En aio puhua miehelle enää mitään oma-aloitteisesti

Joku muu upitteli. Ap

Teillähän on oikein mukavan ja rakastavan kuuloinen suhde. Siinä kannattaa jatkaa samaan malliin mahdollisimman pitkään. Seuraavassa elämässä sitten toiset valinnat...eiku...

Parisuhteen pitäisi olla voimavara, ei syödä voimavaroja. Kumppanin ei kuulu olla vihollinen, se jota vastaan kamppaillaan. Olen pahoillani puolestasi ap.

Ihan perseestähän tämä on. Mutta olen kyllä tosi kova valitettamaan, joten siitä pois oppiminen on itsellenikin hyödyksi. Ap

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 20:31"]Parisuhteen pitäisi olla voimavara, ei syödä voimavaroja. Kumppanin ei kuulu olla vihollinen, se jota vastaan kamppaillaan. Olen pahoillani puolestasi ap.
[/quote] sinä sen sanoit. Mulla ei ole sellaisesta suhteesta mitään kokemusta. Ap

Minäkään en aio puhua miehelleni!

Vastailen vain niukasti, aivan kuten mieheni. Lähinnä yritän vain matkia häntä ja ehkä olla vielä enemmän hiljaisempi.

Mitä väärää siis teen?

Ja mitä se kenellekään kuuluu. Tässä on enemmän järkeä kuin missään vähän aikaan ja tuntuu oikealta.

On tämä minunkin ajatteluani parantanut. Tunnen enemmän empatiaa miestäni kohtaan.

Haluan nähdä kuinka pitkälle tämä voi mennä ennen kuin mies tekee jotain tai ylipäätään reagoi.

Sitä saa mitä tilaa sanotaan.

Jos minä oon lapsellinen niin sitten on kyllä mieskin ollessaan samanlainen.

Miten muutenkaan mies pääsisi tilanteeseen jossa joku puhuu vähemmän kuin hän ja ehkä voi siitä ymmärtää miten raivostuttavaa ja raskasta sellainen toiselle on. Ja miten ikävältä se tuntuu.

Nih! Repikää siitä. Eläkää te sitä järkevää elämäänne.

Onko puhelakko pitäny? Vai onko kolmen vuoden aikana vahingos lipsahtanu jotain?

Mies ei tule huomaamaan yhtään mitään. Ja jos huomaa, kehuu että olet muuttunut paremmaksi eikä todellakaan ala kysellä, mikä vaivaa.