Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut narsisteja elämässä ja olen ollut se vastapari mitä narsisti tarvitsee. Lapsesta saakka siihen rooliin kasvanut niin koen että se ei ole ollut valinta. Olen kasvanut narsistiseksi lähteeksi. Kun olen terapian avulla tämän käsittänyt olen pystynyt tekemään sitä rajanvetoa ja irtautumaan näiden ihmisten otteesta mutta se on ollut todella vaikeaa ja koska edelleen eivät ole kokonaan pois elämästäni, pitää rajoja koko ajan vetää uudestaan ja uudestaan. Se on ollut valinta että nyt riittää, en halua enää olla se lähde. Tietenkin se rajanveto on aiheuttanut raivokohtauksia ja koska olen mahdollistanut vuosikymmeniä sitä käytöstä alistumalla lähteeksi ei tämä ole vieläkään lopullisesti taputeltu ja ohi. Takapakkeja tulee. Henkisesti olen jo kaukana mutta joku velvollisuus vielä pitää kiinni ja kohtaamiset vie hirveästi voimia vaikken enää mene siihen hulluuteen mukaan henkisesti. Kyse ei ole puolisosta onneksi vaan lähisukulaisesta ja ystävästä. Molempien piirteet ovat hätkähdyttävän samanlaiset ja kun olen tästä ihme lumouksesta "herännyt" näen nuo käytösmallit aivan kristallinkirkkaasti. Se on ongelma että näen myös muiden narsistien läpi ja he huomaavat sen, esim työelämässä. Ja heitähän riittää, joka sadas on narsistinen jollain tasolla. Olen ollut se vastapari näille ihmisille niin kauan että ihan kuin he tunnistaisivat minut yhtä kirkkaasti kuin minä heidät ja yleensä aina siitä vastavuoroisesta tunnistamisesta tulee ongelmia - ja sama rajanveto alkaa koska olen uhka näille hauraille egoille. Tunnistaako kukaan "herännyt " tätä kuviota?
Mulle tuli rankka herätys tähän kuvioon kun jouduin tilanteeseen, jossa joka puolella oli ihan kummallista käytöstä mua kohtaan sillä hetkellä kun olin heikoimmillani. Eli ei niin että olisin saanut tukea, turvaa ja apuja vaan minut lytättiin, mitätöitiin, katkaistiin välejä jne... Sain jopa haukkumakirjeitä sairaalaan kun ei ollut vielä edes tietoa selviänkö sieltä elossa ulos, sun muuta mukavaa.
Eli kävin todella syvällä ja olin aivan pihalla mitä elämässäni oikein tapahtuu kunnes pikkuhiljaa palaset loksahteli paikoilleen ja ymmärsin kasvaneeni narsistien lähteeksi( vanhemmat suunnilleen hirviöitä ja opin pysymään hengissä vain olemalla juuri tietynlainen ja omaa identiteettiä ei ole ollut koskaan ) ja ympäröinyt itseni aikuisiälläkin tällaisilla todella vääristyneillä suhteilla....en ole terapiaan vielä mennyt, mutta ollut todella paljon yksin, lukenut aihepiiristä tyyliin kaikki mitä käsiini olen saanut ja jatkossa olen hyvin varovainen, jos taas alan ihmisiin luomaan kontakteja. Suoraan sanoen en edes tiedä haluanko enää olla muuta kuin erakko.
Ja tunnistan myös tuon tunnistamisen, koska mulla tulee kuin salama nykyään tuo ilmiö. Menen jotenkin ihan jääksi sen jälkeen. Ennen koin ainoastaan tuttuutta ja jonkinlaista viehätystäkin ja jäin ihan kamaliin hyväksikäyttö/kaltoinkohtelusuhteisiin, koska en tiennyt muusta. Ei ollut mitään tietoa eikä tunnetta siitä, että minullakin on ihmisarvo. Nyt jo hitusen pidän itsestäni ja osaan luoda rajoja neutraalilla tavalla ja entinen elämäni on vain ikävä, joskin liian pitkäkestoinen, muisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet niin väärässä,niin väärässä...Jos osaisin kirjoittaa elämänkerran niin lapsuuteni ja aikuiselämän vastoinkäymiset äidin ja siskopuolen osalta niin siitä kirjasta tulisi bestseller. //Tämänkin kirjoittaminen on jo edistystä siihen "paljastuksien kirjaan" joka haaveissani...antakaa lisää potkua ! Ja muutkin heidän läheiset ihmiset ovat joutuneet kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko kasvaminen narsistiäidin paineen alla johtaa siihen, että menneisyydestä, siis lapsuudesta ja nuoruudesta, ei pääse koskaan ns. yli? Äitini esti omalla kohdallani aidon, rakastavan suhteen kehittymisen sekä isääni että siskooni.
Niitä suhteita kai nyt sitten vieläkin ikävöin, vaikka ikä alkaa jo vitosella. Isäni on jo kuollut, ja suhde siskooni jäänyt etäiseksi.
Narsisti"äiti" haukkui isää mulle ja pikkusiskolle aina hänen ollessaan töissä poissa kotoa.Kaikki "paha" oli isän syytä ja puhelimessa sukulaisille myös haukkui.Oli vain isäni kanssa naimisissa rahan takia jota hän juonitteli itselleen pitämällä meitä nälässä(nautti toisten kiusaamisesta !) jättämällä kaupassa käynnit ja pitämällä rahat itsellään.Isää siis haukkui meille lapsille/sukulaisille,sitten vielä käänsi pikkusiskon puolelleen puolustaen aina häntä kun ensin oli lyönyt minua salaa selkään,juoksi aina äidin helmaan ja äiti esti minua kostamasta,tämä oli jokapäiväistä.Osti salaa karkkia siskolle joka sitten kiusasi minua karkeillaan...Aku Ankka ilmestyi keskiviikkona ja tuli tilattuna,päästiin samaan aikaan koulusta joten äiti sopi siskon opettajan kanssa että Jaana pääsee keskiviikkona 5-10min aikaisemmin kotiin.Sitten piti kokopäivän hallussaan Aku Ankka-lehteä ja äidin silmien alla vain tokaisee ettei ole vielä ehtinyt lukemaan sitä,koska tietenkin itse halusin lukea sitä.Aina kun tv:sta alkoi ohjelmat niin sitten vasta heitti mun syliin lehden...Kaikista sukulaisista myös vieroitti,emme käyneet missään häissä,hautajaisissa jne...Asunkin yksin ja ei mitään suhteita sukulaisiin,ei sisaruksiin."Äiti" ei ikinä tunnustanut minua ja hänelle läheiset ihmiset eivät tienneet että hänellä on poikakin !! Perinnöt huijasi ym.Äpärälapsi "muutti" mummolaan ennen teini-ikää ja sai MEIDÄN isältä varastetuilta rahoilla rauhassa ostaa meikkejä,vaatteita..Jos olisi asunut kotona tottakai MEIDÄN isä olisi ihmetellyt millä rahoilla...kun narsistiäiti oli eläkkeellä...Ja siitäkin meidän piti pihalla puhua kun "äiti" ei ollut töissä että hänellä on "verenpainetta ja sydämen ja keuhkojen laajentuma..." vaikka tosiasiassa oli ollut jo äpärän syntyessä Lapinlahdessa mielentila-tutkimuksessa,asui silloin Kangasalan Asemalla,ja äpäräsiskoni oli Kangasalan Asemalla toitottanut ylpeänä että hän ON SYNTYNYT HELSINGISSÄ,oli jo silloin parempi kuin muut,peri narsistisen psykopaattiluonteensa äidiltään...on jopa päässyt lehteen kun hänet kidnapattiin ufoon !! Nimittää itseään "Kosmiseksi Kulkijaksi" ja on muka numerologi ja väittää että se on tiedettä !! Tarot-kortti ennustaja mutta ei halunnut tv:ssa tulkita kortteja(koska ei osaa) mutta toi numerologiaansa esiin...Ja pääsi telkkariin,"Juhannusjunaan".
Tämä on vain Sinun puolesti kertomuksesta. Aika tunnistettavat kuvauiset laitoit toisesta osapuolesta ja suoraan sanottuna kateutesi paistaa läpi. "MEIDÄN isä", "äiti esti kostamasta", "Äpärälapsi", "PÄÄSI LEHTEEN"
Nyt olisi korkea aika sinunkin katsoa sinne peiliin!
Olet niin väärässä,niin väärässä !!!! (Edellisen kirjoittaja joka unohti "Lainaa"...)
Osui tuo alkoholisoitunut poissaoleva isä myös omaan kokemukseeni narsistista. Lisäisin vielä että erittäin ankara, alkoholisoitunut, poissaoleva isä, jolle kaikki mitataan rahassa... ehkä narsisti itsekin. Täpasin kyseisen isän ja hitustakaan empatiaa ei ollut, vihjaili että naiset ovat aina miehen rahojen perässä, ym kaunista.
Mitä jos naiset (ja miehetkin) olisivat jo ennen sotia olleet niin vahvoja että olisivat jyrkästi kieltäytyneet seksistä ja mistään yhteiselosta, ellei puoliso olisi ollut todella järki-ihminen. Mitä jos häpeää ja vaikenemisen kulttuuria ei olisi ollut, vaan pahoinpitelyt ja muut asiattomuudet olisi kerrottu rehellisesti ympäröivälle kylälle, niin kukaan ei olisi erehtynyt samaan puolisoon. Jos naiset olisivat osanneet pitää yhtä ja nähneet oman arvonsa.
Jos kaikki tämä olisi korjattu jo silloin, narsistit olisivat pääosin päättäneet sukulinjansa ja meillä olisi nyt vahva ja luotettava mieskanta ja naiskanta, näin kärjistetysti kuvitellen. Nyt vasta tätä koetetaan saada vauhtiin. Ja "maailman onnellisin kansa", my ass! Ei varmasti ole, vai onko näissäkin tutkimuksissa vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, kun ei uskalleta paljastaa epäkohtia. Maailman onnellisin kansa on joku italian tyyppinen perhekeskeinen kannustava yhteisö, ei tämä koulukiusaajien ja yksin omissa pöksissään paarustava traumatisoitunut "kyllä minä pärjään yksin, älä auta" -kansa.
Mutta eteenpäin on silti paarustettu, jos 1800-luvulla syntynyt ihminen näkisi nykyihmisen, hän ei käsittäisi sitä onnellisuuden määrää. Ennen valokuvissa oltiin niin vakavia, syystäkin. Nykyään piileskellään naamaan liimaantuneen tekohymyn takana... mutta kai se onnellisuutta on tavallaan kun ei ole niitä suurimpia murheita enää kannettavana. Lähes hehkutaan terveyttä, esivanhempien silmin katsottuna.
Oikeastaan luulen että kaikki tämä on suurta kosmista peliä. On oppiläksyjä empaattisella tulla omaan voimaansa, nähdä arvonsa. Ilman narsisti -pelinappulaa se ei onnistuisi, me kaadetaan se pelilaudalle ja kerrotaan uudet pelisäännöt kanssasiskoille. Ehkä ollaan nyt tulossa omaan arvoomme kaikki suurena joukkona ja toivottavasti se vaikuttaa ympäristöön pian.
Sain äsken tekstarin tuntemattomasta numerosta, (olen narsisti exän estänyt kaikin tavoin) viestissään kertoi, miten viettää tänään ihanan päivän, ensi yön ja kiireettömän huomisaamun uuden rakkaansa kanssa. Kuulema vilpitöntä välittämistä kiireettä. Selvitin numeron, niin olihan se exän uusi työnumero... Olemme eronneet aikoja sitten, silti hän nyt uuden rakkauspommitus uhrinsa tavattuaan vieläkin jaksaa minua vainota. Surullista, että edelleen saa silti pahan fiiliksen kun en saa olla rauhassa, en uskalla enää rakastua, en tunne mitään ketään miestä kohtaan. Tunne kohan enää koskaan? Numero meni tietenkin estoon. Toivon, ettei riko uutta daamiaan kuten minut, entisen vahvan ja nauravaisen naisen kohdalla teki vuosia. Edes ero ja paikkakunnan vaihto ei tuonut minulle rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain äsken tekstarin
tuntemattomasta numerosta, (olen narsisti exän estänyt kaikin tavoin) viestissään kertoi, miten viettää tänään ihanan päivän, ensi yön ja kiireettömän huomisaamun uuden rakkaansa kanssa. Kuulema vilpitöntä välittämistä kiireettä. Selvitin numeron, niin olihan se exän uusi työnumero... Olemme eronneet aikoja sitten, silti hän nyt uuden rakkauspommitus uhrinsa tavattuaan vieläkin jaksaa minua vainota. Surullista, että edelleen saa silti pahan fiiliksen kun en saa olla rauhassa, en uskalla enää rakastua, en tunne mitään ketään miestä kohtaan. Tunne kohan enää koskaan? Numero meni tietenkin estoon. Toivon, ettei riko uutta daamiaan kuten minut, entisen vahvan ja nauravaisen naisen kohdalla teki vuosia. Edes ero ja paikkakunnan vaihto ei tuonut minulle rauhaa.
Toivottavasti tiedät, ettei se uusi nainen saa sen parempaa kohtelua. Sama piip on narsistin kanssa kaikilla edessä. Ymmärrän siltikin, että tuollaiset viestit satuttaa ja sehän niiden pointti onkin.
Yritä jotenkin rämpiä yhteydenoton yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut narsisteja elämässä ja olen ollut se vastapari mitä narsisti tarvitsee. Lapsesta saakka siihen rooliin kasvanut niin koen että se ei ole ollut valinta. Olen kasvanut narsistiseksi lähteeksi. Kun olen terapian avulla tämän käsittänyt olen pystynyt tekemään sitä rajanvetoa ja irtautumaan näiden ihmisten otteesta mutta se on ollut todella vaikeaa ja koska edelleen eivät ole kokonaan pois elämästäni, pitää rajoja koko ajan vetää uudestaan ja uudestaan. Se on ollut valinta että nyt riittää, en halua enää olla se lähde. Tietenkin se rajanveto on aiheuttanut raivokohtauksia ja koska olen mahdollistanut vuosikymmeniä sitä käytöstä alistumalla lähteeksi ei tämä ole vieläkään lopullisesti taputeltu ja ohi. Takapakkeja tulee. Henkisesti olen jo kaukana mutta joku velvollisuus vielä pitää kiinni ja kohtaamiset vie hirveästi voimia vaikken enää mene siihen hulluuteen mukaan henkisesti. Kyse ei ole puolisosta onneksi vaan lähisukulaisesta ja ystävästä. Molempien piirteet ovat hätkähdyttävän samanlaiset ja kun olen tästä ihme lumouksesta "herännyt" näen nuo käytösmallit aivan kristallinkirkkaasti. Se on ongelma että näen myös muiden narsistien läpi ja he huomaavat sen, esim työelämässä. Ja heitähän riittää, joka sadas on narsistinen jollain tasolla. Olen ollut se vastapari näille ihmisille niin kauan että ihan kuin he tunnistaisivat minut yhtä kirkkaasti kuin minä heidät ja yleensä aina siitä vastavuoroisesta tunnistamisesta tulee ongelmia - ja sama rajanveto alkaa koska olen uhka näille hauraille egoille. Tunnistaako kukaan "herännyt " tätä kuviota?
Minä tunnistan. Kummitätini dg. narsisti , sisaruksensa voimakkaasti narsistisia piirteitä omaavia. Terapiassa opin rajat , sehän ei tälle porukalle sopinut. Kummitätini antoi tappouhkauksen jos jätän heidät. Onneksi poliisi auttoi enkä ole ollut missään tekemisissä vuosikymmeniin näiden hullujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain äsken tekstarin tuntemattomasta numerosta, (olen narsisti exän estänyt kaikin tavoin) viestissään kertoi, miten viettää tänään ihanan päivän, ensi yön ja kiireettömän huomisaamun uuden rakkaansa kanssa. Kuulema vilpitöntä välittämistä kiireettä. Selvitin numeron, niin olihan se exän uusi työnumero... Olemme eronneet aikoja sitten, silti hän nyt uuden rakkauspommitus uhrinsa tavattuaan vieläkin jaksaa minua vainota. Surullista, että edelleen saa silti pahan fiiliksen kun en saa olla rauhassa, en uskalla enää rakastua, en tunne mitään ketään miestä kohtaan. Tunne kohan enää koskaan? Numero meni tietenkin estoon. Toivon, ettei riko uutta daamiaan kuten minut, entisen vahvan ja nauravaisen naisen kohdalla teki vuosia. Edes ero ja paikkakunnan vaihto ei tuonut minulle rauhaa.
Oletko hoidattanut itseäsi mitenkään? Toivottavasti pääset yli ja saat tunteet taas esiin!
Minulla oli vain lyhyt suhde narsistiin ja koska on historiassa narsistitaustaa, tunne-elämä meni ihan lukkoon ja sekaisin ja hitaasti palailen omaksi itsekseni. En voi kuin kuvitella sitä, miten hidasta ja vaikeaa tämä olisi, jos suhde olisi kestänyt pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko näistä asiosita keskustella ihan rauhassa ollaan HUUTAMISTA ja syyttelyä?
98 % siihen ketjussa pystyykin, mutta pari meuhkaajaa riittää pilaamaan koko ketjun. Kuten joku tuossa ylempänä sanoikin, niin tämä on hyvä vertaistukiketju ja olisi hyvä, jos se saisi olla sellainen.
Jos aihe ja ihmisten kokemukset triggeröi hyökkäämään ja osoittelemaan, niin mieti hetki, mistä se voisi johtua. Tunnistatko ihmisten kokemuksista oman käytöksesi? Huomaatko olevasi itsekin narsistin vaikutuspiiristä / uhri ja triggeröidyt, koska sinun pitää jotenkin puolustella peitellä kokemustasi?
Poistu paikalta, jos sinulla ei ole kykyä rakentavaan keskusteluun ja muiden huomioimiseen.
Juuri näin. Useat kirjoittaa yleisellä tasolla ja sitten vastataan henkilökohtaisella vihalla. EPÄILETKÖ ETTEI ME KAIKKI TUOTA TIEDETÄ!!!! EMME OLE AIVOKÄÄPIÖITÄ!!! Juuri tuollainen on Internetin syöpä, eikä ihme jos henkilöllä on ongelmia myös IRL.
Mutta kiitos niille jotka kykenee normaaliin vertaistukeen.
On myös vanhempia ihmisiä jotka lukee näitä. Tieto on uutta eikä kaikki ymmärrä englantia niin hyvin YouTuben suuresta tarjonnasta. Voisi perustaa oman ketjun jossa väännetään onko overt, covert vai epävakaa tmv.
Jos arvostaa itseään, voi arvostaa muitakin. Siinä on hyvä tavoite jokaiselle, arvostaa itseään keskustelun tasossa ja muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain äsken tekstarin tuntemattomasta numerosta, (olen narsisti exän estänyt kaikin tavoin) viestissään kertoi, miten viettää tänään ihanan päivän, ensi yön ja kiireettömän huomisaamun uuden rakkaansa kanssa. Kuulema vilpitöntä välittämistä kiireettä. Selvitin numeron, niin olihan se exän uusi työnumero... Olemme eronneet aikoja sitten, silti hän nyt uuden rakkauspommitus uhrinsa tavattuaan vieläkin jaksaa minua vainota. Surullista, että edelleen saa silti pahan fiiliksen kun en saa olla rauhassa, en uskalla enää rakastua, en tunne mitään ketään miestä kohtaan. Tunne kohan enää koskaan? Numero meni tietenkin estoon. Toivon, ettei riko uutta daamiaan kuten minut, entisen vahvan ja nauravaisen naisen kohdalla teki vuosia. Edes ero ja paikkakunnan vaihto ei tuonut minulle rauhaa.
Ehkäpä tämä on oman kasvun ja toipumisen kannalta tarpeellinen ajanjakso, kun ei pysty vielä ajattelemaankaan uutta suhdetta.
Itse ainakin koen omalla kohdallani näin että olen saanut yksin ollessani jäsenneltyä asioita ja toivottavasti vahvistunut sekä osaan nähdä niitä varoitus merkkejä ajoissa.
Varovaisuus on varmaankin näiden kaikkien pieleen menneiden kumppani valintojen jälkeen ihan hyvä juttu. Vielä se tosirakkaus ja oikea ihminen voi löytyä. Itse olen yrittänyt miettiä mitä minä oikeasti haluan? Olen yrittänyt opetella puhumaan ja sanomaan omankin sanottavani, joskus kun tosiaan olin niin lukossa etten edes muistanut minullakin olevan omia tarpeita ja että minunkin sisällä on tärkeitä juttuja jotka minulla on oikeus sanoa ja tulla ihan oikeasti kuulluksi.
Uskon että yksin ollessa ihmisen on helpompi kasvaa ja käsitellä asioita. Toki parisuhteessakin jos se toinen osapuoli kuuntelee, keskustelee rakentavasti ja jopa kannustaa.
Sellaisesta minulla ei ole kyllä kokemusta ja usein ystäviksenikin on ajatuneet ihmisiä jotka itke puhuvat tuntikausia puhelimessakin omia asioitaan, ja vaihtaa aina puheenaihetta vaikka kertoisin kuinka tärkeän asian tahansa.
Tällekin on täytynyt tehdä täydellinen stoppi ja olen ottanut linjan ettei minun tarvitse vastata näihin kuluttaviin puheluihin jos en halua. Toki tämä aiheuttaa suurtakin ihmetystä mutta olen ottanut sen linjan että so what!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain äsken tekstarin tuntemattomasta numerosta, (olen narsisti exän estänyt kaikin tavoin) viestissään kertoi, miten viettää tänään ihanan päivän, ensi yön ja kiireettömän huomisaamun uuden rakkaansa kanssa. Kuulema vilpitöntä välittämistä kiireettä. Selvitin numeron, niin olihan se exän uusi työnumero... Olemme eronneet aikoja sitten, silti hän nyt uuden rakkauspommitus uhrinsa tavattuaan vieläkin jaksaa minua vainota. Surullista, että edelleen saa silti pahan fiiliksen kun en saa olla rauhassa, en uskalla enää rakastua, en tunne mitään ketään miestä kohtaan. Tunne kohan enää koskaan? Numero meni tietenkin estoon. Toivon, ettei riko uutta daamiaan kuten minut, entisen vahvan ja nauravaisen naisen kohdalla teki vuosia. Edes ero ja paikkakunnan vaihto ei tuonut minulle rauhaa.
Ehkäpä tämä on oman kasvun ja toipumisen kannalta tarpeellinen ajanjakso, kun ei pysty vielä ajattelemaankaan uutta suhdetta.
Itse ainakin koen omalla kohdallani näin että olen saanut yksin ollessani jäsenneltyä asioita ja toivottavasti vahvistunut sekä osaan nähdä niitä varoitus merkkejä ajoissa.
Varovaisuus on varmaankin näiden kaikkien pieleen menneiden kumppani valintojen jälkeen ihan hyvä juttu. Vielä se tosirakkaus ja oikea ihminen voi löytyä. Itse olen yrittänyt miettiä mitä minä oikeasti haluan? Olen yrittänyt opetella puhumaan ja sanomaan omankin sanottavani, joskus kun tosiaan olin niin lukossa etten edes muistanut minullakin olevan omia tarpeita ja että minunkin sisällä on tärkeitä juttuja jotka minulla on oikeus sanoa ja tulla ihan oikeasti kuulluksi.
Uskon että yksin ollessa ihmisen on helpompi kasvaa ja käsitellä asioita. Toki parisuhteessakin jos se toinen osapuoli kuuntelee, keskustelee rakentavasti ja jopa kannustaa.
Sellaisesta minulla ei ole kyllä kokemusta ja usein ystäviksenikin on ajatuneet ihmisiä jotka itke puhuvat tuntikausia puhelimessakin omia asioitaan, ja vaihtaa aina puheenaihetta vaikka kertoisin kuinka tärkeän asian tahansa.
Tällekin on täytynyt tehdä täydellinen stoppi ja olen ottanut linjan ettei minun tarvitse vastata näihin kuluttaviin puheluihin jos en halua. Toki tämä aiheuttaa suurtakin ihmetystä mutta olen ottanut sen linjan että so what!
Lisään vielä, että on ihan tutkittu juttu että ihmisella on korkea riski joutua uudestaan, uuden narsistin kynsiin heti sen jälkeen kun on päässyt eroon edellisestä narsistista.
Eli ehdottomasti on tärkeää ottaa hieman aikalisää ja vahvistua ennen kun lähtee avaamaan sydäntä ja sisintään uudestaan.
Tämä on ihan todella tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on yksi suuri hälyytysmerkki kun alkaa tuntua siltä ettet voi olla suhteessa "oma itsesi"
Tosin, kerroin tämän joskus silloiselle kumppanilleni ja seuraavassa hetkessä hän kertoi minulle ettei ole koskaan voinut olla oma itsensä minun kanssani.
Minä hölmö aloin sitten itseäni syyttämään ja tuntui pahalta että olenkin itse aiheittanut tåmän kaiken...
Huoh... Olisinpa uskonut itseäni.
Olen ottanut tuota aikalisää jo 7 vuotta enkä missään nimessä ole "haku päällä" uuteen suhteeseen. Mietin vain, tunnenko enää koskaan mitään vai olenko loppuelämäni mielestäni turha, tyhmä ja ihminen, joka ei ansaitse edes rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä löysin itseni pitkän narsistisen avioliiton jälkeen narsistisesta tapailusuhteesta. Hän jätti nopeasti, mutta sitä ennen ilmoitti mikä kaikki minussa ja kommunikaatiossani oli pielessä. Seuraava tapailusuhde oli kaikin puolin normaali ja hyvä mies, mutta en kyennyt "normaaliin", koin että olin niin loppuun kulutettu, ettei minulla ollut toiselle mitään annettavaa enkä osannut vastaanottaa hyvää.
Koin olevani tyhjä taulu, ja pelkäsin muovautuvani taas uuden miehen tahtoon. Piti ottaa kunnon breikki kaikesta tapailusta ja kliseisesti löytää itseni uudelleen. Narsistisessa pitkässä suhteessa kadottaa itsensä niin täysin, ettei mikään perinteinen yhden vuoden yksinolo riitä. Tuntuu, että tässä menee vielä vuosia. Tässä huomaa, kuinka oma elämä ja omat ajatukset ovat vuosia pyörineet vain narsistissa ja hänen tarpeissaan. Jäljelle jäänyt iso tyhjyys, mutta se piti täyttää itse.
Vierailija kirjoitti:
Se on yksi suuri hälyytysmerkki kun alkaa tuntua siltä ettet voi olla suhteessa "oma itsesi"
Tosin, kerroin tämän joskus silloiselle kumppanilleni ja seuraavassa hetkessä hän kertoi minulle ettei ole koskaan voinut olla oma itsensä minun kanssani.
Minä hölmö aloin sitten itseäni syyttämään ja tuntui pahalta että olenkin itse aiheittanut tåmän kaiken...
Huoh... Olisinpa uskonut itseäni.
Narsisti ottaa toisten lauseetkin omakseen. Kaikki on lainattua.
Hän on myös saattanut olla oma huono itsensä ihan täysillä, joten sekään ei täsmää.
Pitää lukea ja pohtia ja antaa ahdistuksen virrata pois. Toipuminen voi olla tuskastuttavan hidasta, mutta kun joku tukos lähtee se lähtee. On myös hyvä jos välillä lukee jotain aivan muuta, tekee tilaa uusille aluille.
Vierailija kirjoitti:
Olen ottanut tuota aikalisää jo 7 vuotta enkä missään nimessä ole "haku päällä" uuteen suhteeseen. Mietin vain, tunnenko enää koskaan mitään vai olenko loppuelämäni mielestäni turha, tyhmä ja ihminen, joka ei ansaitse edes rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on yksi suuri hälyytysmerkki kun alkaa tuntua siltä ettet voi olla suhteessa "oma itsesi"
Tosin, kerroin tämän joskus silloiselle kumppanilleni ja seuraavassa hetkessä hän kertoi minulle ettei ole koskaan voinut olla oma itsensä minun kanssani.
Minä hölmö aloin sitten itseäni syyttämään ja tuntui pahalta että olenkin itse aiheittanut tåmän kaiken...
Huoh... Olisinpa uskonut itseäni.
Narsisti ottaa toisten lauseetkin omakseen. Kaikki on lainattua.
Hän on myös saattanut olla oma huono itsensä ihan täysillä, joten sekään ei täsmää.
Pitää lukea ja pohtia ja antaa ahdistuksen virrata pois. Toipuminen voi olla tuskastuttavan hidasta, mutta kun joku tukos lähtee se lähtee. On myös hyvä jos välillä lukee jotain aivan muuta, tekee tilaa uusille aluille.
Kiitos. Tuo on niin totta että tukokset kyllä lähtee, vaikka pala palalta. Hyviä ohjeita annoit muutenkin:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko kasvaminen narsistiäidin paineen alla johtaa siihen, että menneisyydestä, siis lapsuudesta ja nuoruudesta, ei pääse koskaan ns. yli? Äitini esti omalla kohdallani aidon, rakastavan suhteen kehittymisen sekä isääni että siskooni.
Niitä suhteita kai nyt sitten vieläkin ikävöin, vaikka ikä alkaa jo vitosella. Isäni on jo kuollut, ja suhde siskooni jäänyt etäiseksi.
Narsisti"äiti" haukkui isää mulle ja pikkusiskolle aina hänen ollessaan töissä poissa kotoa.Kaikki "paha" oli isän syytä ja puhelimessa sukulaisille myös haukkui.Oli vain isäni kanssa naimisissa rahan takia jota hän juonitteli itselleen pitämällä meitä nälässä(nautti toisten kiusaamisesta !) jättämällä kaupassa käynnit ja pitämällä rahat itsellään.Isää siis haukkui meille lapsille/sukulaisille,sitten vielä käänsi pikkusiskon puolelleen puolustaen aina häntä kun ensin oli lyönyt minua salaa selkään,juoksi aina äidin helmaan ja äiti esti minua kostamasta,tämä oli jokapäiväistä.Osti salaa karkkia siskolle joka sitten kiusasi minua karkeillaan...Aku Ankka ilmestyi keskiviikkona ja tuli tilattuna,päästiin samaan aikaan koulusta joten äiti sopi siskon opettajan kanssa että Jaana pääsee keskiviikkona 5-10min aikaisemmin kotiin.Sitten piti kokopäivän hallussaan Aku Ankka-lehteä ja äidin silmien alla vain tokaisee ettei ole vielä ehtinyt lukemaan sitä,koska tietenkin itse halusin lukea sitä.Aina kun tv:sta alkoi ohjelmat niin sitten vasta heitti mun syliin lehden...Kaikista sukulaisista myös vieroitti,emme käyneet missään häissä,hautajaisissa jne...Asunkin yksin ja ei mitään suhteita sukulaisiin,ei sisaruksiin."Äiti" ei ikinä tunnustanut minua ja hänelle läheiset ihmiset eivät tienneet että hänellä on poikakin !! Perinnöt huijasi ym.Äpärälapsi "muutti" mummolaan ennen teini-ikää ja sai MEIDÄN isältä varastetuilta rahoilla rauhassa ostaa meikkejä,vaatteita..Jos olisi asunut kotona tottakai MEIDÄN isä olisi ihmetellyt millä rahoilla...kun narsistiäiti oli eläkkeellä...Ja siitäkin meidän piti pihalla puhua kun "äiti" ei ollut töissä että hänellä on "verenpainetta ja sydämen ja keuhkojen laajentuma..." vaikka tosiasiassa oli ollut jo äpärän syntyessä Lapinlahdessa mielentila-tutkimuksessa,asui silloin Kangasalan Asemalla,ja äpäräsiskoni oli Kangasalan Asemalla toitottanut ylpeänä että hän ON SYNTYNYT HELSINGISSÄ,oli jo silloin parempi kuin muut,peri narsistisen psykopaattiluonteensa äidiltään...on jopa päässyt lehteen kun hänet kidnapattiin ufoon !! Nimittää itseään "Kosmiseksi Kulkijaksi" ja on muka numerologi ja väittää että se on tiedettä !! Tarot-kortti ennustaja mutta ei halunnut tv:ssa tulkita kortteja(koska ei osaa) mutta toi numerologiaansa esiin...Ja pääsi telkkariin,"Juhannusjunaan".
Uskon että sinua kohtaan on toimittu väärin mutta voit sinäkin miettiä miten puhut "äpärälasista" Inhottavaa kuultavaa
Ei narsistin uhrin tarvi aina kaikkia miellyttää, ja jo se on iso oivallus.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut narsisteja elämässä ja olen ollut se vastapari mitä narsisti tarvitsee. Lapsesta saakka siihen rooliin kasvanut niin koen että se ei ole ollut valinta. Olen kasvanut narsistiseksi lähteeksi. Kun olen terapian avulla tämän käsittänyt olen pystynyt tekemään sitä rajanvetoa ja irtautumaan näiden ihmisten otteesta mutta se on ollut todella vaikeaa ja koska edelleen eivät ole kokonaan pois elämästäni, pitää rajoja koko ajan vetää uudestaan ja uudestaan. Se on ollut valinta että nyt riittää, en halua enää olla se lähde. Tietenkin se rajanveto on aiheuttanut raivokohtauksia ja koska olen mahdollistanut vuosikymmeniä sitä käytöstä alistumalla lähteeksi ei tämä ole vieläkään lopullisesti taputeltu ja ohi. Takapakkeja tulee. Henkisesti olen jo kaukana mutta joku velvollisuus vielä pitää kiinni ja kohtaamiset vie hirveästi voimia vaikken enää mene siihen hulluuteen mukaan henkisesti. Kyse ei ole puolisosta onneksi vaan lähisukulaisesta ja ystävästä. Molempien piirteet ovat hätkähdyttävän samanlaiset ja kun olen tästä ihme lumouksesta "herännyt" näen nuo käytösmallit aivan kristallinkirkkaasti. Se on ongelma että näen myös muiden narsistien läpi ja he huomaavat sen, esim työelämässä. Ja heitähän riittää, joka sadas on narsistinen jollain tasolla. Olen ollut se vastapari näille ihmisille niin kauan että ihan kuin he tunnistaisivat minut yhtä kirkkaasti kuin minä heidät ja yleensä aina siitä vastavuoroisesta tunnistamisesta tulee ongelmia - ja sama rajanveto alkaa koska olen uhka näille hauraille egoille. Tunnistaako kukaan "herännyt " tätä kuviota?
Mietin seurusteluhistoriaani ja olen tajunnut vasta nyt, että hyvin äiti mut groomasi. Pidin kyllä pintani ja olin hyvin itsenäinen äitini kanssa, mutta hän madalsi aidan niin, että muiden on ollut helppo rikkoa rajani kerta toisensa jälkeen. Eka poikaystävä hakkasi (useamman vuoden yhdessä ja yhdessä asuenkin), toinen pumppasi kaiken, minkä saatoin antaa (mä olin tukipilari) ja kolmas sitten alisti pitkässä liitossa kaikin tavoin. Mä en ole edes nähtävästi osannut katsella ”normaaleja” tyyppejä. Tuntuu myös, että ovat mua ehkä jotenkin vieroksuneet. Kuitenkin olen se kiltti naapurintytön näköinen, laitettuna kaunis, hoikka, koulutettu, ihan kivaa seuraa. Mutta jokin mussa kertoo jotain sellaista, että pahat pojat innostuvat ja kiltit ei.
^ ilman huutamista