Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
TLC:n 90 päivää morsiamena-ohjelmassa on monta narsistia, suurin osa heistä pariskunnan jenkkipuoliskoja.
Angela(naispuolinen Trump), Lisa, Colt, Jovi, Pedron äiti ja sisko joitain mainitakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TLC:n 90 päivää morsiamena-ohjelmassa on monta narsistia, suurin osa heistä pariskunnan jenkkipuoliskoja.
Angela(naispuolinen Trump), Lisa, Colt, Jovi, Pedron äiti ja sisko joitain mainitakseni.
Jesse ja Darcy sitten läheisriippuvinen, huomionkipeä sekopää.
Vierailija kirjoitti:
Painajainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Siksi, että jos olet parisuhteessa narskun kanssa et pääse hänestä eroon. N:lla on käsittämätön taito pitää kiinni "omistamastaan" uhrista.
Itselläni irroittautumiseen meni 11 vuotta.Vasta viimeaikoina olen ymmärtänyt että olen suhteessa narsistin kanssa. Suhteen ydin on kuin väkivaltaisessa suhteessa, pysytään yhdessä kun hän on välillä niin hyvä ja rakastava.
Olen itse hiljainen ja alistuva luonne ja pidänkin siitä että toinen "ottaa ohjat käsiinsä". On vain hankala tietää milloin mennään rajan yli.
Raja on siinä, että sinulle itsellesi tulee huono olo.
(Toki on myös tilanteita, joissa saisi ja pitäisi tulla huono olo, mutta jostain psyykkisestä ongelmasta tai lukosta johtuen ei tule, vaikka tulee huonosti kohdelluksi.)
Jesse pahin narsku sarjassa.
Yhdessä jaksossa näytettiin myös mistä hollannin miehen persoonallisuushäiriö kumpuaa:
Täysin rajaton ja jalustalle nostava kasvatus alkoholisti/pössyttelijä äidiltä ja isäpuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet mainitsevat, että narsisteille on tullut nopeasti uudet kumppanit. Itse ei voida kuvitellakaan uutta suhdetta, kun ollaan niin traumatisoitu.
Millaisia nämä narsistien uudet kumppanit ovat ja miten suhteissa näyttää menevän?
Ex-mieheni hankki uuden kumppanin avioliiton aikana eli heillä oli pidempiaikainen salasuhde. Kyseessä on yksinhuoltajanainen samalta työpaikalta. Nainen on ns. duunariammatissa ja tekee suorittavaa, yksinkertaista työtä. Naisella on opistotason koulutus. Minä ja ex-mieheni olemme akateemisia ja olemme molemmat esimiesasemassa. Naisella on fyysisiä kehityshäiriöitä, jotka näkyvät selkeästi ulospäin ja hän on niin tavallisen näköinen kuin olla ja voi. Minä olen tehnyt nuoruudessani jonkin verran mallin töitä.
En tiedä kuinka heillä menee. Eivät kuitenkaan asu yhdessä.
Mies tavallaan vaihtoi alempitasoiseen. Olen miettinyt onko syynä se, että nyt narsistin on entistä helpompi alistaa uutta uhriaan, mitätöidä hänen ammattia, ammatillista osaamistaan ja ulkonäköä sitten kun arki astuu kuvaan ja narsisti poistaa hunnun kasvoiltaan. Minä olin ehkä liian kova "luu", kun pitkän avioliiton loppuaikoina vihdoinkin uskalsin alkaa pistämään vastaan.
Sama homma täällä. Paitsi että mies vaihtoi vieläpä YH-äitiin (kaikki kunnia heille), vaikka vihaa lapsia eikä halua niitä elämäänsä millään tapaa. En tiedä, ovatko edelleen yhdessä, mutta toivon sen naisen lapsen/lasten puolesta, ettei äidin uutena kumppanina ole kovinkaan pitkään lapsia vihaava narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet mainitsevat, että narsisteille on tullut nopeasti uudet kumppanit. Itse ei voida kuvitellakaan uutta suhdetta, kun ollaan niin traumatisoitu.
Millaisia nämä narsistien uudet kumppanit ovat ja miten suhteissa näyttää menevän?
Ex-mieheni hankki uuden kumppanin avioliiton aikana eli heillä oli pidempiaikainen salasuhde. Kyseessä on yksinhuoltajanainen samalta työpaikalta. Nainen on ns. duunariammatissa ja tekee suorittavaa, yksinkertaista työtä. Naisella on opistotason koulutus. Minä ja ex-mieheni olemme akateemisia ja olemme molemmat esimiesasemassa. Naisella on fyysisiä kehityshäiriöitä, jotka näkyvät selkeästi ulospäin ja hän on niin tavallisen näköinen kuin olla ja voi. Minä olen tehnyt nuoruudessani jonkin verran mallin töitä.
En tiedä kuinka heillä menee. Eivät kuitenkaan asu yhdessä.
Mies tavallaan vaihtoi alempitasoiseen. Olen miettinyt onko syynä se, että nyt narsistin on entistä helpompi alistaa uutta uhriaan, mitätöidä hänen ammattia, ammatillista osaamistaan ja ulkonäköä sitten kun arki astuu kuvaan ja narsisti poistaa hunnun kasvoiltaan. Minä olin ehkä liian kova "luu", kun pitkän avioliiton loppuaikoina vihdoinkin uskalsin alkaa pistämään vastaan.
Sama homma täällä. Paitsi että mies vaihtoi vieläpä YH-äitiin (kaikki kunnia heille), vaikka vihaa lapsia eikä halua niitä elämäänsä millään tapaa. En tiedä, ovatko edelleen yhdessä, mutta toivon sen naisen lapsen/lasten puolesta, ettei äidin uutena kumppanina ole kovinkaan pitkään lapsia vihaava narsisti.
Mut myös vaihdettiin kymmenen vuotta minua ja eksää vanhempaan yksinhuoltajaan (oltiin itse silloin vielä nuoria ja lapsettomia). Mielessäni säälin lasta, kun kuulin tilanteesta. No, äidillä ilmeisesti äidinvaistot toimivat melko hyvin, koska avioliitto, joka solmittiin pikaisesti eromme jälkeen, ei tainnut kestää kuin kaksi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
TLC:n 90 päivää morsiamena-ohjelmassa on monta narsistia, suurin osa heistä pariskunnan jenkkipuoliskoja.
Angela(naispuolinen Trump), Lisa, Colt, Jovi, Pedron äiti ja sisko joitain mainitakseni.
Ihanaa, en ole ainoa jonka mielestä Colt on narsisti. Äitinsä on myös samassa joukkueessa. Kumpikin on todella taitavia manipuloimaan ja esittämään tarvittaesssa uhria. Colt myös koittaa kontrolloida naisia kosimalla tyyliin toisilla treffeillä ja tietenkin pettää. On myös selvästi addikti ainakin seksin suhteen.
Muista en osaa sanoa, kun en ole asiaan niin paljon kiinnittänyt huomiota. Colt hyppää oikein naamalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli tällainen metaforatarina mieleen. Saa kommentoida ja olla eri mieltä.
(En tiedä, voiko ns. täysin terve ja tasapainoinen ihminen jäädä narsistin kanssa suhteeseen kuukausiksi tai vuosiksi, ainakaan sen jälkeen kun rakkausvaihe on muuttunut ns. normaalivaiheeksi. Suurin osa varmaan tunnistaa narsistin jo alun alkaen ja kieltäytyy kunniasta, kun narsisti lähestyy.)
Sekä narsisti että empaatikko ovat molemmat joutuneet jonkun traumatisoivan lapsuusolosuhteen uhriksi, heidät on ikään kuin paiskattu myrskyävään mereen. Narsisti on muuttunut mereen sopivaksi, hänen sisuksensa on muuttunut toisenlaiseksi kuin maalla elävän ihmisen. Mutta hänellä on yksinäistä siellä meressä ja hän kaipaa sinne itselleen seuraa. Lisäksi häntä vähän ärsyttää, kun hän tajuaa, että toiset elävät maalla, kauniissa taloissa rannalla ja viettävät mukavaa elämää.
Empaatikko on osannut rakentaa ajopuista itselleen lautan, jolla hän luovii merellä kohti rannalla siintäviä valoja ja aina joskus joku empaatikko pääsee rantaan asti ja siirtyy elämään normaalia elämää.
Kun empaatikko näkee narsistin, joka aika ajoin nousee syvyyksistä haukkaamaan happea, hän haluaa pelastaa tämän omalle lautalleen ja pyrkiä yhdessä tämän kanssa kohti rantaa. Hän kuvittelee, että he yhdessä olisivat vahvemmat ja auttaisivat toinen toisiaan aallokossa.
Narsisti rakkauspommituksessa maalailee kuvia siitä, millaisen huvilan he rakentavat kauniille tontille ja miten he elävät siellä onnellisina elämänsä loppuun asti. Narsisti kohentelee empaatikon lauttaa sieltä täältä ja kertoo haluavansa juuri samanlaisen talon, mistä empaatikkokin on haaveillut.
Sitten kuitenkin tapahtuu jotain. Empaatikko alkaa ihmetellä, miksi matka on niin raskas. Narsisti tipahtelee lautan kyydistä tuon tuosta. Onko se tahallista vai tapahtuuko se vahingossa? Sitten narsisti vetäisee empaatikonkin lautalta, kun tämä nostaa narsistia takaisin kyytiin. Sama toistuu. Oliko se vahinko? Niitä alkaa tapahtua kumman usein. Välillä tuntuu, että lauttakin vuotaa, ihan kuin siitä olisi kadonnut osia. Voiko narsisti olla sabotoinut lauttaa? Ei kai. Tuo herkkä ihminen, jonka kanssa on ollut niin ihanaa.
Empaatikko sanoo narsistille, että jotenkin on ollut raskasta tämä melominen. Pystytkö auttamaan hetken, että saan levätä tai tehdäänkö vaikka vuorot? Narsisti ei sano mitään vaan sukeltaa veteen. Syvälle. Mykkäkoulu. Empaatikko on täysin hätäännyksissään. Mitä narsistille nyt tapahtuu. Hukkuuko se? Katoaako se? Tönäisinkö minä sen vahingossa veteen? Sukellan perään ja yritän saada selville mitä tapahtui.
Lopulta tätä kaikkea tapahtuu enenevässä määrin, useammin ja useammin ja empaatikon voimat alkavat olla täysin loppu. Jossain vaiheessa hän tajuaa. Narsisti ei edes halua päästä maihin. Eikä narsisti edes halua lautallekaan. Nasrsisti haluaa vain saada empaatikon mukaansa seurakseen sekä energianlähteekseen meren syvyyksiin.
Tämä on järkevin viesti, mitä tälle foorumille on ikinä kirjoitettu. 110 %sti totta joka sana. Kopsasin tämän itselleni talteen ja aion lukea sen aina, kun meinaan unohtaa todellisuuden - eli sen kauheuden, mitä suhde narsistin kanssa on. PS: 5 alapeukuttanutta ihmistä on mitä luultavammin narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Hyvä kysymys.
Jos ei salli toisen seisovan omilla jaloillaan niin on todennäköisesti itse narsisti eli ei varmaan sanojalla olekaan väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta toisaalta, mikä tällaisesta käytöksestä on 'vain' huonoa käytöstä, käytöstapojen puutetta, ja tavanomaista ilkeyttä tai oman edun tavoittelua. Irsekkäitä ja röyhkeitä ihmisiä on myös, ilman että ovat narsisteja.
Tottakai on. Heitä kutsutaan ihmisiksi, joilla on "vahvat narsistiset piirteet". Itse laitan jopa covcovert narcissist -ihmiset tähän kippoon, sillä näyttävät pahimmat piirteensä vain lähipiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Eli uhrit ovat narsisteja itse joten sen pituinen se
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tajusin jo kolmessa kuukaudessa, ettei narsisti aidosti halua viettää kanssani edes 24 h putkeen ja tajusin lähteä. No, minullakin on takana pidempi suhde toisen narsistin kanssa, ekalla kerralla en todellakaan tajunnut. Huojentavaa on se, että toisella kerralla tuntosarvet toimivat!
Rakkauspommitusta kesti vain 2 kk, ilmeisesti olin huono narsistinen lähde eikä hän saanut riittävää tyydytystä minusta, kun en reagoinut hänen testeihinsä alistumalla tai provosoitumalla vaan pysyin rauhallisena ja asiallisena tai sitten en reagoinut mitenkään.
Olen katsellut tuon narsisti Leen videoita, koska haluan tehdä itsestäni mahdollisimman narsisti-immuunin, ovat sen verran raskaita tapauksia ja vaikka pinnalle en näytä reaktioa, oikeasti sisällä tuntuu todella kurjalta. Lee selitti eräässä videossaan, että narsisti ei oikeasti halua tehdä yhtään mitään suhteen eteen, koska ei koe toisen ansaitsevan sitä. Lisäksi narsisti voi jopa "rankaista" toista osapuolta siitä, että on joutunut venymään tämän eteen rakkauspommituksessa. Narsistin perusolotila on kökkö ja hän haluaa pysytellä siinä ja kouluttaa myös toista osapuolta pysyttelemään sillä ankealla tasolla. Toinen yrittää yksin hilata heitä molempia kuopasta ja uupuu täysin. Naristia ei kiinnosta, koska narsisti on juuri siellä missä haluaakin - kuopassa ja on jopa saanut sinne itselleen seuraa.
Joo, meillä oli loppua kohden ihan selvää, etten narsistin mielestä ansainnut mitään positiivista häneltä. En mitään ylimääräistä. Pitkään ajattelin, että se liittyi silloiseen rahatilanteeseen. Kun rahallinen tilanteemme parani, se ei saanut näkyä mitenkään arjessani. Esim. hänen bonukset yms. eivät edes välillisesti saanut tuoda minulle iloa (matkoja, kodinkoneita, ei voitu laittaa yhteiselle säästötilille tms.), koska HÄN oli ne ansainnut enkä minä.
En ollut myöskään hänen aikansa arvoinen.
Tai oikeastaan minkään sellaisen asian, joka olisi tuottanut minulle iloa tai helpotusta arkeen, jos se olisi edellyttänyt mitään toimia narsistilta.
Tämän vuoksi - älä koskaan kerro jos tulosi nousevat, saat bonusta tms. Narsistin bonuksia ei tietenkään käytetä sinun hyväksesi. Mutta sinun tulosi kyllä pitää heti käyttää yhteisiin hankintoihin. Narsistipuoliso pakotti minut osallistumaan mm. tietyllä prosenttiosuudella smoothiekoneen hankintaan, Nykyään ymmärrän, että hän ei mitenkään voi pakottaa minua siihen jos en halua. Onneksi on omat tilit.
Tuli mieleen tästä raha-aiheesta oma narsisti isäni. Hän oli sitä mieltä, että häntä käytettiin hyväksi, koska joutui osallistumaan perheen kuluihin. Hänen palkkansa olisi kuulunut vain hänelle. Jouduinkin itsenäistymään liian aikaisin. Menin jo teini-ikäisenä töihin koulun ohella saadakseni itselleni käyttörahaa.
Hän vei myös minulta rahaa. Surutta meni rahapussilleni, ja otti käteiset sieltä itselleen.
Narsisti kun näkee, että hänellä on oikeus toimia miten tahansa. Ei ole omatuntoa eikä häntä kiinnosta muiden tunteet.
Isäni oli myös sitä mieltä, että ostamansa lahja toiselle on edelleen hänen. Tuo ääretön omaan napaan tuijotus.
Kun kotoa lähdin, niin katkaisin välit. Henkisesti helpompaa, kun päädyin tuohon ratkaisuun.Oma narsistiäitini vei minulta kesätyörahat, opintolisät, palkat kun kävin opiskelujeni aikaan töissä osa-aikaisesti ja syntymäpäivä/joululahjarahat mitä sain suvulta.
Lisäksi olen kuulemma hänelle velkaa kaikista näistä vuosista mitä hän on rahaa minuun hukannut kun on minut kasvattanut.
Saituus on hyvin tyypillinen narsistinen piirre. Lähes enemmän sääntö että rahan kanssa joutuu vääntämään.
Ja tähän yhdistyy usein loisiva tyyli. Saattaa olla hyvin hienovaraista, yhtenä päivänä vaan havahdut että toinen ei osallistu esim syömiinsä ruokiin mitenkään, vaikka tulot paremmat.Ihan jäätävää röyhkeyttä ja pokkaa näiltä voi osottaa. Sitten kun huomautin asiasta, näyttää loukatulta ja roikottaa naamaansa.
Noiden strategia on totaalinen toisen todellisuudentajun hämärtäminen. Ei mitään rajaa, jos vaan päästät ne mellastamaan, siis hyötyvät niin paljon kuin voivat toisen hyväntahtoisesta kiltteydestä. Nauttivat ikäänkuin siitä että voivat pilkata toisen odotusta vastavuoroisuudesta. Koska RAKASTAVAT pihdata sitä, mitä odotat tai tarvitsisit.Täysiä hirviöitä. Eikä näiden kanssa ole välttämättä mahdollista riidellä, voit vain heittää heidät ulos elämästäsi kun tajuat heidän pelinsä juonen.
Eikä mikään muu pysäytä narsistia kuin "jos joku saa tietää" tai raha.
Narsistiäitini sentään tajusi vaieta kun oli taas sättinyt minua kun minusta ei ole muuta kuin rahanmenoa, kurjuutta ja köyhyyttä sen jälkeen kun oli vienyt tilini ja sanoin hänelle että kalliiksi käy mullekin tämä että mut päätit tähän maailmaan synnyttää.
Kerrankin sain hänet sanattomaksi.
Mun mummu oli piiloalkoholistinarsisti. Hän vei toiselta lapseltaan kaikki rahat ja kultalapselta taas puolestaan ei. Hän niisti rahaa aikuiselta lapseltaan vielä silloinkin, kun tällä oli jo oma perhe ja oma asuntolaina ja omat lapset ruokittavana. Ja rahaa oli kyllä mummulla itselläänkin ihan riittävästi, keskiluokkainen elämä omakotitalossa pk-seudulla, matkustelivat monta kertaa vuodessa ulkomaille jne.
Kultalapsesta tuli narsisti, joka sitten taas riisti rahaa omalta puolisoltaan ja lapseltaan. Tuosta riistetystä lapsesta tuli sellainen yleismaailmallinen auttaja, joka antaa vaikka omasta selkänahastaan kaikille.
Siis en ymmärrä näitä että vanhemmat kuppaavat lapsiltaan rahoja? Millä perusteella ja miten se käytännössä onnistuu? Miksi lapset suostuvat antamaan rahansa?
En ole lukenut koko ketjua, joten en tiedä, onko näitä jo linkattu. Eli Ylen Elävä Arkisto: useita eri tapauksia ja kertojina kokijoita ja ammattilaisia. Todella asiallisia ja ymmärrettäviä.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/05/31/elama-narsistin-kanssa-ainaist…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on vaivannut narsitin epävakaus ja syyt miksi mieli on niin kaksijakoinen ja löysin koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrckin kirjan Haavoittunut itsetunto – ohut- ja paksunahkaisen narsistin häpeäkokemus (2018). Kirja on tarkoitettu ammattilaisille (terapeutit), mutta toki muutkin saavat sitä lukea. Lainaus sivulta 208:
"Paksunahkainen narsisti tietää syvällä sisimmissään, mistä on jäänyt vaille kasvuvaiheessa. Hän olisi toivonut osakseen ymmärrystä ja rakkautta. Hän ei kuitenkaan halua myöntää kenellekään, miten kipeitä lapsuudenaikaiset pettymykset ovat hänestä tuntuneet. Potilaan täyttymättä jääneet toiveet ovat hautautuneet hänen mielensä uumeniin ja niiden vartijoina ovat häpeä ja haavoittuvuus. Häntä on tarvitsevana niin nöyryytetty, ettei hän enää uskalla tuoda esiin toivettaan toisen ihmisen huolenpidosta. Hänen on vaikea luottaa kehenkään, koska ei aikoinaan ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarvitsevana. Hänen ainoaksi keinokseen on jäänyt läheisyyden ja riippuvuuden merkityksen kieltäminen. Hän on kuitenkin hyvn kateellinen niille, jotka ovat saaneet osakseen lämpöä, hyväksyntää ja pystyvät antamaan sitä myös muille".
Kun paksunahkainen narsisti saa osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, jota hän sisimmissään toivoo, hän joutuu ristiriitaisten tunteiden valtaan (viha/rakkaus). Hyrckin mukaan "Yhteyttä kaipaava ja ymmärrystä janoava persoonallisuuden puoli etsii tunnetason läheisyyttä, itseriittoisuudella suojautunut, mutta pelokas narsistinen puoli puolestaan pitää ymmärtämistä nöyryyttämisenä". Ettei hän kokisi tällaista sisäistä ristiriitaa, hänen on mitätöitävä kateutta pintaan nostanut ominaisuus. Näin hän pitää läheisyyttä ja riippuvuutta kaipaavan puolensa torjuttuna.
Paksunahkainen narsisti on pohjimmiltaan hyvin kateellinen hyviä ihmisiä kohtaan ja selviytyy kateudestaan vain aliarvioimalla ja mitätöimällä tämä hyvän edustaja. Hän haluaa tuhota jokaisen hänelle hyvää tarkoittavan henkilön.
Tätä se nimenomaan oli! Tätä kissahiirileikkiä.
"Haluan seistä omilla jaloillani, en tarvitse ketään!"
"Miksi kukaan ei tue tai auta minua, joudun tekemään kaiken yksin!"
"Näet minut vain resurssina, et oikeasti välitä minusta."
"Et voi antaa minulle mitään, en tarvitse sinua!"
"Hän on hyvä lisäresurssi."
Sorry, siis kuka tässä sanoo näita lauseita? Narsisti vai sen uhri?
Narsisti.
Eli uhrit ovat narsisteja itse joten sen pituinen se
En ymmärrä miten saat tuosta vedettyä johtopäätelmääsi.
Narsisti ei ole turvallisesti kiintynyt, vaan turvallinen kiintymyssuhde on hänelle aina uhka. Hän pelkää kiintyä, koska siinä menettäisi samalla kontrollin ja antaisi aseet toiselle osapuolelle satuttaa tai hylätä. Narsisti pelkää myös kuollakseen sitä, että toinen käyttäisi häntä jotenkin hyväkseen. Hän itse näkee muissa ihmisissä vain välinearvon ja hyödyn (eli resurssin), joten ei luota muihinkaan ja olettaa muidenkin näkevän hänet vain hyödykkeenä. Ihminen joka ei luota itseensä, ei luota myöskään muihin. Ja tästä seuraa salailu, tarve korostettuun yksityisyyteen, rahojen piilotteluun yms. tämänkin ketjun tosielämän esimerkkeihin. Narsisti ei uskalla siis oikeasti päästää toista lähelleen, vaan ajaa toisen aina uudelleen ja uudelleen pois.
Narsistilla on kuitenkin niin heikko minäkuva, että hän tarttee muilta narsistista lähdettä, ihailua ja arvostusta. Muuten hän ei ole olemassa. Hän kaipaa hyväksyntää. Hän tarvitsee sen empaatikon vierelleen. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää itselleen, koska hänhän on ihminen joka ei tarvitse muita. Ihminen, joka seisoo omilla jaloillaan.
Tästä seuraa se narsistisen suhteen tyypillinen kissahiiri- ja juupaseipäsleikki, jossa narsisti vuoroin päästää lähelle ja vuoroin raivoaa. Puolisoa vuoroin ylistetään ja vuoroin alistetaan. Päästetään hetkeksi lähelle, kunnes suljetaan jälleen ulkopuolelle.
Sen empaattisen henkilön empaattisuus ja hyvyys raivostuttaa, mutta samalla narsisti tarvitsee sitä.
Täällä kysytään miksi empaatikot jäävät näihin suhteisiin? Juuri siksi, että empaatikot ovat nähneet myös narsistin tarvitsevan puolen ja uskovat, että voivat auttaa. Mutta tekee empaatikko mitä tahansa, narsisti on pohjimmiltaan empaatikolle kateellinen eikä luota.
Viesti 1306 on tosi hyvä ja asiaa.
En viitsinyt lainata tähän pituuden vuoksi.
Olen yksi empaatikko, joka juuri vierottautuu narsistista. Sen lisäksi, että on huoli ja halu auttaa, tiedostan että narsistiin on traumaside. Siitä irrottautuminen on kuin vieroitus. Oma vanhempi on aikanaan luonut minulle kuvan hänen saavuttamattomasta narsistin rakkaudestaan ja sitä sitten joku rikkinäinen osa itsessä lähtee tavoittelemaan. Että narsistin ja minun rakkaustarina toisi jonkun ultimaattisen korjauskokemuksen molemmille.
Onneksi olen ollut elämässäni aika hyvässä tasapainossa, joten pyrin heti pois suhteesta, kun tajusin mistä on kyse. Silti jokin tunnepuolella vetää narsistin luo. Järki vaatii pitäytymään vieroituksessa, kunnes olen kuivilla.
Tämä on ollut paras ketju aiheesta, mitä olen lukenut. Iltapäivälehtien jutut narsisteista tai se lista piirteistä, joka tälläkin palstalla jatkuvasti julkaistaan, ei anna oikeaa kuvaa. Kuvittelin, että kyllä minä tuollaisen ihmisen tunnistaisin, jos päätyisin treffeille mahtailevan, empatiakyvyttömän, rakkauspommittavan moukan kanssa. Se mies oli ystävällinen ja herkkä, jonka minä tapasin. Ei ollut mitään ylenpalttista hurmurivaihetta, vain kivoja piknik-retkiä luontoon, yhteisiä kävelyjä, kokkailuja, halailua ja hyviä keskusteluja. Sitten pari vuotta myöhemmin minulla oli levoton, melkein mistä vaan raivostuva kumppani, joka ei sallinut minulle omia mielipiteitä, ei antanut päättää mistään, kritisoi ja omasi salaisen elämän selkäni takana. Ja joka välillä iloisena kokkaili kanssani ja vei luontoon retkille hyväntuulisena ja jonka kanssa välillä olimme hyvin läheisiä, toteutimme yhteisiä projekteja. Tämä "tule tänne- mene pois"- peli on olennainen ja erittäin hämmentävä osa narsistista suhdetta. Joku avasikin hyvin kiintymyssuhdemallia ja narsistin ristiriitaista minä-kuvaa, joka heijastuu kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia narsistin seurassa tulee aina jotenkin ahdistunut olo.
Miksi muuten? Silloin kun kaikki pintapuolisesti on hyvin, mitään pahaa ei tapahdu jne. Tästä olisi kiinnostavaa kuulla oivaltavia näkemyksiä.
Heille jotka ovat opiskelleet henkimaailman toimintaa, voisin kertoa oman näkemykseni: narsisteilla on pahoja tarrahenkiä. Kuten aina samanhenkinen vetää puoleensa samanhenkistä, olen kokenut erään narsistin talossa oleilevat ilkeät henget. Niillä oli voimaa vaikuttaa sähkölaitteisiin, esineisiin, saada aikaan erilaisia ääniä. En onneksi itse asunut siellä, mutta vieraillessa huomasi oudot jutut jollaisia ei muualla koskaan esiintynyt. Siitä ehkä narsistikin sai voimaa outoihin raivokohtauksiinsa, millään tavalla normaaleja raivareita ne eivät olleet vaan ihan sekopäiseksi kiihtyneen tietoista tuhoamista. Naamastakin paistoi jähmettynyt piru. *kauhunväristyksiä*
Henkinen väkivalta on myös väkivaltaa. Kiinnitti vain huomiota tuo sun "kuin" väkivaltaisessa suhteessa. Jos olet narsistin kanssa, silloin mitä luultavimmin elät väkivaltaisessa suhteessa, vaikka mustelmia ei olisi missään.