Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tajusin jo kolmessa kuukaudessa, ettei narsisti aidosti halua viettää kanssani edes 24 h putkeen ja tajusin lähteä. No, minullakin on takana pidempi suhde toisen narsistin kanssa, ekalla kerralla en todellakaan tajunnut. Huojentavaa on se, että toisella kerralla tuntosarvet toimivat!
Rakkauspommitusta kesti vain 2 kk, ilmeisesti olin huono narsistinen lähde eikä hän saanut riittävää tyydytystä minusta, kun en reagoinut hänen testeihinsä alistumalla tai provosoitumalla vaan pysyin rauhallisena ja asiallisena tai sitten en reagoinut mitenkään.
Olen katsellut tuon narsisti Leen videoita, koska haluan tehdä itsestäni mahdollisimman narsisti-immuunin, ovat sen verran raskaita tapauksia ja vaikka pinnalle en näytä reaktioa, oikeasti sisällä tuntuu todella kurjalta. Lee selitti eräässä videossaan, että narsisti ei oikeasti halua tehdä yhtään mitään suhteen eteen, koska ei koe toisen ansaitsevan sitä. Lisäksi narsisti voi jopa "rankaista" toista osapuolta siitä, että on joutunut venymään tämän eteen rakkauspommituksessa. Narsistin perusolotila on kökkö ja hän haluaa pysytellä siinä ja kouluttaa myös toista osapuolta pysyttelemään sillä ankealla tasolla. Toinen yrittää yksin hilata heitä molempia kuopasta ja uupuu täysin. Naristia ei kiinnosta, koska narsisti on juuri siellä missä haluaakin - kuopassa ja on jopa saanut sinne itselleen seuraa.
Joo, meillä oli loppua kohden ihan selvää, etten narsistin mielestä ansainnut mitään positiivista häneltä. En mitään ylimääräistä. Pitkään ajattelin, että se liittyi silloiseen rahatilanteeseen. Kun rahallinen tilanteemme parani, se ei saanut näkyä mitenkään arjessani. Esim. hänen bonukset yms. eivät edes välillisesti saanut tuoda minulle iloa (matkoja, kodinkoneita, ei voitu laittaa yhteiselle säästötilille tms.), koska HÄN oli ne ansainnut enkä minä.
En ollut myöskään hänen aikansa arvoinen.
Tai oikeastaan minkään sellaisen asian, joka olisi tuottanut minulle iloa tai helpotusta arkeen, jos se olisi edellyttänyt mitään toimia narsistilta.
Tämän vuoksi - älä koskaan kerro jos tulosi nousevat, saat bonusta tms. Narsistin bonuksia ei tietenkään käytetä sinun hyväksesi. Mutta sinun tulosi kyllä pitää heti käyttää yhteisiin hankintoihin. Narsistipuoliso pakotti minut osallistumaan mm. tietyllä prosenttiosuudella smoothiekoneen hankintaan, Nykyään ymmärrän, että hän ei mitenkään voi pakottaa minua siihen jos en halua. Onneksi on omat tilit.
Tuli mieleen tästä raha-aiheesta oma narsisti isäni. Hän oli sitä mieltä, että häntä käytettiin hyväksi, koska joutui osallistumaan perheen kuluihin. Hänen palkkansa olisi kuulunut vain hänelle. Jouduinkin itsenäistymään liian aikaisin. Menin jo teini-ikäisenä töihin koulun ohella saadakseni itselleni käyttörahaa.
Hän vei myös minulta rahaa. Surutta meni rahapussilleni, ja otti käteiset sieltä itselleen.
Narsisti kun näkee, että hänellä on oikeus toimia miten tahansa. Ei ole omatuntoa eikä häntä kiinnosta muiden tunteet.
Isäni oli myös sitä mieltä, että ostamansa lahja toiselle on edelleen hänen. Tuo ääretön omaan napaan tuijotus.
Kun kotoa lähdin, niin katkaisin välit. Henkisesti helpompaa, kun päädyin tuohon ratkaisuun.Oma narsistiäitini vei minulta kesätyörahat, opintolisät, palkat kun kävin opiskelujeni aikaan töissä osa-aikaisesti ja syntymäpäivä/joululahjarahat mitä sain suvulta.
Lisäksi olen kuulemma hänelle velkaa kaikista näistä vuosista mitä hän on rahaa minuun hukannut kun on minut kasvattanut.
Saituus on hyvin tyypillinen narsistinen piirre. Lähes enemmän sääntö että rahan kanssa joutuu vääntämään.
Ja tähän yhdistyy usein loisiva tyyli. Saattaa olla hyvin hienovaraista, yhtenä päivänä vaan havahdut että toinen ei osallistu esim syömiinsä ruokiin mitenkään, vaikka tulot paremmat.Ihan jäätävää röyhkeyttä ja pokkaa näiltä voi osottaa. Sitten kun huomautin asiasta, näyttää loukatulta ja roikottaa naamaansa.
Noiden strategia on totaalinen toisen todellisuudentajun hämärtäminen. Ei mitään rajaa, jos vaan päästät ne mellastamaan, siis hyötyvät niin paljon kuin voivat toisen hyväntahtoisesta kiltteydestä. Nauttivat ikäänkuin siitä että voivat pilkata toisen odotusta vastavuoroisuudesta. Koska RAKASTAVAT pihdata sitä, mitä odotat tai tarvitsisit.Täysiä hirviöitä. Eikä näiden kanssa ole välttämättä mahdollista riidellä, voit vain heittää heidät ulos elämästäsi kun tajuat heidän pelinsä juonen.
Eikä mikään muu pysäytä narsistia kuin "jos joku saa tietää" tai raha.
Narsistiäitini sentään tajusi vaieta kun oli taas sättinyt minua kun minusta ei ole muuta kuin rahanmenoa, kurjuutta ja köyhyyttä sen jälkeen kun oli vienyt tilini ja sanoin hänelle että kalliiksi käy mullekin tämä että mut päätit tähän maailmaan synnyttää.
Kerrankin sain hänet sanattomaksi.
Mun mummu oli piiloalkoholistinarsisti. Hän vei toiselta lapseltaan kaikki rahat ja kultalapselta taas puolestaan ei. Hän niisti rahaa aikuiselta lapseltaan vielä silloinkin, kun tällä oli jo oma perhe ja oma asuntolaina ja omat lapset ruokittavana. Ja rahaa oli kyllä mummulla itselläänkin ihan riittävästi, keskiluokkainen elämä omakotitalossa pk-seudulla, matkustelivat monta kertaa vuodessa ulkomaille jne.
Kultalapsesta tuli narsisti, joka sitten taas riisti rahaa omalta puolisoltaan ja lapseltaan. Tuosta riistetystä lapsesta tuli sellainen yleismaailmallinen auttaja, joka antaa vaikka omasta selkänahastaan kaikille.
Siis en ymmärrä näitä että vanhemmat kuppaavat lapsiltaan rahoja? Millä perusteella ja miten se käytännössä onnistuu? Miksi lapset suostuvat antamaan rahansa?
Koska he ovat kokeneet henkistä väkivaltaa koko ikänsä. Miksi joku antaa raiskata itsensä useammin kuin kerran parisuhteessa? Miksi jokainen pahoinpidelty ei lähde ensimmäisen kerran jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia narsistin seurassa tulee aina jotenkin ahdistunut olo.
Miksi muuten? Silloin kun kaikki pintapuolisesti on hyvin, mitään pahaa ei tapahdu jne. Tästä olisi kiinnostavaa kuulla oivaltavia näkemyksiä.
Heille jotka ovat opiskelleet henkimaailman toimintaa, voisin kertoa oman näkemykseni: narsisteilla on pahoja tarrahenkiä. Kuten aina samanhenkinen vetää puoleensa samanhenkistä, olen kokenut erään narsistin talossa oleilevat ilkeät henget. Niillä oli voimaa vaikuttaa sähkölaitteisiin, esineisiin, saada aikaan erilaisia ääniä. En onneksi itse asunut siellä, mutta vieraillessa huomasi oudot jutut jollaisia ei muualla koskaan esiintynyt. Siitä ehkä narsistikin sai voimaa outoihin raivokohtauksiinsa, millään tavalla normaaleja raivareita ne eivät olleet vaan ihan sekopäiseksi kiihtyneen tietoista tuhoamista. Naamastakin paistoi jähmettynyt piru. *kauhunväristyksiä*
Hohoijaa. On sulla jutut. Toivon mukaan kukaan ei usko sun höpinöitä
Osoitinkin tämän heille jotka ovat jo henkimaailmaa opiskelleet. Joka ei ole, ei usko koska ei ymmärrä. Opiskeleminen on sitä että alkaa oppia. Sanotko insinöörillekin ettei tuollaisia tekniikoita ole olemassa, kun itse et ole opiskellut? Narsisti saattaisi sanoa koska tietää itse paremmin.
Olen psykopaatti, narsisti, manipuloija, hyväksikäyttäjä joka erosi hyvästä suhteesta jossa toinen teki kaiken/kaikkensa enkä anna isän tavata lapsiaan, eikä minun kanssa voi sopia mitään koska olen paha ihminen enkä tiedä mitään mistään. Minussa ei ole mitään vikaa, vaan kaikki vika on muissa enkä ota vastuuta mistään. Kylven rahoissa jotka isä lapsistaan maksaa.
Eikä siinä vielä kaikki, mutta hyvä tiivistys kuitenkin.
Todellisuudessa voin suhteessa todella huonosti ja olin vastuussa kaikesta. Mies käski mennä hoitoon ja minä meninkin ja se oli yksi parhaista valinnoista joita tein. Rahat kun tuli niin ne meni ja niin meni mieskin kun kotona oli niin kurjaa minun kanssani.
Kun erosin niin sain kuulla olevani vaikka mitä. Silti olisi pitänyt jatkaa yhdessä, vaikka olinkin ihan hirviö. Ulkopuolisilta tuli hiukan kurjaa palautetta myös kun niin hyvän miehen menin jättämään ja ihan hullukin kun en osaa huolehtia esim rahaasioistakaan. En pärjää ilman miestä.
Olin maksanut vuokrat ja laskut koko suhteemme ajan enkä tunmistanut miestä niistä puheista joten noh.. Kuvitelkoot muut mitä haluavat.
Elarit maksaa kela ja mies elelee toisten nurkissa. Selvisi myös että oli saanut häädön aikoinaan ennen kuin muutimme yhteen. Noh.
Lapsiaan ei ole suostunut tapaamaan lähes ollenkaan koska mikään ei hänelle käy.
Aluksi ei voinut ottaa lapsia luokseen ja tämän selitti sillä etten minä pääse h*oraamaan tai mitään muutakaan enkä etenkåän käyttämään "hänen maksamiaan" elareita omiin menoihini. Sitten kun sitä kämppää ei enää ollut niin johtui siitä että kaikki rahat meni lapsiin. Mitään lapset ei kuitenkaan saaneet eli minuun meni. Siis kelan maksamat elarit. Exän rahoja en koskaan nähnyt
Suostuin siihen että tapaa lapsiaan minun kodissani, mutta siitäkään ei tullut mitään. Ei pitänyt sopimuksesta kiinni ja syytti siitä että se johtuu vain ja ainoastaan minusta.
Kun näitä tapaamisia yritettiin esim neuvolassa sopia uudestaan niin hän kertoi että kaikki käy ja sitten kuitenkaan ei mikään käynyt.
Minun ehdotukset tyrmättiin, vaikka aluksi hänelle sopi kaikki. Mitään ei ollut itsellä ehdottaa eikä mikään ehdotuksista kuitenkaan käynyt.
Ja loppu tulemana minun kanssani ei voi asioista sopia. Hän ei saa tavata lapsia koska en anna.
Uhkailut olen jättänyt omaan arvoonsa ja uhkailuun kaikki uhkaukset ovat jääneetkin. Olisihan se ihan hullua mennä oikeuteen esim. Lasten huoltajuudesta siksi että exä haluaa yksinhuoltajuuden, vaikka ei edes omista lapsistaan huolehdi.
Minä olen sairas jonka pitäisi mennä hoitoon, eikä miehessä ole muuta vikaa kuin se että on ollut koskaan kanssani.
Minä olen julma hirviö kun en huoli tuota miestä takaisin elämääni.
Minä olen itsekäs minä minä minä ja niinpä minä olenkin. Rahat ei oo loppuneet pitkään aikaan koska exä(kela) maksaa elarit.
Exän ei tarvitse hakeutua avun piiriin koska minä olen sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia narsistin seurassa tulee aina jotenkin ahdistunut olo.
Miksi muuten? Silloin kun kaikki pintapuolisesti on hyvin, mitään pahaa ei tapahdu jne. Tästä olisi kiinnostavaa kuulla oivaltavia näkemyksiä.
Heille jotka ovat opiskelleet henkimaailman toimintaa, voisin kertoa oman näkemykseni: narsisteilla on pahoja tarrahenkiä. Kuten aina samanhenkinen vetää puoleensa samanhenkistä, olen kokenut erään narsistin talossa oleilevat ilkeät henget. Niillä oli voimaa vaikuttaa sähkölaitteisiin, esineisiin, saada aikaan erilaisia ääniä. En onneksi itse asunut siellä, mutta vieraillessa huomasi oudot jutut jollaisia ei muualla koskaan esiintynyt. Siitä ehkä narsistikin sai voimaa outoihin raivokohtauksiinsa, millään tavalla normaaleja raivareita ne eivät olleet vaan ihan sekopäiseksi kiihtyneen tietoista tuhoamista. Naamastakin paistoi jähmettynyt piru. *kauhunväristyksiä*
Hohoijaa. On sulla jutut. Toivon mukaan kukaan ei usko sun höpinöitä
Osoitinkin tämän heille jotka ovat jo henkimaailmaa opiskelleet. Joka ei ole, ei usko koska ei ymmärrä. Opiskeleminen on sitä että alkaa oppia. Sanotko insinöörillekin ettei tuollaisia tekniikoita ole olemassa, kun itse et ole opiskellut? Narsisti saattaisi sanoa koska tietää itse paremmin.
On vähän eri opiskella henkimaailman asioita kuin insinööriksi. Henkimaailma on humpuukia. Jotkut sillä sitten höynäyttävät hyväuskoisia ihmisiä. Valitettavasti jotkut
ihmiset haluavat vahingollisesti nähdä joissakin ihmisissä pelkkää negatiivisuutta, ja maalailevat näitä ikävillä henkimaailman sanoilla.
Joku kysyu, ett miksi on tekemisissä narsistin kanssa. Koska se narsisti on työ"kaveri", niin pakoonkaan ei pääse kuin ottamalla lopputilin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen psykopaatti, narsisti, manipuloija, hyväksikäyttäjä joka erosi hyvästä suhteesta jossa toinen teki kaiken/kaikkensa enkä anna isän tavata lapsiaan, eikä minun kanssa voi sopia mitään koska olen paha ihminen enkä tiedä mitään mistään. Minussa ei ole mitään vikaa, vaan kaikki vika on muissa enkä ota vastuuta mistään. Kylven rahoissa jotka isä lapsistaan maksaa.
Eikä siinä vielä kaikki, mutta hyvä tiivistys kuitenkin.
Todellisuudessa voin suhteessa todella huonosti ja olin vastuussa kaikesta. Mies käski mennä hoitoon ja minä meninkin ja se oli yksi parhaista valinnoista joita tein. Rahat kun tuli niin ne meni ja niin meni mieskin kun kotona oli niin kurjaa minun kanssani.
Kun erosin niin sain kuulla olevani vaikka mitä. Silti olisi pitänyt jatkaa yhdessä, vaikka olinkin ihan hirviö. Ulkopuolisilta tuli hiukan kurjaa palautetta myös kun niin hyvän miehen menin jättämään ja ihan hullukin kun en osaa huolehtia esim rahaasioistakaan. En pärjää ilman miestä.
Olin maksanut vuokrat ja laskut koko suhteemme ajan enkä tunmistanut miestä niistä puheista joten noh.. Kuvitelkoot muut mitä haluavat.
Elarit maksaa kela ja mies elelee toisten nurkissa. Selvisi myös että oli saanut häädön aikoinaan ennen kuin muutimme yhteen. Noh.
Lapsiaan ei ole suostunut tapaamaan lähes ollenkaan koska mikään ei hänelle käy.
Aluksi ei voinut ottaa lapsia luokseen ja tämän selitti sillä etten minä pääse h*oraamaan tai mitään muutakaan enkä etenkåän käyttämään "hänen maksamiaan" elareita omiin menoihini. Sitten kun sitä kämppää ei enää ollut niin johtui siitä että kaikki rahat meni lapsiin. Mitään lapset ei kuitenkaan saaneet eli minuun meni. Siis kelan maksamat elarit. Exän rahoja en koskaan nähnyt
Suostuin siihen että tapaa lapsiaan minun kodissani, mutta siitäkään ei tullut mitään. Ei pitänyt sopimuksesta kiinni ja syytti siitä että se johtuu vain ja ainoastaan minusta.
Kun näitä tapaamisia yritettiin esim neuvolassa sopia uudestaan niin hän kertoi että kaikki käy ja sitten kuitenkaan ei mikään käynyt.
Minun ehdotukset tyrmättiin, vaikka aluksi hänelle sopi kaikki. Mitään ei ollut itsellä ehdottaa eikä mikään ehdotuksista kuitenkaan käynyt.
Ja loppu tulemana minun kanssani ei voi asioista sopia. Hän ei saa tavata lapsia koska en anna.
Uhkailut olen jättänyt omaan arvoonsa ja uhkailuun kaikki uhkaukset ovat jääneetkin. Olisihan se ihan hullua mennä oikeuteen esim. Lasten huoltajuudesta siksi että exä haluaa yksinhuoltajuuden, vaikka ei edes omista lapsistaan huolehdi.
Minä olen sairas jonka pitäisi mennä hoitoon, eikä miehessä ole muuta vikaa kuin se että on ollut koskaan kanssani.
Minä olen julma hirviö kun en huoli tuota miestä takaisin elämääni.
Minä olen itsekäs minä minä minä ja niinpä minä olenkin. Rahat ei oo loppuneet pitkään aikaan koska exä(kela) maksaa elarit.
Exän ei tarvitse hakeutua avun piiriin koska minä olen sairas.
Tuttua tarinaa. Jatka itsesi hoitamista. Kokemuksesta voin sanoa, että todennäköisesti lapsille on parempi, etteivät ole tuollaisen isän vaikutuksen alaisina. Se voi nyt suututtaa aluksi, mutta kokemuksesta voin sanoa, että hanki Pelastakaa lapset ry:stä lapsille tukiperhe, jossa voivat viettää viikonloppuja, koska tarvitset myös omaa aikaa.
Joskus luin tätä linkissä mainittua narsististi tarinointia facesta ja blogistakin ja hämmennyin siitä kuinka jotkut ihmiset oikeasti uskoivat sokeasti naisen tarinat.
Kyllä sitä kyseenalaistettiinkin siis tuota lokakampanjaa, mutta kun nainen halusi taistella "totuuden" puolesta ja fanittajienkin mielestä niin piti tehdä koska - narsisti ja se on niin paha olento että varmaan on "narsistin" vika että "uhri" omat lapsensa myrkyttää.
Muut eivät voi ymmärtää narsistin mahtia koska ovat ehkä ihan terveitä ihmisiä
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/201701252200059969
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viesti 1306 on tosi hyvä ja asiaa.
En viitsinyt lainata tähän pituuden vuoksi.
Olen yksi empaatikko, joka juuri vierottautuu narsistista. Sen lisäksi, että on huoli ja halu auttaa, tiedostan että narsistiin on traumaside. Siitä irrottautuminen on kuin vieroitus. Oma vanhempi on aikanaan luonut minulle kuvan hänen saavuttamattomasta narsistin rakkaudestaan ja sitä sitten joku rikkinäinen osa itsessä lähtee tavoittelemaan. Että narsistin ja minun rakkaustarina toisi jonkun ultimaattisen korjauskokemuksen molemmille.
Onneksi olen ollut elämässäni aika hyvässä tasapainossa, joten pyrin heti pois suhteesta, kun tajusin mistä on kyse. Silti jokin tunnepuolella vetää narsistin luo. Järki vaatii pitäytymään vieroituksessa, kunnes olen kuivilla.
Pahaltahan se tuntuu ajatella, että siellä yksinään könötti joulun. Ei kutsuttu kavereille enkä minäkään kutsunut. Lapset eivät halunneet joulua pilaamaan. Kyllä mua säälittää. Tekisi mieli auttaa. Sitten on pakko muistella yhteisiä jouluja tai sitä, kun itse olisin tarvinnut myötätuntoa tai ihan apuakin. Ei herunut. Ei herunut yhtikäs mitään.
Mua haukuttiin useat vuodet gold diggeriksi. Ajattelin sitten, että nyt on niin paljon otettu tuotakin vastaan ja aiheetta. Parampi on siis tulla haukutuksi ihan aiheesta. Erovaiheessa en aiempien suunnitelmien mukaan poistunutkaan takavasemmalle vain omien säästöjeni kanssa, vaan vaadin puolet kaikesta, mikä laillisesti on minun. Siis en vieläkään virallisesti ole gold digger, mutta onpahan enemmän aihetta nimittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Olen psykopaatti, narsisti, manipuloija, hyväksikäyttäjä joka erosi hyvästä suhteesta jossa toinen teki kaiken/kaikkensa enkä anna isän tavata lapsiaan, eikä minun kanssa voi sopia mitään koska olen paha ihminen enkä tiedä mitään mistään. Minussa ei ole mitään vikaa, vaan kaikki vika on muissa enkä ota vastuuta mistään. Kylven rahoissa jotka isä lapsistaan maksaa.
Eikä siinä vielä kaikki, mutta hyvä tiivistys kuitenkin.
Todellisuudessa voin suhteessa todella huonosti ja olin vastuussa kaikesta. Mies käski mennä hoitoon ja minä meninkin ja se oli yksi parhaista valinnoista joita tein. Rahat kun tuli niin ne meni ja niin meni mieskin kun kotona oli niin kurjaa minun kanssani.
Kun erosin niin sain kuulla olevani vaikka mitä. Silti olisi pitänyt jatkaa yhdessä, vaikka olinkin ihan hirviö. Ulkopuolisilta tuli hiukan kurjaa palautetta myös kun niin hyvän miehen menin jättämään ja ihan hullukin kun en osaa huolehtia esim rahaasioistakaan. En pärjää ilman miestä.
Olin maksanut vuokrat ja laskut koko suhteemme ajan enkä tunmistanut miestä niistä puheista joten noh.. Kuvitelkoot muut mitä haluavat.
Elarit maksaa kela ja mies elelee toisten nurkissa. Selvisi myös että oli saanut häädön aikoinaan ennen kuin muutimme yhteen. Noh.
Lapsiaan ei ole suostunut tapaamaan lähes ollenkaan koska mikään ei hänelle käy.
Aluksi ei voinut ottaa lapsia luokseen ja tämän selitti sillä etten minä pääse h*oraamaan tai mitään muutakaan enkä etenkåän käyttämään "hänen maksamiaan" elareita omiin menoihini. Sitten kun sitä kämppää ei enää ollut niin johtui siitä että kaikki rahat meni lapsiin. Mitään lapset ei kuitenkaan saaneet eli minuun meni. Siis kelan maksamat elarit. Exän rahoja en koskaan nähnyt
Suostuin siihen että tapaa lapsiaan minun kodissani, mutta siitäkään ei tullut mitään. Ei pitänyt sopimuksesta kiinni ja syytti siitä että se johtuu vain ja ainoastaan minusta.
Kun näitä tapaamisia yritettiin esim neuvolassa sopia uudestaan niin hän kertoi että kaikki käy ja sitten kuitenkaan ei mikään käynyt.
Minun ehdotukset tyrmättiin, vaikka aluksi hänelle sopi kaikki. Mitään ei ollut itsellä ehdottaa eikä mikään ehdotuksista kuitenkaan käynyt.
Ja loppu tulemana minun kanssani ei voi asioista sopia. Hän ei saa tavata lapsia koska en anna.
Uhkailut olen jättänyt omaan arvoonsa ja uhkailuun kaikki uhkaukset ovat jääneetkin. Olisihan se ihan hullua mennä oikeuteen esim. Lasten huoltajuudesta siksi että exä haluaa yksinhuoltajuuden, vaikka ei edes omista lapsistaan huolehdi.
Minä olen sairas jonka pitäisi mennä hoitoon, eikä miehessä ole muuta vikaa kuin se että on ollut koskaan kanssani.
Minä olen julma hirviö kun en huoli tuota miestä takaisin elämääni.
Minä olen itsekäs minä minä minä ja niinpä minä olenkin. Rahat ei oo loppuneet pitkään aikaan koska exä(kela) maksaa elarit.
Exän ei tarvitse hakeutua avun piiriin koska minä olen sairas.
Kuulostaa tutulta. Vitu ttaa aika paljon kuulla vaikka sossuilta, että kun se isä selvästi välittää lapsistaan niin paljon ja että meillä on vain kommunikaatio-ongelmia.
Kai se mun mustamaalaaminen hulluksi on sit vaan epäselvää viestintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viesti 1306 on tosi hyvä ja asiaa.
En viitsinyt lainata tähän pituuden vuoksi.
Olen yksi empaatikko, joka juuri vierottautuu narsistista. Sen lisäksi, että on huoli ja halu auttaa, tiedostan että narsistiin on traumaside. Siitä irrottautuminen on kuin vieroitus. Oma vanhempi on aikanaan luonut minulle kuvan hänen saavuttamattomasta narsistin rakkaudestaan ja sitä sitten joku rikkinäinen osa itsessä lähtee tavoittelemaan. Että narsistin ja minun rakkaustarina toisi jonkun ultimaattisen korjauskokemuksen molemmille.
Onneksi olen ollut elämässäni aika hyvässä tasapainossa, joten pyrin heti pois suhteesta, kun tajusin mistä on kyse. Silti jokin tunnepuolella vetää narsistin luo. Järki vaatii pitäytymään vieroituksessa, kunnes olen kuivilla.
Pahaltahan se tuntuu ajatella, että siellä yksinään könötti joulun. Ei kutsuttu kavereille enkä minäkään kutsunut. Lapset eivät halunneet joulua pilaamaan. Kyllä mua säälittää. Tekisi mieli auttaa. Sitten on pakko muistella yhteisiä jouluja tai sitä, kun itse olisin tarvinnut myötätuntoa tai ihan apuakin. Ei herunut. Ei herunut yhtikäs mitään.
Mua haukuttiin useat vuodet gold diggeriksi. Ajattelin sitten, että nyt on niin paljon otettu tuotakin vastaan ja aiheetta. Parampi on siis tulla haukutuksi ihan aiheesta. Erovaiheessa en aiempien suunnitelmien mukaan poistunutkaan takavasemmalle vain omien säästöjeni kanssa, vaan vaadin puolet kaikesta, mikä laillisesti on minun. Siis en vieläkään virallisesti ole gold digger, mutta onpahan enemmän aihetta nimittelyyn.
Ymmärrän tuon moodin. Kun on vuosia väitetty täysin mahdottomaksi ihmiseksi, niin arvaa mitä: miksi ihmeessä yritän yhä päästä sovintoon?
"Minä en kiinnity materiaan niinkuin sinä, minä en ole mukana massahysteriassa, minä en tuhlaa rahojani turhanpäiväiseen krääsään,- riittää että on sänky ja pöytä, minä en tuhlaa vessapapereihin tai konttoritarvikkeisiin,- otan ne työpaikalta kotiin lähtiessäni, minulla ei ole kiire mihinkään, - menköön toiset vapaasti ohi, jos on tarve, liikennesäännöillä ei ole mitään merkitystä, -noudattakoon laumasieluiset lampaat niitä". Minä, minä, minä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän luen narsistien uhrien kuvauksia, sitä paremmin tajuan olevani itse sellainen. Siis mähän oon ihan sairas. Mistä saa apua? Toisaalta en halua apua, koska minussahan ei ole mitään vikaa ja olen ihan tyytyväinen itseeni. Mutta muita kohtaan oon hirviö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Eli uhrit ovat narsisteja itse joten sen pituinen se
En ymmärrä miten saat tuosta vedettyä johtopäätelmääsi.
Narsisti ei ole turvallisesti kiintynyt, vaan turvallinen kiintymyssuhde on hänelle aina uhka. Hän pelkää kiintyä, koska siinä menettäisi samalla kontrollin ja antaisi aseet toiselle osapuolelle satuttaa tai hylätä. Narsisti pelkää myös kuollakseen sitä, että toinen käyttäisi häntä jotenkin hyväkseen. Hän itse näkee muissa ihmisissä vain välinearvon ja hyödyn (eli resurssin), joten ei luota muihinkaan ja olettaa muidenkin näkevän hänet vain hyödykkeenä. Ihminen joka ei luota itseensä, ei luota myöskään muihin. Ja tästä seuraa salailu, tarve korostettuun yksityisyyteen, rahojen piilotteluun yms. tämänkin ketjun tosielämän esimerkkeihin. Narsisti ei uskalla siis oikeasti päästää toista lähelleen, vaan ajaa toisen aina uudelleen ja uudelleen pois.
Narsistilla on kuitenkin niin heikko minäkuva, että hän tarttee muilta narsistista lähdettä, ihailua ja arvostusta. Muuten hän ei ole olemassa. Hän kaipaa hyväksyntää. Hän tarvitsee sen empaatikon vierelleen. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää itselleen, koska hänhän on ihminen joka ei tarvitse muita. Ihminen, joka seisoo omilla jaloillaan.
Tästä seuraa se narsistisen suhteen tyypillinen kissahiiri- ja juupaseipäsleikki, jossa narsisti vuoroin päästää lähelle ja vuoroin raivoaa. Puolisoa vuoroin ylistetään ja vuoroin alistetaan. Päästetään hetkeksi lähelle, kunnes suljetaan jälleen ulkopuolelle.
Sen empaattisen henkilön empaattisuus ja hyvyys raivostuttaa, mutta samalla narsisti tarvitsee sitä.
Täällä kysytään miksi empaatikot jäävät näihin suhteisiin? Juuri siksi, että empaatikot ovat nähneet myös narsistin tarvitsevan puolen ja uskovat, että voivat auttaa. Mutta tekee empaatikko mitä tahansa, narsisti on pohjimmiltaan empaatikolle kateellinen eikä luota.[/quote
Olisipa tämä kerrottu minulle ennen papin aamenta ! Vielä eronkin jälkeen väitin, ettei mieheni ollut mikään narsisti. Pitkä prosessi on ollut tarkastella jälkikäteen kummankin käytöstä ja mitä se kaikki tarkoitti. Olen viimein ymmärtänyt sen, etten olisi voinut mitenkään "onnistua" hänen kanssaan. Meillä hämmensi se, että hyvä vaihe kesti pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Vasta kun jouduin (hahaa) narsistisen esimiehen uhriksi ja sairastuin uupumukseen, hänen silmänsä aukenivat sille, etten olekaan "täydellinen". Sitä hän ei antanut minulle ikinä anteeksi ja sanoikin sen lopulta. Minkälainen ihminen toimii näin ! Lyö lyötyä.
Luulin aina, että narsisti on toimissaan öykkäröivä, jopa väkivaltainen ja tosiaan se lista ei kerro paljon mitään varsinkaan tällaisesta älykkäämmästä, hienovaraisesti narsistista. Joku sanoi hienosti, että olo oli jopa parempi hänen läsnäollessaan, vaikka itse olikin halvaantunut ja mykkä. Muun ajan sitten vatvoo hämmentyneitä ajatuksiaan, miettii, mitä ja miten voisi sanoa, mitä ajattelee, ja syyttää itseään kaikesta. Jotain pysyvää hän minuun jätti: poden melkoista miesvihaa, koskaan en halua enää parisuhdetta ja nautin vähän liikaakin yksinolosta, koska olen herkistynyt kaikkien ihmisten peleille. Narsistin vaikutusaika minuun oli liian pitkä, jotta toipuisin kokonaan, mutta hyvä näinkin. Pääasia on, että olen vapaa hänestä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viesti 1306 on tosi hyvä ja asiaa.
En viitsinyt lainata tähän pituuden vuoksi.
Olen yksi empaatikko, joka juuri vierottautuu narsistista. Sen lisäksi, että on huoli ja halu auttaa, tiedostan että narsistiin on traumaside. Siitä irrottautuminen on kuin vieroitus. Oma vanhempi on aikanaan luonut minulle kuvan hänen saavuttamattomasta narsistin rakkaudestaan ja sitä sitten joku rikkinäinen osa itsessä lähtee tavoittelemaan. Että narsistin ja minun rakkaustarina toisi jonkun ultimaattisen korjauskokemuksen molemmille.
Onneksi olen ollut elämässäni aika hyvässä tasapainossa, joten pyrin heti pois suhteesta, kun tajusin mistä on kyse. Silti jokin tunnepuolella vetää narsistin luo. Järki vaatii pitäytymään vieroituksessa, kunnes olen kuivilla.
Pahaltahan se tuntuu ajatella, että siellä yksinään könötti joulun. Ei kutsuttu kavereille enkä minäkään kutsunut. Lapset eivät halunneet joulua pilaamaan. Kyllä mua säälittää. Tekisi mieli auttaa. Sitten on pakko muistella yhteisiä jouluja tai sitä, kun itse olisin tarvinnut myötätuntoa tai ihan apuakin. Ei herunut. Ei herunut yhtikäs mitään.
Mua haukuttiin useat vuodet gold diggeriksi. Ajattelin sitten, että nyt on niin paljon otettu tuotakin vastaan ja aiheetta. Parampi on siis tulla haukutuksi ihan aiheesta. Erovaiheessa en aiempien suunnitelmien mukaan poistunutkaan takavasemmalle vain omien säästöjeni kanssa, vaan vaadin puolet kaikesta, mikä laillisesti on minun. Siis en vieläkään virallisesti ole gold digger, mutta onpahan enemmän aihetta nimittelyyn.
Ymmärrän tuon moodin. Kun on vuosia väitetty täysin mahdottomaksi ihmiseksi, niin arvaa mitä: miksi ihmeessä yritän yhä päästä sovintoon?
Mun omatunto on aika herkkä ja taju oikeudenmukaisuudesta. Siksi olisin ollut valmis lähtemään vähän vähemmällä. Hän on rahat hankkinut ja pärjäisin vähemmälläkin. Toisaalta sitten taas lain mukaan puolet on mun. En yritä hänen kanssaan ehkä niinkään sovintoon vaan omantuntoni. Omatunto taisi nyt tällä kertaa hävitä. Ainahan voi antaa ylimääräisen takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen narsistien uhrien kuvauksia, sitä paremmin tajuan olevani itse sellainen. Siis mähän oon ihan sairas. Mistä saa apua? Toisaalta en halua apua, koska minussahan ei ole mitään vikaa ja olen ihan tyytyväinen itseeni. Mutta muita kohtaan oon hirviö.
Meissä kaikissa sanotaan olevan hiven narsistia. Se ilmenee siinä että ajattelee olevansa parempi kuin joku toinen ihminen. Konkreettisia harrastuksia tai ammatteja en tarkoita, vaan että oman paremmuuden lisäksi koetaan ylemmyydentunnetta ja halveksutaan toisten ihmisten taitoja, olemusta, ulkonäköä tms..
Jos olet empaattinen ja osaat lohduttaa ja eläytyä esim. toisen ihmisen suruun ja menetykseen, sinulla ei ole mitään hätää. Sitä puolta voi myös kehittää itsessään, joten toivoa tulla paremmaksi ihmiseksi on vielä.
Miten narsisti suhtautui teihin, kun olitte raskaana tai vauva-aikoina?
Yleisesti tiedetään, että raskaus/perheellistyminen on triggeri perheväkivallalle (myös sille henkiselle). Tämä oli meillä se käännekohta, jolloin käytös alkoi muuttumaan minua kohtaan hyvin narsistiseksi jopa siinä määrin, että ystäväni ja perheeni kiinnitti siihen huomiota. Itse olin hyvin hämmentynyt ja in denial, googlailin miesten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, kun oli pakko saada asialle jokin selitys. Ei ollut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viesti 1306 on tosi hyvä ja asiaa.
En viitsinyt lainata tähän pituuden vuoksi.
Olen yksi empaatikko, joka juuri vierottautuu narsistista. Sen lisäksi, että on huoli ja halu auttaa, tiedostan että narsistiin on traumaside. Siitä irrottautuminen on kuin vieroitus. Oma vanhempi on aikanaan luonut minulle kuvan hänen saavuttamattomasta narsistin rakkaudestaan ja sitä sitten joku rikkinäinen osa itsessä lähtee tavoittelemaan. Että narsistin ja minun rakkaustarina toisi jonkun ultimaattisen korjauskokemuksen molemmille.
Onneksi olen ollut elämässäni aika hyvässä tasapainossa, joten pyrin heti pois suhteesta, kun tajusin mistä on kyse. Silti jokin tunnepuolella vetää narsistin luo. Järki vaatii pitäytymään vieroituksessa, kunnes olen kuivilla.
Pahaltahan se tuntuu ajatella, että siellä yksinään könötti joulun. Ei kutsuttu kavereille enkä minäkään kutsunut. Lapset eivät halunneet joulua pilaamaan. Kyllä mua säälittää. Tekisi mieli auttaa. Sitten on pakko muistella yhteisiä jouluja tai sitä, kun itse olisin tarvinnut myötätuntoa tai ihan apuakin. Ei herunut. Ei herunut yhtikäs mitään.
Mua haukuttiin useat vuodet gold diggeriksi. Ajattelin sitten, että nyt on niin paljon otettu tuotakin vastaan ja aiheetta. Parampi on siis tulla haukutuksi ihan aiheesta. Erovaiheessa en aiempien suunnitelmien mukaan poistunutkaan takavasemmalle vain omien säästöjeni kanssa, vaan vaadin puolet kaikesta, mikä laillisesti on minun. Siis en vieläkään virallisesti ole gold digger, mutta onpahan enemmän aihetta nimittelyyn.
Ymmärrän tuon moodin. Kun on vuosia väitetty täysin mahdottomaksi ihmiseksi, niin arvaa mitä: miksi ihmeessä yritän yhä päästä sovintoon?
Mun omatunto on aika herkkä ja taju oikeudenmukaisuudesta. Siksi olisin ollut valmis lähtemään vähän vähemmällä. Hän on rahat hankkinut ja pärjäisin vähemmälläkin. Toisaalta sitten taas lain mukaan puolet on mun. En yritä hänen kanssaan ehkä niinkään sovintoon vaan omantuntoni. Omatunto taisi nyt tällä kertaa hävitä. Ainahan voi antaa ylimääräisen takaisin.
Narsisti saa uhrinsa tuntemaan ettei ole ansainnut sitäkään mikä lain mukaan kuuluu. Olet edelleen hänen vallassaan. Etsi ja löydä omanarvontuntosi!
Valitettavasti olen saanut kokea sen kylmyyden ja hiljaisuuden joka laskeutui automaattisesti kun narsisti saapui töistä.
Kahden alle 2 vuotiaan, koululaisen, ruokaostosten ja kodinhoidon, neuvolakäynnit ym. Puolesta narsisti ajattelee, että nainen syljeskelee päivät kattoon. Olihan kotona samannäköistä aamulla kun hän lähti 'töihin'.
Narsisti kadehtii jopa omia lapsiaan sillä heihin menevä huomio on poissa itseltä.
Minusta tuo kertoo kaiken oleellisen. Omien pienten lasten kanssa narsisti ei tehnyt mitään ellei ollut yleisöä esimerkiksi ihan kuka vain kylässä. Kun ovi sulkeutui narsisti lähti pelaamaan tietokoneella katsomatta kehenkään tai sanomatta enää mitään kivaa kenellekään sinä päivänä.
Alkoholi oli rakkain ystävä, se raotti narsistin mieltä sen verran että oli pakko purkaa paineita vaimon kanssa. Seksiriippuvuus johti lopulta pettämiseen. Narsisti on kauhuissaan jos puoliso paljastaa pettämisen, sen jälkeen alkaa kosto. Kostetaan eksälle ja omille lapsille olemalla mahdollisimman vähän tekemisissä sillä se nostaa narsistin vihan uudelleen pintaan. Erilaiset riippuvuudet ja valehteleminen, asioiden kääntäminen hänen edukseen, hallitsevat narsistin elämää. 387
Vierailija kirjoitti:
Miten narsisti suhtautui teihin, kun olitte raskaana tai vauva-aikoina?
Yleisesti tiedetään, että raskaus/perheellistyminen on triggeri perheväkivallalle (myös sille henkiselle). Tämä oli meillä se käännekohta, jolloin käytös alkoi muuttumaan minua kohtaan hyvin narsistiseksi jopa siinä määrin, että ystäväni ja perheeni kiinnitti siihen huomiota. Itse olin hyvin hämmentynyt ja in denial, googlailin miesten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, kun oli pakko saada asialle jokin selitys. Ei ollut sitä.
Odotettu vauva ei tietenkään pystynyt olemaan hänen, vaan se on jonkun p.skakuskin tekosia. Ei noin suurta h.oraa voi kukaan katella. Vanhempiemme ja muiden sukulaisten edessä näytteli kuitenkin onnellista isää ja otti myhäillen ja vitsaillen onnitteluja vastaan.
Hohoijaa. On sulla jutut. Toivon mukaan kukaan ei usko sun höpinöitä