Narsistin keskustelutyyli

Hmm, olen miettinyt pitemmän aikaan saattoiko minulla olla työkaverina narsistisia piirteitä omaava ihminen? Ei tämä kokemus ollut mitenkään traumaattinen mutta pisti kyllä ärsyttämään.

Meillä oli hetken töissä nainen joka osasi antaa itsestään oikein viehättävän ja lämminhenkisen kuvan alusta asti ja uskoakseni kaikki jotka hänen kanssaan oli tekemisissä, minä mukaan lukien, pitivät hänestä. Hän tuntui ihmiseltä jonka kanssa tulisin hyvin juttuun joten rupesin juttelemaan hänen kanssaan ja hän antoi ymmärtää että haluaa myös kaveerata. Onhan töissä mukavampaa kun siellä on joku jota kutsua kaveriksi.

Siinä ei mennyt kauaakaan kun huomasin että kyseinen ihminen osoitti peittelemättä ettei häntä kiinnostanut minun juttuni. Aina kun aihe poikkesi liikaa hänestä niin hän uppoutui joko selaamaan kännykkäänsä, peilailemaan itseään tai tuihotti tyhjinsilmin kaukaisuuteen. Ainoa reaktio häneltä oli vaan äänähtämällå tylsästi "aha", "vai niin" tai "kiva juttu". Kun testinä kerroin tarinan kuinka minua oli lapsena oma koira purrut kasvoihin niin vastaus oli tähänkin ollut tylsistynyt hymähdys ja hän vaihtoi aihetta. Ja lähes tulkoon aina hän keskeytti jopa törkeellä tavalla puheeni heittämällä vitsin taikka myös katkaisemalla puheen kysymällä/ tokaisemalla jotain asiaan liittymätöntä ja kääntämällä puheen taas itseensä. Tai sitten hän vaan törkeesti ryhtyi puhumaan ihan kenentahansa muun kanssa. Itsestään hän jaksoi kyllä puhua ja halusi naurattaa hänen, ah, niin hauskoilla vitseillä. Ymmärsin että minun funktio hänelle oli vaan olla hännystelijä joka pitää sitä illuusiota yllä että hän on tärkeä ja hauska ihminen. Koska tietenkin ystävällisyyttäni esitin olevani kiinnostunut hänen puheistaan ja nauroin hänen vitseilleen, mutta kun selvästi hän osoitti ettei häntä kiinnosta vastavuoroiseen kaveruuteen päätin kuukauden jälkeen lopettaa naisen kanssa kaveeraamisen. Koska selvästi hänen lämminhenkinen ja ystävällinen olemus oli ollut vain naamio. Ärsytti vaan se että tämä ihminen oikeasti luuli että minä nielisin tuon käytöksen ja kuinka muut olivat selvästi hänen pauloissaaan loppuun asti.

Niin ja hänellä oli tapana turhan usein mainostaa kuinka hyvä tyyppi hän on, kuinka hänellä on ihastuttava Hymy ja ihana luonne, kuinka hän kuin ihana pehmoinen halinalle jota ihmiset saavat tulla halaamaan. Kuulemma edellisissä työpaikoissakin ihmiset ovat olleet maansa myyneitä kun hän on lähtenyt sieltä. Ai niin, hän myös loukkaantui herkästi ihmisistä jotka eivät vastanneet hänen vitseille tai jutuilleen. Heti pisti viestiä minulle että "tiedänkö kuka tämä tyyppi on? Ihan outo tyyppi kun se ei nauranut vitsilleni!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni kanssa teetettiin dna-testit ja liityttiin sinne nettisukututkimusjuttuun.

Jossain juhlissa tuli sitten puhe että tämmöset teetettiin. Ex mieheni kertoi vuolaasti omaa sukutarinaansa ja löytyipä sieltä joku pikkujulkkiskin. Kun hänen turinansa oli ohitse, kysyttiin minultakin, että no mitäs minun sukutaulusta löytyi. Kerroin lyhyesti ja mainitsin myös, että olen eräälle meidän historian valtiopäänmiehellelin sukua. Onhan se hauska yksityiskohta.

Kotimatkalla mies sai järjettömät kilarit, että miten kuvittelen KENENKÄÄN olevan kiinnostunut typeristä sukututkimuksistani, koska olen niin täydellisen epäkiinnostava ihminen. Enkä osaa edes kertoa asioita kiinnostavasti.

Kun sanoin että minultahan kysyttiin ja ihmiset nyt muutenkin siellä jutteli kaikenlaista, niin lopputulos oli se, että minä olinkin alkanut huutamaan hänen päälleen kuinka olen sukua presidentille, olen sukua presidentille!

Ja muut olivat katsoneet minua säälien ja suurta myötähäpeää tuntien. Kaikki olivat vaihtaneet merkitseviä katseita keskenään, koska olin vain huutanut presidenttiasiaani suu vaahdossa. Mieheni olisi halunnut vajota maan alle. Kukaan ei kysynyt minulta mitään eikä kukaan edes katsonut minua koska olin niin järkyttävä pää punaisena ja hikisenä raivotessani.

Että näin se kuulemma meni 😀

Kuulostaa tutulta. Silloin kun vielä olin narsistipuolison kanssa aloin lopulta välttelemään tilanteita, joissa oli muitakin ihmisiä. Pelkästään se, että jutteli normaalisti esim. jonkun sukulaisen kanssa joissain syntymäpäivä tms. tilanteissa sai narsistin raivoamaan kotimatkalla sitten. Saattoi olla ihan mykkänä, vihaisuutta huokuen tai sitten tuli juuri tuollaista kommenttia että hävetti minkä näköisenä olit siinä, ostaisit itelles kunnollisia vaatteita yms. Yritti usein myös jotenkin nolata siinä muiden edessä sanomalla jotain henkilökohtaista ikäänkuin vitsinä. Onneksi tuo kaikki on jo mennyttä elämää, ja siitä pääsi irti. Toipumiseen kyllä menee aikaa.

Tuttua. En voinut olla oma itseni, kun olimme yhdessä ja tapasimme ihmisiä. Aina jälkeenpäin sitten kuului, kuinka olin teeskennellyt ja esittänyt. Toki olen vieraskorea, mutta niin on hänkin. Yksissä juhlissa vähän pakosta molempien piti kiittää vieraita punellä puheella. Pidin lyhyen, hyvin omantyyliseni kiitospuheen, yksinkertaisen ja kiittäen ihmisiä erikseen. Se meni kuulemma aivan päin helvettiä. Tosin juhlassa joillakin oli tippa linssissä (minä myös) ja sain monta halausta. Mutta joo. Ei ollut kiva olla pariskuntana ihmisten kanssa tekemisissä.

Oma puoliso haukkui kotimatkalla minut lyttyyn kun festarien kaljateltassa juttelin lyhyesti hänen kollegansa kanssa bändistä, joka soitti lavalla. Siis lähinnä kehuimme iloisesti illan yhtyettä ja tunnelmaa. Yritin kuulemma olla älykäs ja epäonnistuin small talkissa.

Mut haukuttiin aina, että flirttailin jollekin hänen ystävälleen yhteisissä kotibileissä, kun ihan vaan normaalisti puhuin kaikkien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni voidaan alkaa puhua henkisesti pahoinpitelevistä sadisteista narsistien sijaan. Ei termi ratkaise vaan käyttäytyminen itsessään. Toisten kiusaaminen ja pahoinpiteleminen, valehtelu ei ole oikein vaikka sitä millä nimellä kutsuttaisiin ja lopulta se aina kääntyy narsistia itseään vastaan usko tai älä. Tätä eivät narsistit tunnu tajuavan syvällisesti. Aivoissa heillä vakava puute, minkä vuoksi eivät ymmärrä.

Moni narsisti on myös fyysisesti väkivaltainen, mutta yleensä aina vain läheistensä keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni kanssa teetettiin dna-testit ja liityttiin sinne nettisukututkimusjuttuun.

Jossain juhlissa tuli sitten puhe että tämmöset teetettiin. Ex mieheni kertoi vuolaasti omaa sukutarinaansa ja löytyipä sieltä joku pikkujulkkiskin. Kun hänen turinansa oli ohitse, kysyttiin minultakin, että no mitäs minun sukutaulusta löytyi. Kerroin lyhyesti ja mainitsin myös, että olen eräälle meidän historian valtiopäänmiehellelin sukua. Onhan se hauska yksityiskohta.

Kotimatkalla mies sai järjettömät kilarit, että miten kuvittelen KENENKÄÄN olevan kiinnostunut typeristä sukututkimuksistani, koska olen niin täydellisen epäkiinnostava ihminen. Enkä osaa edes kertoa asioita kiinnostavasti.

Kun sanoin että minultahan kysyttiin ja ihmiset nyt muutenkin siellä jutteli kaikenlaista, niin lopputulos oli se, että minä olinkin alkanut huutamaan hänen päälleen kuinka olen sukua presidentille, olen sukua presidentille!

Ja muut olivat katsoneet minua säälien ja suurta myötähäpeää tuntien. Kaikki olivat vaihtaneet merkitseviä katseita keskenään, koska olin vain huutanut presidenttiasiaani suu vaahdossa. Mieheni olisi halunnut vajota maan alle. Kukaan ei kysynyt minulta mitään eikä kukaan edes katsonut minua koska olin niin järkyttävä pää punaisena ja hikisenä raivotessani.

Että näin se kuulemma meni 😀

Kuulostaa tutulta. Silloin kun vielä olin narsistipuolison kanssa aloin lopulta välttelemään tilanteita, joissa oli muitakin ihmisiä. Pelkästään se, että jutteli normaalisti esim. jonkun sukulaisen kanssa joissain syntymäpäivä tms. tilanteissa sai narsistin raivoamaan kotimatkalla sitten. Saattoi olla ihan mykkänä, vihaisuutta huokuen tai sitten tuli juuri tuollaista kommenttia että hävetti minkä näköisenä olit siinä, ostaisit itelles kunnollisia vaatteita yms. Yritti usein myös jotenkin nolata siinä muiden edessä sanomalla jotain henkilökohtaista ikäänkuin vitsinä. Onneksi tuo kaikki on jo mennyttä elämää, ja siitä pääsi irti. Toipumiseen kyllä menee aikaa.

Tuttua. En voinut olla oma itseni, kun olimme yhdessä ja tapasimme ihmisiä. Aina jälkeenpäin sitten kuului, kuinka olin teeskennellyt ja esittänyt. Toki olen vieraskorea, mutta niin on hänkin. Yksissä juhlissa vähän pakosta molempien piti kiittää vieraita punellä puheella. Pidin lyhyen, hyvin omantyyliseni kiitospuheen, yksinkertaisen ja kiittäen ihmisiä erikseen. Se meni kuulemma aivan päin helvettiä. Tosin juhlassa joillakin oli tippa linssissä (minä myös) ja sain monta halausta. Mutta joo. Ei ollut kiva olla pariskuntana ihmisten kanssa tekemisissä.

Oma puoliso haukkui kotimatkalla minut lyttyyn kun festarien kaljateltassa juttelin lyhyesti hänen kollegansa kanssa bändistä, joka soitti lavalla. Siis lähinnä kehuimme iloisesti illan yhtyettä ja tunnelmaa. Yritin kuulemma olla älykäs ja epäonnistuin small talkissa.

Sait sentään puhua. Mä olin juttelemassa exän pomon kanssa, tai siis alkamassa jutella, kun ex pamahti siihen väliin ja aloitti keskustelun ja eihän mulla oikein ollut sitten sanottavaa siinä. Seisoin vieressä ja nyökyttelin. En tiedä häpesikö ex minua vai mikä sillä oli, mutta ei ollut ainoa kerta, kun hän ilmiselvästi vain sulki suuni.

Narsistin keskustelutyyli on sitä, ettei ole keskustelua

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa seurata tätä narsistikeskustelua. Eikös tuokin ole narsistista haukkua toista narsistiksi ja tehdä toinen syylliseksi leimaamalla narsistiksi. Tuota narsistikorttia käytetään nykyään muodikkaasti aina kun se tuntuu tekijälle olevan etu. On kadotettu se oikea narsistiksi kokonaan tämän villityksen alla. Tsemppiä te kaikki pikkunarskut täällä palstalla.

Ja sinä nyt sitten taas puolestasi käytit tuota syyllistämiskorttia, mikä on niin tuttua narsistien uhreille heidän uskaltauduttuaan kertomaan kokemuksistaan.

Juu juu, heti olet kyökkipsykologi etkä narsistia nähnytkään!  Heitä kun on niin vähän, joku yksi prosentti ihmisistä!  Joten eihän heihin pysty kukaan elämänsä aikana törmäämäänkään!  Eikö?  No joo, et maininnut tätä yhtä prosenttia sinä, mutta tämän olen lukenut näiltä palstoilta niin monet kerrat.  Ja tämän sinun syyllistämiskorttisi myös.

Itse asiassa siis tälläkin asuinalueella, missä minä nyt asun, on sen teorian mukaan vähintään kaksi tai kolme narsistia.  Uskon sen ihan hyvin.  Kyllä voi olla.

Ja siinä on jo monelle ihmiselle tuskaa tuottava asia, tälläkin alueella.  Ja ainakin yhden tiedän ja tunnistankin, oikein hyvin, koska sattuu olemaan sukua.  Kärsimystä hänkin on aikaan saanut läheisilleen ja kolme avioliittoa pannut paskaksi.  Kolme ex-puolisoa  on hänen takiaan saanut koota elämänsä palaset uusiksi, lyttyyn lyötyinä ja taloudelliseen ahdinkoon joutuneina.  Ja mitä kärsimystä joutuvat lapset kantamaan hänen temppujensa takia, sillä on kauaskantoisia vaikutuksia.  Itse ei välitä hevon kuusta, hän se saa tehdä mitä vaan ja muut joutukoot vaikka mihin.  Kun minä minä minä, ylimielisyyden huippu.  Aina muissa syy kaikkeen, miten voikin olla.  

Eli eihän se jonkun mielestä voi olla paljoa, jos yksi prosentti ihmisistä!  Kun joku on joskus tällaisen arvion heittänyt.  Mutta kuinka monta uhria tällä yhdellä prosentilla sitten on?  Montako prosenttia ihmisistä on narsistien uhreja, heitä on ehkä viisi tai kymmenen kertaa enemmän.  Kuka tietää, onko laskettu?  

Jos oletamme historian hirmuhallitsijoiden olleen narsisteja, niin uhrien määrä on mittaamaton.

Mutta ei meidän tarvitse omaa lähipiiriämmekään kovasti kammata, helposti löydämme ihmisiä, joilla pelkästään jo jotkut narsistiset piirteet aiheuttavat ikävyyksiä muille, vaikka eivät puhdasverisiä narskuja olisikaan.  

Ja heistä on oikeus puhua.  Uhrin ei tarvitse vaieta.  Narsismia itseään mitkään puheet ta kirjoitukset eivät heilauta, koska he eivät tunnista sitä itsessään.  Omassa mielessään ovat täydellisiä ihmisiä.  

Keskustelun yrittäminen todellakin on se, mikä paljastaa narsistin. Kun oppii lukemaan merkkejä, voi pian huomata vihjeet, ja ottaa etäisyyttä. Myös sanattomiin viesteihin kannattaa kiinnittää huomiota. Viimeistään keskustelutilanne paljastaa, mikä tuo keskustelukumppani on miehiään. Senköhän vuoksi narsistit käyttävät paljon mykkäkoulua, että voivat hautoa strategiaansa naamion turvin. Kaikki on laskelmoitua, joka sana, ele, äänenpaino ja mikroilme. Spontaanisuus puuttuu, aitous puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun yrittäminen todellakin on se, mikä paljastaa narsistin. Kun oppii lukemaan merkkejä, voi pian huomata vihjeet, ja ottaa etäisyyttä. Myös sanattomiin viesteihin kannattaa kiinnittää huomiota. Viimeistään keskustelutilanne paljastaa, mikä tuo keskustelukumppani on miehiään. Senköhän vuoksi narsistit käyttävät paljon mykkäkoulua, että voivat hautoa strategiaansa naamion turvin. Kaikki on laskelmoitua, joka sana, ele, äänenpaino ja mikroilme. Spontaanisuus puuttuu, aitous puuttuu.

... Tai naisiaan...

Kyllä, laskelmoitua, mitä psykopaattisempi sen laskelmoidumpi.

Olen lukenut sellaisesta "tyyntä ennen myrskyä" -ilmiöstä narsisteilla että ennen hyökkäystä ovat hämmentävän hiljaa, esim. sanot jotain niin saattaa olla yllättävän hiljainen ja ehkä vaan katsoo sinua jännäilmeellä. Olen myös kokenut tämän. Johtuu siitä, että kehittelee manipulaatiohyökkäystä ja tekee viime hetken suunnitelmia ja "huomioita". Mitä lie, narsisti vainoharhojensa vankina ajatteleekaan sitten.

Narsisteista kannattaa muistaa se, että narsistin valehtelulla ei ole olemassa mitään rajoja. Narsisti voi valehdella ihan mitä tahansa mieleen vaan tulee, vaikkapa mustamaalatessaan jotain vihaamaansa henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Narsisteista kannattaa muistaa se, että narsistin valehtelulla ei ole olemassa mitään rajoja. Narsisti voi valehdella ihan mitä tahansa mieleen vaan tulee, vaikkapa mustamaalatessaan jotain vihaamaansa henkilöä.

Se on tasan totta. Minun narsisti mieheni keksi itselleen julkkisystäviä, ja erityistaitoja, joita muka omasi, mutta ei katsonut minua tarpeeksi arvolliseksi toteamaan niitä käytännössä. Hänellä oli kuulemma upea lauluääni ja hän osasi joitakin vieraita kieliä, joita ei kuitenkaan minulle esittänyt eikä edes sanonut, mitä kieliä hän osasi, koska oli parempi pitää minulta salassa.

Noin paksua valetta en uskonut missään vaiheessa, pidin häntä vain sen verran hassuna, että hän vain laski leikkiä vakavalla naamalla. Kunnes tarinat jatkuivat, mikä ihmemies hän olikaan.

Pienintäkään arvostelua hän ei sietänyt, ei edes leikkimielistäkään.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun yrittäminen todellakin on se, mikä paljastaa narsistin. Kun oppii lukemaan merkkejä, voi pian huomata vihjeet, ja ottaa etäisyyttä. Myös sanattomiin viesteihin kannattaa kiinnittää huomiota. Viimeistään keskustelutilanne paljastaa, mikä tuo keskustelukumppani on miehiään. Senköhän vuoksi narsistit käyttävät paljon mykkäkoulua, että voivat hautoa strategiaansa naamion turvin. Kaikki on laskelmoitua, joka sana, ele, äänenpaino ja mikroilme. Spontaanisuus puuttuu, aitous puuttuu.

Mykkäkoulu johtuu siitä ettei narsisti pysty normaaliin keskusteluun.  Ei ymmärrä miksei joku toimi kuten narsisti tahtoo , koska kaikkien on toimittava kuten narsisti tahtoo , vain narsisti tietää oikeat toimintatavat. Kun joku pullikoi vastaan , narsistilla ei ole keinoja aikuismaiseen keskusteluun ja jäljelle jää mykkäkoulu. Näin narsisti osoittaa loukkaantumisensa , häntä ei ole toteltu , tässä on tulos ja se on teidän vika , minä joudun TEIDÄN käytöksenne takia mykkäkouluilemaan.

Omakehu haisee ja sitä ne harrastaa surutta. Videopelaajien joukossa näitä itseään kehuvia ja muita lyttääviä riittää.

Mieli ei enää reagoi mitättömyyksiin. Keho joka on ylikuormittunut poistaa toksiineja.

Kun teen asian pönttöön, vedän vessan ja menen keittämään teeveden.

En jää tutkimaan gagan koostumusta. Ehkä joku toinen tutkii...

Tämä nähtiin jo niin monet kerrat...

Satuin vain olemaan sopivasti paikalla, ja kun on omat jalat, voi kävellä poiskin.

Kiitos kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Mieli ei enää reagoi mitättömyyksiin. Keho joka on ylikuormittunut poistaa toksiineja.

Kun teen asian pönttöön, vedän vessan ja menen keittämään teeveden.

En jää tutkimaan gagan koostumusta. Ehkä joku toinen tutkii...

Tämä nähtiin jo niin monet kerrat...

Satuin vain olemaan sopivasti paikalla, ja kun on omat jalat, voi kävellä poiskin.

Kiitos kokemuksesta.

Hetken mietin tätä kirjoitustasi, ennen kuin käsitin.  Juuri noinhan sen pitäisi mennä.

Minä olin 27-vuotias, kun erosin narsistimiehestä.  Olin onneksi vielä niin nuori, että minulla oli voimia ja intoa, en jaksanut enkä halunnut miettiä sitä kaikkea enää kun irti pääsin, mutta jokin sisälläni minulle kertoi, että tämä ei ole tässä.  Vielä minun on asiat kohdattava.  Mies oli nimittäin niin väkivaltainenkin, että olin menettää henkeni.

Nyt olen juuri päässyt eläkkeelle ja nyt huomaan, että ei ne asiat todellakaan ole minusta irtautuneet.  Ne on vaan nousseet pintaan, koska tässä iässä ihminen alkaa nähdä elämäänsä jo kokonaisuutena eikä siitä voi mitään pois jättää.   Siis mikä teki valokuvassa äitinsä sylissä istuvasta uskomattoman suloisen näköisestä pikkupojasta narsistin?

Tiedän, ettei kannattaisi miettiä, mutta en voi sille mitään, koska säälin häntä nykyään.  Elämä ei mennyt hyvin ja hän on itse siihen mitä suurin syypää.  Kaikki narsistit ei ole menestyjiä, koska kunnianhimo suuntautuu eri tavoin.  Hän on ollut voimaton oman luonteensa edessä ja se on vienyt hänet tuhoon.  Ei sellaisella luonteella ja asenteilla pärjätä elämässä.  Muutkin ihmiset on otettava huomioon eikä väkivalta ole se ainoa tapa selvitä joka asiasta.

Mietin sitäkin, miksi juuri minä?  Siihen osaan tietysti paremmin vastata, kun tiedän taustani.  Se keskimmäinen ns. näkymätön lapsi, alkoholisti-isä, köyhyys,  valmiiksi nöyrä asenne kaikkia ja kaikkea kohtaan.  Juuri sopiva uhri.  Ja tietysti suurin syyllinen siihen olen minä itse, mutta minulla ei ollut kykyä tajuta asioita, olin helposti vietävissä.

Menetin ison osan parhaasta nuoruudestani, mistä olen katkera.  Ne vuodet minun olisi pitänyt saada opiskella, tutustua muihin nuoriin,  luoda omaa identiteettiä, oppia elämää nuoruuden huolettomien vuosien kautta.  Ne jäi minulta väliin ja minusta tuli suoraan aikuinen. 

Suurimman osan elämästäni olen saanut elää hyvän miehen kanssa, itse asiassa aivan valtavan hyvän ja kiltin ihmisen.  Ehkä sillä tavalla elämä korvaa minulle jotain.  Minulla ei ole mitään syytä märehtiä menneisyydessä, mutta ei sitä karkuunkaan pääse.  Ainakin kymmenen vuoden ajan näin vielä unia exästäni, joka vaanii minua jossain, tuijottaa ikkunasta, yrittää päästä minuun käsiksi.  Niin syvät jäljet se kaikki jätti.

Sontaläjän tonkiminen ei todellakaan mitään auta, mutta elämän realiteetteihin sekin joskus kuuluu.  Ja silloin pitää vain olla onnellinen siitä, että nyt sentään saan hengittää raikasta ilmaa.

Narsisti pyörittää kaikki keskustelut ympäri ettet lopulta edes tiedä mistä keskustelun aloitit. Siihen menee aikaa ja aluksi vaan ihmettelet miten keskustelut ovat uuvuttavia ja täysin päättömiä kunnes alat hahmottaa tilannetta.

Narsisti voi olla myös patologinen valehtelija jolloin kaikki hänen kanssa käydyt keskustelut ja tekonsa ovat valetta.

Jos narsisteja on 1-2% väestöstä niin Suomessa olisi reilu 75000 narsistia (laskettuna 1,5%:n keskiarvolla) ja se jaettuna 309:lle kunnalle tarkoittaisi että joka kunnassa olisi 242 narsistia... Tämähän on vain keskiarvo ja tarkemman tuloksen saa kun jakaa oman asuinkuntansa väkiluvun 100:lla ja kertoo sitten 1,5. Aika hurja määrä sekopäitä mahtuu keskikokoiseen kaupunkiin.

Mitäpä luulette kuinka monen ihmisen elämän joku 100 narsistia ehtii elämänsä aikana pilata jossain pikku kunnassa?

Vierailija kirjoitti:

Narsisti pyörittää kaikki keskustelut ympäri ettet lopulta edes tiedä mistä keskustelun aloitit. Siihen menee aikaa ja aluksi vaan ihmettelet miten keskustelut ovat uuvuttavia ja täysin päättömiä kunnes alat hahmottaa tilannetta.

Tuo on totta. Normaali keskustelu ei onnistu. Silloin onnistuu jos on kyseessä jokin narsistia kiinnostava/häntä hyödyttävä asia. Hyökkäys ja raivoaminen on narsistin tapa käsitellä asiat, jos ei pidä aiheesta tai jokin asia vaatisi häneltä vastuun ottamista. Olipa hän itse tehnyt mitä tahansa syy on aina muissa.

Tai sitten juuri tuo jatkuva pyörittäminen/manipulointi, jossa vääntää kaiken siten, että keskustelukumppani joutuu koko ajan puolustamaan itseään. Ja se asia josta piti keskustella on muuttunut ihan joksikin muuksi. Asia ei etene ja joutuu koko ajan muistuttamaan, että pysytään asiassa.

Jälkeenpäin tajusin että oli jopa muokannut vaimonsa ja hänen keskusteluita joista laittoi kuvan minulle. Eli siis lisännyt niihin tekstiä exänsä sanomana, ottanut kuvan alkup. keskustelusta ja lisännyt niihin tekstin, tajusin vasta jälkeenpäin että fontti oli pienempi kun muissa viesteissä ja ns puhekupla puuttui. Miten friikkiä!

Keskustelutyyli: "Olen ministeri tai kansanedustaja, en välitä pätkääkään teistä köyhtyvistä suomalaisista... minulle tärkeintä on rahakas EU virka jota jo odotan..."