Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Virallinen minimiluku on 5 henkilöä sadasta. Eli 5%. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 10-15% on narsisteja. Jokainen narsisti aiheuttaa kärsimystä noin 50:lle ihmiselle ympärillään, laskekaa siitä. Ei tarvitse enää ihmetellä miksi tästä aiheesta puhutaan niin paljon ja miksi uhreja on niin paljon. On todella tärkeää levittää tietoutta narsismista, niin että uusien kohteiden ei tarvitse itse henkilökohtaisesti kokea henkistä väkivaltaa ennenkuin törmää narsismin käsitteeseen ja ennenkuin on liian myöhäistä nähdä ennalta varoitusmerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
.... jatkuu....
Tämän aamun olen taas ajatellut niitä eihyviä aikoja ja tekoja ja että yhteen ei enää palata.
Kauan tämä vaihe kestää? Yleensä olen antanut periksi jossain vaiheessa ja taas palattu yhteen kunnes taas eroan hänestä ja tämä leikki jatkuu. Miten sitä sais tällä kertaa järkeä että ei, tämä loppuu nyt täysin?
Montako eroa on jo takana? Keskimäärin se vaatii seitsemän.
Erästä narsistia vihasin jo lopussa niin paljon, että ero oli helppo, en halua nähdä enkä kuulla enää ikinä. Mutta se vaatii myös paljon pahaa ja olemattoman vähän hyvää, että tuohon pisteeseen päästään.
Sellaisessa erossa, missä minulla oli aidosti ikävä narsistia, on auttanut se, että ahmin tietoutta narsismista pari tuntia päivässä ja lisäksi minulla oli tuttu, joka tuntee myös narsistin ja tietää tämän sellaiseksi ja hänen kanssaan pystyin käsittelemään aihetta ja tiedostin, ettei hänen kanssaan ole oikeasti saatavilla hyvää elämää, vain niitä huumepiikkihetkiä, kun kaikki on silmänräpäyksen verran hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Viestini siis kahdessa erässä, kun ei mennyt läpi. Tai tämä kolmas
....jatkuu....
olen siis ....jatkuu... viestien kirjoittaja.
Eli miten tämän suhteen narsistin kanssa saa oikeasti loppumaan lopullisesti?
Järki sanoo lopeta ja sillä sipuli.
Tunne sanoo että, mutta kun se ihana ja eikai se voi olla oikeasti paha, on siinä hyvääkin ja paljon yms.
Ja meillä 3 yhteistä lasta joten se on alusta asti ollut ongelma. Ilman lapsi olisi ollut helpompi erota aiemmin.
Miten lapset voivat ja miten käyttäytyy lapsia kohtaan? Miten tukee sinua perheenäitinä? Saatko tukea, lohdutusta, arvostusta? Saatko sanasi kuuluviin siitä, miten lapset kasvatetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tavallista narsistimiehille ettei sängyssä näytetä tunteita vaan pannaan heti ilman lämmittelyjä eikä mitenkään osoiteta tunteita? Nainen ei saa olla päällä ja anaali kiinnostaa?
Onko ketään joilla nuo kaikki täsmäsi narsistissa?
Sopii täsmälleen omaan Narsistiini. Korkeintaan vähän suutelemista ja pikaista sormet sisään muutaman kerran ja sitten itse asiaan saman tien. Itse en ehdi edes lämmetä kunnolla ja ei tunnu niin kivalle, kun N kookas ”siltä” osin ja puolikuivana tulee aina limakalvo vaurioita. Haluaa aina olla päällä ja erityisen kiinnostunut ”takaterassista”. Että kyllä löytyy tällainen. Ja mitään tunteita tai hellyyttä ei osoita toimituksen aikana. Siis pelkkää p*nemista.
Narsistieksä käytti seksistä aina ja ainoastaan verbiä panna. Ja oli niin kontrolloiva siitä, mitä sanoja nainen saa ja ei saa käyttää, etten todellakaan itsekään uskaltanut puhua juuri mitään, koska seksuaali- ja intiimialuetermistö on juuri sellaista, että taas olisin sanonut jonkun väärän sanan, mikä olisi saanut narsistin pöyristymään, ettei nainen voi puhua sellaisia. Rakastelusta taas en voinut puhua, koska sitä se ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan muuten kiittää omasta puolestani tästä ketjusta. Tämä on ollut loistavaa vertaistukea, ja vaikka olen opiskellut narsismia aktiivisesti nyt puolitoista vuotta päästyäni viimein lähtemään kymmenien vuosien suhteesta narsistin kanssa, tässä on tullut esiin myös uusia pointteja, joihin en ole törmännyt vielä muualla. Yhtenä erinomaisena huomiona se, että kun normaali parisuhde syvenee ajan mittaan ja oppii tuntemaan kumppanin paremmin, narsistin kanssa tilanne on päinvastainen - tämä kolahti ihan erityisesti. Kuinka totta se onkaan. Ja kuinka vaikea on ymmärtää, että sitä ihmistä, jonka kanssa suhteen aloitti, ei oikeasti ole koskaan ollut olemassakaan.
Yllä mainitun Miksi se ei vain lähde? -kirjan kirjoittajalta Riina-Maria Metsolta on tulossa nyt tänä vuonna uusi kirja Pahuuden jälkeen. https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/pahuuden-jalkeen/4014782
Harmi kun sitä joutuu odottamaan elokuulle asti.
Tuo on niin totta, että normaalissa suhteessa suhde syvenee ajan mittaan ja pari hitsautuu tiiviimmin yhteen. Narsistin kanssa on tunne, ettei edes tunne koko ihmistä. Narsisti piilottelee kodin ulkopuolista elämäänsä, elää ns. salaista elämää ( tämänkin tarkoitus horjuttaa puolisoa) eikä kerro mitään itsestään, ajatuksistaan eikä syvimmistä tunteistaan (koska niitä ei ole).
Tässä on se, että narsisti ihan järjenvastaisesti lähtee huipulta ja sitten se homma kuivuu nopeasti kokoon, mutta narsisti saattaa silti haluta jäädä suhteeseen, jos palvelun taso tyydyttää häntä tarpeeksi.
Tavallinen ihminen lähtee rakentamaan parisuhdetta palasista ja se paranee, vahvistuu ja syvenee ajan myötä, kun yhteisiä kokemuksia on kertynyt ja tuntee toisen paremmin ja rakkaus on päässyt syntymään parin välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tavallista narsistimiehille ettei sängyssä näytetä tunteita vaan pannaan heti ilman lämmittelyjä eikä mitenkään osoiteta tunteita? Nainen ei saa olla päällä ja anaali kiinnostaa?
Kyllä, täysin sama kokemus.
Seksi hänen kanssaan on ollut ihan erilaista kuin muiden miesten kanssa.
Puistattaa ajatellakin seksiä narsistin kanssa. Yök
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tavallista narsistimiehille ettei sängyssä näytetä tunteita vaan pannaan heti ilman lämmittelyjä eikä mitenkään osoiteta tunteita? Nainen ei saa olla päällä ja anaali kiinnostaa?
Onko ketään joilla nuo kaikki täsmäsi narsistissa?
Sopii täsmälleen omaan Narsistiini. Korkeintaan vähän suutelemista ja pikaista sormet sisään muutaman kerran ja sitten itse asiaan saman tien. Itse en ehdi edes lämmetä kunnolla ja ei tunnu niin kivalle, kun N kookas ”siltä” osin ja puolikuivana tulee aina limakalvo vaurioita. Haluaa aina olla päällä ja erityisen kiinnostunut ”takaterassista”. Että kyllä löytyy tällainen. Ja mitään tunteita tai hellyyttä ei osoita toimituksen aikana. Siis pelkkää p*nemista.
Narsistieksä käytti seksistä aina ja ainoastaan verbiä panna. Ja oli niin kontrolloiva siitä, mitä sanoja nainen saa ja ei saa käyttää, etten todellakaan itsekään uskaltanut puhua juuri mitään, koska seksuaali- ja intiimialuetermistö on juuri sellaista, että taas olisin sanonut jonkun väärän sanan, mikä olisi saanut narsistin pöyristymään, ettei nainen voi puhua sellaisia. Rakastelusta taas en voinut puhua, koska sitä se ei ollut.
Puhuiko koskaan hellittelysanoja? Oliko lähinnä vahakasvo? Pystyikö olemaan ilman seksiä viikkojakin? Loukkaantuiko ja silloin pihtasi seksiä? Täsmääkö myös nuo kaikki kohdat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestini siis kahdessa erässä, kun ei mennyt läpi. Tai tämä kolmas
....jatkuu....
olen siis ....jatkuu... viestien kirjoittaja.
Eli miten tämän suhteen narsistin kanssa saa oikeasti loppumaan lopullisesti?
Järki sanoo lopeta ja sillä sipuli.
Tunne sanoo että, mutta kun se ihana ja eikai se voi olla oikeasti paha, on siinä hyvääkin ja paljon yms.
Ja meillä 3 yhteistä lasta joten se on alusta asti ollut ongelma. Ilman lapsi olisi ollut helpompi erota aiemmin.
Miten lapset voivat ja miten käyttäytyy lapsia kohtaan? Miten tukee sinua perheenäitinä? Saatko tukea, lohdutusta, arvostusta? Saatko sanasi kuuluviin siitä, miten lapset kasvatetaan?
Meillä todella monimutkainen tilanne. Olen alusta asti ollut lasten yksinhuoltaja, sillä esikoisen synnyttyä asuimme jo erillään ensimmäisen kerran. Nytkin olemme asuneet pari vuotta erillään. Lastensuojelu on mukana ollut jo useamman vuoden. Oikeutta ollaan välillä käyty lapsista ja isällä olleet valvotut tapaamiset. Mutta homma menee aina siihen, että hän yrittää hyvitellä ja mehän lasten kanssa ollaan langettu siihen ansaan. Kunnes tulee se paha tilanne. Lapset (10v, 11v ja 13v) ovat nyt sitä mieltä etteivät halua enää olla isänsä kanssa tekemisissä enkä minäkään hänen kanssaan. Lapset voivat ihan ok, mutta jättäähän tämä jälkensä. Terapiaa ollaan saatu aiemmin ja siitä ollut hyötyä lapsille. Mieheltä en juurikaan ole saanut tukea, lohdutusta tai arvostusta. 95% olen lapset yksin kasvattanut, mies luistanut tästä vastuusta lähes täysin.
Erojen määrää en osaa sanoa. Joskus ne on kestäneet 2 vuotta, joskus viikon. Tämä on ollut yhtä helvetin säätöä.
Ero sinällään olisi nyt helppo lopullisesti, koska ei asuta nyt yhdessä. Tätä ketjua lukiessa on vahvistunut se päätös. Mutta vaikea tämä on tämän tunne-elämän kanssa kun ajattelee välillä niitä hyviä hetkiä, mutta se on kai se traumaside mistä mainittu noissa tubevideoissa narsisti vs minä.
Eihän tuossa eksässä mitään hyvää ole oikeasti ollut. Ei aitoa. Pelkkää teatteria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestini siis kahdessa erässä, kun ei mennyt läpi. Tai tämä kolmas
....jatkuu....
olen siis ....jatkuu... viestien kirjoittaja.
Eli miten tämän suhteen narsistin kanssa saa oikeasti loppumaan lopullisesti?
Järki sanoo lopeta ja sillä sipuli.
Tunne sanoo että, mutta kun se ihana ja eikai se voi olla oikeasti paha, on siinä hyvääkin ja paljon yms.
Ja meillä 3 yhteistä lasta joten se on alusta asti ollut ongelma. Ilman lapsi olisi ollut helpompi erota aiemmin.
Miten lapset voivat ja miten käyttäytyy lapsia kohtaan? Miten tukee sinua perheenäitinä? Saatko tukea, lohdutusta, arvostusta? Saatko sanasi kuuluviin siitä, miten lapset kasvatetaan?
Meillä todella monimutkainen tilanne. Olen alusta asti ollut lasten yksinhuoltaja, sillä esikoisen synnyttyä asuimme jo erillään ensimmäisen kerran. Nytkin olemme asuneet pari vuotta erillään. Lastensuojelu on mukana ollut jo useamman vuoden. Oikeutta ollaan välillä käyty lapsista ja isällä olleet valvotut tapaamiset. Mutta homma menee aina siihen, että hän yrittää hyvitellä ja mehän lasten kanssa ollaan langettu siihen ansaan. Kunnes tulee se paha tilanne. Lapset (10v, 11v ja 13v) ovat nyt sitä mieltä etteivät halua enää olla isänsä kanssa tekemisissä enkä minäkään hänen kanssaan. Lapset voivat ihan ok, mutta jättäähän tämä jälkensä. Terapiaa ollaan saatu aiemmin ja siitä ollut hyötyä lapsille. Mieheltä en juurikaan ole saanut tukea, lohdutusta tai arvostusta. 95% olen lapset yksin kasvattanut, mies luistanut tästä vastuusta lähes täysin.
Erojen määrää en osaa sanoa. Joskus ne on kestäneet 2 vuotta, joskus viikon. Tämä on ollut yhtä helvetin säätöä.
Ero sinällään olisi nyt helppo lopullisesti, koska ei asuta nyt yhdessä. Tätä ketjua lukiessa on vahvistunut se päätös. Mutta vaikea tämä on tämän tunne-elämän kanssa kun ajattelee välillä niitä hyviä hetkiä, mutta se on kai se traumaside mistä mainittu noissa tubevideoissa narsisti vs minä.
Eihän tuossa eksässä mitään hyvää ole oikeasti ollut. Ei aitoa. Pelkkää teatteria.
Ota tämä nyt sinä mitä se on. Se on sulle huumevieroitus. Se ei ole ihmissuhteen päättäminen, koska mikään ihmissuhdehan tuo ei ole. Mitä sanoisit ystävällesi, jos hän kertoisi miehensä olevan tuollainen?
Olen vastaavan säätöperheen lapsi. Meilläkin vanhemmat muuttivat erilleen, kun eivät osanneet erota jaisä tuli vuosia myöhemmin takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan (oli pari vuotta täysin kontaktitta lapsiinsa) ja sitten kiireellä taas ostettiin yhteinen asunto ja pari vuotta niin sama kehä pyörii taas. Se kaikki on jättänyt minuun sellaiset jäljet, etten ole keski-ikäiseksi mennessä asunut kenenkään kanssa yhdessä ja omat lapset jäivät hankkimatta. Työkyky on sellainen, että sinnittelemällä olen pitänyt itseni kasassa ja pystynyt toistaiseksi työskentelemään, mutta se on raskasta ja tekisi mieli antaa periksi ja vain keskittyä hoitamaan omaa terveyttä ja jaksamista, jos raha tippuisi jostain taivaasta.
Isä ei ole koskaan tukenut vaan toimi aina omilla ehdoillaan, niinä hyvinäkin hetkinä. Sen sijaan on aiheuttanut paljon pahaa, rikkonut itsetunnon ja terveyden, muovannut minusta ylijoustavan kynnysmaton, jolla on pohjaton rakkaudennälkä ja ihmisen, joka ei tunnista omia jakasamisen rajojaan, koska lapsesta asti on täytynyt mukautua isän sanelemaan draamaan ja omia tarpeita ei ole tunnistettu mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestini siis kahdessa erässä, kun ei mennyt läpi. Tai tämä kolmas
....jatkuu....
olen siis ....jatkuu... viestien kirjoittaja.
Eli miten tämän suhteen narsistin kanssa saa oikeasti loppumaan lopullisesti?
Järki sanoo lopeta ja sillä sipuli.
Tunne sanoo että, mutta kun se ihana ja eikai se voi olla oikeasti paha, on siinä hyvääkin ja paljon yms.
Ja meillä 3 yhteistä lasta joten se on alusta asti ollut ongelma. Ilman lapsi olisi ollut helpompi erota aiemmin.
Miten lapset voivat ja miten käyttäytyy lapsia kohtaan? Miten tukee sinua perheenäitinä? Saatko tukea, lohdutusta, arvostusta? Saatko sanasi kuuluviin siitä, miten lapset kasvatetaan?
Meillä todella monimutkainen tilanne. Olen alusta asti ollut lasten yksinhuoltaja, sillä esikoisen synnyttyä asuimme jo erillään ensimmäisen kerran. Nytkin olemme asuneet pari vuotta erillään. Lastensuojelu on mukana ollut jo useamman vuoden. Oikeutta ollaan välillä käyty lapsista ja isällä olleet valvotut tapaamiset. Mutta homma menee aina siihen, että hän yrittää hyvitellä ja mehän lasten kanssa ollaan langettu siihen ansaan. Kunnes tulee se paha tilanne. Lapset (10v, 11v ja 13v) ovat nyt sitä mieltä etteivät halua enää olla isänsä kanssa tekemisissä enkä minäkään hänen kanssaan. Lapset voivat ihan ok, mutta jättäähän tämä jälkensä. Terapiaa ollaan saatu aiemmin ja siitä ollut hyötyä lapsille. Mieheltä en juurikaan ole saanut tukea, lohdutusta tai arvostusta. 95% olen lapset yksin kasvattanut, mies luistanut tästä vastuusta lähes täysin.
Erojen määrää en osaa sanoa. Joskus ne on kestäneet 2 vuotta, joskus viikon. Tämä on ollut yhtä helvetin säätöä.
Ero sinällään olisi nyt helppo lopullisesti, koska ei asuta nyt yhdessä. Tätä ketjua lukiessa on vahvistunut se päätös. Mutta vaikea tämä on tämän tunne-elämän kanssa kun ajattelee välillä niitä hyviä hetkiä, mutta se on kai se traumaside mistä mainittu noissa tubevideoissa narsisti vs minä.
Eihän tuossa eksässä mitään hyvää ole oikeasti ollut. Ei aitoa. Pelkkää teatteria.
Ota tämä nyt sinä mitä se on. Se on sulle huumevieroitus. Se ei ole ihmissuhteen päättäminen, koska mikään ihmissuhdehan tuo ei ole. Mitä sanoisit ystävällesi, jos hän kertoisi miehensä olevan tuollainen?
Olen vastaavan säätöperheen lapsi. Meilläkin vanhemmat muuttivat erilleen, kun eivät osanneet erota jaisä tuli vuosia myöhemmin takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan (oli pari vuotta täysin kontaktitta lapsiinsa) ja sitten kiireellä taas ostettiin yhteinen asunto ja pari vuotta niin sama kehä pyörii taas. Se kaikki on jättänyt minuun sellaiset jäljet, etten ole keski-ikäiseksi mennessä asunut kenenkään kanssa yhdessä ja omat lapset jäivät hankkimatta. Työkyky on sellainen, että sinnittelemällä olen pitänyt itseni kasassa ja pystynyt toistaiseksi työskentelemään, mutta se on raskasta ja tekisi mieli antaa periksi ja vain keskittyä hoitamaan omaa terveyttä ja jaksamista, jos raha tippuisi jostain taivaasta.
Isä ei ole koskaan tukenut vaan toimi aina omilla ehdoillaan, niinä hyvinäkin hetkinä. Sen sijaan on aiheuttanut paljon pahaa, rikkonut itsetunnon ja terveyden, muovannut minusta ylijoustavan kynnysmaton, jolla on pohjaton rakkaudennälkä ja ihmisen, joka ei tunnista omia jakasamisen rajojaan, koska lapsesta asti on täytynyt mukautua isän sanelemaan draamaan ja omia tarpeita ei ole tunnistettu mitenkään.
Kiitos koskettavasta viestistä!! Pahoittelen kokemaasi, kuulostaa todella järkyttävältä. Mutta sitähän tämä oikeasti on kaikille jotka ovat eläneet narsistin kanssa. Kyllä tuon viestisi lukeminen vahvistaa omaa kantaani että tämä ei voi jatkua enää. Lastenkin vuoksi pakko tehdä nyt oikeat valinnat!!
Vertaistuella on kyllä todella iso voima.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan muuten kiittää omasta puolestani tästä ketjusta. Tämä on ollut loistavaa vertaistukea, ja vaikka olen opiskellut narsismia aktiivisesti nyt puolitoista vuotta päästyäni viimein lähtemään kymmenien vuosien suhteesta narsistin kanssa, tässä on tullut esiin myös uusia pointteja, joihin en ole törmännyt vielä muualla. Yhtenä erinomaisena huomiona se, että kun normaali parisuhde syvenee ajan mittaan ja oppii tuntemaan kumppanin paremmin, narsistin kanssa tilanne on päinvastainen - tämä kolahti ihan erityisesti. Kuinka totta se onkaan. Ja kuinka vaikea on ymmärtää, että sitä ihmistä, jonka kanssa suhteen aloitti, ei oikeasti ole koskaan ollut olemassakaan.
Yllä mainitun Miksi se ei vain lähde? -kirjan kirjoittajalta Riina-Maria Metsolta on tulossa nyt tänä vuonna uusi kirja Pahuuden jälkeen. https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/pahuuden-jalkeen/4014782
Harmi kun sitä joutuu odottamaan elokuulle asti.
Tuo on niin totta, että normaalissa suhteessa suhde syvenee ajan mittaan ja pari hitsautuu tiiviimmin yhteen. Narsistin kanssa on tunne, ettei edes tunne koko ihmistä. Narsisti piilottelee kodin ulkopuolista elämäänsä, elää ns. salaista elämää ( tämänkin tarkoitus horjuttaa puolisoa) eikä kerro mitään itsestään, ajatuksistaan eikä syvimmistä tunteistaan (koska niitä ei ole).
Tämä on niin totta! Tuntemani Narsin kanssa vuosia tekemisissä ja tuntuu, etten oikeasti ole oppinut tuntemaan koko henkilöä. Ei koskaan puhu tunteistaan, ei yksityiselämästään liiemmin tai puhuu hyvin valikoidusti vain tiettyjä asioita jos ne palvelevat tarkoitustaan. Pitää paljon asioita salassa. Vaikea tietää mitä hän milloinkin tekee tai edes millaista elämää viettää, kun on niin salainen. Vaikea vaihtaa normaalisti kuulumisia, kun ei kerro mitään. Suhde jää hyvin pinnalliseksi vuosienkin jälkeen, ei syvene normaalisti, eikä tuota ihmistä opi oikeasti tuntemaan. Todella turhauttavaa ja jotenkin surullista huomata, ettei ole normaalissa suhteessa normaalin ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka syvällä sitä oikein onkaan. Heti hirveä tyhjä olo ja ”ikävä” jos ei hetkeen kuule narsistista. Ja sitten kun taas tulee yhteydenotto ja makeita sanoja tai tekoja niin sitä on yhtä hymyä ja säälittävän onnellinen. Narsisti on niin täyttänyt elämän, että ilman häntä se tuntuu uhkaavan, musertavan tyhjältä ja onnettomalta. Kuin olisi yksin maailmassa (vaikka muut läheiset). Mutta, kun kukaan ei ole kuin Narsisti. Mitenpä voisikaan olla? Onhan niin häiriintynyt harvinainen. Älkää haukkuko tai halveksiko minua tästä, mutta olen aika varma, etten koskaan tule irtautumaan Narsista. Ehkä en edes oikeasti halua sitä. Mietin vain, että mikä ja millainen olen itse jos kuitenkin myös nautin tästä suhteesta Narsistin kanssa. Eihän mikään tavallinen enää tunnu miltään monta vuotta Narsistin vuoristoradassa olemisen jälkeen. Ja, onhan sekin paikka maailmassa; olla Narsistin hovissa edes jonkinverran hyödyllinen ja tärkeä henkilö. Siihenkin paikalle pääsemiseen on vaadittu paljon. Onpahan paikka maailmassa tällaiselle, jolla ei muuten ole mitään paikkaa.
-Ap
Olisi mielenkiintoista tietää tutkimustuloksia
- moniko empaattinen löytää hyvän puolison ja moniko joutuu narsistin kelkkaan, kumpi on todennäköisempää eli onko hyviä/normaaleja miehiä enää olemassa vain vähemmistönä?
- miten moni narsistisen suhteen jälkeen saa rintasyövän (kerrotaan että tämä syöpä johtuu usein toivottomuuden/arvottomuuden tunteista ja itse tiedän kaksi naista joille on käynyt näin) tai joutuu muun sairauden vuoksi työttömäksi tms. elämä hajoaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti ei keskustele. Hän ilmoittaa asioita, ja vetäytyy sitten norsunluutorniinsa. Jos yrität ottaa häneen yhteyttä ja vaadit selitystä, hän tekee rikosilmoituksen vainoamisesta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan muuten kiittää omasta puolestani tästä ketjusta. Tämä on ollut loistavaa vertaistukea, ja vaikka olen opiskellut narsismia aktiivisesti nyt puolitoista vuotta päästyäni viimein lähtemään kymmenien vuosien suhteesta narsistin kanssa, tässä on tullut esiin myös uusia pointteja, joihin en ole törmännyt vielä muualla. Yhtenä erinomaisena huomiona se, että kun normaali parisuhde syvenee ajan mittaan ja oppii tuntemaan kumppanin paremmin, narsistin kanssa tilanne on päinvastainen - tämä kolahti ihan erityisesti. Kuinka totta se onkaan. Ja kuinka vaikea on ymmärtää, että sitä ihmistä, jonka kanssa suhteen aloitti, ei oikeasti ole koskaan ollut olemassakaan.
Yllä mainitun Miksi se ei vain lähde? -kirjan kirjoittajalta Riina-Maria Metsolta on tulossa nyt tänä vuonna uusi kirja Pahuuden jälkeen. https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/pahuuden-jalkeen/4014782
Harmi kun sitä joutuu odottamaan elokuulle asti.
Tuo on niin totta, että normaalissa suhteessa suhde syvenee ajan mittaan ja pari hitsautuu tiiviimmin yhteen. Narsistin kanssa on tunne, ettei edes tunne koko ihmistä. Narsisti piilottelee kodin ulkopuolista elämäänsä, elää ns. salaista elämää ( tämänkin tarkoitus horjuttaa puolisoa) eikä kerro mitään itsestään, ajatuksistaan eikä syvimmistä tunteistaan (koska niitä ei ole).
Tämä kolahti nyt kun aloin miettimään. Narsistinen suhde on kuin labyrintti: olet lähes kuin pakotettu jatkamaan ja varmistumaan, että narsisti on kuitenkin lopulta ”hyvä”. Kun hänessä on niitä toivoa herättäviä puoliakin. Toki tyypit ovat erilaisia ja jotkut naiset vetävät liinat kiinni jo varhain kun tajuavat pelin hengen. Mutta toinen puoli valitettavasti haluaa uskoa…
Eli tätä ei voi tarpeeksi korostaa: narsistin lumo on illuusiota, vaikutelmilla pelaamista, imagon hallintaa. On uskallettava nähdä sinne taakse.
Siellä ei ole ketään todellista ihmistä.
Ei ihme että narsisteja luonnehditaan niin aaveiksi, zombeiksi, loisiksi ja vampyyreiksi. Ilman isäntää (emäntää!) eli kantajaa eivät olisi voimissaan. Omaa todellista voimaa heissä ei ole, ja he tietävät sen itse. Siitä myös tuhoava kateus.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka syvällä sitä oikein onkaan. Heti hirveä tyhjä olo ja ”ikävä” jos ei hetkeen kuule narsistista. Ja sitten kun taas tulee yhteydenotto ja makeita sanoja tai tekoja niin sitä on yhtä hymyä ja säälittävän onnellinen. Narsisti on niin täyttänyt elämän, että ilman häntä se tuntuu uhkaavan, musertavan tyhjältä ja onnettomalta. Kuin olisi yksin maailmassa (vaikka muut läheiset). Mutta, kun kukaan ei ole kuin Narsisti. Mitenpä voisikaan olla? Onhan niin häiriintynyt harvinainen. Älkää haukkuko tai halveksiko minua tästä, mutta olen aika varma, etten koskaan tule irtautumaan Narsista. Ehkä en edes oikeasti halua sitä. Mietin vain, että mikä ja millainen olen itse jos kuitenkin myös nautin tästä suhteesta Narsistin kanssa. Eihän mikään tavallinen enää tunnu miltään monta vuotta Narsistin vuoristoradassa olemisen jälkeen. Ja, onhan sekin paikka maailmassa; olla Narsistin hovissa edes jonkinverran hyödyllinen ja tärkeä henkilö. Siihenkin paikalle pääsemiseen on vaadittu paljon. Onpahan paikka maailmassa tällaiselle, jolla ei muuten ole mitään paikkaa.
-Ap
Sinä saat tehdä elämälläsi mitä haluat. Narsisti voi myös itse jättää sinut. Täysin yllättäin.
Sinuna alkaisin joka tapauksessa käydä käsiksi tuohon mitättömyyden tunteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan muuten kiittää omasta puolestani tästä ketjusta. Tämä on ollut loistavaa vertaistukea, ja vaikka olen opiskellut narsismia aktiivisesti nyt puolitoista vuotta päästyäni viimein lähtemään kymmenien vuosien suhteesta narsistin kanssa, tässä on tullut esiin myös uusia pointteja, joihin en ole törmännyt vielä muualla. Yhtenä erinomaisena huomiona se, että kun normaali parisuhde syvenee ajan mittaan ja oppii tuntemaan kumppanin paremmin, narsistin kanssa tilanne on päinvastainen - tämä kolahti ihan erityisesti. Kuinka totta se onkaan. Ja kuinka vaikea on ymmärtää, että sitä ihmistä, jonka kanssa suhteen aloitti, ei oikeasti ole koskaan ollut olemassakaan.
Yllä mainitun Miksi se ei vain lähde? -kirjan kirjoittajalta Riina-Maria Metsolta on tulossa nyt tänä vuonna uusi kirja Pahuuden jälkeen. https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/pahuuden-jalkeen/4014782
Harmi kun sitä joutuu odottamaan elokuulle asti.
Tuo on niin totta, että normaalissa suhteessa suhde syvenee ajan mittaan ja pari hitsautuu tiiviimmin yhteen. Narsistin kanssa on tunne, ettei edes tunne koko ihmistä. Narsisti piilottelee kodin ulkopuolista elämäänsä, elää ns. salaista elämää ( tämänkin tarkoitus horjuttaa puolisoa) eikä kerro mitään itsestään, ajatuksistaan eikä syvimmistä tunteistaan (koska niitä ei ole).
Tämä kolahti nyt kun aloin miettimään. Narsistinen suhde on kuin labyrintti: olet lähes kuin pakotettu jatkamaan ja varmistumaan, että narsisti on kuitenkin lopulta ”hyvä”. Kun hänessä on niitä toivoa herättäviä puoliakin. Toki tyypit ovat erilaisia ja jotkut naiset vetävät liinat kiinni jo varhain kun tajuavat pelin hengen. Mutta toinen puoli valitettavasti haluaa uskoa…
Eli tätä ei voi tarpeeksi korostaa: narsistin lumo on illuusiota, vaikutelmilla pelaamista, imagon hallintaa. On uskallettava nähdä sinne taakse.Siellä ei ole ketään todellista ihmistä.
Ei ihme että narsisteja luonnehditaan niin aaveiksi, zombeiksi, loisiksi ja vampyyreiksi. Ilman isäntää (emäntää!) eli kantajaa eivät olisi voimissaan. Omaa todellista voimaa heissä ei ole, ja he tietävät sen itse. Siitä myös tuhoava kateus.
Katsoin eilen narsistivideota ja siellä muistaakseni narsisti Lee Hammock ihmetteli sitä, että jotkut arvoivat ihnistä heidän pathaan suorituksensa nukaan, kun sen minkä pitäisi merkitä, on heidän huonoin suorituksensa!
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei keskustele. Hän ilmoittaa asioita, ja vetäytyy sitten norsunluutorniinsa. Jos yrität ottaa häneen yhteyttä ja vaadit selitystä, hän tekee rikosilmoituksen vainoamisesta tms.
Tämä kuulostaa uhrin käytökseltä ja siltä, miten n vääntelee asiat peilikuvaksi. N uhri, joka viimein ymmärtää mistä on kyse, tuskin alkaa selityksiä vaatimaan. Sillä siitä on kyse, selittelyistä, loputtomista valheista. Mitä kauemmas pystyy norsunluutorniin vetäytymään, sitä parempi. N on se, joka tulee kohti ja vainoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei keskustele. Hän ilmoittaa asioita, ja vetäytyy sitten norsunluutorniinsa. Jos yrität ottaa häneen yhteyttä ja vaadit selitystä, hän tekee rikosilmoituksen vainoamisesta tms.
Tämä kuulostaa uhrin käytökseltä ja siltä, miten n vääntelee asiat peilikuvaksi. N uhri, joka viimein ymmärtää mistä on kyse, tuskin alkaa selityksiä vaatimaan. Sillä siitä on kyse, selittelyistä, loputtomista valheista. Mitä kauemmas pystyy norsunluutorniin vetäytymään, sitä parempi. N on se, joka tulee kohti ja vainoaa.
Joskus on pakko pitää yhteyttä narsistiin, jos on yhteisiä bisneksiä, huoltajuuksia, asut samassa taloyhtiössä hänen kanssaan tai pitää sopia vaikka mummon hautajaisjärjestelyistä. Mutta narsisti ei keskustele. Hän vain ilmoittaa asioita. Ja ne hänen ilmoituksensa voivat olla todella pöyristyttäviä ja hämmentäviä.
Alue: Aihe vapaa
Tuo on niin totta, että normaalissa suhteessa suhde syvenee ajan mittaan ja pari hitsautuu tiiviimmin yhteen. Narsistin kanssa on tunne, ettei edes tunne koko ihmistä. Narsisti piilottelee kodin ulkopuolista elämäänsä, elää ns. salaista elämää ( tämänkin tarkoitus horjuttaa puolisoa) eikä kerro mitään itsestään, ajatuksistaan eikä syvimmistä tunteistaan (koska niitä ei ole).