Narsistin keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin oikeassa siinä että se on opittu käytös, joka kulkee suvussa. Narsistit valitsevat puolisoiksi toisia narsisteja eli läheisriippuvaisia. Käytännössä joko passaajia tai passattavia. Mikään ei muutu ellei itse tajua tehdä asialle mitään. Se on iso henkinen prosessi, jossa on käytävä läpi vaikeita tunteita ja päästävä irti riippuvaisuudesta ja antaa anteeksi. Niin kauan kun nämä asiat ovat liian vaikeita kohdata mikään ei muutu. Mutta elämä on narsistin kanssa hauskaa vuoristorataa, kumpikin osapuoli on koukussa jatkuvaan draamaan. Parantuminen vaatii hieman älykkyyttä tajuta asiat ja kehittää keinot irtautua. On uskallettava olla pelkäämättä yksin olemista, nauttia siitä että kukaan ei saa määrätä kuinka toisen kuuluu elää ja tietää minkälainen on terve parisuhde tai ystävyys. Haluanko olla se, joka vihdoin katkaisee suvussa tuon henkisen sairauden kierteen. Ja se ei ole draamaa.

Narsisti ei valitse puolisoksi toisia narsisteja vaan esim. koulukiusattuja, joilla on huono itsetunto.

Eli tuon koulukiusaamisen jälkeen saat hoitaa lapset ja kodin yksin ja puoliso hallitsee huutoraivo kohtauksilla.

Ja tammikuussa alkaa työkkärin rangaistus mallit pyöriä, kun et ole saanut vakituista työpaikkaa. Kesällä ei tarvitse mennä uimaan, kun naisena olet raskausarpia täynnä.

Toiset on ansainneet elämässä koulukiusaamisen lisäksi huutoraivo kohtaukset synnytyksen jälkeen, pahat raskausarvet ja tammikuussa alkaa työkkärin kuritusmalli

Voi "pytää" anteeksi, ne ovat vain sanoja hänelle, ei tarkoita sanomallaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin oikeassa siinä että se on opittu käytös, joka kulkee suvussa. Narsistit valitsevat puolisoiksi toisia narsisteja eli läheisriippuvaisia. Käytännössä joko passaajia tai passattavia. Mikään ei muutu ellei itse tajua tehdä asialle mitään. Se on iso henkinen prosessi, jossa on käytävä läpi vaikeita tunteita ja päästävä irti riippuvaisuudesta ja antaa anteeksi. Niin kauan kun nämä asiat ovat liian vaikeita kohdata mikään ei muutu. Mutta elämä on narsistin kanssa hauskaa vuoristorataa, kumpikin osapuoli on koukussa jatkuvaan draamaan. Parantuminen vaatii hieman älykkyyttä tajuta asiat ja kehittää keinot irtautua. On uskallettava olla pelkäämättä yksin olemista, nauttia siitä että kukaan ei saa määrätä kuinka toisen kuuluu elää ja tietää minkälainen on terve parisuhde tai ystävyys. Haluanko olla se, joka vihdoin katkaisee suvussa tuon henkisen sairauden kierteen. Ja se ei ole draamaa.

Narsisti ei valitse puolisoksi toisia narsisteja vaan esim. koulukiusattuja, joilla on huono itsetunto.

Eli tuon koulukiusaamisen jälkeen saat hoitaa lapset ja kodin yksin ja puoliso hallitsee huutoraivo kohtauksilla.

Ja tammikuussa alkaa työkkärin rangaistus mallit pyöriä, kun et ole saanut vakituista työpaikkaa. Kesällä ei tarvitse mennä uimaan, kun naisena olet raskausarpia täynnä.

Toiset on ansainneet elämässä koulukiusaamisen lisäksi huutoraivo kohtaukset synnytyksen jälkeen, pahat raskausarvet ja tammikuussa alkaa työkkärin kuritusmalli

Ehkä toiset elää jo tässä elämässä helvetissä, vähän siltä tuntuu.

Ei se mitään, kyllä minä menen joka toinen vuosi uuteen työpaikkaan opettelemaan työt, teen työhakemuksia, harrastan seksiä huutoraivokohtauksia saavan miehen kanssa lasten takia ja mietin miten raskausarvet saa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oivalsin tästä diagnoosista mun erittäin hankalan työkaverin. Juuri tuo valikoiva puhumattomuus. Ei saada yhden työkohteen asioita millään loppuun asti tehdyksi, kun ei vaan puhu eikä tee.  Kun muistutan, sanoo että tekee kohta, kun saa tärkeämmän työn valmiiksi. 

Tähän on valitettavasti pakko muistuttaa että ehkä se juttu kuitenkin on päinvastoin: narsisti on se joka valittaa että muut on hankalia. "Muut on tosi hankalia kun ne ei toimi niinkuin mä haluan. Ne ei tee mitä mä haluan, ei kommunikoi niinkuin mä haluan, ei näytä siltä mitä mä haluan, ei elä niinkuin mä haluan,... ne on narsisteja."

"Miksei se puhu mulle? Muille se puhuu mutta ei mulle! Valikoiva puhumattomuus!" Niin. Jos joku kuljeksii ympäriinsä niinkuin joku väkivaltainen pikkuhirviötyranni, niin miksiköhän sille ei puhuta, miksiköhän sitä vältellään, outo juttu.

Tässäpä se tuleekin esille, miksi narsistia ei useinkaan tunnisteta tai tunnistus voi osua ihan vääräänkin. 

Kun olin narsistisen esimiehen alainen, kaikki muut huomasivat asian paitsi minä, tuon esimiehen "kultalapsi" en pystynyt sitä näkemään, koska minua pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Hän kuitenkin oli täysin erilainen toisille tiimissämme. 

Kun olin  narsistin kanssa suhteessa, hän provosoi minua muiden katseilta piilossa ja esiintyi rentona seuramiehenä. Jossain vaiheessa saatoin sitten provosoitua ja menettää malttini, joten minä olinkin se epävakaa ja tasapainoton ihminen. Kerroin henkisestä väkivallasta ystävilleni vasta suhteen lopussa, sitä ennen muut eivät tienneet mitä meidän välillämme tapahtuu oikeasti. 

Niin mutta näissä länkytyksissä saamme tietää vain sinun värittyneen mielipiteesi asiasta. Tämän narskuksi tituleeratun puolustuspuhe jää kuulematta. Tämän vuoksi alapeukku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstatotuuden mukaan narsisteja ei ole! Oikeaan narsismiin vaaditaan diagnoosi, mutta oikea narsisti ei mene lääkäriin. Vaikka joku menisi lääkäriin ja saisi diagnoosin, ei hän ole narsisti, koska meni lääkäriin. Itse asiassa nämä palstakeskustelut muistuttavat paljon keskusteluja puolisoni kanssa.

T. Narsistin vaimo (feikkisitvarmaan)

Päin vastoin. Palstatotuuden mukaan kaikki eksät ja nykyisetkin, jotka ovat jotenkin loukanneet av-lumihiutaletta, ovat narsisteja. Eikä diagnoosiin tarvita lääkäriä, mammat kyllä tietää. Ja jos joku ei vaikuttaisikaan narsistilta, hän on sitä kuitenkin, koska on taitava esittämään normaalia. Mutta av-mammojen narsistintorjuntajaosta ei hämätä.

Amen. Ei päivää av:lla ilman ketjua narsistista. Koko narsisti sana ja ilmiökin on kokenut sellaisen inflaation, että aiheuttaa enää korkeintaan kyllästyneisyyttä. Paitsi näiden av:n asiantuntijoiden keskuudessa. 

Narsismi on yleisimpiä pään vakavia vikoja maailmassa, joten on selvää, että aiheesta on keskustelua.

Kuinkahan moni yritysjohtaja saisi narsistileiman?

MInulle narsistit on jonkinlainen huvittava haaste. Mielenkiintoista seurata niitä kaikkia temppuja ja manipulaatiota mitä ne aina yrittävät. On minuunkin yritetty mutta ei siitä tule mitään kun osaan olla tarvittaessa aika häijy ihminen.

Ja joo on minussakin narsistin piirteitä. Olen myös autisti, 14/15 oli nettitestin tulos. Ehkä siksi narsistit ei ole minulle ongelma. Yleensä ihmiset ei yritä minun kanssa mitään, jotenkin ne tajuaa ettei se kannata. 

Narsisti liittyy keskimääräistä korkeampaan älykkyyteen. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä muita paremmaksi kun huomaa ymmärtävänsä asioita joita muut eivät tajua

N:t myös omivat muitten tarinoita ja kertovat niitä ominaan. Minulla on yksi ex-ystävä (olen katkaissut välit) joka tekee osittain julkista työtä ja hän on monella youtube videolla mukana, välillä pitää esitelmää ja välillä on mukana podcasteissa ym.

Olen uteliaisuuttani katsonut (ei tosin pitäisi alentua edes siihen) niitä videoita ja pari kertaa on meinannut leuat lokstahtaa auki: hän kertoo minulle tapahtuneita asioita niin kuin ne olisi tapahtuneet hänelle! Myös pokkana selittää nuoruuden harrastuksistaan, jotka todellisuudessa olivat minun harrastuksia, ei hänen. Hänen pitkät monologinsa ovat siitäkin syystä koomisia, että hän on aina tarinoidensa sankari ja muut ovat pelkkiä luusereita. Tämä sama kaava toistuu joka videossa. Kaipa se on raskasta olla N, kun pitää joka hetki tehdä epävoivoisesti vaikutus kaikkii ihmisiin. Ei käy kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin oikeassa siinä että se on opittu käytös, joka kulkee suvussa. Narsistit valitsevat puolisoiksi toisia narsisteja eli läheisriippuvaisia. Käytännössä joko passaajia tai passattavia. Mikään ei muutu ellei itse tajua tehdä asialle mitään. Se on iso henkinen prosessi, jossa on käytävä läpi vaikeita tunteita ja päästävä irti riippuvaisuudesta ja antaa anteeksi. Niin kauan kun nämä asiat ovat liian vaikeita kohdata mikään ei muutu. Mutta elämä on narsistin kanssa hauskaa vuoristorataa, kumpikin osapuoli on koukussa jatkuvaan draamaan. Parantuminen vaatii hieman älykkyyttä tajuta asiat ja kehittää keinot irtautua. On uskallettava olla pelkäämättä yksin olemista, nauttia siitä että kukaan ei saa määrätä kuinka toisen kuuluu elää ja tietää minkälainen on terve parisuhde tai ystävyys. Haluanko olla se, joka vihdoin katkaisee suvussa tuon henkisen sairauden kierteen. Ja se ei ole draamaa.

Narsisti ei valitse puolisoksi toisia narsisteja vaan esim. koulukiusattuja, joilla on huono itsetunto.

Eli tuon koulukiusaamisen jälkeen saat hoitaa lapset ja kodin yksin ja puoliso hallitsee huutoraivo kohtauksilla.

Ja tammikuussa alkaa työkkärin rangaistus mallit pyöriä, kun et ole saanut vakituista työpaikkaa. Kesällä ei tarvitse mennä uimaan, kun naisena olet raskausarpia täynnä.

Toiset on ansainneet elämässä koulukiusaamisen lisäksi huutoraivo kohtaukset synnytyksen jälkeen, pahat raskausarvet ja tammikuussa alkaa työkkärin kuritusmalli

Ehkä toiset elää jo tässä elämässä helvetissä, vähän siltä tuntuu.

Ei se mitään, kyllä minä menen joka toinen vuosi uuteen työpaikkaan opettelemaan työt, teen työhakemuksia, harrastan seksiä huutoraivokohtauksia saavan miehen kanssa lasten takia ja mietin miten raskausarvet saa pois.

Kyllä minä piru vie jaksan. Hiukset on alkaneet lähteä joten elimistö pistää vastaan, mutta sitten laitan vain huivin päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin oikeassa siinä että se on opittu käytös, joka kulkee suvussa. Narsistit valitsevat puolisoiksi toisia narsisteja eli läheisriippuvaisia. Käytännössä joko passaajia tai passattavia. Mikään ei muutu ellei itse tajua tehdä asialle mitään. Se on iso henkinen prosessi, jossa on käytävä läpi vaikeita tunteita ja päästävä irti riippuvaisuudesta ja antaa anteeksi. Niin kauan kun nämä asiat ovat liian vaikeita kohdata mikään ei muutu. Mutta elämä on narsistin kanssa hauskaa vuoristorataa, kumpikin osapuoli on koukussa jatkuvaan draamaan. Parantuminen vaatii hieman älykkyyttä tajuta asiat ja kehittää keinot irtautua. On uskallettava olla pelkäämättä yksin olemista, nauttia siitä että kukaan ei saa määrätä kuinka toisen kuuluu elää ja tietää minkälainen on terve parisuhde tai ystävyys. Haluanko olla se, joka vihdoin katkaisee suvussa tuon henkisen sairauden kierteen. Ja se ei ole draamaa.

Narsisti ei valitse puolisoksi toisia narsisteja vaan esim. koulukiusattuja, joilla on huono itsetunto.

Eli tuon koulukiusaamisen jälkeen saat hoitaa lapset ja kodin yksin ja puoliso hallitsee huutoraivo kohtauksilla.

Ja tammikuussa alkaa työkkärin rangaistus mallit pyöriä, kun et ole saanut vakituista työpaikkaa. Kesällä ei tarvitse mennä uimaan, kun naisena olet raskausarpia täynnä.

Toiset on ansainneet elämässä koulukiusaamisen lisäksi huutoraivo kohtaukset synnytyksen jälkeen, pahat raskausarvet ja tammikuussa alkaa työkkärin kuritusmalli

Ehkä toiset elää jo tässä elämässä helvetissä, vähän siltä tuntuu.

Ei se mitään, kyllä minä menen joka toinen vuosi uuteen työpaikkaan opettelemaan työt, teen työhakemuksia, harrastan seksiä huutoraivokohtauksia saavan miehen kanssa lasten takia ja mietin miten raskausarvet saa pois.

Kyllä minä piru vie jaksan. Hiukset on alkaneet lähteä joten elimistö pistää vastaan, mutta sitten laitan vain huivin päähän.

Suihkussa käynnistä tulee sitten nopeampaa.

Puhetyylin voisi tiivistää, että minä puhun, muut kuuntelee. Jos en saa puhua, niin en kyllä myöskään kuuntele muiden juttuja.

Narsistin kanssa ei voi keskustella. Hän ei kysele vastavuoroisesti tai kehittele asiaa. Monologi on ainoa toimiva puheenpitomalli.

En tiedä, onko tällainen tyypillistä narsisteille yleensä, mutta tällaiseen minä törmään kotona: Kaikki minun ehdotukseni tyrmätään. Jos ehdotan, että mennäänkö risteilylle, vastaus on ei. Mutta kun meille tulee kaveri kylään, ja sanoo suunnitelleensa risteilyä, mies sanoo että joo, mekin ollaan just suunniteltu samaa. Tai jos ehdotan seinän maalaamista, hän sanoo ei. Sitten tulee anoppi ja kysyy että oletteko ajatelleet tuota seinää maalata, hän sanoo että tietysti ollaan, sehän on kamalan näköinen.

Ikäänkuin kaikki minun ehdotukseni ovat huonoja, mutta muuttuvat hyväksi heti kun joku muu on ”puolellani”. Varmaan kuka tahansa vieras kaduntallaaja osaisi heitellä hänelle hyviä ideoita, mutta minun suustani ei vain tule mitään järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin oikeassa siinä että se on opittu käytös, joka kulkee suvussa. Narsistit valitsevat puolisoiksi toisia narsisteja eli läheisriippuvaisia. Käytännössä joko passaajia tai passattavia. Mikään ei muutu ellei itse tajua tehdä asialle mitään. Se on iso henkinen prosessi, jossa on käytävä läpi vaikeita tunteita ja päästävä irti riippuvaisuudesta ja antaa anteeksi. Niin kauan kun nämä asiat ovat liian vaikeita kohdata mikään ei muutu. Mutta elämä on narsistin kanssa hauskaa vuoristorataa, kumpikin osapuoli on koukussa jatkuvaan draamaan. Parantuminen vaatii hieman älykkyyttä tajuta asiat ja kehittää keinot irtautua. On uskallettava olla pelkäämättä yksin olemista, nauttia siitä että kukaan ei saa määrätä kuinka toisen kuuluu elää ja tietää minkälainen on terve parisuhde tai ystävyys. Haluanko olla se, joka vihdoin katkaisee suvussa tuon henkisen sairauden kierteen. Ja se ei ole draamaa.

Narsisti ei valitse puolisoksi toisia narsisteja vaan esim. koulukiusattuja, joilla on huono itsetunto.

Eli tuon koulukiusaamisen jälkeen saat hoitaa lapset ja kodin yksin ja puoliso hallitsee huutoraivo kohtauksilla.

Ja tammikuussa alkaa työkkärin rangaistus mallit pyöriä, kun et ole saanut vakituista työpaikkaa. Kesällä ei tarvitse mennä uimaan, kun naisena olet raskausarpia täynnä.

Toiset on ansainneet elämässä koulukiusaamisen lisäksi huutoraivo kohtaukset synnytyksen jälkeen, pahat raskausarvet ja tammikuussa alkaa työkkärin kuritusmalli

Ehkä toiset elää jo tässä elämässä helvetissä, vähän siltä tuntuu.

Ei se mitään, kyllä minä menen joka toinen vuosi uuteen työpaikkaan opettelemaan työt, teen työhakemuksia, harrastan seksiä huutoraivokohtauksia saavan miehen kanssa lasten takia ja mietin miten raskausarvet saa pois.

Kyllä minä piru vie jaksan. Hiukset on alkaneet lähteä joten elimistö pistää vastaan, mutta sitten laitan vain huivin päähän.

Olisikin tullut raskausarpia vain vatsaan, mutta niitä tuli myös reisiin ja pohkeisiin. Mies pystyy hallitsemaan huutoraivo kohtauksilla entistä paremmin.

Kestän ainakin siihen asti, kun nuorin lapsi täyttää 18 - vuotta. Sen jälkeen voin asua yksin loppuelämäni. Voin muistella koulukiusaamista ja anopin ja miehen raivokohtauksia, kun pääsin synnytyssairaalasta kotiin ja samalla taistelen työttömyyteni kanssa. Teen työhakemuksia ja olen aina uudessa työpaikassa opettelemassa töitä.

Toivottavasti löytyy joku kiva vuokra-asunto tulevaisuudessa, kun jään yksin ja kivoja huiveja hiusten tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin oikeassa siinä että se on opittu käytös, joka kulkee suvussa. Narsistit valitsevat puolisoiksi toisia narsisteja eli läheisriippuvaisia. Käytännössä joko passaajia tai passattavia. Mikään ei muutu ellei itse tajua tehdä asialle mitään. Se on iso henkinen prosessi, jossa on käytävä läpi vaikeita tunteita ja päästävä irti riippuvaisuudesta ja antaa anteeksi. Niin kauan kun nämä asiat ovat liian vaikeita kohdata mikään ei muutu. Mutta elämä on narsistin kanssa hauskaa vuoristorataa, kumpikin osapuoli on koukussa jatkuvaan draamaan. Parantuminen vaatii hieman älykkyyttä tajuta asiat ja kehittää keinot irtautua. On uskallettava olla pelkäämättä yksin olemista, nauttia siitä että kukaan ei saa määrätä kuinka toisen kuuluu elää ja tietää minkälainen on terve parisuhde tai ystävyys. Haluanko olla se, joka vihdoin katkaisee suvussa tuon henkisen sairauden kierteen. Ja se ei ole draamaa.

Narsisti ei valitse puolisoksi toisia narsisteja vaan esim. koulukiusattuja, joilla on huono itsetunto.

Eli tuon koulukiusaamisen jälkeen saat hoitaa lapset ja kodin yksin ja puoliso hallitsee huutoraivo kohtauksilla.

Ja tammikuussa alkaa työkkärin rangaistus mallit pyöriä, kun et ole saanut vakituista työpaikkaa. Kesällä ei tarvitse mennä uimaan, kun naisena olet raskausarpia täynnä.

Toiset on ansainneet elämässä koulukiusaamisen lisäksi huutoraivo kohtaukset synnytyksen jälkeen, pahat raskausarvet ja tammikuussa alkaa työkkärin kuritusmalli

Ehkä toiset elää jo tässä elämässä helvetissä, vähän siltä tuntuu.

Ei se mitään, kyllä minä menen joka toinen vuosi uuteen työpaikkaan opettelemaan työt, teen työhakemuksia, harrastan seksiä huutoraivokohtauksia saavan miehen kanssa lasten takia ja mietin miten raskausarvet saa pois.

Kyllä minä piru vie jaksan. Hiukset on alkaneet lähteä joten elimistö pistää vastaan, mutta sitten laitan vain huivin päähän.

Olisikin tullut raskausarpia vain vatsaan, mutta niitä tuli myös reisiin ja pohkeisiin. Mies pystyy hallitsemaan huutoraivo kohtauksilla entistä paremmin.

Kestän ainakin siihen asti, kun nuorin lapsi täyttää 18 - vuotta. Sen jälkeen voin asua yksin loppuelämäni. Voin muistella koulukiusaamista ja anopin ja miehen raivokohtauksia, kun pääsin synnytyssairaalasta kotiin ja samalla taistelen työttömyyteni kanssa. Teen työhakemuksia ja olen aina uudessa työpaikassa opettelemassa töitä.

Toivottavasti löytyy joku kiva vuokra-asunto tulevaisuudessa, kun jään yksin ja kivoja huiveja hiusten tilalle.

Ja toivottavasti löytyy pitkiä nilkkoihin asti ulottuvia hameita kesäksi.

Suomalainen on sisukas, me ei luovuteta.

Keskustelussa muiden sanomisten vaivihkaa vähätteleminen jatkuvasti. Sellainen "joo joo niin niin" asenne ja päälle puhuminen, aivan kuin koko ajan tietäisi mitä toinen on sanomassa eikä se olisi mitään kiinnostavaa.

Jatkuva kilpailutilanne läheisten kanssa, kuka on fiksuin, paras, nokkelin ja kaunein. Narsistia ei haittaa, vaikka läheiset vaihtuisivat kun saavat asenteesta tarpeekseen. Narsisti uskoo löytävänsä tilalle aina paremman suhteen jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa olemista muut kadehtivat aiempaa enemmän.

Olen miettinyt onko nykyään lisääntyvä kykenemättömyys pitkäaikaisiin ihmissuhteisiin yksi merkki lisääntyvästä narsismista. Narsistiset piirteet ja suoranainen narsismi lisääntyvät koko ajan tutkijoiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko tällainen tyypillistä narsisteille yleensä, mutta tällaiseen minä törmään kotona: Kaikki minun ehdotukseni tyrmätään. Jos ehdotan, että mennäänkö risteilylle, vastaus on ei. Mutta kun meille tulee kaveri kylään, ja sanoo suunnitelleensa risteilyä, mies sanoo että joo, mekin ollaan just suunniteltu samaa. Tai jos ehdotan seinän maalaamista, hän sanoo ei. Sitten tulee anoppi ja kysyy että oletteko ajatelleet tuota seinää maalata, hän sanoo että tietysti ollaan, sehän on kamalan näköinen.

Ikäänkuin kaikki minun ehdotukseni ovat huonoja, mutta muuttuvat hyväksi heti kun joku muu on ”puolellani”. Varmaan kuka tahansa vieras kaduntallaaja osaisi heitellä hänelle hyviä ideoita, mutta minun suustani ei vain tule mitään järkevää.

Sillä laillahan voisi siis saada tahtonsa lävitse, että laittaa kaverit vihjailemaan asiasta? Ei sitten kehtaa kieltäytyäkään.

Miten todennäköistä on se, että narsisti riistää itseltään hengen? Tunsin aikoinani tällaisen henkilön ja yllättyin kovasti, kun kuulin lopullisesta ratkaisustaan. Hän oli, monen muunkin mielestä, selkeä narsisti.

Vai kuuluikohan sitten joukkoon 'epävakaa persoonallisuushäiriö'...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin oikeassa siinä että se on opittu käytös, joka kulkee suvussa. Narsistit valitsevat puolisoiksi toisia narsisteja eli läheisriippuvaisia. Käytännössä joko passaajia tai passattavia. Mikään ei muutu ellei itse tajua tehdä asialle mitään. Se on iso henkinen prosessi, jossa on käytävä läpi vaikeita tunteita ja päästävä irti riippuvaisuudesta ja antaa anteeksi. Niin kauan kun nämä asiat ovat liian vaikeita kohdata mikään ei muutu. Mutta elämä on narsistin kanssa hauskaa vuoristorataa, kumpikin osapuoli on koukussa jatkuvaan draamaan. Parantuminen vaatii hieman älykkyyttä tajuta asiat ja kehittää keinot irtautua. On uskallettava olla pelkäämättä yksin olemista, nauttia siitä että kukaan ei saa määrätä kuinka toisen kuuluu elää ja tietää minkälainen on terve parisuhde tai ystävyys. Haluanko olla se, joka vihdoin katkaisee suvussa tuon henkisen sairauden kierteen. Ja se ei ole draamaa.

Narsisti ei valitse puolisoksi toisia narsisteja vaan esim. koulukiusattuja, joilla on huono itsetunto.

Eli tuon koulukiusaamisen jälkeen saat hoitaa lapset ja kodin yksin ja puoliso hallitsee huutoraivo kohtauksilla.

Narsisti haluaa yleensä myös olla itse suhteen älykkäämpi ja hyvännäköisempi osapuoli. Hän saattaa olla itse täysin ulkonäkökeskeinen ja silti ottaa vaatimattomamman näköisen kumppanin, jotta voi itse kokea olevansa parempi. Ulkonäkö on monesti ainoa arvo ihmisessä, jonka narsisti osaa arvottaa. 

Totta. Tosin narsisti myös uskoo itsestään vähän enemmän kuin muista. On siis hyvä muistaa, että narsisti on usein omasta mielestään se älykkäämpi ja näyttävämpi. Se ei kuitenkaan välttämättä ole ihan koko totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko tällainen tyypillistä narsisteille yleensä, mutta tällaiseen minä törmään kotona: Kaikki minun ehdotukseni tyrmätään. Jos ehdotan, että mennäänkö risteilylle, vastaus on ei. Mutta kun meille tulee kaveri kylään, ja sanoo suunnitelleensa risteilyä, mies sanoo että joo, mekin ollaan just suunniteltu samaa. Tai jos ehdotan seinän maalaamista, hän sanoo ei. Sitten tulee anoppi ja kysyy että oletteko ajatelleet tuota seinää maalata, hän sanoo että tietysti ollaan, sehän on kamalan näköinen.

Ikäänkuin kaikki minun ehdotukseni ovat huonoja, mutta muuttuvat hyväksi heti kun joku muu on ”puolellani”. Varmaan kuka tahansa vieras kaduntallaaja osaisi heitellä hänelle hyviä ideoita, mutta minun suustani ei vain tule mitään järkevää.

Sillä laillahan voisi siis saada tahtonsa lävitse, että laittaa kaverit vihjailemaan asiasta? Ei sitten kehtaa kieltäytyäkään.

Mahdollisesti, mutta mulla ei ole kiinnostusta alkaa manipulatiiviseksi. Osaan kyllä tehdä asioita itsekin, mutta sitten taas mietin että miksi edes olen parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse hieman varovainen leimaamaan ketään narisistiksi vain puheiden perusteella; ei ne puheet vaan ne teot.

Esimerkiksi itselläni alkoi hälytyskellot soida kun toinen ei koskaan halunnut viettää aikaa millään tavoin yhdessä minun ja kenenkään muun läheiseni seurassa. Ja keksi usein selityksiä miksei halunnut viettää aikaa jossain julkisessa paikassa (kuten tulla kansssani kauppaan tai kirjastoon ja tai  vain lähteä  yhdessä kävelylle) vaan mieluiten halusi viettää aikaansa neljän seinän sisällä ja silloinkin mieluummin joko hänen autossa tai minun luonani ei hänen asunnossa.

Puheissaan hän vältteli koskaan mainitsemasta ketään läheisiään. - Aiemmista kumppaneitaan en muista, että hänellä olisi ollut ikinä mitään myönteistä sanottavaa. Ja minä olin kuulemma ai-van erilainen kuin yksikään hänen aiempi kumppaninsa.   

Ei tuokaan narsistilta kuulosta, ehkä äärimmäiseltä introvertilta jolla on jonkin sortin sosiaalista fobiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin oikeassa siinä että se on opittu käytös, joka kulkee suvussa. Narsistit valitsevat puolisoiksi toisia narsisteja eli läheisriippuvaisia. Käytännössä joko passaajia tai passattavia. Mikään ei muutu ellei itse tajua tehdä asialle mitään. Se on iso henkinen prosessi, jossa on käytävä läpi vaikeita tunteita ja päästävä irti riippuvaisuudesta ja antaa anteeksi. Niin kauan kun nämä asiat ovat liian vaikeita kohdata mikään ei muutu. Mutta elämä on narsistin kanssa hauskaa vuoristorataa, kumpikin osapuoli on koukussa jatkuvaan draamaan. Parantuminen vaatii hieman älykkyyttä tajuta asiat ja kehittää keinot irtautua. On uskallettava olla pelkäämättä yksin olemista, nauttia siitä että kukaan ei saa määrätä kuinka toisen kuuluu elää ja tietää minkälainen on terve parisuhde tai ystävyys. Haluanko olla se, joka vihdoin katkaisee suvussa tuon henkisen sairauden kierteen. Ja se ei ole draamaa.

Narsisti ei valitse puolisoksi toisia narsisteja vaan esim. koulukiusattuja, joilla on huono itsetunto.

Eli tuon koulukiusaamisen jälkeen saat hoitaa lapset ja kodin yksin ja puoliso hallitsee huutoraivo kohtauksilla.

Ja tammikuussa alkaa työkkärin rangaistus mallit pyöriä, kun et ole saanut vakituista työpaikkaa. Kesällä ei tarvitse mennä uimaan, kun naisena olet raskausarpia täynnä.

Toiset on ansainneet elämässä koulukiusaamisen lisäksi huutoraivo kohtaukset synnytyksen jälkeen, pahat raskausarvet ja tammikuussa alkaa työkkärin kuritusmalli

Ehkä toiset elää jo tässä elämässä helvetissä, vähän siltä tuntuu.

Ei se mitään, kyllä minä menen joka toinen vuosi uuteen työpaikkaan opettelemaan työt, teen työhakemuksia, harrastan seksiä huutoraivokohtauksia saavan miehen kanssa lasten takia ja mietin miten raskausarvet saa pois.

Kyllä minä piru vie jaksan. Hiukset on alkaneet lähteä joten elimistö pistää vastaan, mutta sitten laitan vain huivin päähän.

Olisikin tullut raskausarpia vain vatsaan, mutta niitä tuli myös reisiin ja pohkeisiin. Mies pystyy hallitsemaan huutoraivo kohtauksilla entistä paremmin.

Kestän ainakin siihen asti, kun nuorin lapsi täyttää 18 - vuotta. Sen jälkeen voin asua yksin loppuelämäni. Voin muistella koulukiusaamista ja anopin ja miehen raivokohtauksia, kun pääsin synnytyssairaalasta kotiin ja samalla taistelen työttömyyteni kanssa. Teen työhakemuksia ja olen aina uudessa työpaikassa opettelemassa töitä.

Toivottavasti löytyy joku kiva vuokra-asunto tulevaisuudessa, kun jään yksin ja kivoja huiveja hiusten tilalle.

Ja toivottavasti löytyy pitkiä nilkkoihin asti ulottuvia hameita kesäksi.

Suomalainen on sisukas, me ei luovuteta.

Caprit on melkein nilkkaan asti, lisäksi voi pitää pitkiä hameita, pitkiä koko hameita ja pitkiä housuja kesällä.

Uimaan en mene ikinä. Olisi kiva, jos ei tarvitsisi jatkuvasti mennä uuteen työpaikkaan opettelemaan, mutta kun työkkäri ei päästä samaan työpaikkaan.

Kun nuorin lapsi täyttää 18 - vuotta ei tarvitse enää kestää huutoraivo kohtauksia kotona. Mies on pahoinpidellyt fyysisesti vain yhden kerran, en usko että tekee samaa toiste.