Narsistin keskustelutyyli

Elävä esimerkki yhteisvanhemmuudesta pandemian keskellä:

Olen altistunut ja sairastunut, sain testiajan 4 päivän päähän. Yksi lapsista isällä, joka ei voikaan viedä lasta hoitoon äidilleen. Saan hyökkääviä viestejä siitä, kuinka hänen arkensa nyt aivan sekaisin, kun minä h-alkuinen sana, v-alkuinen sana en ole hakeutunut testeihin ajoissa. "Sen testituloksen paranee tulla huomenna aamulla." ikäänkuin voisin asiaan mitenkään vaikuttaa. Samalla myös syyllistää siitä jo etukäteen, että testitulos tulee olemaan nega ja tämä karanteeni on ollut aivan turhaa. Jos testitulos onkin positiivinen, eikä voi viedä lasta huomenna äidilleen, niin on varmasti tuomassa lapsen silti tänne.

Tämä on hyvä esimerkki N:n minäminä-ajattelusta, jossa pandemiakin on kiusaa häntä kohtaan.

Viimeaikaisin minäminä-ajattelu minkä minä olen nähnyt on selviytyjissä kun Shirly halusi voiton ja alisti Paulia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ei ole sairaus/diagnoosi.

Ei virallisesti ehkä olekaan, mutta pahin vika päässä siltikin, ja täysin parantumaton pään vakava vika. Narsismi on diagnoosi, ja "tyyppivika" ihmisessä. "Tyyppivika" siinä mielessä, että kaikkien narsistien käytös on samanlaista. Sellaista miksi se Listassa kuvataan.

Missä listassa?

Elävältä keitetty sammakko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka siedätte kumppaniltanne, ihan sama on teillä lapsia vai, tuollaista käyttäytymismallia? Miten reagoitte jatkuvaan mitätöintiin ja dissaukseen? Kommenttien perusteella ette mitenkään? Vielä keskustelette siitä, että ei kannata reagoida mitenkään. Sekös narsistia harmittaa :) Ei hitto. Kuulostaa, että hiljaisella hyväksynnällä hyväksytte tuollaisen käytöksen, pahimmillaan vielä lapset siinä sivussa oppivat, että tuollainen käytös on ok. Toinen marttyyrimaisesti hyväksyy kaiken. En omalla kohdalla voisi ikinä kuvitella hyväksyväni tuollaista käytöstä keneltäkään sanomatta aika pahasti vastaan. Eli onko niin, että nämä alisteiset suhteet vaativat vahvan kumppanin (narsistin) ja heikon kumppanin (tossukka, sorry)? Tämän ketjun luettuani olen alkanut miettimään olenkohan itsekin narsisti? Etten nyt vaan ole vahingossa loukannut heikompaa, omaa mielipidettä olevan kumppanin tunteita. Jos hän lakaiseekin vaan kaiken paskan maton alla ja odottaa, että vuori maton alla on tarpeeksi korkea ja vasta sitten avaa sanaisen arkkunsa ja kertoo kaiken kokemansa vääryyden. Apua. 

Narsistihan on alkuun aivan unelmakumppani ja osaa ihmeellisesti hurmata ja sitoa toisen itseensä. Alku on melkein liiankin upeaa ja täydellisen hyvää ollakseen totta...

Kaikki se alistaminen, itsetunnon murentaminen,  valheiden verkko ym. rakennetaan niin vaivihkaa ja taitavasti, että siihen ansaan vain jää, jos ei ole jo valmiiksi pesunkestävä narsistiasiantuntija (eli nähnyt niitä tyyppejä tarpeeksi monta / tarpeeksi kauan, että huomaa ne pienet vaivihkaiset merkit jo alussa ja kaukaa)!

Kun kaikki kunnolliset yhteydet mahdollisiin omiin sukulaisiin ja ystäviin on narsistin toimesta pikkuhiljaa estetty ja kielletty (milloin milläkin "hyvällä" syyllä), uhrista tehty vaivihkaa lähes täysin riippuvainen itsestä, arjen asioihin vaikutusmahdollisuudet saatu minimoitua, saatu uhri ajattelemaan ja uskomaan, että vika ja syy aivan kaikkeen löytyy uhrista itsestään, saatu hänet uskomaan että hän on se mielisairas tai peräti narsisti, saatu uhri uskomaan esim., että kaikki nauravat hänelle ja kaikki suorastaan vihaavat häntä tai vähintäänkin karsastavat häntä, että kukaan ei häntä koskaan auttaisi muuttamaan tilannetta, että kukaan ei koskaan auttaisi häntä nousemaan jaloilleen. Kaikki uhrin omaisuus ja mahdollisuudet itsenäiseen elämään on viekkaasti ja vähitellen hukattu... Ja niin edelleen....

Siitä pirullisesta verkosta ei vain kertakaikkiaan ole enää ollenkaan helppo päästä irti - saati uskoa itseensä ja siihen, että mitenkään enää pystyisi pärjäämään ja rakentamaan koko elämää ja ehjää minuutta uusiksi, alusta saakka! Jotkut hoksaavat ajoissa ja jaksavat vielä tulla pois siitä pimeästä kellarista. Sen jälkeen he tunnistavatkin narsistiset piirteet tulevista tuttavuuksista jo kaukaa, niin että osaavat pysyä mahdollisimman kaukana ja neutraalina yhteistyö- tai hurmausyrityksille! ;) <3

Tähän sopii oikein hyvin tarina elävältä keitettävästä sammakosta, miten se kuulemma tapahtuu:

Sammakko laitetaan pataan, sopivan mukavan lämpöiseen veteen. sen jälkeen alle laitetaan pieni tuli niin, että veden lämpötila nousee pikkuhiljaa. Sammakon elimistö tottuu tähän hienoiseen, jatkuvaan lämpötilan nousuun, eikä huomaa siinä mitään vaarallista. Se vain jatkaa köllöttelyään ihanan lämpöisessä kylvyssänsä... Kunnes sen lihasten ja hermoston valkuaisaineet alkavat huomaamatta hyytyä kuin kanamunanvaluainen kuumassa vedessä.

Kun se viimein huomaa olevansa pulassa, on jo liian myöhäistä: se ei kykene enää liikkumaan niin tehokkaasti, että pääsisi loikkaamaan padasta pois - ja niin kuolema on jo ovella, ilman että avuttomaan tilaan joutunut sammakko voisi asialle yhtään mitään!

Kuin omasta elämästäni. Muistelin lapsuusaikaani, kun lähdettiin kylään äiti sanoi että jos et ole ihmisiksi tulee kotona selkäsauna, jos otat toisen keksin kotona tulee selkään jne jne. Pienestäkin sai selkäänsä ja voin sanoa että olin ujo ja arka aina. Sitten elämä heitti suoraan narsistista toiseen. Kun miehen kanssa oli kyläilyä tai porukoissa oloa alkoi kotona huuto ja haukkuminen että taas olin tollo, kaikki nauroivat minua (muka), minä ja sukuni ollaan mielisairaita, ja hän häpesi. Todellisuudessa hän oli minusta mustis ja kontrollifriikki, tajusin vuosien päästä. Siinä sitten vuosien kuluessa itsetunto mureni, aloin jo uskoa olevani hullu. Se vei tavaroitani erossa, rahakin olisi kelvannut mutta kun minulla ei ollut, nollasta lähdin eteenpäin, pikkuhiljaa alkoi elämä taas maistua, kauan siihen meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä tuli mieleen tämmöinen, missä käytetään hyväksi toisen heikkoutta:

-Olen kipeä ja hän pyytää luokseen. Hänen luonaan on kuulemma hyvä sairastaa, kun vältyn ruuanlaitolta ja pidetään huolta. Kun menen, ei mikään pidä paikkaansa. Kaappi on tyhjä enkä saa tarvitsemiani lääkkeitä. Lopputulos on se, että minua pyydetään menemään kauppaan ja laittamaan ruoka, koska HÄN on väsynyt eikä jaksa. Tuodessaan mulle juomista sanoo, miten passaa minua nyt tämän kerran. Kerran käy apteekissa ja sitten alkaa valitus lääkkeen hinnasta, toista kertaa ei kuulemma suostu ostamaan. Lisäksi joskus alkanut syyllistäminen koko kipeänä olemisesta. Hänen mielestään on myös ihan ok pyytää luokseen syömään samaa ruokaa, minkä olen edellisenä päivänä mahakivussa oksentanut.

Ap

Meillä sairastamiseen/sairastumiseen liittyi syyttely. Jos ei nyt ihan suoraan sanonut, niin rivien välistä antoi ymmärtää, että sairastuminen on omaa syytä ja jotenkin kertakaikkiaan häpeällistä. Ei toivoakaan, että olisi saanut hoitoa tai apua.

Jos hän taas itse sairasti, niin luikki jonnekin vähän piiloon. Tähän liittyi jokin kova häpeä, en ymmärrä mikä. Hoidon otti toki vastaan, mutta se ei ollut koskaan riittävää, vaikka mitä olisi tehnyt.

Yksi perustavimmista perusnarsismin piirteistä ja pohjavireistä on se, että he pelkäävät, halveksuvat ja kaikin tavoin välttelevät heikkoutta ja vielä enemmän sen näyttämistä. Se on heille "kaikkien nolouksien äiti", totaalinen kasvojen menetys! Siksi heidän pitää aina näyttää vain kovaa kuorta, piilottaa todelliset tunteensa visusti, voittaa kaikessa, olla aina ensimmäisiä ja parhaita, olla kovaäänisimpiä, näkyvimpiä, (omasta mielestään, omalla pinnallisella mittapuullaan) "suosituimpia" jne.

Kun tältä kannalta ajatellaan, niin onhan  päivänselvää, etteivät tällaiset "piinkovan" tyyppiset pyrkyrinarskut koskaan halua näyttää toisille olevansa kipeitä tai sairaita, tai ainakaan näyttäytyä sairaina/heikoimmillaan missään tai kenellekään. Silloin he vetäytyvät julkisuudesta piiloon. Toki he kodin yksityisyydessä mahdollisesti palveluttavat ja passuuttavat esim. puolisoa tai lapsia, ja tekevät sairaudestaan suuren marttyyridraaman, kaiken keskipisteen! ;)

Toki jos tilanne sitä vaatii, niin tietyn tyyppiset narsistit puolestaan osaavat esittää jos jonkinlaista sairautta ja kipeyttäkin, jos se sopii heidän näytelmäänsä ja heidän mielestään auttaa heitä saavuttamaan jonkin tavoitteen. Tai jos se antaa heille hyvän tekosyyn epäonnistumiselle jossain muussa asiassa, ja näin pelastaa heidän kasvonsa siinä mielessä.

Varsinkin piilonarsisitit (covert narcissist) ovat hyviä tekeytymään hyvinkin sairaiksi, heikoiksi ja herkiksi: saadakseen huomiota, erikoiskohtelua ja -palvelua, saadakseen myötätuntoa ja myötämielisen hovin - ja he puolestaan voivat tehdä siitä (näennäisestä heikkoudestaan ja vaatimattomuudestaan) julkisen, näkyvän "piirteen" omalle epäaidolle persoonalleen.

Pirulliset ja monimuotoiset voivat olla narsistien keinot ja tiet itsekkäisiin tavoitteisiinsa pääsemiseksi... ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka siedätte kumppaniltanne, ihan sama on teillä lapsia vai, tuollaista käyttäytymismallia? Miten reagoitte jatkuvaan mitätöintiin ja dissaukseen? Kommenttien perusteella ette mitenkään? Vielä keskustelette siitä, että ei kannata reagoida mitenkään. Sekös narsistia harmittaa :) Ei hitto. Kuulostaa, että hiljaisella hyväksynnällä hyväksytte tuollaisen käytöksen, pahimmillaan vielä lapset siinä sivussa oppivat, että tuollainen käytös on ok. Toinen marttyyrimaisesti hyväksyy kaiken. En omalla kohdalla voisi ikinä kuvitella hyväksyväni tuollaista käytöstä keneltäkään sanomatta aika pahasti vastaan. Eli onko niin, että nämä alisteiset suhteet vaativat vahvan kumppanin (narsistin) ja heikon kumppanin (tossukka, sorry)? Tämän ketjun luettuani olen alkanut miettimään olenkohan itsekin narsisti? Etten nyt vaan ole vahingossa loukannut heikompaa, omaa mielipidettä olevan kumppanin tunteita. Jos hän lakaiseekin vaan kaiken paskan maton alla ja odottaa, että vuori maton alla on tarpeeksi korkea ja vasta sitten avaa sanaisen arkkunsa ja kertoo kaiken kokemansa vääryyden. Apua. 

Mitä kuvittelet saavuttavasi sanomalla narsistille tiukasti tai pahasti vastaan? Narsistin alkuperäinen isku oli eka erä, jonka hävisit. Ja siihen moni lopettaa. Sinä sitten haluat ottaa turpaasi myös erät kaksi, kolme ja neljä? Koska sellaista lopputulosta et tule saamaan, että saisit jotain hyvitystä itsellesi vaan tulet häviämään joka ainoan erän. Hukkaan heitettyä energiaa sekä omasta nenästä kaivettua verta. 

Sanotaan, että narsistin on aina saatava voittaa, elämä on hänelle peliä ja kilpailua ja pohjaton kyltymätön kateus ajava voima.

Se tarkoittaa, että narsistin seuraksi suostuva/ajautuva tulee aina tavalla tai toisella häviämään. Osa ihmisistä on jo valmiiksi voimattomia ja tottuneet riistoon, jopa sokeita sille. Nämä ovat oikein herkkupaloja narsistille. Narsisti ei epäröi hetkeäkään syyllistää uhriaan kaikesta pahasta mitä tälle tapahtuu.

Narsisti uskoo kuitenkin loppuun asti olevansa ainoa uhri. Muiden kärsimys ei liikuta häntä vähääkään.

Demonisia luonteita, joista valistaminen on vähintään kansanterveysteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli veikkaus että narsistilla saattanut olla ankea lapsuus. Hiffasin että exälläni ei ainakaan ollut, oli perheen iltatähti, kaikkien lemmikki. Sai karkkia ja herkkuja muilta salaa. Aikuisena aina mukava ja fiksu vieraiden aikana, mutta kahdestaan ollessa joskus täysi piru. Eron jälkeen siskonsa soittelivat mulle ja kun hiukan valotin asioita eivät millään uskoneet, "ei suinkaan se meidän Matti nyt sellainen, kiltimpää saa hakea". Minusta siis tehtiin syntipukki suvulle valheilla.

Ex- aviomieheni on pesunkestävä narsisti. Exän vanhempien mukaan exäni eli heidän poikansa on luonnollisestikin hirvittävän fiksu ja oikeudentajuinen.

Exän lapsuus ei ollut ankea. Vaan pikemminkin viimeiaikaset tutkimustulokset, joiden mukaan lapsen liiallinen ja jatkuva kehuminen voivat myös aiheuttaa narsismia, koska silloinkaan ei kehity tervettä itsetuntoa. Ja tämä kyllä sopii exääni. Hänen äitinsä on aina, koko miehen iän, kehunut exääni maasta taivaaseen. Kun hän on niin viisas ja kaikin puolin älykäs. Ja kun muut oppilaatkin koulussa olivat vähemmän älykkäitä. Lisäksi ex-anoppini on aina ollut sellainen, että lapselle ei saa tulla paha mieli milloinkaan. Jos lapsi kaatui, hänelle työnnettiin suu täyteen suklaata ettei tule paha mieli ja itku. Jos exäni veljellä oli synttärit niin myös exälleni annettiin pieni lahja "ettei sen tule paha mieli kun velikin eli synttärisankari sai lahjan". 

Exäni oli pirullinen kotona, muiden ihmisten läsnä ollessa iloinen huumoriveikko. Minuakaan ei kukaan meinannut uskoa aluksi, kun kerroin millainen hirviö mies oli kodin seinien sisäpuolella. "Ei kai, sehän on aina niin nauravainen ja iloinen". Siinä vaiheessa vasta sukulaiset ja tuttavat uskoivat, kun mies kävi käsiksi minuun lasten nähden ja uhkasi tappavansa minut. Onneksi poliisit ehtivät väliin. En ole avioeron jälkeen ollut missään tekemisissä exän suvun kanssa enkä haluakaan olla. Exän sukulaiset haluaisivat jostain syystä olla kanssani tekemisissä.

Täysi piru se minunkin exä oli. kun muita (lapsiamme) ei ollut näkemässä, oli tönimistä, haukkumista, nälvimistä jne. Vieraiden aikana hyvä seuramies, teki kotona kaiken, vaihtoi vaippaa, hoiti kahvintarjoilun, ja jälkeenpäin sain sukulaisilta kuulla että olen laiska lotko, mies tekee meillä kaiken ja minä vain makaan, no ei neljältä lapselta paljon ehdi makoilemaan. Hepä sen tiesivät .. Kun vieraat lähti alkoi arki... Kun alkoholi oli monen vuoden ryyppäämisen jälkeen tuhonnut exän aivosoluja tuli se kerran kurkkuihin kiinni, lapsi sattui olemaan kotona ja repi irti. Silloin ajattelin että oli viimeinen kerta, kultapoju saa nyt jäädä. Eniten eron jälkeen on vi**ttanut kun suku on edelleen sitä mieltä että minä olin syypää kaikkeen, kaikenlaista shittiä olen kuullut itsestäni. Yleensäkin parantuminen narsistista vie vuosia, ei siinä enää valheita haluaisi kuulla.

Musta tuntuu, että on tosi hankalaa päästä yli pitkästä avioliitostani tämän narsistimiehen kanssa. Henkiset vaurioni ovat todella syvät. En oikein edes osaa kuvitella itselleni uutta parisuhdetta. Mulla on koko ajan tuntosarvet herkällä. 

Kävin jokin aika sitten sokkotreffeillä. Ajattelin, että eihän siitä haittaa ole. Mutta en tiedä olenko jo vainoharhainen vai mitä, mutta kahden tunnin treffit miehen kanssa kyllä saivat narsistitutkani piippaamaan. Tuntuu, että haistan jo liian herkästi. Mies oli kovin merkkivaatetietoinen ja käytti lähes koko tapaamisemme saavutuksistaan kertomiseen. Kuinka hän on niiiiiin matkustellut ulkomailla ja kuinka hän tekee niin vaativaa työtä. Kertoi myös tarkasti kuinka paljon mikäkin hänen ulkomaanmatkansa oli maksanut. Kertoi etsivänsä itselleen naisystävää joka toiselle viikolle eli lapsivapaille viikoille. Lapsenhoitoviikoillaan hän ei kuulemma voi viettää aikaa mahdollisen uuden naisystävän kanssa. Ja kun kerroin keskustelujemme ohessa, että työni sisältää jonkin verran matkustamista, hän sanoi heti että "ai, sä siis matkustat myös hänen lapsivapailla viikoillaan...". Ei ollut lainkaan kiinnostunut minusta ihmisenä. Ei jatkoon.

Juokse ja lujaa! Tuollainen joka kertoilee vain itsestään, omaisuuksistaan ja saavutuksistaan on paha narsisti. Ja eron jälkeen kannattaa olla jonkin aikaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli veikkaus että narsistilla saattanut olla ankea lapsuus. Hiffasin että exälläni ei ainakaan ollut, oli perheen iltatähti, kaikkien lemmikki. Sai karkkia ja herkkuja muilta salaa. Aikuisena aina mukava ja fiksu vieraiden aikana, mutta kahdestaan ollessa joskus täysi piru. Eron jälkeen siskonsa soittelivat mulle ja kun hiukan valotin asioita eivät millään uskoneet, "ei suinkaan se meidän Matti nyt sellainen, kiltimpää saa hakea". Minusta siis tehtiin syntipukki suvulle valheilla.

Ex- aviomieheni on pesunkestävä narsisti. Exän vanhempien mukaan exäni eli heidän poikansa on luonnollisestikin hirvittävän fiksu ja oikeudentajuinen.

Exän lapsuus ei ollut ankea. Vaan pikemminkin viimeiaikaset tutkimustulokset, joiden mukaan lapsen liiallinen ja jatkuva kehuminen voivat myös aiheuttaa narsismia, koska silloinkaan ei kehity tervettä itsetuntoa. Ja tämä kyllä sopii exääni. Hänen äitinsä on aina, koko miehen iän, kehunut exääni maasta taivaaseen. Kun hän on niin viisas ja kaikin puolin älykäs. Ja kun muut oppilaatkin koulussa olivat vähemmän älykkäitä. Lisäksi ex-anoppini on aina ollut sellainen, että lapselle ei saa tulla paha mieli milloinkaan. Jos lapsi kaatui, hänelle työnnettiin suu täyteen suklaata ettei tule paha mieli ja itku. Jos exäni veljellä oli synttärit niin myös exälleni annettiin pieni lahja "ettei sen tule paha mieli kun velikin eli synttärisankari sai lahjan". 

Exäni oli pirullinen kotona, muiden ihmisten läsnä ollessa iloinen huumoriveikko. Minuakaan ei kukaan meinannut uskoa aluksi, kun kerroin millainen hirviö mies oli kodin seinien sisäpuolella. "Ei kai, sehän on aina niin nauravainen ja iloinen". Siinä vaiheessa vasta sukulaiset ja tuttavat uskoivat, kun mies kävi käsiksi minuun lasten nähden ja uhkasi tappavansa minut. Onneksi poliisit ehtivät väliin. En ole avioeron jälkeen ollut missään tekemisissä exän suvun kanssa enkä haluakaan olla. Exän sukulaiset haluaisivat jostain syystä olla kanssani tekemisissä.

Täysi piru se minunkin exä oli. kun muita (lapsiamme) ei ollut näkemässä, oli tönimistä, haukkumista, nälvimistä jne. Vieraiden aikana hyvä seuramies, teki kotona kaiken, vaihtoi vaippaa, hoiti kahvintarjoilun, ja jälkeenpäin sain sukulaisilta kuulla että olen laiska lotko, mies tekee meillä kaiken ja minä vain makaan, no ei neljältä lapselta paljon ehdi makoilemaan. Hepä sen tiesivät .. Kun vieraat lähti alkoi arki... Kun alkoholi oli monen vuoden ryyppäämisen jälkeen tuhonnut exän aivosoluja tuli se kerran kurkkuihin kiinni, lapsi sattui olemaan kotona ja repi irti. Silloin ajattelin että oli viimeinen kerta, kultapoju saa nyt jäädä. Eniten eron jälkeen on vi**ttanut kun suku on edelleen sitä mieltä että minä olin syypää kaikkeen, kaikenlaista shittiä olen kuullut itsestäni. Yleensäkin parantuminen narsistista vie vuosia, ei siinä enää valheita haluaisi kuulla.

Musta tuntuu, että on tosi hankalaa päästä yli pitkästä avioliitostani tämän narsistimiehen kanssa. Henkiset vaurioni ovat todella syvät. En oikein edes osaa kuvitella itselleni uutta parisuhdetta. Mulla on koko ajan tuntosarvet herkällä. 

Kävin jokin aika sitten sokkotreffeillä. Ajattelin, että eihän siitä haittaa ole. Mutta en tiedä olenko jo vainoharhainen vai mitä, mutta kahden tunnin treffit miehen kanssa kyllä saivat narsistitutkani piippaamaan. Tuntuu, että haistan jo liian herkästi. Mies oli kovin merkkivaatetietoinen ja käytti lähes koko tapaamisemme saavutuksistaan kertomiseen. Kuinka hän on niiiiiin matkustellut ulkomailla ja kuinka hän tekee niin vaativaa työtä. Kertoi myös tarkasti kuinka paljon mikäkin hänen ulkomaanmatkansa oli maksanut. Kertoi etsivänsä itselleen naisystävää joka toiselle viikolle eli lapsivapaille viikoille. Lapsenhoitoviikoillaan hän ei kuulemma voi viettää aikaa mahdollisen uuden naisystävän kanssa. Ja kun kerroin keskustelujemme ohessa, että työni sisältää jonkin verran matkustamista, hän sanoi heti että "ai, sä siis matkustat myös hänen lapsivapailla viikoillaan...". Ei ollut lainkaan kiinnostunut minusta ihmisenä. Ei jatkoon.

No et todellakaan ole vainoharhainen: narskututkan on syytäkin piipata tuollasen tyypin kohdalla! :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka siedätte kumppaniltanne, ihan sama on teillä lapsia vai, tuollaista käyttäytymismallia? Miten reagoitte jatkuvaan mitätöintiin ja dissaukseen? Kommenttien perusteella ette mitenkään? Vielä keskustelette siitä, että ei kannata reagoida mitenkään. Sekös narsistia harmittaa :) Ei hitto. Kuulostaa, että hiljaisella hyväksynnällä hyväksytte tuollaisen käytöksen, pahimmillaan vielä lapset siinä sivussa oppivat, että tuollainen käytös on ok. Toinen marttyyrimaisesti hyväksyy kaiken. En omalla kohdalla voisi ikinä kuvitella hyväksyväni tuollaista käytöstä keneltäkään sanomatta aika pahasti vastaan. Eli onko niin, että nämä alisteiset suhteet vaativat vahvan kumppanin (narsistin) ja heikon kumppanin (tossukka, sorry)? Tämän ketjun luettuani olen alkanut miettimään olenkohan itsekin narsisti? Etten nyt vaan ole vahingossa loukannut heikompaa, omaa mielipidettä olevan kumppanin tunteita. Jos hän lakaiseekin vaan kaiken paskan maton alla ja odottaa, että vuori maton alla on tarpeeksi korkea ja vasta sitten avaa sanaisen arkkunsa ja kertoo kaiken kokemansa vääryyden. Apua. 

Mitä kuvittelet saavuttavasi sanomalla narsistille tiukasti tai pahasti vastaan? Narsistin alkuperäinen isku oli eka erä, jonka hävisit. Ja siihen moni lopettaa. Sinä sitten haluat ottaa turpaasi myös erät kaksi, kolme ja neljä? Koska sellaista lopputulosta et tule saamaan, että saisit jotain hyvitystä itsellesi vaan tulet häviämään joka ainoan erän. Hukkaan heitettyä energiaa sekä omasta nenästä kaivettua verta. 

Tuo ylimmän kommentin kirjoittanut on juuri niitä ihmisiä, jotka ovat katsoneet mua silmät pyöreinä, että keksin joko omiani tai miksi en vaan tee jotain. Tällaiset ihmiset ovat syy myös siihen, miksi moni kokee häpeää ja ei halua edes kertoa tilanteestaan. Paperillahan kaikki näyttää mahdolliselta ja hyvin selkeältä. Elämä luonnehäiriöisen kanssa on sitten kyllö ihan kaikkea muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ei ole sairaus/diagnoosi.

Ei virallisesti ehkä olekaan, mutta pahin vika päässä siltikin, ja täysin parantumaton pään vakava vika. Narsismi on diagnoosi, ja "tyyppivika" ihmisessä. "Tyyppivika" siinä mielessä, että kaikkien narsistien käytös on samanlaista. Sellaista miksi se Listassa kuvataan.

Missä listassa?

Lista narsistin käytösmalleista:

Mahtailevuus

Huomiohakuisuus

Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä

Väkivaltainen

Empatian puute

Lapsellisuus

Suuruuskuvitelmat

Manipuloivuus

Epärehellisyys

Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä

Impulsiivisuus

Nöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)

Hovin kokoaminen

Mustamaalaaminen

Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat

Mitätöinti

Stalkkeroiminen

Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen

Valehteleminen

Mustasukkaisuus

Harha-ajatukset

Listan avulla on helppo tunnistaa narsistinen käytös. Mitä useampi seikka osuu yhteen käytöksen kanssa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Taatusti äänestän! :D kirjoitti:

Esimerkki erittäin tyypillisestä narsistisesta käyttäytymismallista! :D :D :D

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8eb70bad-6594-4ae9-904a-9c0dd85cf…

Täydellinen esimerkki siitä miten keskustelu narsistin kanssa kulkee. Itse hän valehtelee ja sen jälkeen vetäytyy vastuusta, sälyttää vastuun muille ja huomaat lopuksi olleesi hankala ihminen joka edes kehtasi kaikessa tyhmyydessään nostaa epäkohdan esille.

Ihan kamala keskustelu. Siis ehdokkaan puolelta. Itse asiassa muistutti paljon keskusteluja, jotka kävin puolisoni kanssa vuosien aikana. Hän ei pystynyt keskustelemaan asiasta. Yleensä syytettiin minua, kaiveltiin menmeitä (paitsi jos minä viittasin menmeisiin, niin sitten ei hyvä) ja hän oli uhri. Minä paha, hän hyvä. Minä tyhmä, hän viisas. Keskustelut olivat päättymätön kehä. Mulla meni ainakin 10 vuotta ennen kuin ymmärsin, että keskustelujen tarkoitus ei ollut selventää mitään tai löytää ratkaisua. Ainoa tarkoitus oli, että hän ”voittaa” keskustelun keinolla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka siedätte kumppaniltanne, ihan sama on teillä lapsia vai, tuollaista käyttäytymismallia? Miten reagoitte jatkuvaan mitätöintiin ja dissaukseen? Kommenttien perusteella ette mitenkään? Vielä keskustelette siitä, että ei kannata reagoida mitenkään. Sekös narsistia harmittaa :) Ei hitto. Kuulostaa, että hiljaisella hyväksynnällä hyväksytte tuollaisen käytöksen, pahimmillaan vielä lapset siinä sivussa oppivat, että tuollainen käytös on ok. Toinen marttyyrimaisesti hyväksyy kaiken. En omalla kohdalla voisi ikinä kuvitella hyväksyväni tuollaista käytöstä keneltäkään sanomatta aika pahasti vastaan. Eli onko niin, että nämä alisteiset suhteet vaativat vahvan kumppanin (narsistin) ja heikon kumppanin (tossukka, sorry)? Tämän ketjun luettuani olen alkanut miettimään olenkohan itsekin narsisti? Etten nyt vaan ole vahingossa loukannut heikompaa, omaa mielipidettä olevan kumppanin tunteita. Jos hän lakaiseekin vaan kaiken paskan maton alla ja odottaa, että vuori maton alla on tarpeeksi korkea ja vasta sitten avaa sanaisen arkkunsa ja kertoo kaiken kokemansa vääryyden. Apua. 

Mitä kuvittelet saavuttavasi sanomalla narsistille tiukasti tai pahasti vastaan? Narsistin alkuperäinen isku oli eka erä, jonka hävisit. Ja siihen moni lopettaa. Sinä sitten haluat ottaa turpaasi myös erät kaksi, kolme ja neljä? Koska sellaista lopputulosta et tule saamaan, että saisit jotain hyvitystä itsellesi vaan tulet häviämään joka ainoan erän. Hukkaan heitettyä energiaa sekä omasta nenästä kaivettua verta. 

Tuo ylimmän kommentin kirjoittanut on juuri niitä ihmisiä, jotka ovat katsoneet mua silmät pyöreinä, että keksin joko omiani tai miksi en vaan tee jotain. Tällaiset ihmiset ovat syy myös siihen, miksi moni kokee häpeää ja ei halua edes kertoa tilanteestaan. Paperillahan kaikki näyttää mahdolliselta ja hyvin selkeältä. Elämä luonnehäiriöisen kanssa on sitten kyllö ihan kaikkea muuta.

Niinpä. Kun tämä tiukasti sanova kuvittelee varmaan, että narsisti jotenkin olisi, että oho, anteeksi pahoitin mielesi enkä tee sitä enää koskaan. Sen sijaan narsisti alkaa kaasuvalottaa, mykkäkouluun, raivota, valehdella, manipuloida, kääntää asian sinun syyksesi ja että sinä olet loukannut häntä jne jne. Työkalupakista löytyy kyllä. 

Ei näitä juttuja pysty käsittämään muuta kuin he, jotka ovat niitä itse kokeneet. Minäkin olin ekan kohdalla niin silmät pyöreinä, että jäin moneksi vuodeksi liikaa suhteeseen, kun en kertakaikkiiaan pystynyt ymmärtämään mistä on kyse. Normaalille ihmisellehän ei pälkähdä ikinä päähän ne toimintamallit, joilla narsisti toimii ja ne tunteet, joita narsisti tuntee läheisiään kohtaan. Narsisti kadehtii jopa omia lapsiaan ja haluaa heikentää niitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotka siedätte kumppaniltanne, ihan sama on teillä lapsia vai, tuollaista käyttäytymismallia? Miten reagoitte jatkuvaan mitätöintiin ja dissaukseen? Kommenttien perusteella ette mitenkään? Vielä keskustelette siitä, että ei kannata reagoida mitenkään. Sekös narsistia harmittaa :) Ei hitto. Kuulostaa, että hiljaisella hyväksynnällä hyväksytte tuollaisen käytöksen, pahimmillaan vielä lapset siinä sivussa oppivat, että tuollainen käytös on ok. Toinen marttyyrimaisesti hyväksyy kaiken. En omalla kohdalla voisi ikinä kuvitella hyväksyväni tuollaista käytöstä keneltäkään sanomatta aika pahasti vastaan. Eli onko niin, että nämä alisteiset suhteet vaativat vahvan kumppanin (narsistin) ja heikon kumppanin (tossukka, sorry)? Tämän ketjun luettuani olen alkanut miettimään olenkohan itsekin narsisti? Etten nyt vaan ole vahingossa loukannut heikompaa, omaa mielipidettä olevan kumppanin tunteita. Jos hän lakaiseekin vaan kaiken paskan maton alla ja odottaa, että vuori maton alla on tarpeeksi korkea ja vasta sitten avaa sanaisen arkkunsa ja kertoo kaiken kokemansa vääryyden. Apua. 

Mitä kuvittelet saavuttavasi sanomalla narsistille tiukasti tai pahasti vastaan? Narsistin alkuperäinen isku oli eka erä, jonka hävisit. Ja siihen moni lopettaa. Sinä sitten haluat ottaa turpaasi myös erät kaksi, kolme ja neljä? Koska sellaista lopputulosta et tule saamaan, että saisit jotain hyvitystä itsellesi vaan tulet häviämään joka ainoan erän. Hukkaan heitettyä energiaa sekä omasta nenästä kaivettua verta. 

Tuo ylimmän kommentin kirjoittanut on juuri niitä ihmisiä, jotka ovat katsoneet mua silmät pyöreinä, että keksin joko omiani tai miksi en vaan tee jotain. Tällaiset ihmiset ovat syy myös siihen, miksi moni kokee häpeää ja ei halua edes kertoa tilanteestaan. Paperillahan kaikki näyttää mahdolliselta ja hyvin selkeältä. Elämä luonnehäiriöisen kanssa on sitten kyllö ihan kaikkea muuta.

Niinpä. Kun tämä tiukasti sanova kuvittelee varmaan, että narsisti jotenkin olisi, että oho, anteeksi pahoitin mielesi enkä tee sitä enää koskaan. Sen sijaan narsisti alkaa kaasuvalottaa, mykkäkouluun, raivota, valehdella, manipuloida, kääntää asian sinun syyksesi ja että sinä olet loukannut häntä jne jne. Työkalupakista löytyy kyllä. 

Ei näitä juttuja pysty käsittämään muuta kuin he, jotka ovat niitä itse kokeneet. Minäkin olin ekan kohdalla niin silmät pyöreinä, että jäin moneksi vuodeksi liikaa suhteeseen, kun en kertakaikkiiaan pystynyt ymmärtämään mistä on kyse. Normaalille ihmisellehän ei pälkähdä ikinä päähän ne toimintamallit, joilla narsisti toimii ja ne tunteet, joita narsisti tuntee läheisiään kohtaan. Narsisti kadehtii jopa omia lapsiaan ja haluaa heikentää niitä!

Tuo viimeinen lauseesi on niin totta. Meillä näyttäisi kadehtivan ihan vain nuoruuttakin. Vanheneminen tuntuu tekevän tiukkaa.

Minulla meni varmasti ensimmäinen 10 vuotta niin, että en oikein käsittänyt mitä tapahtuu. Ei voi ymmärtää, että menestyvä, ihan vastuullista työtä tekevä ihminen on niin lapsellinen. Ihan kuin pieni uhmaikäinen, joka tekee kaiken mahdollisen ja mahdottoman, mitä vain päähän juolahtaa. Kaikki on mustaa möykkyä, vailla punaista lankaa.

Mulla alkoi selvitä, kun tajusin, että hänen kanssaan keskustellessa ei logiikka toimi. Hän suurena järjen ihailijana ei pysty puhumaan asiasta ja pysymään asiassa. Minun keskusteluani mitattiin eri kriteereillä kuin hänen omaansa. Sitten alkoi hahmottua asiat juhlapäivien vihaamisesta, nuukuudesta, salailusta, valehtelusta, lyttäämisestä…

Jokaisen narsistin läheisen kannattaa muistaa, että narsistia ei voi koskaan rakastaa terveeksi. Sitä yrittäessä tuhoaa vain itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen narsistin läheisen kannattaa muistaa, että narsistia ei voi koskaan rakastaa terveeksi. Sitä yrittäessä tuhoaa vain itsensä.

Ja sen lisäki, että suhteesta ei pääse eroon ihan ilman kolhuja. Pitää varautua henkisesti siihen, että moni ystävä, tuttu ja sukulainen pitää syypäänä eroon. Luonnevikainen kyllä osaa mustamaalata.

Munkin ystäväni totesi erosta kuullessaan, että miten on mahdollista. Kun se sun mies on niin fiksu ja huomaavainen. Olen vain todennut, että lapset ja minä tunnemme erilaisen henkilön kuin tämän muiden näkemän.

Yksi hyvä saamani ohje on ollut "respond, don't react" ja toinen on liittynyt siihen, ettei kannata alkaa puolustautumaan tai selittämään narsistille asioita, kun hän syyttää sinua jostain mitä et ole tehnyt. Et saa muutettua hänen kuvaansa sinusta, piste.

Narsistin syytökset, loukkaukset ja uhkailut herättää ainakin minussa todella vahvan primitiivireaktion, jossa haluan puolustaa itseäni ko. perättömiltä syytöksiltä tai haluan hänen näkevän minut oikein. Mikään määrä argumentointia tai selittelyä ei kuitenkaan riitä muuttamaan narsistin päätä, vaan keskustelut muuttuvat hyvin kummallisiksi, saan lisää syytöksiä ja N alkaa selittämään mustan valkoiseksi. Oma todellisuudentaju hämärtyy. Lopulta olen henkisesti aivan loppu ja puhki, eikä tilanne muuttunut yhtään parempaan suuntaan. Ja narsisti on itse vain entistä vakuuttuneempi siitä, että on ollut oikeassa ja sinä olet hankala ihminen. Hän saattaa jopa olla se, joka blokkia minut lähetettyään ensin kasan syytöksiä. Ja sitten voi ääneen sanoa, kuinka minut on pitänyt blokata.

Tuntemani narsistimies on hyvin ihailun- ja julkisuudenkipeä.

Esiintynyt monissa mainoksissa ja tv-ohjelmissa.

Yhdessä niistä etsi uutta puolisoa eli omien sanojensa mukaan projektia.

Tämä pahaa aavistamaton projekti päätyi monien muiden exien joukkoon, jotka ovat päätyneet blokkaamaan miehen kaikki yhteydenotot.

Sairasta meininkiä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä tuli mieleen tämmöinen, missä käytetään hyväksi toisen heikkoutta:

-Olen kipeä ja hän pyytää luokseen. Hänen luonaan on kuulemma hyvä sairastaa, kun vältyn ruuanlaitolta ja pidetään huolta. Kun menen, ei mikään pidä paikkaansa. Kaappi on tyhjä enkä saa tarvitsemiani lääkkeitä. Lopputulos on se, että minua pyydetään menemään kauppaan ja laittamaan ruoka, koska HÄN on väsynyt eikä jaksa. Tuodessaan mulle juomista sanoo, miten passaa minua nyt tämän kerran. Kerran käy apteekissa ja sitten alkaa valitus lääkkeen hinnasta, toista kertaa ei kuulemma suostu ostamaan. Lisäksi joskus alkanut syyllistäminen koko kipeänä olemisesta. Hänen mielestään on myös ihan ok pyytää luokseen syömään samaa ruokaa, minkä olen edellisenä päivänä mahakivussa oksentanut.

Ap

Meillä sairastamiseen/sairastumiseen liittyi syyttely. Jos ei nyt ihan suoraan sanonut, niin rivien välistä antoi ymmärtää, että sairastuminen on omaa syytä ja jotenkin kertakaikkiaan häpeällistä. Ei toivoakaan, että olisi saanut hoitoa tai apua.

Jos hän taas itse sairasti, niin luikki jonnekin vähän piiloon. Tähän liittyi jokin kova häpeä, en ymmärrä mikä. Hoidon otti toki vastaan, mutta se ei ollut koskaan riittävää, vaikka mitä olisi tehnyt.

Yksi perustavimmista perusnarsismin piirteistä ja pohjavireistä on se, että he pelkäävät, halveksuvat ja kaikin tavoin välttelevät heikkoutta ja vielä enemmän sen näyttämistä. Se on heille "kaikkien nolouksien äiti", totaalinen kasvojen menetys! Siksi heidän pitää aina näyttää vain kovaa kuorta, piilottaa todelliset tunteensa visusti, voittaa kaikessa, olla aina ensimmäisiä ja parhaita, olla kovaäänisimpiä, näkyvimpiä, (omasta mielestään, omalla pinnallisella mittapuullaan) "suosituimpia" jne.

Kun tältä kannalta ajatellaan, niin onhan  päivänselvää, etteivät tällaiset "piinkovan" tyyppiset pyrkyrinarskut koskaan halua näyttää toisille olevansa kipeitä tai sairaita, tai ainakaan näyttäytyä sairaina/heikoimmillaan missään tai kenellekään. Silloin he vetäytyvät julkisuudesta piiloon. Toki he kodin yksityisyydessä mahdollisesti palveluttavat ja passuuttavat esim. puolisoa tai lapsia, ja tekevät sairaudestaan suuren marttyyridraaman, kaiken keskipisteen! ;)

Toki jos tilanne sitä vaatii, niin tietyn tyyppiset narsistit puolestaan osaavat esittää jos jonkinlaista sairautta ja kipeyttäkin, jos se sopii heidän näytelmäänsä ja heidän mielestään auttaa heitä saavuttamaan jonkin tavoitteen. Tai jos se antaa heille hyvän tekosyyn epäonnistumiselle jossain muussa asiassa, ja näin pelastaa heidän kasvonsa siinä mielessä.

Varsinkin piilonarsisitit (covert narcissist) ovat hyviä tekeytymään hyvinkin sairaiksi, heikoiksi ja herkiksi: saadakseen huomiota, erikoiskohtelua ja -palvelua, saadakseen myötätuntoa ja myötämielisen hovin - ja he puolestaan voivat tehdä siitä (näennäisestä heikkoudestaan ja vaatimattomuudestaan) julkisen, näkyvän "piirteen" omalle epäaidolle persoonalleen.

Pirulliset ja monimuotoiset voivat olla narsistien keinot ja tiet itsekkäisiin tavoitteisiinsa pääsemiseksi... ;)

Eräs patologinen valehtelija "nyrjäytti selkänsä" kun oli kuullut että työpaikalla alkaa yt:t. Lopputili tuli ja tämä narsisti lauloi ympäri kyliä että hän jäi sairaseläkkeelle, yksi (siis YKSI!) kiva lääkäri kirjoitti hänelle eläkepaperit. Vielä uikutti että oli ollut työpaikkakiusattu ja uhri, asia oli ihan toistapäin, mitä muut kertoivat, mutta ei narsisti mitään totta kerro, olisi menettänyt kasvonsa kun jäi työttömäksi.

Taatusti äänestän! :D kirjoitti:

Esimerkki erittäin tyypillisestä narsistisesta käyttäytymismallista! :D :D :D

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8eb70bad-6594-4ae9-904a-9c0dd85cf…

  Huh huh!!!! Tässä on teille jotka ette ole narsistin kanssa "keskustelleet" vähän esimakua. Ja tämä on kulisseissa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi hyvä saamani ohje on ollut "respond, don't react" ja toinen on liittynyt siihen, ettei kannata alkaa puolustautumaan tai selittämään narsistille asioita, kun hän syyttää sinua jostain mitä et ole tehnyt. Et saa muutettua hänen kuvaansa sinusta, piste.

Narsistin syytökset, loukkaukset ja uhkailut herättää ainakin minussa todella vahvan primitiivireaktion, jossa haluan puolustaa itseäni ko. perättömiltä syytöksiltä tai haluan hänen näkevän minut oikein. Mikään määrä argumentointia tai selittelyä ei kuitenkaan riitä muuttamaan narsistin päätä, vaan keskustelut muuttuvat hyvin kummallisiksi, saan lisää syytöksiä ja N alkaa selittämään mustan valkoiseksi. Oma todellisuudentaju hämärtyy. Lopulta olen henkisesti aivan loppu ja puhki, eikä tilanne muuttunut yhtään parempaan suuntaan. Ja narsisti on itse vain entistä vakuuttuneempi siitä, että on ollut oikeassa ja sinä olet hankala ihminen. Hän saattaa jopa olla se, joka blokkia minut lähetettyään ensin kasan syytöksiä. Ja sitten voi ääneen sanoa, kuinka minut on pitänyt blokata.

Ei kannata puolustella, koska narsistikin tietää saman kuin sinä ja miten asiat on. Siksi onkin tarkoitus saada sinut kääntämään kelkkasi kaiken suhteen ja myöntämään hänen sairas todellisuutensa totuudeksi.  Narsistille voi ihan hyvin sanoa, että me kummatkin tiedämme miten asia oikeasti on ja sinä et sitä puhumalla muuksi muuta.  Ja sinun kuuluukin olla hankala ihminen. Ainoastaan manipuloidut ja taivutetut on helppoja. Kun olet hankala narsistin mielestä, se on sama kuin tämä sanoisi että olet niskan päällä eikä hän osaa kääntää tilannetta omaksi edukseen.