Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset sitten lähtevät hyvinkin helpolla ihan hyvistä suhteista, joissa on korkeintaan ihan tavanomaisia ja selvitettävissä olevia ongelmia? Miksi jonkun yhden hyvän eleen odottelu on parempi suhde kuin sellainen, joka kuitenkin enimmäkseen on hyvä muutenkin? Jonkunlainen sairas tunnekoukkuhan siinä täytyy olla, rakkauden irvikuva. Naista on niin helppo ohjailla tunteiden avulla ja jopa täysin vääristyneiden sellaisten.
En ihan ymmärtänyt asiaasi.
Olen eronnut normaalista miehestä näin jälkeenpäin ajateltuna ihan pienestä ongelmasta. Mutta ero tuli ja asia ok. Olen eronnut myös narsistisesta miehestä ja se oli kaikkea muuta kuin ok. Eihän näitä voi edes verrata, naurattaa jo ajatuskin jos joku luulee että voi verrata.
Kun tutustuu narsistiin niin siinähän mennään ansaan. Siinä ei ole mitään normaalia, MUTTA sitä ei ymmärrä ennen kuin on täydellisessä ansassa. Hämähäkin verkon sisällä. Verkosta pyristely poispäin on vaikeaa. Sen ymmärtää vain sellainen joka on sellaisen kokenut.
Tuo hämähäkinverkko on hyvä vertaus. Ymmärsin sen itsekin viime syksynä, kun muistelin suhteen alkuaikoja: tapaamisten välillä toivoin aina itselleni tuntemattomasta syystä, että tuore poikaystävä ei enää tulisikaan, ja ihmettelin näitä ajatuksia, sillä kun hän tuli, yhdessä oli helppoa ja luontevaa olla.
Eron jälkeen olen ymmärtänyt, että alitajuntani oli minua viisaampi ja yritti varoittaa, mutta kotitaustani vuoksi en osannut kuunnella sitä. Olin kuin hämähäkin seittiin takertunut kärpänen, joka yritti pyristellä pois aina, kun hämähäkki oli käymässä kauempana, mutta takaisin tultuaan hämähäkki sai kiedottua minut tiukemmin ja tiukemmin verkkoonsa. Kunnes en lopulta enää edes pyristellyt pois.
Narsistin uhria pitää kiinni suhteessa traumaside, ja tästä asiasta löytyy kiinnostuneille paljon asiaa mm. Youtuben videoista (esim. Dr Ramani, Narsisti vs. Minä). Tässä yksi ilmiötä valottava artikkeli: https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008314711.html
Ihmisiin pätee sama ilmiö, joka on tehokkainta eläinten koulutuksessa: satunnainen vahvistaminen. Sen tajuaminen eron jälkeen on ollut aika pysäyttävää.
Niiden, jotka ihmettelevät miksi joku jää väkivaltaiseen suhteeseen, kannattaa tutustua myös Tukholma-syndroomaan.
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/miksi-ihminen-ei-lahde-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläinten koulutuksessa taitaa kyllä oikeasti olla tehokkainta positiivinen vahvistaminen ja operantti harjoittelu. Mutta addiktion luomisessa satunnainen vahvistaminen on tehokkain ja addiktiolle altis ihminen koukuttuu siihen helposti.
Yksi syy, miksi väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen on niin vaikeaa, on myös aiemmin ketjussa mainittu vagushermon eli kiertäjähermon häiriintynyt toiminta. Traumatisoituneella ihmisellä se ei toimi normaalisti, ts. vaaran uhatessa elimistössä ei aktivoidukaan taistele ja pakene -toiminto, vaan ihminen lamaantuu. Tämä tieto soi itselleni paljon lohtua, kun tajusin, että lähtöäni viivästytti myös fysiologinen syy siinä vaiheessa, kun ymmärsin jo niin rationaalisella kuin emotionaalisella tasolla, että suhteesta on pakko lähteä ja yrittää saada lapsi turvaan.
Vierailija kirjoitti:
Eläinten koulutuksessa taitaa kyllä oikeasti olla tehokkainta positiivinen vahvistaminen ja operantti harjoittelu. Mutta addiktion luomisessa satunnainen vahvistaminen on tehokkain ja addiktiolle altis ihminen koukuttuu siihen helposti.
Joo, tuo eläimiin liittyvä juttu voi hyvin olla jo vanhentunutta tietoa. Muistan vain lukeneeni niin jostain koirankoulutusoppaasta, mutta siitä on nyt jo vuosia. Mutta tuo on hyvä pointti, että satunnaisella vahvistamisella luodaan nimenomaan addiktiota, ja addiktiostahan tässäkin ilmiössä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Miksi naiset sitten lähtevät hyvinkin helpolla ihan hyvistä suhteista, joissa on korkeintaan ihan tavanomaisia ja selvitettävissä olevia ongelmia? Miksi jonkun yhden hyvän eleen odottelu on parempi suhde kuin sellainen, joka kuitenkin enimmäkseen on hyvä muutenkin? Jonkunlainen sairas tunnekoukkuhan siinä täytyy olla, rakkauden irvikuva. Naista on niin helppo ohjailla tunteiden avulla ja jopa täysin vääristyneiden sellaisten.
Mitä nyt taas ihmettä!? Eihän se nyt niin mene että kun et ole narsisti ni jo on kumma ettei kelepaa!
Kai jokaisella on oikeus valita ja vaihtaa vielä mielipidettäkin onko joku nyt itselle se kumppani jonka kanssa todella haluat sun koko elämän jakaa!
Se että joku ei ole narsisti, ei valitettavasti takaa että hän on nyt kaikinpuolin miellyttävä ja hyvä kumppani voi herrajestas sentään.
Jos tähän luettelis kaikki muut syyt miks ihmiset eroaa ni ohhoh... mut laitan nyt esimerkkejä:
-toinen on tylsä
-ei huomioi
-ei huolehdi hygieniastaan
-ei huolehdi itsestään ollenkaan
-ei auta lasten hoidossa
-on itsekäs
-on mammampoika
-ei tule toimeen ystävien ja muiden läheisten kanssa
-ei anna seksiä
-pettää
-ei puhu eikä pussaa
-asuu toisen siivellä
-ryyppää liikaa
-on peliriippuvainen
-seksiaddikti
-aikaansaamaton
-ei pyrkimyksiä eteenpäin
-ei puolusta naistaan
-on mustasukkainen
-äkäilee
-mököttää
-on muuten vaan tyhmä
-ei hae töitä vaikka kykenisi
-passuuttaa ja etsii äitihahmoa
-tartutti klamydian
-ei välitä koronasta
-on hysteerinen koronan suhteen
-sikailee ja öykkäröi
-vaatii liian kalliita vercasen laukkuja
-flirttailee kaikille
-nalkuttaa
-pilkkaa oeniksen kokoa ja kestävyyttä
-ei päästä miestä äijien iltoihin ikinä
-sitoo liikaa
-ei sitoudu
-ei yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia vaan elämä junnaa paikoillaan
-ei kosi
-ei halua lapsia
-ei osaa heittäytyä
-on mielenterveys ongelmia
-ei hoida mielenterveysongelmaansa
-tulee liian kalliiksi
-käyttää huumeita
-on rikollinen
-on aina ongelmissa
-haisee pahalle
-on liiankin hyvännäköinen omaan makuun
-on itserakas
-on joojoo-mies
-on liian helppo nainen
-on ollut kaikkien kanssa
-ei tiedä itsekään mitä haluaa
-persoonaton
-tahdoton
-öykkäri
-aikaansaamaton
-huumorit ei osu yhteen
-nolaa toisen
-erilaiset elämäntavoitteet
-ei osaa ilmasta tunteitaan
-tunneköyhä
-liian hyökkäävä
-epäaito
-valehtelee
-on aina poissa kotoa
-meluaa öisin
-nukkuu liikaa
-herää liian aikaisin
-ei lähde mihinkään mukaan
-ei ole syvällinen
-ei anna älyllistä haastetta
-on liiankin älyllinen
-kemiat ei osu kohdilleen
-rakkauden tunnetta ei herää
Näitä syitä kuule riittää! Ja jokaisella on ihan täysi oikeus valita mikä piirre toisessa ärsyttää, millaisen kanssa et missään nimessä halua olla.
Ei tämä rakettitiedettä ole. Tosi rakkaus on kuin aarre jota ei ole helppo löytää eikä kaikki edes löytäessään muista tai osaa sitä vaalia, sitten on aika jatkaa matkaa.
Elää voi sinkkunakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Miksi naiset sitten lähtevät hyvinkin helpolla ihan hyvistä suhteista, joissa on korkeintaan ihan tavanomaisia ja selvitettävissä olevia ongelmia? Miksi jonkun yhden hyvän eleen odottelu on parempi suhde kuin sellainen, joka kuitenkin enimmäkseen on hyvä muutenkin? Jonkunlainen sairas tunnekoukkuhan siinä täytyy olla, rakkauden irvikuva. Naista on niin helppo ohjailla tunteiden avulla ja jopa täysin vääristyneiden sellaisten.
Kilttiä, rakastavaa ja empaattista ihmistä tosiaan voi tunteiden kautta manipuloida, jos on manipuloiva ihminen. Se ei ole sen empaattisen vika, kyllä se on sen manipuloijan vika.
Vierailija kirjoitti:
Testailusta oli myös hyvä kirjoitus: https://ketunhantak.blogspot.com/2020/03/narsistinen-rekrytointimalli.h… Omalla kohdalla pidin tiukasti rajoista kiinni suhteen alussa. Kaikesta käytiin keskustelua ja ilmoitin, etten sellaista käytöstä hyväksy. Ne oli pieniä juttuja silloin. Mutta mitä sitten tapahtui minulle? Se on vieläkin vaikea asia ymmärtää, missä kohtaa se oma tahto meni.
Asuntoon lukitseminen. Tämä. Minä pelkäsin jäädä yksin vieraaseen metsään. Sen eksä tiesi varmasti suhteen alusta asti. Olimme marjassa ja eksä sanoi menevänsä vähän kauemmaksi katsomaan, onko siellä enemmän poimittavaa, käski odottamaan paikallani kun hän sitten hakee minutkin, jos hyvä paikka löytyy. Jäin poimimaan paikalleni ja eksää ei kuulu, ei vastaa puhelimeen. Aloin huutamaan ja silloin jopa raivostuin ja huusin niin kovaa kuin lähti (elimme suhteen loppuaikoja). Lamaannuin ja jäin istumaan maahan. Hän oli poiminut 2 ämpärillistä takaisin tullessa ja huusi minulle, että hän ihan huolestui onko minulle sattunut jotain, kun sillai piilottelen istumalla maassa ja sellaista piilottelua ei pitäisi marjareissuilla harrastaa. Olin ihan mykkänä. Tämä oli viimeinen "yhteinen" marjareissu - siitä on 2 eri tarinaa, miten se meni.
Niinpä, se on aina hyvä muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Miksi naiset sitten lähtevät hyvinkin helpolla ihan hyvistä suhteista, joissa on korkeintaan ihan tavanomaisia ja selvitettävissä olevia ongelmia? Miksi jonkun yhden hyvän eleen odottelu on parempi suhde kuin sellainen, joka kuitenkin enimmäkseen on hyvä muutenkin? Jonkunlainen sairas tunnekoukkuhan siinä täytyy olla, rakkauden irvikuva. Naista on niin helppo ohjailla tunteiden avulla ja jopa täysin vääristyneiden sellaisten.
Kyllä sä vähän provosoit, mutta vastaan silti.
Oma ihastukseni syveni rakkaudeksi ja mies oli ihana lähes puolitoista vuotta. Kyllä siinä ajassa ehtii rakastua korviaan myöten. Hän oli ja on edelleen jo eläkeläisenä hyvin karismaattinen. Vähän kuin olisi käynyt luksusautoa polkemassa ja sitten pitäisi tyytyä tusina-autoon.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen keskustellut täällä pelkästään kokemuksistani naisnarsisteista/naispsykopaateista. En vaan ole sitä erikseen maininnut, koska minulle "narsisti" ei ole mikään miesoletettu. Minusta ei ole edes kovin kiinnostavaa pohtia onko narsistit miehiä vai naisia kun on ilmiselvää että on molempia. Tietoa asiasta on kyllä syytä levittää laajalle, olisi ollut "kiva" tietää narsismista itsekin ennenkuin joutui itse sellaisen huijaamaksi (salakavalaa huijaamista kesti yli 20 vuotta....let that sink in). Tekstillä on vaikeaa välittää kuinka vakavasta ilmiöstä on kyse, kohteille usein tulee erilaisia hyvin vakavia traumaperäisiä oireita joita ei ole kenenkään syytä väheksyä. Täällä (trolleja lukuunottamatta) vaikuttaisi olevan keskustelemassa sydämellisiä, kestäviä, empaattisia ihmisiä. Narsistin kohteet yleensä on aika joustavia, kestäviä ja empaattisia ihmisiä, jotka narsisti vaan pitkän ajan kuluessa "pyrkii" murtamaan sadistisesti. Narsisti loukkaa hyvin syvästi, moni on ilmaissut asiaa näillä sanoilla. On hienoa, että täällä on ollut myös muuta yleisöä kysymässä ja kuulolla. Vaikuttaisi siltä että ainakin joitakin hyviä uusia oivalluksia on tullut. Trolleille grey rock vaan.
Kiitos tästä kirjoituksestasi. Siinä oli jotain, mikä meni syvälle ihon alle ja sai liikuttumaan kyyneliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauhea tilanne. Osittain työsuhde ja romanttinen salasuhde Narsistin kanssa. Jatkunut useita vuosia. Työn puitteissa joka päivä tekemisissä. Meni pitkään ennen kuin hahmotin, että mies on narsisti. Ainakin erittäin narsistisia piirteitä omaava. Naurattaa tuo, että kirjoitin ”romanttinen” suhde. No, jos painostus, manipulointi ja hyväksikäyttö-suhde nyt on muka romanttinen. Tähän herännyt vasta viime-aikoina. Mies käyttää minua hyväksi joka tavalla ja naamioi sen muka romanttiseksi suhteeksi. Työssä ja urallaan hän hyötyy minusta. Minun tekemä työ edistää hänen uraa ja hän ”teettää” sitä minulla ilman, että itse hyödyn siitä. Sitten olen hänen palvelija useassa asiassa ja ihailija, ylistäjä eli henkinen tukihenkilö, ymmärtäjä ja itsetunnon kohottaja. Myöskin seksin antaja. Miten olen päätynyt tähän? Minulla on ollut voimakkaat tunteet miestä kohtaan ja hän on ovelasti (älykäs narsisti) vuosien aikana manipuloinut ja koukuttanut minut. Hajoita ja hallitse-taktiikka, kylmää kuumaa-leikki, manipulointi, painostus, uhkailu, henkinen väkivalta (myös fyysinen seksin yhteydessä) hylkääminen, takaisin palaaminen, rankaiseminen, hyvitteleminen. Mies osaa tehdä kaiken hyvin hienostuneesti niin ettei sitä edes huomaa, ennen kuin on jo siinä verkossa. Ja vieläkin, tunteet häneen. Henkinen ja fyysinen riippuvuus, pelot, syyllistyminen. Narsisti on kuin huumetta, jota on saatava tai voin huonosti ja elämä ei suju mitenkään. Traumasidos tuttu juttu, olen lisäksi pahasti läheisriippuvainen ja epävakaa persoonallisuus. Narsistivanhemman kasvattama, jonka tukihenkilö olin koko lapsuuden ja nuoruuden, osin vieläkin. Olen yrittänyt irtiottoja. Narsisti saa ne torpattua ja lisäksi hänellä on suuri valta työ-asioissani joten olen yrittänyt pitää jotenkin yllä tätä kauhun tasapainoa. Toisina päivinä olen toivoton, jopa itsetuhoinen tämän kuvion vuoksi. Joskus taas en itse edes haluaisi jättää Narsistia. Sekavaa, mutta päivä päivältä tajuan paremmin, että mies on narsisti ja tämä on hyväksikäyttösuhde hänen puoleltaan, vaikka romanssia esittää.
Kaipa jos on tuollainen tausta uhrilla, niin sitä ikään kuin hakee siltä narsistilta loputtomasti sitä hyväksyntää, jota ei vanhemmiltaan koskaan saanut. Jotenkin alitajuisesti jahtaa sitä samaa, koska se sisäinen lapsi ei koskaan tullut kohdatuksi ja nyt narsisti on tavallaan ottanut vanhemman aseman, vaikkei sitä tietenkään niin ajattele kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Miksi naiset sitten lähtevät hyvinkin helpolla ihan hyvistä suhteista, joissa on korkeintaan ihan tavanomaisia ja selvitettävissä olevia ongelmia? Miksi jonkun yhden hyvän eleen odottelu on parempi suhde kuin sellainen, joka kuitenkin enimmäkseen on hyvä muutenkin? Jonkunlainen sairas tunnekoukkuhan siinä täytyy olla, rakkauden irvikuva. Naista on niin helppo ohjailla tunteiden avulla ja jopa täysin vääristyneiden sellaisten.
Ihan hyvä provo. Kysymyshän on kuitenkin väärä. Sen sijaan että mietit "miksi naiset sitten"(eli vierität syyn kaikille muille), voisit ennemmin miettiä miten itse voit ensi kerralla toimia paremmin, miten itse voin muuttaa itseäni jne. Kun toista et voi muuttaa. Et vaikka miten yrittäisit.
Ja kyllä, sairauttahan se koko hämähäkin verkossa kituminen ja kiduttaminen on ja sen odottaminen että kaikki muuttuisi. Tosin tämä ilmiö ei kohdistu vain naisiin. Tiedän hyvinkin tunnekylmiä naisia, tunnen miehiä joiden naiset ovat narsisteja- on aika ikävää sanoa että naisia on helppo vedättää. Terve ihminen ei vedätä. Herkkyys ja tunteet ovat kaunis asia eikä niistä pidä tehdä heikkoutta. Heikko on se ihminen joka käyttää hyväkseen hyvää tahtoa.
Sarjamurhaaja Ted Bundy vetosi uhreihin kipsaamalla kätensä ja pyytämällä apua tekeytymällä avuttomaksi. Kumpi teki väärin? Naiset jotka auttoivat ja sen vuoksi tulivat murhatuiksi vai tämä sankarismies joka vetosi ihmisten auttamisen haluun ja hyvyyteen?
Autatko Sinä jos näet vammautuneen ihmisen nostavan painavaa tuolia takakonttiin keskellä kirkasta päivää, tai kun näet ihmisen makaavan maassa vai käveletkö ohi?
Ja mitkä ovat todennäköisyyydet että tulet samalla tapetuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on taitava tunnistamaan empaattisen ihmisen. Hän osaa kertoa tarinat hyvin niin, että ne vetoavat tunteisiin. Saavat empaattisen ns puolelleen.
Molemmat narskut, jotka yrittivät työelämässä ottaa minut kontrolliinsa, testasivat minua kertomalla nyyhkytarinoita ja miten epäreilusti heitä oli kohdeltu.
He vuorotellen kehuvat (love bombing), kertovat nyyhkytarinoita ja pakottavat kontrolliinsa.
Kun lopetin lämpimän empatisoimisen (tunnistin jo kokemuksesta narsistiksi) ja käyttäydyin kylmän asiallisesti, narskun pasmat menivät sekaisin.
Kaikista näistä olen vain kävellyt pois tai narsku on itse tajunnut häipyä vaivihkaa takavasemmalle kun olen tuonut esiin, etten pidä vaikka lannistamisesta työpaikalla.
Kukaan ei ole jäänyt heitä kaipaamaan.
Olen oppia rikkaampi ja hyvin tarkkasilmäinen nykyään kaikille peleille.
Ihanaa elämää kun on valinnut vain luotettavia ja mukavia ihmisiä lähelleen. Työelämässä voi vielä törmätä kaikenlaiseen.
Väkisinkin tulee mieleen, että kun on polttanut itsensä joskus narsistin kanssa niin voiko käydä niin, että sen jälkeen tekee helposti hätäisiä diagnooseja uuista ihmisistä. Mitäs jos nuokin miehet olivat ihan vilpittömällä asialla ja sitten ihmettelivät, kun olit aiemmin kuunnellut ja sitten rupesit yhtäkkiä kylmän etäiseksi? Meneehän sellaisesta pasmat sekaisin.
Aki Manninen narsistoi ja alisti joukkuetoveriaan selviytyjissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on taitava tunnistamaan empaattisen ihmisen. Hän osaa kertoa tarinat hyvin niin, että ne vetoavat tunteisiin. Saavat empaattisen ns puolelleen.
Molemmat narskut, jotka yrittivät työelämässä ottaa minut kontrolliinsa, testasivat minua kertomalla nyyhkytarinoita ja miten epäreilusti heitä oli kohdeltu.
He vuorotellen kehuvat (love bombing), kertovat nyyhkytarinoita ja pakottavat kontrolliinsa.
Kun lopetin lämpimän empatisoimisen (tunnistin jo kokemuksesta narsistiksi) ja käyttäydyin kylmän asiallisesti, narskun pasmat menivät sekaisin.
Kaikista näistä olen vain kävellyt pois tai narsku on itse tajunnut häipyä vaivihkaa takavasemmalle kun olen tuonut esiin, etten pidä vaikka lannistamisesta työpaikalla.
Kukaan ei ole jäänyt heitä kaipaamaan.
Olen oppia rikkaampi ja hyvin tarkkasilmäinen nykyään kaikille peleille.
Ihanaa elämää kun on valinnut vain luotettavia ja mukavia ihmisiä lähelleen. Työelämässä voi vielä törmätä kaikenlaiseen.Väkisinkin tulee mieleen, että kun on polttanut itsensä joskus narsistin kanssa niin voiko käydä niin, että sen jälkeen tekee helposti hätäisiä diagnooseja uuista ihmisistä. Mitäs jos nuokin miehet olivat ihan vilpittömällä asialla ja sitten ihmettelivät, kun olit aiemmin kuunnellut ja sitten rupesit yhtäkkiä kylmän etäiseksi? Meneehän sellaisesta pasmat sekaisin.
Aivan varmasti näin voi käydä. Olen pitänyt omassa selviytymisessä tätä äärikeinoa tarpeellisena koska se vaara on ihan todellinen että kapsahtaa uudestaan uuden narsun otteeseen. Toki yritän tehdä tämän vaivihkaa, loukkaamatta, enkä ala mesoamaan tai edes ottamaan selvää oliko kyseessä narsisti vai sittenkin ihan hyvä tyyppi. Liukenen paikalta takavesemmalle. Toki tiedostan että tulee mahdollisesti käveltyä "onnensa ohi", mutta minulla on hyvä yksinkin, enkä lähde vaarantamaan turvallisuutta mihinkään 50%-50% mahdollisuus peleihin. Kukaan ei jää kärsimään, ketään ei loukata. Pidän turvallisuuteni hieman liioitellustikin numero ykkösenä.
Ehkä tulee vielä aika kun voin vähän laskea suojuksia ja yrittää päästä jonkunlaiseen balanssiin etten heti etsi merkkejä ja punaisia lippuja. Tai sitten sitä aikaa ei tule ja sekin on Minulle ihan fine! Olen selviytynyt lähestulkoon sodasta johon minulla ei ole mitään halua palata enää takaisin, maksoi se sitten vaikka sen että kuljen sen elämäni rakkauden ohi. Kaikkea ei voi saada ja silti koen että olen lottovoittaja kun sain vapauteni.
Narsistileimaa en kuitenkaan jakele muuten kuin oman pääni sisällä ja liukenen.
Elämä on ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on taitava tunnistamaan empaattisen ihmisen. Hän osaa kertoa tarinat hyvin niin, että ne vetoavat tunteisiin. Saavat empaattisen ns puolelleen.
Molemmat narskut, jotka yrittivät työelämässä ottaa minut kontrolliinsa, testasivat minua kertomalla nyyhkytarinoita ja miten epäreilusti heitä oli kohdeltu.
He vuorotellen kehuvat (love bombing), kertovat nyyhkytarinoita ja pakottavat kontrolliinsa.
Kun lopetin lämpimän empatisoimisen (tunnistin jo kokemuksesta narsistiksi) ja käyttäydyin kylmän asiallisesti, narskun pasmat menivät sekaisin.
Kaikista näistä olen vain kävellyt pois tai narsku on itse tajunnut häipyä vaivihkaa takavasemmalle kun olen tuonut esiin, etten pidä vaikka lannistamisesta työpaikalla.
Kukaan ei ole jäänyt heitä kaipaamaan.
Olen oppia rikkaampi ja hyvin tarkkasilmäinen nykyään kaikille peleille.
Ihanaa elämää kun on valinnut vain luotettavia ja mukavia ihmisiä lähelleen. Työelämässä voi vielä törmätä kaikenlaiseen.Väkisinkin tulee mieleen, että kun on polttanut itsensä joskus narsistin kanssa niin voiko käydä niin, että sen jälkeen tekee helposti hätäisiä diagnooseja uuista ihmisistä. Mitäs jos nuokin miehet olivat ihan vilpittömällä asialla ja sitten ihmettelivät, kun olit aiemmin kuunnellut ja sitten rupesit yhtäkkiä kylmän etäiseksi? Meneehän sellaisesta pasmat sekaisin.
Ei mene sekaisin vaan päinvastoin tunnistaa narskun helpommin. En todellakaan tee hätäisiä päätelmiä vaan nykyisin suhtaudun luottaen, mutta terveellä tavalla kuulostelellen uusiin ihmisiin.
Myös muissa ihmissuhteissa tunnistan narsismin. Narskuja voi olla myös ystävinä. Heidät voi pitää ystävinä kunhan pitää tietyn matkan päässä. Narsisti ei tarkoita aina täysin mätää ja pahaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testailusta oli myös hyvä kirjoitus: https://ketunhantak.blogspot.com/2020/03/narsistinen-rekrytointimalli.h… Omalla kohdalla pidin tiukasti rajoista kiinni suhteen alussa. Kaikesta käytiin keskustelua ja ilmoitin, etten sellaista käytöstä hyväksy. Ne oli pieniä juttuja silloin. Mutta mitä sitten tapahtui minulle? Se on vieläkin vaikea asia ymmärtää, missä kohtaa se oma tahto meni.
Asuntoon lukitseminen. Tämä. Minä pelkäsin jäädä yksin vieraaseen metsään. Sen eksä tiesi varmasti suhteen alusta asti. Olimme marjassa ja eksä sanoi menevänsä vähän kauemmaksi katsomaan, onko siellä enemmän poimittavaa, käski odottamaan paikallani kun hän sitten hakee minutkin, jos hyvä paikka löytyy. Jäin poimimaan paikalleni ja eksää ei kuulu, ei vastaa puhelimeen. Aloin huutamaan ja silloin jopa raivostuin ja huusin niin kovaa kuin lähti (elimme suhteen loppuaikoja). Lamaannuin ja jäin istumaan maahan. Hän oli poiminut 2 ämpärillistä takaisin tullessa ja huusi minulle, että hän ihan huolestui onko minulle sattunut jotain, kun sillai piilottelen istumalla maassa ja sellaista piilottelua ei pitäisi marjareissuilla harrastaa. Olin ihan mykkänä. Tämä oli viimeinen "yhteinen" marjareissu - siitä on 2 eri tarinaa, miten se meni.
Niinpä, se on aina hyvä muistaa.
Olet väärässä, valitettavasti.
Sanonnan: "Riitaan tarvitaan aina kaksi" boit heittää jo ihan suoraan romukoppaan kun puhutaan narsistista.
Narsistin kanssa riitaan tarvitaan vain se narsisti.
Samoin, toki tarinoita on kaksi, koska narsisti ei tietenkään myönnä että käytti täysin tietoisesti toisen pahinta pelkoa tätä vastaan ja jätti metsään.
Tällaiseen tekoon vaaditaan niin kovaa julmuutta että vaikea käsittää. Narsisti tekee tämmöistä vaikkei edes hyötyisi siitä mitään... eikun anteeksi, sehän on hänelle hyöty kun saa omin teoin antaa toiselle tuskallisen kokemuksen, melkein jo unohdin että sehän olikin oikea nautinto tälle epäihmiselle hyi olkoon mikä "mies"
Lisätään vielä se leima tähän loppuun: Kaikkimieheteivätolenarsujaemmevihaakaikkiamiehiänainenkivoiollanarsisti *noin*
Minä olen ainakin pistänyt merkille, että narsistit hukuttaa ylistelyin ja kehuin ja koskaan ennen eivät ole muka kokeneet samaa kuin kanssani. Teen about kaikki paremmin kuin kukaan muu aikaisemmin. Aivan järjetöntä yliampumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se, että teet mitä tahansa, et koskaan riitä narsistille. Teet aina väärin, liian vähän, liian paljon, liian myöhään, väärillä motiiveilla. Ehkä katsot häntä väärin. Ehkä et arvosta tai kunnioita häntä tarpeeksi. Tai sitten olet liian mielinkielin, toisen rahojen perässä.
Jos pidät puoliasi, olet liian itsekäs, vaativa, minä-minä. Jos taivut jatkuvasti toisen tahtoon, olet liian heikko eikä narsisti arvosta heikkoutta.
Työsi ei ole koskaan yhtä merkityksellistä kuin hänen, tai vaativaa, mutta jos olet itse liian työkeskeinen, saat kuulla siitäkin. Työsi ei saisi haitata hänen arkeaan, mutta sinun oletetaan jatkuvasti joustavan hänen töidensä takia.
Tienaat liian vähän tai tienaat itse asiassa liikaa ottaen huomioon kuinka helppoa työsi on. Menisit töihin (ollessasi äitiyslomalla, sairaslomalla tai vaikka sunnuntaina).
Voi olla että näytät liian hyvältä tai naurat liikaa, mutta sitten saat kuulla olevasi liian tosikko, seurassasi ei ole hauskaa, sinulla on huono huumorintaju.
Sinun ehdotukset yhteisistä lomista tai yhteisistä tekemisistä ei kiinnosta, kanssasi ei haluta keskustella, mutta sitten saat kuulla olevasi vain omissa oloissasi etkä ole kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Syvää yhteyttä ei ole, koska sinä.
Sinua voidaan jatkuvasti testata. Oletko luotettava, kuunteletko mitä toinen sanoi, osasitko kysyä oikeat jatkokysymykset. Jos kyselet liikaa, niin rajoitat toisen vapautta, mitä se sinulle kuulee koska hän tulee tai menee, hänellä on vapaus liikkua kuten itse tahtoo.
Koskaan ei ole hyvä, et riitä koskaan. Aluksi olet kaikki kaikessa, unelmien nainen, parempi ja oikeampi kuin kukaan muu. Sitten pikkuhiljaa, pala palalta, sinulle tuodaan ilmi kuinka pettyneitä sinuun ja tilanteeseen ollaan, kun et ollutkaan mitä sinun piti olla. Ja jotenkin päädyt kantamaan syyllisyyttä tästäkin.
Narsisti rakastuu aina idealisoituun mielikuvaan, ei koskaan sinuun ihmisenä.
Ei voi olla totta, että pystyt näin sanatarkasti kuvaamaan ex-mieheni! Jos minä olin hänen kanssaan naimisissa 20 vuotta niin missä välissä sinä ehdit olemaan hänen kanssaan ja opit tuntemaan hänet? Niin, ethän sinä ollut hänen kanssaan vaan kuvasit sanatarkasti narsistin.
Avioerostani on nyt 1 vuosi ja olen edelleen heikko kuin lumihiutale. En tiedä toivunko tästä koskaan. Itsetuntoni on kadonnut ja tuntuu, että olen niin huono, yksinkertainen, ruma ja osaamaton kaikessa että miten ihmeessä selviän päivistä itsenäisesti. Oikeasti olen akateemisesti koulutettu ja tukevasti työelämässä.
En ymmärrä miten voisin ikinä aloittaa enää parisuhdetta yhdenkään miehen kanssa. Jos taas kohdalleni tulee narsisti. Ja narsismihan tulee esiin vasta kun se "normaali" mies on astunut osaksi arkeasi. Olen nyt lähdössä ensimmäisille treffeille avioeroni jälkeen ja pelkään niitä treffejä. Tiedän, että kuulostelen ja analysoin miestä tuntosarvet ylivirittyneinä. Kehuuko se minua liikaa? Kehuuko se itseään liikaa? Alkaako se vähättelemään exäänsä ja työkavereitaan? Pukeutuuko se merkkivaatteisiin ja juppeilee? Kehuuko ammattiaan ja älykkyyttään?
Treffikaveri-mies kertoi jo minulle, että hän tykkää tehdä yhdessä lastensa kanssa ruokaa. Menin aivan sanattomaksi ja alaleukani meinasi pudota. Olin että mitä häh ?!?! Ex- mieheni ei koskaan tehnyt mitään lastemme kanssa, osti vain lisää ruutuaikaa erilaisista suoratoistopalveluista niin lapset viihtyivät yksin näytön ääressä. Exäni ei myöskään tehnyt koskaan kunnon ruokaa, saati että olisi tehnyt ruokaa lasten kanssa. Silloin harvoin kun exäni teki ruokaa, resepti oli äärimmäisen yksinkertainen: sisäfilepihvit pannulle * paisto pari minuuttia niin että tulos on 'medium minus' * napakka huuto lapsille keittiöstä "nyt on pihvit valmiit". Ja kun erehdyin kysymään missä on lapsille vihannekset niin sain huutoraivon kuinka pupun ruokaa ei syödä. Joten lapset söivät lounaaksi tai päivälliseksi näinä kertoina noin 300 grammaa pihviä sellaisenaan ja lasi maitoa kyytipojaksi.
Tuo ei vielä takaa mitään. Mun narsistieksä tykkäsi laittaa ruokaa.
Ne ekat selvemmät merkit on alkaneet tulla esiin parin kk kohdalla. Ekalla kerralla en tajunnut mistä on kyse. Tokalla kerralla tajusin luottaa vaistoihini ja vältyin vuosien suhteelta ja tilanteen pahenemiselta.
Mun narsistiexä laittoi ruokaa, kun tapasimme. Hän oli siinä mielestään hyvä, ja neuvoi minuakin. Minulle sitten valkeni, että hän "ohjeisti" minua asioissa, joita itse ei ollut edes tehnyt, mutta katsoi tietävänsä teoriassa, joten paremmin kuin kukaan muu, minä ainakaan. Ei auttanut, että olin laittanut sellaista ruokaa monta vuotta rutiininomaisesti.
Myöhemmin en osannut hänen mielestä enää laittaa ruokaa, hoitaa kotia tai täyttää tiskikonetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on taitava tunnistamaan empaattisen ihmisen. Hän osaa kertoa tarinat hyvin niin, että ne vetoavat tunteisiin. Saavat empaattisen ns puolelleen.
Molemmat narskut, jotka yrittivät työelämässä ottaa minut kontrolliinsa, testasivat minua kertomalla nyyhkytarinoita ja miten epäreilusti heitä oli kohdeltu.
He vuorotellen kehuvat (love bombing), kertovat nyyhkytarinoita ja pakottavat kontrolliinsa.
Kun lopetin lämpimän empatisoimisen (tunnistin jo kokemuksesta narsistiksi) ja käyttäydyin kylmän asiallisesti, narskun pasmat menivät sekaisin.
Kaikista näistä olen vain kävellyt pois tai narsku on itse tajunnut häipyä vaivihkaa takavasemmalle kun olen tuonut esiin, etten pidä vaikka lannistamisesta työpaikalla.
Kukaan ei ole jäänyt heitä kaipaamaan.
Olen oppia rikkaampi ja hyvin tarkkasilmäinen nykyään kaikille peleille.
Ihanaa elämää kun on valinnut vain luotettavia ja mukavia ihmisiä lähelleen. Työelämässä voi vielä törmätä kaikenlaiseen.Väkisinkin tulee mieleen, että kun on polttanut itsensä joskus narsistin kanssa niin voiko käydä niin, että sen jälkeen tekee helposti hätäisiä diagnooseja uuista ihmisistä. Mitäs jos nuokin miehet olivat ihan vilpittömällä asialla ja sitten ihmettelivät, kun olit aiemmin kuunnellut ja sitten rupesit yhtäkkiä kylmän etäiseksi? Meneehän sellaisesta pasmat sekaisin.
Ei mene sekaisin vaan päinvastoin tunnistaa narskun helpommin. En todellakaan tee hätäisiä päätelmiä vaan nykyisin suhtaudun luottaen, mutta terveellä tavalla kuulostelellen uusiin ihmisiin.
Myös muissa ihmissuhteissa tunnistan narsismin. Narskuja voi olla myös ystävinä. Heidät voi pitää ystävinä kunhan pitää tietyn matkan päässä. Narsisti ei tarkoita aina täysin mätää ja pahaa ihmistä.
Minulle narsisti tarkoittaa läpimätää. Olkoonkin niin että he voivat olla esiintyjinä viihdyttäviä tai on aloja joihin he soveltuvat hyvin. Pärjäisin loistavasti vaikka maapallolla ei olisi yhtään narsistia. He pilaavat muiden, hyvien ihmisten elämän. Tuntevat kyllä kipua siinä missä muutkin ja siihen päättyykin ihmisen ja narsun yhtäläisyydet. Ei jatkoon.
Tää ei siis tosiaan ollut ainoastaan se naisten ongelma vaan narsisteja löytyy niin miehistä kuin naisista. Miesten ehkä vaan vaikeampi puhua aiheesta ja myöntää että näik kävi.
Ja eihän se niin mene että jos on kumppani niin se on automaattisesti se paras kumppani. Ihmisillä ja parisuhteissa on monia muitakin ongelmia.
Se kumppani voi olla muuten vaan möllikkä joka ei ota eikä anna suhteeseen mitään tai onhan näitä syitä nyt miljoona niina naisissa kuin miehissä (toivottavasti tätä nyt ei tarvitse aina erikseen sanoa kuten myös sitä että kaikki exät ei ole narsisteja ja kukaan ei niin väitä jos kertoo täällä kokemuksestaan)