Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Jos meissä kaikissa on narsismia niin missä vaiheessa sitä on sen verran narsistinen että kenen kanssa alkaa se elämä olemaan sitä pas'kaa mitä olemme kokeneet ja mitä kukaan ei halua elämäänsä. Onko se siinä 60%narsu, 80%narsismia vai mennäänkö ihan tappiin asti että pitää olla 100%narsisti kunnes ihminen alkaa olemaan se menetetty parantumaton tapaus/täys loinen/ei enää ihmisen kaltainen sielultaan. JA kuka ihmeen ihmemies psykiatri on niin selvänäköinen ja ammattitaitoinen sekä kaikkivoipainen että voi sen määritellä:
"Tälle ihmiselle laitetaan original 100% narsistin diagnoosi ja leima paperiin"
Sille on diagnostiset määreet, kenellä on persoonallisuushäiriö ja kenellä ei. Se on selvää, kaikilla meillä ei ole diagnostista narisistista persoonallisuushäiriötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt viime päivinä tähän uhrin asemaan liittyvää ristiriitaa. Miten voin syyttää tilanteestani muita, ts. narsistia ja lapsuudenkotiani, joiden takia olin niin altis lankeamaan narsistin pauloihin, kun olen aina ollut sitä mieltä, että aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään? Että ok, muut ovat kohdelleet minua aikoinaan väärin, mutta siitä pitäisi päästä yli ja ottaa vastuu omasta elämästä. Ja vaikka ymmärsin tämän teoriassa, niin miten ihmeessä annoin silti narsistin viedä minulta yli puolet tähänastisesta elämästäni? Ja miten voin syyttää narsistia pahaksi ihmiseksi, joka ei ansaitse sääliä, kun hänkin on oikeasti uhri, se viaton lapsi jonka omat vanhemmat ovat aikoinaan tuhonneet.
Olen päässyt irti narsistista eikä ole pelkoa, että uskoisin enää hänen valheisiinsa, mutta en voi lakata syyttelemästä itseäni tyhmäksi kaiken tapahtuneen takia. Miten tästä syyllisyydentunteesta voi päästä eroon, kun muiden syyttäminen saa minut tuntemaan itseni väärin tehneeksi pikkulapseksi, joka osoittaa sormella kaveria, että "en se minä ollut vaan toi sen teki"?
Kiireessä kirjotan, mut ite oon ainaki kuullut että narsistin lapsi kantaa epämääräistä syyllisyyden tuntoa sisällään ja siitä on mahdollista parantua terapian myötä.
Ja nuo tuntemukset, sääli narsistiasi kohtaan ja itseinho, ovat varmasti meille kaikille tuttuja. Näitten asioitten kanssa kamppaillaan jokainen. Toisilla toipuminen kestää enemmän, toisilla vähemmän. Onko sinulla pitkä aika erosta? Ainakin jos joku kuolee niin sanotaan että pahin vaihe siitä yli pääsemiseen kestää vuoden.
Erosta on reilu puolitoista vuotta ja terapiassakin olen käynyt jo yli puoli vuotta. Terapeutti on kannustanut itsemyötätuntoon ja siihen, että lakkaisin syyttelemästä itseäni tapahtuneesta, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Haen jatkuvasti syytä kaikkeen itsestäni: joo, narsisti oli se, joka valehteli ja huijasi, mutta miksi olin niin tyhmä, että uskoin niitä valheita kerran toisensa jälkeen? Eikö olisi pitänyt ymmärtää jo vähemmälläkin, että se ihminen ei muutu ikinä paremmaksi eikä pidä lupauksiin, etenkin kun tilanne kotona muuttui päinvastoin vain kaiken aikaa pahemmaksi? Ja silti vain jaksoin uskoa ja toivoa parempaan huomiseen.
Ei pidä ymmärtää. Sitä ei tarvitse vieläkään ymmärtää, että joku voi olla niin kiero, paha, moraaliton jne. Sinun tarvitsee vain tietää se, että pysyt kaukana hänestä ja syy on täysin hänen. Mieti, jos olisit ryhtynyt suhteeseen normaalin ihmisen kanssa, olisitko sinä saanut yksin aikaan tämän lopputuloksen? Et olisi!
Meitä kaikkia on huijattu. Mitä rehellisempi ja sinisilmäisempi ja hyväntahtoisempi ihminen, sitä vaikeampaa on nähdä, että maailmassa on todella itsekkäitä ja manipulatiivisia ihmisiä.
Tämä. On jo tarpeeksi vaikea käsittää, että joku on oikeasti niin mätä. Kuin kuningas Midas, jonka kosketuksesta kaikki muuttuu paskaksi. En voinut ottaa mitään tavaroita. yhteisestä asunnosta, koska ne olivat saastuneita.
Ymmärtäminen on jo. mahdotonta, kokrkeintaan voi yrittää unohtaa ja hoitaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meissä kaikissa on narsismia niin missä vaiheessa sitä on sen verran narsistinen että kenen kanssa alkaa se elämä olemaan sitä pas'kaa mitä olemme kokeneet ja mitä kukaan ei halua elämäänsä. Onko se siinä 60%narsu, 80%narsismia vai mennäänkö ihan tappiin asti että pitää olla 100%narsisti kunnes ihminen alkaa olemaan se menetetty parantumaton tapaus/täys loinen/ei enää ihmisen kaltainen sielultaan. JA kuka ihmeen ihmemies psykiatri on niin selvänäköinen ja ammattitaitoinen sekä kaikkivoipainen että voi sen määritellä:
"Tälle ihmiselle laitetaan original 100% narsistin diagnoosi ja leima paperiin"
Sille on diagnostiset määreet, kenellä on persoonallisuushäiriö ja kenellä ei. Se on selvää, kaikilla meillä ei ole diagnostista narisistista persoonallisuushäiriötä.
Ja kyllä terveen narsisimin ja sairaan narsismin erot ovat aika selvät.
Vierailija kirjoitti:
Jos meissä kaikissa on narsismia niin missä vaiheessa sitä on sen verran narsistinen että kenen kanssa alkaa se elämä olemaan sitä pas'kaa mitä olemme kokeneet ja mitä kukaan ei halua elämäänsä. Onko se siinä 60%narsu, 80%narsismia vai mennäänkö ihan tappiin asti että pitää olla 100%narsisti kunnes ihminen alkaa olemaan se menetetty parantumaton tapaus/täys loinen/ei enää ihmisen kaltainen sielultaan. JA kuka ihmeen ihmemies psykiatri on niin selvänäköinen ja ammattitaitoinen sekä kaikkivoipainen että voi sen määritellä:
"Tälle ihmiselle laitetaan original 100% narsistin diagnoosi ja leima paperiin"
Ei tarvita mitään prosentteja tai diagnooseja. Jos toisen kanssa on ikävä olla ja tulee huonosti kohdelluksi, se tunne riittää. Sekin riittää, että ihminen itse määrittelee sen, ettei koe oloaan hyväksi tai kokee tulleensa huonosti kohdelluksi.
Narsisti voi sitten itse halutessaan hakeutua terapiaan ja pyrkiä parantumaan. Pyytää diagnoosia, jos haluaa.
Parantuminen tarkoittaa sitä, että oppii elämään muiden ihmisten kanssa muita arvostaen ja silti elämästä nauttien. Loppupeleissä on kyse myös itsensä arvostamisesta, mikä narsistilta puuttuu.
On normaalia ja tervettä narsismia ylläpitää itseään suojelevia rajoja ja kunnioittaa muiden rajoja. Sairasta narsisimia on rikkoa rajoja ja olla kunnioittamatta niitä. Sitä vain ei tajua, jos on pitkään tällaisen henklön seurassa. Terapeuttini oli aivan järkyttynyt, kun kerroin asioista, joita olin tottunut pitämään normaaleina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota Madonnan kappaletta ja Cherin Believiä kuuntelin 1999 erotessani narsistista. Cheristä sai enemmän elinvoimaa ja energiaa, koska kappale nopea. Hyviä molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Jos meissä kaikissa on narsismia niin missä vaiheessa sitä on sen verran narsistinen että kenen kanssa alkaa se elämä olemaan sitä pas'kaa mitä olemme kokeneet ja mitä kukaan ei halua elämäänsä. Onko se siinä 60%narsu, 80%narsismia vai mennäänkö ihan tappiin asti että pitää olla 100%narsisti kunnes ihminen alkaa olemaan se menetetty parantumaton tapaus/täys loinen/ei enää ihmisen kaltainen sielultaan. JA kuka ihmeen ihmemies psykiatri on niin selvänäköinen ja ammattitaitoinen sekä kaikkivoipainen että voi sen määritellä:
"Tälle ihmiselle laitetaan original 100% narsistin diagnoosi ja leima paperiin"
Narsistit harvemmin käyvät psykiatrin juttusilla ja vielä harvemmin uskaltavat olla rehellisiä.
Ei ole täysin totta etteikö narsistikin voisi parantua, mutta narsistit ihan itse tekevät sen parantumisensa mahdottomaksi.
Se narsistin leima on loppujen lopuksi narsistin pienin murhe. Eli kun sitä leimaa ei ole niin "ei tarvi" parantua ja jos se leima on niin "ei voi" , tai "diagnoosi" on väärä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt oksettaa kun mietin miten sain näpeilleni, kun alkuihastuksissani halusin pussailla narskuni kanssa ja kuinka hän tuosta noin vaan kääntyi mahalleen ja lopetti kaiken kuin seinään, ja sanoi vielä päälle, että pitääkö sitä koko ajan pussailla. Muistan, että ihmettelin suuresti, että mistä tämä johtuu, ensimmäinen mies joka ei selvästikään halua halailua, pussailua eikä sek*siä. Ja että eikö normaali ihminen ihastuessaan halua ennen kaikkea olla toisen lähellä ja suukotella yms yms?
Myös hän oli se joka jokaisessa käänteessä painotti, että hän haluaa kumppanin johon hän voi luottaa kaikissa tilanteissa. Ja kuitenkin hän oli se, jolla oli muita virityksiä ja nettideittiprofiileja (jotka myönsi) koko meidän tapailun ajan.
Millä ihmeen pokalla tulee minulle sanomaan että Hän tarvitsee kumppanin johon hän voi luottaa.
Hän selitti minulle kuinka hänen exänsä oli pettänyt häntä. Kyllä tämän päivän tiedon valossa olen 300% varma siitä, että se oli tämä narsku joka petti ja paljon ja ehkä päästäkseen eroon narskusta, nainen oli ottanut ja pettänyt myös. Good for her❤️
Siskoni on psykologi ja kertoi, miten eräs mies tuli vastaanotolle vaimon lähettämänä. Syynä se, että vaimo on sanonut narsistiksi ja käskenyt hoitoon. Miehen ainoa tavoite oli saada virallinen lausunto siitä, ettei hän ole narsisti, ei mitenkään selvittää ongelmia, joita hänellä oli suhteessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt oksettaa kun mietin miten sain näpeilleni, kun alkuihastuksissani halusin pussailla narskuni kanssa ja kuinka hän tuosta noin vaan kääntyi mahalleen ja lopetti kaiken kuin seinään, ja sanoi vielä päälle, että pitääkö sitä koko ajan pussailla. Muistan, että ihmettelin suuresti, että mistä tämä johtuu, ensimmäinen mies joka ei selvästikään halua halailua, pussailua eikä sek*siä. Ja että eikö normaali ihminen ihastuessaan halua ennen kaikkea olla toisen lähellä ja suukotella yms yms?
Myös hän oli se joka jokaisessa käänteessä painotti, että hän haluaa kumppanin johon hän voi luottaa kaikissa tilanteissa. Ja kuitenkin hän oli se, jolla oli muita virityksiä ja nettideittiprofiileja (jotka myönsi) koko meidän tapailun ajan.
Millä ihmeen pokalla tulee minulle sanomaan että Hän tarvitsee kumppanin johon hän voi luottaa.
Hän selitti minulle kuinka hänen exänsä oli pettänyt häntä. Kyllä tämän päivän tiedon valossa olen 300% varma siitä, että se oli tämä narsku joka petti ja paljon ja ehkä päästäkseen eroon narskusta, nainen oli ottanut ja pettänyt myös. Good for her❤️
Tai mies oli ainoa, joka on pettänyt.
En kohta enää kestä tätä narsismi asiaa. Maailma on niin paha että ei ole mitään järkeä melkein elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen yhteiset ruokailut ja aamupalat. Ei minkäänlaista kontaktia minuun koko aikana, syöminen samassa pöydässä oli hyvin väkinäistä ja minusta tuntui koko ajan, kuin olisin jonkun suurennuslasin alla.
Sitten se mitä moni tuolla aikaisemmin jo mainitsikin, minun ystävät. Narskuni ei tullut edes pakottamalla tapaamaan ystäviäni, ei ensimmäistäkään, mutta hänen ainoan ystävänsä luokse minun oli pakko lähteä samoin hänen vanhemmilleen syömään jatkuvasti. Mutta ei tullut minun vanhemmille eikä ystäville eikä kaupunkireissuille tai kahville mihinkään. Mekin kävimme vain syömässä ulkona, ei muuta.
Aika monta red flägiä tuli taas mieleen.
Ai niin, sekin vielä, että hän soitti usein klo 21:30 ja pyysi luokseen. Miksi ei voinut soittaa kun pääsi töistä? Ymmärtäisin että olen kutsuttu seks* iä harrastamaan, mutta kun ei ollut kyse siitä, vaan narskua piti mm. hieroa tuntitolkulla, eikä häneltä saanut koskaan samanlaista kohtelua takaisin. Hyvälsikäytettävä idioottihan minä olin. Ne kerrat kun sanoin että en tähän aikaan lähde enää mihinkään, johti aina monen viikon hiljaiseloon eli minua koulutettiin.
Vierailija kirjoitti:
En kohta enää kestä tätä narsismi asiaa. Maailma on niin paha että ei ole mitään järkeä melkein elää.
Maailma on mitä on ja niin ovat ihmisetkin.
Tasapainon kun löydät niin maailma on taas hyvä ja niin sinäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismi -dagnoosillahan ei ole merkitystä varsinaisesti kuin itse narsistille. Joten saivartelu sillä onko joku 1% vai 99% narsisti ja kuka sen määrittelee on yhdentekevää, ainakin minulle eli uhrille. Eihän sitä ole pakko edes kertoa kenellekään, että on persoonallisuushäiriöinen, jos sen diagnoosin saa.
Mutta ne teot ratkaisevat ja myös sanat. Miten kohtelet muita, miten puhut muille. Se määrittelee millaisena muut (ei massana, vaan yksittäiset ihmiset) sinua pitävät, miten hyvä muilla on seurassasi.
Jos tästä tulee mieleen, että sittenhän voin teeskennellä, ja alat niin tehdä, niin siitä vaan. Se on juuri sitä persoonallisuushäiriöisen käytöstä. Tai kuka määrittelee mikä on hyvää kohtelua?
Vastaus: jokainen ihminen itse määrittelee omat rajansa tai miten haluaa tulla kohdelluksi.
Tässä taas hyvää energiaa tuova voimalaulu
Joo, luottamus oli teema, josta puhuttiin lähes joka kerta, kun käytiin minkään tasoinen parisuhdekeskustelu. Hänen piti varmistua siitä, että olin varmasti luotettava. Hyvä, että olin luotettava. Ja myöhemmin: hän ei pystynyt luottamaan minuun. Kuitenkaan mitään konkreettista syytä tälle en koskaan saanut. Vain hänen kokemuksensa ja tunteensa asiasta.
Eromme aikana oli kertonut sukulaisilleen, ettei voinut luottaa minuun, etten ollut luotettava. Kukaan ei ymmärtänyt tätä, kaikki olivat aivan hämillään asiasta. Olin ihan hemmetin kunnollinen perheenäiti.
Toisti myös usein, että voin kyllä luottaa häneen, hän on luotettava. Jossain narsismiaiheisessa lähteessä kerrottiin, että jos joku kertoo olevansa luotettava tai oikeudenmukainen, nin se on iso red flag. Ihminen joka on aidosti luotettava, ei koe tarpeelliseksi mainostaa sitä - luotettavuushan on hänelle itsestäänselvyys. Ja henkilö joka ei luota muihin, ei luota siksi, että luotettavuus ei ole hänelle itselleen itsestäänselvyys.
I knew there was a danger
But couldn't resist
The touch of a stranger
The thrill of his kiss
'cause this time
I thought it was love
I thought it was heaven
Having the time of my life
I know it's not true
Oh never trust a stranger with your heart
Oh no, never trust a stranger with your heart
My world is in pieces
You've stolen my pride
And I'm left defeated
And crushed by your lies
Like a tiger you hunted and tracked me down
Savaged my soul and took over control
And then when you'd used all the love you found
You left without trace
Not a note or a single goodbye
I thought it was love
I thought it was heaven
Having the time of my life
I know it's not true
Oh never trust a stranger with your heart
Oh no, never trust a stranger with your heart
Vaikka narsisti esittäisi minkälaista koirailmettä sääliä hakien ja huomiota kerjäten, älkää huomioiko mitenkään. Ne on aikuisia ja itse valitsee tehdä pahaa.
Monilla on ollut vaikea lapsuus eivätkä silti kosta muille.
Narsisti pitää kovaa ääntä na*dessa
Jos meissä kaikissa on narsismia niin missä vaiheessa sitä on sen verran narsistinen että kenen kanssa alkaa se elämä olemaan sitä pas'kaa mitä olemme kokeneet ja mitä kukaan ei halua elämäänsä. Onko se siinä 60%narsu, 80%narsismia vai mennäänkö ihan tappiin asti että pitää olla 100%narsisti kunnes ihminen alkaa olemaan se menetetty parantumaton tapaus/täys loinen/ei enää ihmisen kaltainen sielultaan. JA kuka ihmeen ihmemies psykiatri on niin selvänäköinen ja ammattitaitoinen sekä kaikkivoipainen että voi sen määritellä:
"Tälle ihmiselle laitetaan original 100% narsistin diagnoosi ja leima paperiin"