaisiin suhde, vaikka se ei sinun tai miehesi kohdalla olisi niin mieluista, voi lapsella olla ihan eri kokemus. Ja kun lapsi kasvaa on tosi kiva kun hän voi kylällä ihan yksin mummolla ja voit miehesi kanssa olla kahdestaan vaikka hotellissa nauttimassa toisistanne.
Kiitos, ehkä koetan tätä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkö kirjoituksella haet.
Minäpä kerron, taas yhtä anoppivihakeskustelua.
Ei se mitään, jauhakaa vaan.Jään aina miettimään, miten huolitte miehiksenne noita ääliöitten kasvattamia turjakkeita.
No kaipa ette parempia saa.
Jatkakaa!
Minun mies on huippu ja juuri paras minulle. Hänen äitinsäkin ihan mukava ilman tätä piirrettä. Siis ei meistä mitään ylimpiä ystäviä tule/ole tullut, mutta ajanvietto yhdessä on ollut aiemmin mukavaa. En häntä toki vihaa. Mutta hänen käytös aiheuttaa minussa ihan valtavaa ahdistusta.
En tiedä, miksi tämä tuntuu olevan yleistä. Minusta käytös, jota hän harrastaa ei olisi sopivaa keneltäkään.
Haluaisin pitää välit hyvinä tai edes neutraaleina.
Ei ole mitään aihetta ahdistua, isovanhempien tapa hoitaa lasten lapsia ei ole nykyaikainen, he yrittävät hoitaa heitä samalla tavalla kuin ovat hoitaneet omat lapsensa silloin kun he olivat pieniä, sillä olihan ennen kaikki paremmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annapa puolisollesi tekemistä.
Ai niin, avoimuus ei ole teidän juttu.Mitä minä häneltä voin pyytää? On samaa mieltä kanssani, että mummin käytös on asiatonta. On sanonut sen hänelle, mutta mummi vaan vähättelee. Ei ota poikaansakaan sen vakavammin, pitää tätäkin pikkupoikana, vaikka on vastuullinen, kohtelias ja edennyt työelämässä hyvin.
Mieheni toive on, että pidämme etäiset välit hänen vanhempiinsa. Kumminkin niin, että he tapaavat silloin tällöin lastenlastaan. Ymmärrän tämän hyvin. Vaikka ovat vaikeita, ovat hänen vanhempansa.
Jos tarkoitat, ettei kerro äitinsä ärjymisestä, niin siinä ei ole asiasisältö varmastikaan kerrottavaksi. Samaa hankitusta, jota olen itsekin kuullut tarpeeksi.
Siis samaa jankutusta.
Minä kysyisin anopilta, onko kaikki hyvin kun itsekseen höpöttää. Siirtyisin myös pukemaan lapsen johonkin anoppivapaaseen paikkaan, kuten vessaan ja ovi lukkoon.
Meillä kumpikin hoitaa itse omat vanhempansa eli meillä ei ole mitään miniän vastuulla olevaa imhmissuhdetoimistoa, joka vastaa molempien sukujen sosiaalisista suhteista soittamalla, ostamalla lahjoja ja kortteja.
On toiminut äärettömän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkö kirjoituksella haet.
Minäpä kerron, taas yhtä anoppivihakeskustelua.
Ei se mitään, jauhakaa vaan.Jään aina miettimään, miten huolitte miehiksenne noita ääliöitten kasvattamia turjakkeita.
No kaipa ette parempia saa.
Jatkakaa!
Minun mies on huippu ja juuri paras minulle. Hänen äitinsäkin ihan mukava ilman tätä piirrettä. Siis ei meistä mitään ylimpiä ystäviä tule/ole tullut, mutta ajanvietto yhdessä on ollut aiemmin mukavaa. En häntä toki vihaa. Mutta hänen käytös aiheuttaa minussa ihan valtavaa ahdistusta.
En tiedä, miksi tämä tuntuu olevan yleistä. Minusta käytös, jota hän harrastaa ei olisi sopivaa keneltäkään.
Haluaisin pitää välit hyvinä tai edes neutraaleina.
Ei ole mitään aihetta ahdistua, isovanhempien tapa hoitaa lasten lapsia ei ole nykyaikainen, he yrittävät hoitaa heitä samalla tavalla kuin ovat hoitaneet omat lapsensa silloin kun he olivat pieniä, sillä olihan ennen kaikki paremmin...
Ei se ole paremmuudesta kiinni, vaan huonommuudesta. Jos hoitaisi lasta nykyaikaisella tavalla, samalla myöntäisi, että vanha tapa oli huono, siksi se on korvattu paremmalla tavalla. Vaikka tätä samaa kehitystä on tapahtunut kaikessa muussakin, onhan heillä itsellään nykyaikaiset vaatteet ja valurautalevyjen sijasta induktioliesi jne. Lastenhoito on vaan niin arvolatautunutta hommaa, että sen kohdalla ei pysty tekemään myönnytyksiä. Minäkö olin huono äiti, kun en kuljettanut lasta turvakaukalossa ja annoin perunaa kaksiviikkoiselle? Ei, kun noudatit sen hetkisiä suosituksia. ne ovat sittemmin muuttuneet.
Kyllä puuttuisin tuohon ikävään sävyyn jupisemiseen ja sanoisin että mitä sinä taas siellä huokailet tai mitä jupiset. Tai tarttuisin suoraan siihen mitä sanoi että mitä tarkoitat että lapsi paleltuu? Joutuu sitten vastuuseen sanomisistaan. Vähentäisin myös todella minimiin kaiken kontaktin jos ei osaa käyttäytyä. Tuollainen arvosteleminen ja jupiseminen on todella huonoa käytöstä. Miksei aikuinen ihminen voi suoraan sanoa, että pitäisikö vielä laittaa sitä tai tätä päälle ja käydä sellaista oikeaa keskustelua?
En koskaan neuvo miniää tai tytärtä lastenhoidossa, mutta en myöskään hoida lapsenlapsia, koska enhän minä osaa. Tätä hoen ja teen kaiken oikein tumpelosti, jotta eivät laita lapsenlapsia yökylään. En erota goretexia muista pinnoitteista, en osaa käyttää modernia mikroaaltouunia, en osaa mitata kuumetta...
Tämä on hyvä strategia, koska näin vältyn lastenhoitovastuulta eikä pienten äiti voi sanoa, että astun varpailleen. Kuuntelen ohjeita ja teen sitten oikein pikkutarkasti ja siitäkös hermostutaan, kun ei tuon paremmin osata. Ja viedään lapset toiselle isoäidille viikonlopuksi, minä saan mennä rauhassa mökille.
Välit poikki vaan. Kokemusta valitettavasti on.