Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Juha tietää kirjoitti:
Täällä some tohtorit tekevät diagnooseja. Osa totuuksia varmasti, mutta suuri osa kuulostaa vain siltä että ei tule jonkun ihmisen kanssa toimeen. Lisäksi unohtuu se peili, jospa vika onkin sinussa? Narsismin piirteitä saattaa joskus esiintyä meillä jokaisella mutta se ei tee vielä narsistia.
Jos törmäilee joka paikassa hankaliin ihmisiin, on syytä miettiä että olenkohan kuitenkin itse se hankala.
Joo. Siinä on hyvinkin kaksi vaihtoehtoa. Joko olet itse myös hankala tai sitten tosiaan et, vaan vähän liian kiltti ja myöntyväinen ihminen, joten ne hankalat ihmiset hakeutuvat luoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko narsisteilla tapana katkoa välit oksentamalla kaikki paha olonsa viestillä toisen niskaan ja sen jälkeen äkkiä estää toinen sovelluksessa, ettei toinen saa edes mahdollisuutta vastata syytöksiin? Vai onko enemmän epävakaan persoonallishäiriön toimintamalli?
Voi olla kumpi vaan. Narsistilla se on manipulointia ja hallintaa, kun taas epävakaa on tunnepiikkiensä vietävissä ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Näyttävät vastaanottajalle hyvin samanlaiselta. Tässä muuten yksi hyvä esimerkki siitä, miten kaikki narsisimilta vaikuttava ei sitä ole kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei n kanssa selviä. Asia, johon pitäisi saada selvyys, on väärään aikaan ja väärällä tavalla nostettu esiin. Jos keskustelu jatkuu, absurdiuden leveli nousee. Lähdetään leventämään juttua, yritetään manipuloida, syyllistää ja alistaa vastapuoli, jotta n ei joutuisi antamaan selvää vastausta. Pidetään vastapuolta hulluna ja naurettavana, kun hän ylipäätään haluaa selvittää noin typerän asian. Pistetään kaiken varalta mustamaalauskampanjat käyntiin siitä, että miten hullu toinen ihminen on, kun haluaa asian x selvittää. Jos aikaa pääsee kulumaan tarpeeksi tai jos asiaan alkaa ilmaantua ulkopuolisia tai viranomaisia, n kääntää pöydän ympäri ja väittää, että on yrittänyt kaikin mahdollisin tavoin saada asiaa selvitettyä, mutta toinen osapuoli ei vaan millään suostu ratkaisuun.
Ja jos lopputulokseen lopulta päästään ja asiassa saadaan ratkaisu aikaan, asian tullessa seuraavan kerran vastaan n käyttäytyy ihan kuin ennenkin, ihan kuin asiaa ei olisi selvitetty ja jatkosta sovittu ja taas se toinen on vaikea ja hullu.
Tämä oli hyvä. Juuri näin se menee. Kaikki on merkillistä edestakaisin veivaamista ja mikään sovittu ei pidä paikkaansa.
Ex totesi, kun kesälomalle sopimamme aikataulu lakkasi koskemasta häntä heti ensimmäisenä päivänä: en kai mä niin tyhmä ole, että tuollaisia sopimuksia noudatan. Opin kyllä kerrasta, kun herra huiteli omia menojaan ja itse hoidin kolmea pikkulasta karuissa mökkiolosuhteissa. Ja en sen jälkeen ollut itsekään niin tyhmä, että olisin jotain hänen kanssaan aikatauluttanut.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko toinen vanhemmistani narsisti, joku persoonallisuuden häiriö kyllä kai on. Mutta onko narsistille tyypillistä olla välillä uhri, välillä todella sympaattinen ja sitten taas toisessa hetkessä aivan tunteeton ja pahantahtoinen? Kun silloin, kun hän on ystävälllinen ja kiva, on vaikea uskoa, että ne toisenlaiset jutut ovat edes totta. Ja sitä voi kestää pitkäänkin. Vaikka on ihan mustaa valkoisella aivan hiveistä teoista, ihmisten manipuloimisesta jne. Hän satuttaa ja loukkaa tahallaan ja jos asiasta keskustelee, hän " ei muista" mitään sellaista tapahtuneen. Jos ei olisi muiden ihmisten muistikuvia, epäilisin omaa järkeäni ihan tosissaan. Hyvinä aikoina on vaikea pitää välimatkaa, koska osaa olla todella herttainen.
Sellaisia ne ovat. Hyvinä hetkinä on vaikea muistaa kaikkea sitä kurjaa, mitä on tapahtunut.
Halusin yrittää korjata välejäni omaan vanhempaani. En olisi edes anteeksipyyntöä vaatinut. Olisi riittänyt, kun olisi myöntänyt tekemisensä. Ei hän siihen kyennyt. Sanoi jotenkin niin, että jos hän olisi tuollaista tehnyt, niin hänet olisi pitänyt toimittaa mielisairaalaan. Eli siis minä joko muistan väärin tai olen valehtelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan näiden ominaisuuksien luettelointi ja keruu listalle jostakin läheisestä peräisin vai yleistä pohdintaa. Siis: purkaako joku turhautumistaan kollegastaan, kumppanistaan tms. tämän narsismivillityksen varjolla. Näitä narsistiketjuja joku nimittäin tänne aina aloittaa. Narsisti on aika rankka syytös etenkin vain jollei tanssitakaan toisen osapuolen pillin mukaan. Ylipäätään tämmöisiä sanoja käytetään ihan väärin ja tehdään diagnooseja jotka kuuluisivat sen oikean lanttulääkärin hommiin.
Narsismisyytös on ihan ansaittu syytös tietynlaisia ihmisiä kohtaan. Se on sinun onnesi, jos et yhtään tällaista ihmistä tunne. Minä valitettavasti tunnen ja onneksi osaan nykyään paskan tunnistaa ja kiertää kaukaa. Ei narsistin tunnistamiseen lanttulääkäriä tarvita, ainoastaan edes jonkinasteista itsetuntemusta; ihan maalaisjärjellä pystyy päättelemään ketä narsisti on. Etenkin jos on historiaa narsistien kanssa, esimerkiksi on kasvanut sellaisen kanssa samassa perheessä, siitä kuviosta kun pääsee irtautumaan on tämän ilmiön tunnistaminen sen jälkeen aika helppoa.
Vähän tuntuu että toiset meistä eivät kohtaa narsistia koskaan elämässään, ei ole hankaluuksia ihmisten kanssa ja sitten taas on näitä, jotka näkevät narsisteja joka puolella. Mistä se kertoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi sanoi, että kun hän täyttää 65- vuotta niin jomman kumman minun tai miehen pitää jäädä töistä pois anoppia hoitamaan, kuulemma pakko.
Anoppi kyllä itse teki töitä eläkeikään asti.
Anopille voi sanoa, että palkatkoon hoitajan, jos sellaista tarvitsee.
Sepä tässä on niin "hauskaa", että jokainen meistä keksii kymmenen nasevaa vastausta, mitä narsistille voi sanoa, mutta kun eipä niitä vaan voi oikeasti sanoa. Ilmassa on joku sellainen sähkö tai muuri tai uhka tai muu selittämätön kiero juttu, että kommunikaatio ei ole normaalia etkä pysty pitämään puoliasi normaalisti. Ja tätä ei tajua kuin se, joka on ollut narsistin kanssa läheisissä tekemisissä.
No ei tuota kyllä pysty tosiaan ymmärtämään, että antaisin jonkun akanrääpäleen pompottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Vai että oikein yliluonnollisia? Pikemminkin psyykkisiä, jos ne ovat riippuneet toisen henkilön tekemisistä.
Tämä on tyypillinen narsistisen ihmisen halveksiva ja ylimielinen kommentti.
Asiahan ei sinulle edes kuulu, ja sinunlaisten kaikkitietävien vuoksi en asiaa täällä edes tarkemmin avaa. Sen verran voin sanoa, ettei kukaan toinen henkilö liittynyt asioihin millään tavalla eikä narsistilla ollut harmainta hajua mistään tapahtumista. Viimeiseksi olisin narskulle kertonut mitään.
Jos selität jotain yliluonnollista soopaa julkisella palstalla, muilla on vapaus kommentoida sitä.
Jos meistä kahdesta joku on kaikkitietävä, se olet sinä joka väität tietäväsi asioita joita ei tieteellisesti edes tunnisteta.
Minun kokemukset on minun 100% totuus, sinun uskomukset on sinun, usko mihin haluat. Älä kuitenkaan yritä väittää että valehtelisin. En ala nars***in kanssa jankkaamaan.
Moni ihminen on kertonut omista yliluonnollisista kokemuksistaan minulle, ei tulisi mieleenkään alkaa väittämään että puhuvat soopaa. Miksi tekisin niin?
Kyllähän henkiä manataan joka maassa kirkon toimesta, ei mitään epätavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Voi sinua raukkaa ja lapsesikin säälittävät. Kaikkein pelottavin vankila on se, jossa ei tiedä olevansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi sanoi, että kun hän täyttää 65- vuotta niin jomman kumman minun tai miehen pitää jäädä töistä pois anoppia hoitamaan, kuulemma pakko.
Anoppi kyllä itse teki töitä eläkeikään asti.
Anopille voi sanoa, että palkatkoon hoitajan, jos sellaista tarvitsee.
Sepä tässä on niin "hauskaa", että jokainen meistä keksii kymmenen nasevaa vastausta, mitä narsistille voi sanoa, mutta kun eipä niitä vaan voi oikeasti sanoa. Ilmassa on joku sellainen sähkö tai muuri tai uhka tai muu selittämätön kiero juttu, että kommunikaatio ei ole normaalia etkä pysty pitämään puoliasi normaalisti. Ja tätä ei tajua kuin se, joka on ollut narsistin kanssa läheisissä tekemisissä.
Tämä! Se on uskomatonta miten narsisti "keskustelee". Yhtä jankkausta , huutoa ja lopulta olet syyllinen johonkin jota et edes tiedä. Narsisti ei uskalla päästää ketään lähelleen koska pelkää että huomataan miten heikko hän on. Pelkää että ihmiset alkavat käyttää hyväkseen ja se hyväksikäyttö kuuluu vain hänelle. Narsisti ajattelee että muut toimivat kuten hän. Ajatusmaailma on mustavalkoinen , on olemassa vain hyviä tai pahoja ihmisiä. Keskitietä ei ole.
Minä aina mietin, että miksi ex piti minua niin pahana ja ilkeänä, miksi ajatteli minusta aina pahinta. Toki niin, että ajattelin todellakin antavani huonon kuvan itsestäni ja että kenenkään muun päässä ei varmaan sitten koskaan käy ikävät ajatukset.
Vasta eron jälkeen olen alkanut ymmärtää projisointia. Aika tyylipuhdas esimerkki oli ex siinä mielessä.
Kuitenkin hämmentävää oli, että jos vaikka totesin, että taisi ”Kaisalla” olla vauhdikas loma, kun näytti niin nuutuneelta, niin ex heti alkoi puolustella ”Kaisaa”. Tai jos kummastelin vaikka jonkun toimia, niin aina ex oli näiden toisten puolella (Esimerkkinä tästä tuttavaperhe, joka huijasi yhteiskunnan tukia. En hyväksy, mutta en ole viranomaisillekaan kantelemassa.). Minä olin aina sitten se nolo, kun nyt noin luokattomia asioita suustani päästelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi sanoi, että kun hän täyttää 65- vuotta niin jomman kumman minun tai miehen pitää jäädä töistä pois anoppia hoitamaan, kuulemma pakko.
Anoppi kyllä itse teki töitä eläkeikään asti.
Anopille voi sanoa, että palkatkoon hoitajan, jos sellaista tarvitsee.
Sepä tässä on niin "hauskaa", että jokainen meistä keksii kymmenen nasevaa vastausta, mitä narsistille voi sanoa, mutta kun eipä niitä vaan voi oikeasti sanoa. Ilmassa on joku sellainen sähkö tai muuri tai uhka tai muu selittämätön kiero juttu, että kommunikaatio ei ole normaalia etkä pysty pitämään puoliasi normaalisti. Ja tätä ei tajua kuin se, joka on ollut narsistin kanssa läheisissä tekemisissä.
Tämä! Se on uskomatonta miten narsisti "keskustelee". Yhtä jankkausta , huutoa ja lopulta olet syyllinen johonkin jota et edes tiedä. Narsisti ei uskalla päästää ketään lähelleen koska pelkää että huomataan miten heikko hän on. Pelkää että ihmiset alkavat käyttää hyväkseen ja se hyväksikäyttö kuuluu vain hänelle. Narsisti ajattelee että muut toimivat kuten hän. Ajatusmaailma on mustavalkoinen , on olemassa vain hyviä tai pahoja ihmisiä. Keskitietä ei ole.
Jos toinen jankkaa ja huutaa, niin sekö saa sinut alsitumaan ja uskomaan että vika on sinussa? Minussa se ainakin saa aikaan ihan vastakkaisen reaktion. Sivuutan tuollaisen räyhäämisen ihan tyystin. En ota sellaista vastaan ollenkaan. Rähjätköön vaikka yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Ai kamala mikä kirjoitus ja kuvaus jonkun elämästä…sinun elämäsi ja lasten elämän ainut tarkoitus on pyöriä miehen egon ympärillä, pitääksesi HÄNET tyytyväisenä?
Meillä molemmat tekevät tärkeää työtä, koti hoidetaan yhdessä ja lapsia ei raivata pois miehen tieltä, vaan vietämme yhdessä aikaa perheenä. Lapset ovat tärkeä ja rakas osa elämää molemmille ja mieskin haluaa viettää lasten kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Lapset saavat tuntea ja olla, saavat olla jopa tiellä. Meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus hyviin ja huonoihin päiviin ja hetkiin, rakkaus ei ole sidottu ulkonäköön, vaan toiseen kokonaisena ihmisenä. Molemmat haluavat antaa ja saada. Molemmilla on oikeus omiin juttuihin ja omaan elämään ja molemmat haluavat kantaa kortensa kekoon yhteisestä elämästä. Tunnemme varmaankin samoin, minulle sinun elämäsi olisi pahin painajainen. Se että joutuisin pienentämään itseni, unohtamaan itseni ja elämään vain miestä varten pakottaen myös lapset pienentämään itsensä, koska vain yhdellä on oikeus olla perheessä se kaiken keskipiste…
En koe että joudun pienentämään itseäni mitenkään turhan asian vuoksi. Sanoisin että talletan tulevaisuuttani varten ja tulen vielä saamaan korkojen kera takaisin. Lapsetkin hyötyvät mm.kalliin koulutuksen jne. sekä oppivat käyttäytymiskulttuuria joka on miehelle ja minulle tärkeää. Mieheni ei missään nimessä halua että meidän jälkikasvu saa huidella mielin määrin mielitekojensa mukaan ilman rajoja ja päätyvät lopulta elämässä joko narkomaaneiksi tai hampurilaisten myyjiksi pikaruokalaan. Luotan huippuälykkään mieheni näkemykseen 100% ja tuen kaikessa. Vanhemmuus ja avioliitto on paljon muutakin kuin tuollaista kuvaamaasi helppoa elämää, se on myös kurinalaista työtä, emmehän yksinkertaisesti voi tuntea ensirakkauden huumaa päivät pääksytysten, tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja jonkun täytyy pidellä ohjaksista.
Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan perheemme pään metodeja?
Ei parisuhteen kuulu olla kärsimystä eikä elämän kuulu olla kurjaa, jotta se olisi hyvää. On itseasiassa vaikeampaa olla aidosti tasa-arvoisessa parisuhteessa ja kyetä kasvattamaan lapset ympäristössä, mikä ei traumatisoi ja aiheuta mielenterveysongelmia, mitä lasten alistaminen, sulkeminen pois tieltä, lasten tunteiden kieltäminen ja mitätöinti ja oikeuksien polkeminen tieteellisten tutkimusten mukaan tekee. On äärimmäisen helppoa kasvattaa nöytyyttämällä ja alistamalla, on paljon vaikeampaa kasvattaa rakkaudella. Tutkimukset taasen puoltavat sitä, että rakkaudella kasvatetut lapset, joita ei ole mitätöity, alistettu ja nöyryytetty pärjäävät paremmin elämässään, mitä toisenlaisen kasvatuksen saaneet. On vaikeaa tunnistaa omat rajat, pitää niistä kiinni ja sallia muille sama tunnistaen muiden rajat omien rajojen lisäksi. On paljon helpompi nöyryyttää, hallita, käyttää valtaa ja alistaa. Se ei edes vaadi älykkyyttä, kaikista tyhmimmätkin osaavat sen.
Äläpä tunkeudu minun rajoilleni! Nuorempi vaietkoon vanhemman edessä; Sinulla ei ole mitään hajua miten minua on lapsuudessa nöryytetty ja pahoinpidelty juurikin kuvailemillasi tavoilla ja siitä huolimatta olen elämässä pärjäillyt monellakin eri tapaa;
-lapset tuovat pelkkiä kiitettäviä numeroita kokeistaan ja loistavat mitä haastavimmissa harrastuksissaan
-mieheni on erittäin tärkeässä yhteiskunnallisessa virassa
- asumme hulppeassa talossa, arvostessa kaupungin osassa
-en ole tarvinnut ketään lapsuuden perheestäni koskaan mihinkään, en edes muuttomiehiksi tai lapsenvahdeiksi
-kotini on puhtaampi kuin leikkaussali ja moni kadehtii sitä
-olen tälläkin hetkellä matkustamassa kohti Rukaa jossa minulle on varattuna ennen näkemättömiä elämyksiä ja kokemuksia joista moni voi vain haaveilla. Toki matkustellut paljon muutenkin mutta näin korona aikana ei ole viisasta lähteä ulkomaille, josta tulikin mieleeni että monilla lomillani olen auttanut suomalaisia tulkkaamalla heille ja toimin aina näin jos näen apua tarvitsevia vähempi osaisia. En kosta kokemaani pahaa vaan aina olen se joka on ensimmäisten joukossa auttamassa, milloin missäkin tilanteissa, yhden hengenkin pelastanut aikanaan potilaita hoitaessani. Enkä siitä huudellut fb ryhmissä, tein vain työtäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin eilen myöhäiseen yöhön näitä kommentteja kun oli aikaa kun mieheni on tärkeällä työmatkalla.
Ihmettelen varsinkin nykynaisten ajatuksia aviopuolisoistaan. Kaikkiko on tosiaan aina miehen syytä. Mustamaalaatte ikävällä tavalla.
Minun mieheni tekee hyvin tärkeää yhteiskunnallista työtä ja kieltämättä hänestä löytyy monia näitä kuvailemianne piirteitä, mutta, avioliitossa olemme lupautuneet olemaan yhdessä niin myötä kuin vastamäissä. Jos mies kantaa orkensa kekoon kovalla, vaativalla työllä, miksemme me naiset vastavuoroisesti voisi helpottaa miestemme taakkaa olemalla nöyriä, tottelevaisia ja ahkeria vaimoja?
Me olemme ihan laatineet säännöt mieheni kanssa. Mieheni hoitaa perheemme taloudellisen puolen, silloin kun on siihen mahdollisuus. Minä puolestani hoidan moitteettomasti kodin; siisteyden, vaatehuollon ja ruuanlaiton. Pidän itsestäni huolta; mieheni kotona ollessa laittaudun kauniiksi(ei tarvitse miehen paljon muita naisia vilkuilla), pukeudun mieheni silmää miellyttäviin asukokonaisuuksiia, meikkiä ja kampausta unohtamatta.
Joka päivälle(paitsi sunnuntai on lepo)yritän keksiä aina edes jotakin pientä kivaa pitääkseni mieheni hyvällä mielellä ja osoittaakseni että hän on rakastettu. Esimerkiksi jalkakylpy ja hieronta. Se vie aikaani päivästä vain 2 tuntia.
Minulle jää vielä 22tuntia aikaa muille asioille. Ja ennenkuin nenäkkäimmät alkaa visertää, kyllä, ehdin hyvin nukkuakin ja ladata omia akkujani. Nukkumaan käyn tunti mieheni nukahtamisen jälkeen. Sen tunnin aikana ehdin helposti esivalmistella seuraavan aamun aamiaiset ja valita vaatteet rekille sekä itselleni että miehelle.
Ihan omasta päätöksestäni, joka pitää, haluan herätä aina ennen miestäni n.tuntia ennen, jolloin laitan ensin itseni valmiiksi päivää varten. Kun mieheni herätyskello soi, kaikki on jo valmista.
Aamu on pyhitetty miestäni varten. Silloin lapset eivät tule turhia häsläämään vaan ovat huoneissaan siihen asti kun mies on saateltu autolle. Tämän jälkeen lapset syövät aamiaisen ja metelöinti ei haittaa. Mies jaksaa näin tehdä sekä töitä, että olla kotona perheensä kanssa.
Priorisointia tämä kaikki vain on. Sitä niität mitä kylvät. Pitäkää rakkaistanne huolta ja aina ei tarvitse itse olla se äänekkäin ja vaativin osapuoli. Miehet hoitaa kyllä sen oman osuuden jos heillä on hiljaisella vahvuudella ja rakkaudella varustettu nainen takanaan.
Jonain päivänä, kun lapset ovat jo pesästä lentäneet, uskon sydämessäni että kaikki tämä hyvä tulee minulle takaisin ja saamme viettää ihania eläkepäiviä yhdessä, kahdestaan, rakkaan, upean aviomieheni kanssa <3
Ai kamala mikä kirjoitus ja kuvaus jonkun elämästä…sinun elämäsi ja lasten elämän ainut tarkoitus on pyöriä miehen egon ympärillä, pitääksesi HÄNET tyytyväisenä?
Meillä molemmat tekevät tärkeää työtä, koti hoidetaan yhdessä ja lapsia ei raivata pois miehen tieltä, vaan vietämme yhdessä aikaa perheenä. Lapset ovat tärkeä ja rakas osa elämää molemmille ja mieskin haluaa viettää lasten kanssa aikaa mahdollisimman paljon. Lapset saavat tuntea ja olla, saavat olla jopa tiellä. Meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus hyviin ja huonoihin päiviin ja hetkiin, rakkaus ei ole sidottu ulkonäköön, vaan toiseen kokonaisena ihmisenä. Molemmat haluavat antaa ja saada. Molemmilla on oikeus omiin juttuihin ja omaan elämään ja molemmat haluavat kantaa kortensa kekoon yhteisestä elämästä. Tunnemme varmaankin samoin, minulle sinun elämäsi olisi pahin painajainen. Se että joutuisin pienentämään itseni, unohtamaan itseni ja elämään vain miestä varten pakottaen myös lapset pienentämään itsensä, koska vain yhdellä on oikeus olla perheessä se kaiken keskipiste…
En koe että joudun pienentämään itseäni mitenkään turhan asian vuoksi. Sanoisin että talletan tulevaisuuttani varten ja tulen vielä saamaan korkojen kera takaisin. Lapsetkin hyötyvät mm.kalliin koulutuksen jne. sekä oppivat käyttäytymiskulttuuria joka on miehelle ja minulle tärkeää. Mieheni ei missään nimessä halua että meidän jälkikasvu saa huidella mielin määrin mielitekojensa mukaan ilman rajoja ja päätyvät lopulta elämässä joko narkomaaneiksi tai hampurilaisten myyjiksi pikaruokalaan. Luotan huippuälykkään mieheni näkemykseen 100% ja tuen kaikessa. Vanhemmuus ja avioliitto on paljon muutakin kuin tuollaista kuvaamaasi helppoa elämää, se on myös kurinalaista työtä, emmehän yksinkertaisesti voi tuntea ensirakkauden huumaa päivät pääksytysten, tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja jonkun täytyy pidellä ohjaksista.
Mikäpä minä olen kyseenalaistamaan perheemme pään metodeja?
Provohan sinä olet, mutta aika hyvin kyllä esittelet miten täydellisen alistettu ihminen puhuu narsistisen kumppaninsa äänellä eikä enää omana itsenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Vai että oikein yliluonnollisia? Pikemminkin psyykkisiä, jos ne ovat riippuneet toisen henkilön tekemisistä.
Tämä on tyypillinen narsistisen ihmisen halveksiva ja ylimielinen kommentti.
Asiahan ei sinulle edes kuulu, ja sinunlaisten kaikkitietävien vuoksi en asiaa täällä edes tarkemmin avaa. Sen verran voin sanoa, ettei kukaan toinen henkilö liittynyt asioihin millään tavalla eikä narsistilla ollut harmainta hajua mistään tapahtumista. Viimeiseksi olisin narskulle kertonut mitään.
Jos selität jotain yliluonnollista soopaa julkisella palstalla, muilla on vapaus kommentoida sitä.
Jos meistä kahdesta joku on kaikkitietävä, se olet sinä joka väität tietäväsi asioita joita ei tieteellisesti edes tunnisteta.
Senkus kommentoit ihan vapaasti, ei sitä tarvitse erikseen itkeä. Samalla tavalla kellä tahansa on oikeus kertoa yliluonnollisia asioita aiheeseen liittyen. Asiallisesti kerrottununa kiinnostaa ainakin minua. Lopeta nyt se yliluonnollisista itkeminen, vaikka onhan se toki sinulta pois kun en itse ymmärrä, siitäkö nyt kiikastaa?
En minä tässä ole mitään itkenyt, vaan minulle tultiin itkemään ettei asia kuulusi minulle. Kyllä se sen verran kuuluu, että saan kommentoida.
Mitäs sinä siihen tulit itkemään, kun ei ole edes mitään lisättävää varsinaisen keskusteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi sanoi, että kun hän täyttää 65- vuotta niin jomman kumman minun tai miehen pitää jäädä töistä pois anoppia hoitamaan, kuulemma pakko.
Anoppi kyllä itse teki töitä eläkeikään asti.
Anopille voi sanoa, että palkatkoon hoitajan, jos sellaista tarvitsee.
Sepä tässä on niin "hauskaa", että jokainen meistä keksii kymmenen nasevaa vastausta, mitä narsistille voi sanoa, mutta kun eipä niitä vaan voi oikeasti sanoa. Ilmassa on joku sellainen sähkö tai muuri tai uhka tai muu selittämätön kiero juttu, että kommunikaatio ei ole normaalia etkä pysty pitämään puoliasi normaalisti. Ja tätä ei tajua kuin se, joka on ollut narsistin kanssa läheisissä tekemisissä.
Tämä! Se on uskomatonta miten narsisti "keskustelee". Yhtä jankkausta , huutoa ja lopulta olet syyllinen johonkin jota et edes tiedä. Narsisti ei uskalla päästää ketään lähelleen koska pelkää että huomataan miten heikko hän on. Pelkää että ihmiset alkavat käyttää hyväkseen ja se hyväksikäyttö kuuluu vain hänelle. Narsisti ajattelee että muut toimivat kuten hän. Ajatusmaailma on mustavalkoinen , on olemassa vain hyviä tai pahoja ihmisiä. Keskitietä ei ole.
Jos toinen jankkaa ja huutaa, niin sekö saa sinut alsitumaan ja uskomaan että vika on sinussa? Minussa se ainakin saa aikaan ihan vastakkaisen reaktion. Sivuutan tuollaisen räyhäämisen ihan tyystin. En ota sellaista vastaan ollenkaan. Rähjätköön vaikka yksinään.
Niinhän sitä ajattelee,toimivansa. Tilanne on hankala, kun puhut rakastamasi ihmisen kanssa kotitöiden jakamisesta. Teet 80% kaikista töistä, työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä kotona. Se rakas istuu ja pelaa tai katsoo tv:tä kaikessa rauhassa, kun itse huhkit menemään, että koti ei olisi ihan sikolätti. Rauhallisesti palaveeraatte ja tuot epäkohdat esille. Viimeistään siinä vaiheessa alkaa aika monella käpy käristyä, kun se rakas sanoo vakavalla naamalla, että ethän sä koskaan tee täällä mitään. Hän viime viikollakin vaihtoi vessapaperin ja tällä viikolla koneessa oli märät pyykit. Katsotaanpas nuo kaapit, näyttääkö muka siltä, että tekisit jotain. Ja nuo joulukoristeetkin on lojuneet tuossa jo vaikka kuinka kauan, vaikka joulu oli jo viikko sitten. Ruokakaupasta ostat vain omia mieleisiä ruokiasi ja autoa et saa vietyä huoltoon. Milloin olet viimeksi vaihtanut talvirenkaat? Hän joutuu sen aina tekemään… jne.
Turhaa siinä yrität sanoa, että sinähän sitä autoa käytät, valitsin kaupasta nimenomaan sen juuston, josta tykkäät ja joulukoristeet lähtevät loppiaisena. Pyykit olivat koneessa, kun laitoit ne pyörimään aamulla töihin lähtiessä ja vessapaperin voi muutkin vaihtaa…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juha tietää kirjoitti:
Täällä some tohtorit tekevät diagnooseja. Osa totuuksia varmasti, mutta suuri osa kuulostaa vain siltä että ei tule jonkun ihmisen kanssa toimeen. Lisäksi unohtuu se peili, jospa vika onkin sinussa? Narsismin piirteitä saattaa joskus esiintyä meillä jokaisella mutta se ei tee vielä narsistia.
Jos törmäilee joka paikassa hankaliin ihmisiin, on syytä miettiä että olenkohan kuitenkin itse se hankala.
Joo. Siinä on hyvinkin kaksi vaihtoehtoa. Joko olet itse myös hankala tai sitten tosiaan et, vaan vähän liian kiltti ja myöntyväinen ihminen, joten ne hankalat ihmiset hakeutuvat luoksesi.
Totta tuokin. Onhan kaikki tietysti hankalaa, jos ei pysty pitämään puoliaan missään asiassa, vaan miellyttää toisia ja luopuu omista tavoitteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan näiden ominaisuuksien luettelointi ja keruu listalle jostakin läheisestä peräisin vai yleistä pohdintaa. Siis: purkaako joku turhautumistaan kollegastaan, kumppanistaan tms. tämän narsismivillityksen varjolla. Näitä narsistiketjuja joku nimittäin tänne aina aloittaa. Narsisti on aika rankka syytös etenkin vain jollei tanssitakaan toisen osapuolen pillin mukaan. Ylipäätään tämmöisiä sanoja käytetään ihan väärin ja tehdään diagnooseja jotka kuuluisivat sen oikean lanttulääkärin hommiin.
Narsismisyytös on ihan ansaittu syytös tietynlaisia ihmisiä kohtaan. Se on sinun onnesi, jos et yhtään tällaista ihmistä tunne. Minä valitettavasti tunnen ja onneksi osaan nykyään paskan tunnistaa ja kiertää kaukaa. Ei narsistin tunnistamiseen lanttulääkäriä tarvita, ainoastaan edes jonkinasteista itsetuntemusta; ihan maalaisjärjellä pystyy päättelemään ketä narsisti on. Etenkin jos on historiaa narsistien kanssa, esimerkiksi on kasvanut sellaisen kanssa samassa perheessä, siitä kuviosta kun pääsee irtautumaan on tämän ilmiön tunnistaminen sen jälkeen aika helppoa.
Vähän tuntuu että toiset meistä eivät kohtaa narsistia koskaan elämässään, ei ole hankaluuksia ihmisten kanssa ja sitten taas on näitä, jotka näkevät narsisteja joka puolella. Mistä se kertoo?
Se kertoo ihan siitä että narsisteilla on erityinen kyky ottaa hampaisiinsa sellaisia ihmisiä jotka eivät kykene terveesti asettamaan rajoja.
Toki on ihmisiä jotka kuvittelevat jokaisen ilkeän ihmisen olevan narsisti mutta täällä en lähtisi ensisijaisesti sitä kyseenalaistamaan kuka nyt on oikeassa diagnoosissaan. Yhteisellä asialla kuitenkin täällä ollaan ja anonyymisti. Monien kertomuksista kyllä näkee että ovat kohdanneet narsun, ellei useampiakin. Kai se on tietty tuttuuden tuntu joka myös ajaa ihmisen aina sen tutun oloisen tyypin seuraan. Onneksi uhri voi oppia pois itselleen vahingollisista tavoista ja koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa rajaamaan sitä omaa aluettaan.
Minusta tuntuu, että narsistit ovat oikeasti alidiagnosoituja, sekä ammatillisesti että arkielämässä.
Moni kiltti ihminen ei tajua, mikä häneen iski.
Moni vahvempi ihminen ei joudu koskaan näkemään, mihin narsisti pystyy, koska se kohtelu pahenee asteittain ja terve, vahva ihminen poistuu kuviosta ennen huipennusta ja asioiden vahvistumista.
Otetaan esimerkiksi eksäni. Kaksi tuttuani on nähnyt hänestä jo aiemmin, että hän on itsekäs tai jonkin narsistinen. Mutta vasta se kohtelu, mitä minä sain osakseni suhteessa vahvistaa näiden kahden arvelut ja myöhemmin heränneet omat ajatukseni siitä, että kyseessä on tosiaan narsisti. Miksi hän olisi käyttäytynyt näille kahdelle ihmiselle koskaan niin kuin minulle, koska eivät olleet keskenään niin läheisessä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi sanoi, että kun hän täyttää 65- vuotta niin jomman kumman minun tai miehen pitää jäädä töistä pois anoppia hoitamaan, kuulemma pakko.
Anoppi kyllä itse teki töitä eläkeikään asti.
Anopille voi sanoa, että palkatkoon hoitajan, jos sellaista tarvitsee.
Sepä tässä on niin "hauskaa", että jokainen meistä keksii kymmenen nasevaa vastausta, mitä narsistille voi sanoa, mutta kun eipä niitä vaan voi oikeasti sanoa. Ilmassa on joku sellainen sähkö tai muuri tai uhka tai muu selittämätön kiero juttu, että kommunikaatio ei ole normaalia etkä pysty pitämään puoliasi normaalisti. Ja tätä ei tajua kuin se, joka on ollut narsistin kanssa läheisissä tekemisissä.
Tämä! Se on uskomatonta miten narsisti "keskustelee". Yhtä jankkausta , huutoa ja lopulta olet syyllinen johonkin jota et edes tiedä. Narsisti ei uskalla päästää ketään lähelleen koska pelkää että huomataan miten heikko hän on. Pelkää että ihmiset alkavat käyttää hyväkseen ja se hyväksikäyttö kuuluu vain hänelle. Narsisti ajattelee että muut toimivat kuten hän. Ajatusmaailma on mustavalkoinen , on olemassa vain hyviä tai pahoja ihmisiä. Keskitietä ei ole.
Jos toinen jankkaa ja huutaa, niin sekö saa sinut alsitumaan ja uskomaan että vika on sinussa? Minussa se ainakin saa aikaan ihan vastakkaisen reaktion. Sivuutan tuollaisen räyhäämisen ihan tyystin. En ota sellaista vastaan ollenkaan. Rähjätköön vaikka yksinään.
Niinhän sitä ajattelee,toimivansa. Tilanne on hankala, kun puhut rakastamasi ihmisen kanssa kotitöiden jakamisesta. Teet 80% kaikista töistä, työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä kotona. Se rakas istuu ja pelaa tai katsoo tv:tä kaikessa rauhassa, kun itse huhkit menemään, että koti ei olisi ihan sikolätti. Rauhallisesti palaveeraatte ja tuot epäkohdat esille. Viimeistään siinä vaiheessa alkaa aika monella käpy käristyä, kun se rakas sanoo vakavalla naamalla, että ethän sä koskaan tee täällä mitään. Hän viime viikollakin vaihtoi vessapaperin ja tällä viikolla koneessa oli märät pyykit. Katsotaanpas nuo kaapit, näyttääkö muka siltä, että tekisit jotain. Ja nuo joulukoristeetkin on lojuneet tuossa jo vaikka kuinka kauan, vaikka joulu oli jo viikko sitten. Ruokakaupasta ostat vain omia mieleisiä ruokiasi ja autoa et saa vietyä huoltoon. Milloin olet viimeksi vaihtanut talvirenkaat? Hän joutuu sen aina tekemään… jne.
Turhaa siinä yrität sanoa, että sinähän sitä autoa käytät, valitsin kaupasta nimenomaan sen juuston, josta tykkäät ja joulukoristeet lähtevät loppiaisena. Pyykit olivat koneessa, kun laitoit ne pyörimään aamulla töihin lähtiessä ja vessapaperin voi muutkin vaihtaa…
Juuri tuo epäreiluus ja vyön alle iskeminen ovat niitä pahimpia. Siinä alkaa kyllä maltillisempikin hiiltyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Vai että oikein yliluonnollisia? Pikemminkin psyykkisiä, jos ne ovat riippuneet toisen henkilön tekemisistä.
Tämä on tyypillinen narsistisen ihmisen halveksiva ja ylimielinen kommentti.
Asiahan ei sinulle edes kuulu, ja sinunlaisten kaikkitietävien vuoksi en asiaa täällä edes tarkemmin avaa. Sen verran voin sanoa, ettei kukaan toinen henkilö liittynyt asioihin millään tavalla eikä narsistilla ollut harmainta hajua mistään tapahtumista. Viimeiseksi olisin narskulle kertonut mitään.
Jos selität jotain yliluonnollista soopaa julkisella palstalla, muilla on vapaus kommentoida sitä.
Jos meistä kahdesta joku on kaikkitietävä, se olet sinä joka väität tietäväsi asioita joita ei tieteellisesti edes tunnisteta.
Minun kokemukset on minun 100% totuus, sinun uskomukset on sinun, usko mihin haluat. Älä kuitenkaan yritä väittää että valehtelisin. En ala nars***in kanssa jankkaamaan.
Moni ihminen on kertonut omista yliluonnollisista kokemuksistaan minulle, ei tulisi mieleenkään alkaa väittämään että puhuvat soopaa. Miksi tekisin niin?
Kyllähän henkiä manataan joka maassa kirkon toimesta, ei mitään epätavallista.
Vastaukseni joutui jostain syystä sensuurin kouriin, joten en jaksa enää kirjoittaa pitkästi uudestaan. Totean vain, että soopa on soopaa silloinkin kun ihminen itse ihan aidosti uskoo siihen. Olet helppo pala narsisteille, koska lähdet siitä että jokaisen päänsisäiseen maailmaan pitää aina uskoa lähtökohtaisesti.
Ei parisuhteen kuulu olla kärsimystä eikä elämän kuulu olla kurjaa, jotta se olisi hyvää. On itseasiassa vaikeampaa olla aidosti tasa-arvoisessa parisuhteessa ja kyetä kasvattamaan lapset ympäristössä, mikä ei traumatisoi ja aiheuta mielenterveysongelmia, mitä lasten alistaminen, sulkeminen pois tieltä, lasten tunteiden kieltäminen ja mitätöinti ja oikeuksien polkeminen tieteellisten tutkimusten mukaan tekee. On äärimmäisen helppoa kasvattaa nöytyyttämällä ja alistamalla, on paljon vaikeampaa kasvattaa rakkaudella. Tutkimukset taasen puoltavat sitä, että rakkaudella kasvatetut lapset, joita ei ole mitätöity, alistettu ja nöyryytetty pärjäävät paremmin elämässään, mitä toisenlaisen kasvatuksen saaneet. On vaikeaa tunnistaa omat rajat, pitää niistä kiinni ja sallia muille sama tunnistaen muiden rajat omien rajojen lisäksi. On paljon helpompi nöyryyttää, hallita, käyttää valtaa ja alistaa. Se ei edes vaadi älykkyyttä, kaikista tyhmimmätkin osaavat sen.