Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Miten narsisti suhtautui teihin, kun olitte raskaana tai vauva-aikoina?
Yleisesti tiedetään, että raskaus/perheellistyminen on triggeri perheväkivallalle (myös sille henkiselle). Tämä oli meillä se käännekohta, jolloin käytös alkoi muuttumaan minua kohtaan hyvin narsistiseksi jopa siinä määrin, että ystäväni ja perheeni kiinnitti siihen huomiota. Itse olin hyvin hämmentynyt ja in denial, googlailin miesten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, kun oli pakko saada asialle jokin selitys. Ei ollut sitä.
Ex-mieheni narsismi tuli esiin esikoisen raskausaikana. Tulin raskaaksi häiden jälkeen. En tietenkään tiennyt, että kyse on narsismista, olinhan nuori hiukan yli parikymppinen. Aloin pikkuhiljaa ihmettelemään, että miksi miehestäni on tullut "outo" ja että miksi hän ei olekaan kiinnostunut vauvasta.
Esikoisen raskausaikana mieheni ei osoittanut mitään mielenkiintoa raskauttani ja vauvaa kohtaan, Hän ei olisi millään suostunut mukaan ultraäänitutkimuksiin vaikka kannustin mukaan katsomaan vauvaa. Synnytysvalmennukseenkin jouduin houkuttelemaan pitkään. Sitten hän valitti kavereilleen, kuinka hänet painostettiin synnytysvalmennukseen. Pidin hänen käytöstään erikoisena, koska olin olettanut että mies olisi innoissaan vauvasta, olihan meille tulossa esikoinen joka oli tekemällä tehty.
Homma lähti lapasesta, kun esikoinen syntyi. Mutta en silloinkaan ollut kuullut narsismista. Ihmettelin vain, että miten mies pystyy puhumaan noin rumasti vauvalle. Hän syytti, että huomioin koko ajan vauvaa, sanoi että "ei sitä tarvii koko ajan kantaa sylissä", ei antanut vauvan nukkua perhepedissä vaikka imetin lapsentahtisesti 1- vuotiaaksi asti. Mies sanoi, että vauva nukkuu pinnasängyssä ja imetyksen ajan yöllä voin pitää parisängyssämme ja sitten heti pinnasänkyyn. Mies siirsi vauvan pinnasyngyn vauvan huoneeseen, kun hän täytti 1v ja sanoi, että jatkossa lapsi nukkuu omassa huoneessaan.
Lisäksi mies alkoi haukkumaan ja arvostelemaan negatiivisesti tapaani hoitaa vauvaa. Ei kuulemma tarvitse "koko ajan" imettää eli lapsentahtinen imetys oli hänelle myrkkyä. Kun siirryimme kiinteisiin ruokiin niin mies sanoi, että "ei sitä tarvitse kellontarkasti syöttää", kun meillä oli säännöllinen ateriarytmi. Jatkuvasti sain myös huomauttelua, että "ei sitä tarvitse koko ajan kantaa", kun lapsi ei viihtynyt lattialla yksin.
Eli mies oli todella mustasukkainen vauvasta ja vauvan saamasta huomiosta. Mies ei itse oma-aloitteisesti hoitanut vauvaa eikä myöskään pitänyt sylissä. Hän vaihtoi vauvalle vaipan naama rutussa, kun käskin erikseen. Samoin mies piti vauvaa sylissä vain jos annoin vauvan hänen käsivarsilleen. Hän ei koskaan ns. leperrellyt vauvalle. Varmaan johtui siitä, että kun kerran oli mustasukkainen vauvalle niin mitäpä häntä hellimään.
Kuulin ensimmäisen kerran narsismista vauva-palstan kautta, kun joskus vuosia sitten kirjoittelin tänne meidän perhe-elämästä ja kyselin voiko miehelläni olla joku mt- ongelma. Silti meni pitkään ennen kuin tajusin, että mieheni on narsisti, koska yleensä artikkelit narsisteista kuvaavat mahtailevaa narsistia. Minun ex-mieheni on kuitenkin ns. covert- narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten narsisti suhtautui teihin, kun olitte raskaana tai vauva-aikoina?
Yleisesti tiedetään, että raskaus/perheellistyminen on triggeri perheväkivallalle (myös sille henkiselle). Tämä oli meillä se käännekohta, jolloin käytös alkoi muuttumaan minua kohtaan hyvin narsistiseksi jopa siinä määrin, että ystäväni ja perheeni kiinnitti siihen huomiota. Itse olin hyvin hämmentynyt ja in denial, googlailin miesten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, kun oli pakko saada asialle jokin selitys. Ei ollut sitä.
Odotettu vauva ei tietenkään pystynyt olemaan hänen, vaan se on jonkun p.skakuskin tekosia. Ei noin suurta h.oraa voi kukaan katella. Vanhempiemme ja muiden sukulaisten edessä näytteli kuitenkin onnellista isää ja otti myhäillen ja vitsaillen onnitteluja vastaan.
Sama kuvio meillä! Ex -mieheni sanoi jo synnärillä, että lapsi ei voi olla hänen, koska se ei näytä häneltä. No ei näyttänytkään, koska lapsi on enemmän minun näköinen :D Ex sanoi, että mahdankohan olla tilannut pizzaa maahantulleilta kotiinkuljetuksella, koska se selittäisi miksi lapsi on "tumma". No, minä olen tummahiuksinen ja ex on vaaleahiuksinen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen narsistien uhrien kuvauksia, sitä paremmin tajuan olevani itse sellainen. Siis mähän oon ihan sairas. Mistä saa apua? Toisaalta en halua apua, koska minussahan ei ole mitään vikaa ja olen ihan tyytyväinen itseeni. Mutta muita kohtaan oon hirviö.
Tsemppiä sulle, jos haluat oikeasti muuttua. Sun neinaan on kohdattava ne kivut, joiden vuoksi olet kovettanut itsesi ja rakennettava sisältöä kuoreesi. Psykoterapia oikealla terapeutilla, self help ja muut ihmiset (ystävät, vertaistuki)...
Ihan varoituksen sanoina: narsisti oppii terapiassa entistä taitavammaksi. Tiedän tapauksen, jossa narsisti sai vieteltyä psykologinsa, jonka sitten paljasti johtavalle ylilääkärille. Tämä samainen narsisti sai tämän psykologin tekemään lastensuojeluilmoituksen vaimostaan, jota psykologi ei ollut edes tavannut. Samoin narsisti sai iskettyä kumppanikseen alan ammattilaisen ja manipuloi hänetkin tekemään lastensuojeluilmoituksen exästään. Näin myös kaikki jäivät kirjauksina virallisiin tietojärjestelmiin. Samalla käynnistyi massiivinen projekti: lasten kouluille ja päiväkotiin tulivat myös nämä kertomukset. Samoin ex-vaimon työnantajalle ja hänen parhaille ystävilleenkin menivät läpi kaikki nämä kertomukset.
Siis en suosittele. Tämäkin ex-vaimo oli ensin ollut tyytyväinen, kun narsisti haki apua. Mutta saikin vuosien piinan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen narsistien uhrien kuvauksia, sitä paremmin tajuan olevani itse sellainen. Siis mähän oon ihan sairas. Mistä saa apua? Toisaalta en halua apua, koska minussahan ei ole mitään vikaa ja olen ihan tyytyväinen itseeni. Mutta muita kohtaan oon hirviö.
Tsemppiä sulle, jos haluat oikeasti muuttua. Sun neinaan on kohdattava ne kivut, joiden vuoksi olet kovettanut itsesi ja rakennettava sisältöä kuoreesi. Psykoterapia oikealla terapeutilla, self help ja muut ihmiset (ystävät, vertaistuki)...
Psykoteapia, en lähtisi sekoittamaan muita narsistin eheytymiseen tai ottaisi edes self-help-kirjoja mukaan. Tähän tarvitaan kokenut ammattilainen, jolla on kokemusta narsistien kanssa työskentelystä.
Eräässä narsismia käsitelleessä kirjassa oli tarina narsistin toipumisesta (olisiko ollut Ronnie Grandellin Itsemyötätynto, mutten ole aivan varma, koska olen lukenut niin paljon viime aikoina?): Narsisti hakeutui avun piiriin ja oli varma että "paranisi" kolmessa kuukaudessa. Hän vietti lopulta kymmenen vuotta psykoterapiassa, jonka jälkeen toipui yhteiskunnan jäseneksi ja perheelliseksi ihmiseksi. Itse vietin vuoden terapiassa vain toipuakseni vuoden suhteesta narsistin kanssa (jatkuu edelleen muilla aiheilla).
Eli mahdollisuus eheytymiseen on, mutta tie on pitkä ja oma osallisuus kuviossa pitää ymmärtää. Tsemppiä ja onnea, jos haet apua ja olet valmis tarkastelemaan omia vikoja (kuten me kaikki) terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen narsistien uhrien kuvauksia, sitä paremmin tajuan olevani itse sellainen. Siis mähän oon ihan sairas. Mistä saa apua? Toisaalta en halua apua, koska minussahan ei ole mitään vikaa ja olen ihan tyytyväinen itseeni. Mutta muita kohtaan oon hirviö.
Tsemppiä sulle, jos haluat oikeasti muuttua. Sun neinaan on kohdattava ne kivut, joiden vuoksi olet kovettanut itsesi ja rakennettava sisältöä kuoreesi. Psykoterapia oikealla terapeutilla, self help ja muut ihmiset (ystävät, vertaistuki)...
Psykoteapia, en lähtisi sekoittamaan muita narsistin eheytymiseen tai ottaisi edes self-help-kirjoja mukaan. Tähän tarvitaan kokenut ammattilainen, jolla on kokemusta narsistien kanssa työskentelystä.
Eräässä narsismia käsitelleessä kirjassa oli tarina narsistin toipumisesta (olisiko ollut Ronnie Grandellin Itsemyötätynto, mutten ole aivan varma, koska olen lukenut niin paljon viime aikoina?): Narsisti hakeutui avun piiriin ja oli varma että "paranisi" kolmessa kuukaudessa. Hän vietti lopulta kymmenen vuotta psykoterapiassa, jonka jälkeen toipui yhteiskunnan jäseneksi ja perheelliseksi ihmiseksi. Itse vietin vuoden terapiassa vain toipuakseni vuoden suhteesta narsistin kanssa (jatkuu edelleen muilla aiheilla).
Eli mahdollisuus eheytymiseen on, mutta tie on pitkä ja oma osallisuus kuviossa pitää ymmärtää. Tsemppiä ja onnea, jos haet apua ja olet valmis tarkastelemaan omia vikoja (kuten me kaikki) terapiassa.
Tuo Itsemyötätunto -kirja sopii juuri narsismin uhreille: "Kamppailetko stressin, paineentunteen tai itsekritiikin kanssa? Oletko ymmärtäväinen muita kohtaan mutta itsesi kovin arvostelija?"
Vierailija kirjoitti:
Miten narsisti suhtautui teihin, kun olitte raskaana tai vauva-aikoina?
Yleisesti tiedetään, että raskaus/perheellistyminen on triggeri perheväkivallalle (myös sille henkiselle). Tämä oli meillä se käännekohta, jolloin käytös alkoi muuttumaan minua kohtaan hyvin narsistiseksi jopa siinä määrin, että ystäväni ja perheeni kiinnitti siihen huomiota. Itse olin hyvin hämmentynyt ja in denial, googlailin miesten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, kun oli pakko saada asialle jokin selitys. Ei ollut sitä.
Voi suhtautua myös vihamielisesti lapseen ja olla kateellinen siitä että vauva saa enemmän huomiota kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Eli uhrit ovat narsisteja itse joten sen pituinen se
En ymmärrä miten saat tuosta vedettyä johtopäätelmääsi.
Narsisti ei ole turvallisesti kiintynyt, vaan turvallinen kiintymyssuhde on hänelle aina uhka. Hän pelkää kiintyä, koska siinä menettäisi samalla kontrollin ja antaisi aseet toiselle osapuolelle satuttaa tai hylätä. Narsisti pelkää myös kuollakseen sitä, että toinen käyttäisi häntä jotenkin hyväkseen. Hän itse näkee muissa ihmisissä vain välinearvon ja hyödyn (eli resurssin), joten ei luota muihinkaan ja olettaa muidenkin näkevän hänet vain hyödykkeenä. Ihminen joka ei luota itseensä, ei luota myöskään muihin. Ja tästä seuraa salailu, tarve korostettuun yksityisyyteen, rahojen piilotteluun yms. tämänkin ketjun tosielämän esimerkkeihin. Narsisti ei uskalla siis oikeasti päästää toista lähelleen, vaan ajaa toisen aina uudelleen ja uudelleen pois.
Narsistilla on kuitenkin niin heikko minäkuva, että hän tarttee muilta narsistista lähdettä, ihailua ja arvostusta. Muuten hän ei ole olemassa. Hän kaipaa hyväksyntää. Hän tarvitsee sen empaatikon vierelleen. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää itselleen, koska hänhän on ihminen joka ei tarvitse muita. Ihminen, joka seisoo omilla jaloillaan.
Tästä seuraa se narsistisen suhteen tyypillinen kissahiiri- ja juupaseipäsleikki, jossa narsisti vuoroin päästää lähelle ja vuoroin raivoaa. Puolisoa vuoroin ylistetään ja vuoroin alistetaan. Päästetään hetkeksi lähelle, kunnes suljetaan jälleen ulkopuolelle.
Sen empaattisen henkilön empaattisuus ja hyvyys raivostuttaa, mutta samalla narsisti tarvitsee sitä.
Täällä kysytään miksi empaatikot jäävät näihin suhteisiin? Juuri siksi, että empaatikot ovat nähneet myös narsistin tarvitsevan puolen ja uskovat, että voivat auttaa. Mutta tekee empaatikko mitä tahansa, narsisti on pohjimmiltaan empaatikolle kateellinen eikä luota.[/quote
Olisipa tämä kerrottu minulle ennen papin aamenta ! Vielä eronkin jälkeen väitin, ettei mieheni ollut mikään narsisti. Pitkä prosessi on ollut tarkastella jälkikäteen kummankin käytöstä ja mitä se kaikki tarkoitti. Olen viimein ymmärtänyt sen, etten olisi voinut mitenkään "onnistua" hänen kanssaan. Meillä hämmensi se, että hyvä vaihe kesti pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Vasta kun jouduin (hahaa) narsistisen esimiehen uhriksi ja sairastuin uupumukseen, hänen silmänsä aukenivat sille, etten olekaan "täydellinen". Sitä hän ei antanut minulle ikinä anteeksi ja sanoikin sen lopulta. Minkälainen ihminen toimii näin ! Lyö lyötyä.
Luulin aina, että narsisti on toimissaan öykkäröivä, jopa väkivaltainen ja tosiaan se lista ei kerro paljon mitään varsinkaan tällaisesta älykkäämmästä, hienovaraisesti narsistista. Joku sanoi hienosti, että olo oli jopa parempi hänen läsnäollessaan, vaikka itse olikin halvaantunut ja mykkä. Muun ajan sitten vatvoo hämmentyneitä ajatuksiaan, miettii, mitä ja miten voisi sanoa, mitä ajattelee, ja syyttää itseään kaikesta. Jotain pysyvää hän minuun jätti: poden melkoista miesvihaa, koskaan en halua enää parisuhdetta ja nautin vähän liikaakin yksinolosta, koska olen herkistynyt kaikkien ihmisten peleille. Narsistin vaikutusaika minuun oli liian pitkä, jotta toipuisin kokonaan, mutta hyvä näinkin. Pääasia on, että olen vapaa hänestä !
Mietin yhdestä läheisestä, onko hän narsisti vai jotain muuta. En saa kiinni.
Oliko sinun henkinen ja fyysinen terveytesi hyvä tuon kymmenen vuoden hyvän ajanjakson eli oliko se aukottomasti täysin hyvä ajanjakso? Kykeneekö narsisti olemaan noin pitkään aiheuttamatta mitään?
Vierailija kirjoitti:
"Minä en kiinnity materiaan niinkuin sinä, minä en ole mukana massahysteriassa, minä en tuhlaa rahojani turhanpäiväiseen krääsään,- riittää että on sänky ja pöytä, minä en tuhlaa vessapapereihin tai konttoritarvikkeisiin,- otan ne työpaikalta kotiin lähtiessäni, minulla ei ole kiire mihinkään, - menköön toiset vapaasti ohi, jos on tarve, liikennesäännöillä ei ole mitään merkitystä, -noudattakoon laumasieluiset lampaat niitä". Minä, minä, minä...
Tämä nauratti, niin tuttua. Myös koronaohjeistukset on massoja varten, itsehän tietää paremmin.
Vessapaperiesimerkistä (joka sekin tuttu) muistui mieleen, kuinka aina kehui käyvänsä kakkosella työajalla. Kuulemma sai tyydytystä siitä, että pomo joutui maksamaan palkkaa hänelle siitäkin ajasta, kun oli p***alla. :D
Kaiken sai aina käännettyä rahaan, aivan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en olisi saanut ostaa juustoa tai kassia kaupasta. Jugurtin olisi pitänyt olla halvinta jne. Hänellä kyllä oli oikeus ostaa tupakkaa ja alkoholia (itse en käyttänyt kumpaakaan).
Kaikki oikeastaan oli turhuutta tai törsäämistä ja kaikki elämässä muutenkin ihan turhaa, paitsi hänen omat suppeat mielekiinnonkohteensa.
Se on "kivaa", kun narsisti haluaa vastata perheen asunnon (ei tunnu edes kodilta, joten käytän sanaa asunto) sisustamisesta ja pihasta. Hän tekee haluamansa remontit haluamallaan tavalla ja hankkii tai rakentaa haluamansa huonekalut ja laittaa haluamansa taulut seinille ja koriste-esineet esille. Ja esteettistä silmää ei ole lainkaan, mutta ei myöskään neuvotteluvaraa muilla asujilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en olisi saanut ostaa juustoa tai kassia kaupasta. Jugurtin olisi pitänyt olla halvinta jne. Hänellä kyllä oli oikeus ostaa tupakkaa ja alkoholia (itse en käyttänyt kumpaakaan).
Kaikki oikeastaan oli turhuutta tai törsäämistä ja kaikki elämässä muutenkin ihan turhaa, paitsi hänen omat suppeat mielekiinnonkohteensa.
Minun taasen olisi pitänyt jättää itselleni mieluisat harrastukset ja harrastaa vain sitä, mikä miehelle sopii. Tai vastaavasti unohtaa mieluisat harrastepaikat ja harrastaa siellä, mikä sopii miehelle. Esimerkki: Tykkään lenkkeillä puradoilla tai muussa kaupunkiympäristössä. Miehen mielestä vieraassa metsässä yksin kesät ja talvet rämpiminen olisi ollut ihan sopivaa "lenkkeilyä".
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyu, ett miksi on tekemisissä narsistin kanssa. Koska se narsisti on työ"kaveri", niin pakoonkaan ei pääse kuin ottamalla lopputilin.
Karmea tilanne. Pää hajoaa lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani narsistimies on hyvin ihailun- ja julkisuudenkipeä.
Esiintynyt monissa mainoksissa ja tv-ohjelmissa.
Yhdessä niistä etsi uutta puolisoa eli omien sanojensa mukaan projektia.
Tämä pahaa aavistamaton projekti päätyi monien muiden exien joukkoon, jotka ovat päätyneet blokkaamaan miehen kaikki yhteydenotot.Oliko sarja Tähän aikaan ensi vuonna??
Jarppihan se, ei duudsoni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka siedätte kumppaniltanne, ihan sama on teillä lapsia vai, tuollaista käyttäytymismallia? Miten reagoitte jatkuvaan mitätöintiin ja dissaukseen? Kommenttien perusteella ette mitenkään? Vielä keskustelette siitä, että ei kannata reagoida mitenkään. Sekös narsistia harmittaa :) Ei hitto. Kuulostaa, että hiljaisella hyväksynnällä hyväksytte tuollaisen käytöksen, pahimmillaan vielä lapset siinä sivussa oppivat, että tuollainen käytös on ok. Toinen marttyyrimaisesti hyväksyy kaiken. En omalla kohdalla voisi ikinä kuvitella hyväksyväni tuollaista käytöstä keneltäkään sanomatta aika pahasti vastaan. Eli onko niin, että nämä alisteiset suhteet vaativat vahvan kumppanin (narsistin) ja heikon kumppanin (tossukka, sorry)? Tämän ketjun luettuani olen alkanut miettimään olenkohan itsekin narsisti? Etten nyt vaan ole vahingossa loukannut heikompaa, omaa mielipidettä olevan kumppanin tunteita. Jos hän lakaiseekin vaan kaiken paskan maton alla ja odottaa, että vuori maton alla on tarpeeksi korkea ja vasta sitten avaa sanaisen arkkunsa ja kertoo kaiken kokemansa vääryyden. Apua.
Mitä kuvittelet saavuttavasi sanomalla narsistille tiukasti tai pahasti vastaan? Narsistin alkuperäinen isku oli eka erä, jonka hävisit. Ja siihen moni lopettaa. Sinä sitten haluat ottaa turpaasi myös erät kaksi, kolme ja neljä? Koska sellaista lopputulosta et tule saamaan, että saisit jotain hyvitystä itsellesi vaan tulet häviämään joka ainoan erän. Hukkaan heitettyä energiaa sekä omasta nenästä kaivettua verta.
No mikä on vaihtoehto? Jäädä siihen suhteeseen loppuelämäksi kuuntelemaan niitä ensimmäisiä iskuja? Minä ainakin lähtisin painimaan sen verran vastaan että näkisin mitä siitä tulee, sitten jos näkee että hullu mikä hullu niin suhde poikki saman tien.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka siedätte kumppaniltanne, ihan sama on teillä lapsia vai, tuollaista käyttäytymismallia? Miten reagoitte jatkuvaan mitätöintiin ja dissaukseen? Kommenttien perusteella ette mitenkään? Vielä keskustelette siitä, että ei kannata reagoida mitenkään. Sekös narsistia harmittaa :) Ei hitto. Kuulostaa, että hiljaisella hyväksynnällä hyväksytte tuollaisen käytöksen, pahimmillaan vielä lapset siinä sivussa oppivat, että tuollainen käytös on ok. Toinen marttyyrimaisesti hyväksyy kaiken. En omalla kohdalla voisi ikinä kuvitella hyväksyväni tuollaista käytöstä keneltäkään sanomatta aika pahasti vastaan. Eli onko niin, että nämä alisteiset suhteet vaativat vahvan kumppanin (narsistin) ja heikon kumppanin (tossukka, sorry)? Tämän ketjun luettuani olen alkanut miettimään olenkohan itsekin narsisti? Etten nyt vaan ole vahingossa loukannut heikompaa, omaa mielipidettä olevan kumppanin tunteita. Jos hän lakaiseekin vaan kaiken paskan maton alla ja odottaa, että vuori maton alla on tarpeeksi korkea ja vasta sitten avaa sanaisen arkkunsa ja kertoo kaiken kokemansa vääryyden. Apua.
Mitä kuvittelet saavuttavasi sanomalla narsistille tiukasti tai pahasti vastaan? Narsistin alkuperäinen isku oli eka erä, jonka hävisit. Ja siihen moni lopettaa. Sinä sitten haluat ottaa turpaasi myös erät kaksi, kolme ja neljä? Koska sellaista lopputulosta et tule saamaan, että saisit jotain hyvitystä itsellesi vaan tulet häviämään joka ainoan erän. Hukkaan heitettyä energiaa sekä omasta nenästä kaivettua verta.
No mikä on vaihtoehto? Jäädä siihen suhteeseen loppuelämäksi kuuntelemaan niitä ensimmäisiä iskuja? Minä ainakin lähtisin painimaan sen verran vastaan että näkisin mitä siitä tulee, sitten jos näkee että hullu mikä hullu niin suhde poikki saman tien.
-eri
Vaihtoehto on lähteä. Tai olla gray rock eli ei anna mitään vastetta eikä reaktioa, jos on pakko jäädä.
Totta kai siinä vaiheessa voi koittaa panna vastaan, kun ei vielä ole varma siitä, onko toisessa jotain vikaa vai ei, mutta kyllä suurin osa tietää sen muutenkin.
Silloin, kun en tajunnut, että eksä on narsisti, toki puolustin itseäni, mutta silloin en tajunnut pitää sitä minään testinä ja lähteä sen jälkeen, kun kuvittelin että se suhde nyt muuten vaan oli niin omituinen ja vaikea ja että ehkä vika on minussa, etten osaa ilmaista itseäni riittävän selvästi.
Siis onko narsistin uhrille oikeasti olemassa jotain terapiaa? Oli yllättävän suuri järkytys tajuta olleensa monia vuosia sumutuksen kohteena, kun itse ajattelin aina että me puhalletaan yhteen hiileen ja toimin meidän yhteiseksi hyväksi kaikessa. Ajattelin myös aina olevani henkisesti vahva, lähdinhän hyvässä järjestyksessä omaan elämään sen vaikutuspiiristä ja olen pärjännyt hyvin kunnes tajusin diagnoosin. Nyt se ennen niin rakas tuki ja turva onkin mielessäni pelottava psykoosihullu joka tulee tilaisuuden tullen oveni taakse kirveen kanssa koska olen eronnut hänestä. Tiedän mihin se kykenee koska poliisit on tulleet pariin kertaan kotiin. Niistä ajoista on tosin vuosia jo kulunut joten en tiedä mitä hän nykyään ajattelee. Mutta koska ennen aliarvioin hänet, en uskalla aliarvioida enää. Katselen iltaisin ikkunoista salaa ennen nukkumaanmenoa, tähän tämä on mennyt. Olen puun ja kuoren välissä kun en haluaisi olla yksin mutta en uskalla enää luottaa uuteen ihmiseen.
Riivaaja henki oli mielenkiintoinen ajatus, uskon että me kaikki ollaan kuitenkin henkiä ja pahansuopa saa kaverin kyllä itselleen sieltä toiselta puolelta ja saavat kumpikin voimaa toisistaan. Mikä muukaan kääntäisi ne raivarit päälle, kuin joku ulkoinen vaikutus... koska se on niin ennalta-arvaamatonta. Hyväntahtoinen kuuntelee hyviä viestejä (kyllä me tästä selvitään rakkaudella) ja pahantahtoinen negatiivisia käskyjä (tuo henkilö yrittää latistaa sinut, rankaise heti).
Vierailija kirjoitti:
Siis onko narsistin uhrille oikeasti olemassa jotain terapiaa? Oli yllättävän suuri järkytys tajuta olleensa monia vuosia sumutuksen kohteena, kun itse ajattelin aina että me puhalletaan yhteen hiileen ja toimin meidän yhteiseksi hyväksi kaikessa. Ajattelin myös aina olevani henkisesti vahva, lähdinhän hyvässä järjestyksessä omaan elämään sen vaikutuspiiristä ja olen pärjännyt hyvin kunnes tajusin diagnoosin. Nyt se ennen niin rakas tuki ja turva onkin mielessäni pelottava psykoosihullu joka tulee tilaisuuden tullen oveni taakse kirveen kanssa koska olen eronnut hänestä. Tiedän mihin se kykenee koska poliisit on tulleet pariin kertaan kotiin. Niistä ajoista on tosin vuosia jo kulunut joten en tiedä mitä hän nykyään ajattelee. Mutta koska ennen aliarvioin hänet, en uskalla aliarvioida enää. Katselen iltaisin ikkunoista salaa ennen nukkumaanmenoa, tähän tämä on mennyt. Olen puun ja kuoren välissä kun en haluaisi olla yksin mutta en uskalla enää luottaa uuteen ihmiseen.
Riivaaja henki oli mielenkiintoinen ajatus, uskon että me kaikki ollaan kuitenkin henkiä ja pahansuopa saa kaverin kyllä itselleen sieltä toiselta puolelta ja saavat kumpikin voimaa toisistaan. Mikä muukaan kääntäisi ne raivarit päälle, kuin joku ulkoinen vaikutus... koska se on niin ennalta-arvaamatonta. Hyväntahtoinen kuuntelee hyviä viestejä (kyllä me tästä selvitään rakkaudella) ja pahantahtoinen negatiivisia käskyjä (tuo henkilö yrittää latistaa sinut, rankaise heti).
Olisiko joku traumaterapian tyyppinen apu sinulle tarpeen? Tai selviätkö self helpillä ja vaikka binauraleita kuuntelemalla, kun olet vahva ja fiksu?
Kun eksä otti minuun yhteyttä puhelimitse viidentoista vuoden jälkeen, olin useamman kuukauden järkyttynyt ja peloissani, että hän odottaa jossain nurkan takana, vaikka meillä ei ollut koskaan ollut kovin pahaa fyysistä väkivaltaa.
Tuo on niin käsittämätöntä. Itsekin mietin, miten voi olla totta, että olen joutunut kolmen narsistin kanssa lähisuhteeseen ja jokainen rikkoo niin paljon. Miten joku voi olla niin erilailla rakentunut ja katsoa asiat aina pahan kautta ja myös tehdä ihan käsittämättömiä toimia selän takana. Siinä tulee vainoharhaiseksi, kun oma mielikuvitus ei edes yllä toisen edesottamuksia hahmottamaan.
Toisaalta, ei ne narsistitkaan pysty mielikuvituksessaan käsittämään miten paljon hyvää olen tehnyt heidän edestään heidän tietämättäänkin ja kuinka paljon parempaa olen heille rukoillut ja toivonut. Ja mielummin olen tässä turpaan ottaneen empaatikon asemassa kuin itse narsisti, joka on itsensä vanki loputtomasti.
Itse olen tehnyt semmoisen huomion että puhuessaan narsistit narskuttelevat hampaitaan yhteen.
Tämä oli todella hyvä kuvaus! Hän projisoi omat heikkoutensa (hyödyn tavoittelu, epäluotettavuus) muihin. Valtava pelko, epävarmuus, tyytymättömyys itseensä, kateus ja hylkäämisenpelko ovat taustalla. Ja sehän narsistia raivostuttaa, koska narsistille on tärkeintä olla "vahva".
Heidän on usein vaikeaa tai jopa sietämätöntä olla yksin ja vain itsensä kanssa. He ovat kuin tyhjä kuori ilman muita. Hovilaisia, alistettuja jne. Vähän kuin pieni lapsi, jonka pitää koetella rajoja ja etsiä itseään ja kasvaa muiden ihmisten muodostamien peilien avulla. Narsisti ei vain kasva siitä vaiheesta yli.