Maajussille morsian Maailmalla, kausi 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ann ei osannut oikein olla empaattinen kun se mies kertoi vaimonsa kuolemasta. Olisi voinut vaikka koskettaa tsemppaavasti olalle. Naama vaan meni mutruun kun mies herkistyi. Veikkaan että on aikamoinen justiina, eikä ihan niin pullantuoksuinen muori kuin antaa olettaa.

Fransesco tainnut tehdä jo valintansa, kiinnostunut vain siitä tekohiuksisesta blondista fitness-muikista.

Ann toimi ihan oikein, antoi miehelle tilaa kertoa ja kuunteli keskeyttämättä. Ja itsekin herkistyi, ei ollut mitään tyytymätöntä suun mutristelua.

Ja kaikkea ei myöskään näytetä ohjelmassa mitä on sanottu ja tehty.

Näin myös herkistymisen. Kuin olisi kyyneleitään pidätellyt hänkin.

Niin.. Harvemmin treenattua nappaa sohvaperuna läski.

Eli on siis "turn-off" surra edesmennyttä puolisoa?

Oikea tapa olisi tietysti suhtautua jotenkin näin: "pitkäaikainen puolisoni kuoli vuosi sitten, mutta ei se minua hetkauttanut, sitä tikulla silmään joka menneitä muistelee".

Jos noin toteaisi, niin sitten haukuttaisiin tunteettomaksi paskiaiseksi.

Miten tuossa tilanteessa pitäisi toimia? En ymmärrä, mutta minä olenkin autisti.

Vierailija kirjoitti:

Eli on siis "turn-off" surra edesmennyttä puolisoa?

Oikea tapa olisi tietysti suhtautua jotenkin näin: "pitkäaikainen puolisoni kuoli vuosi sitten, mutta ei se minua hetkauttanut, sitä tikulla silmään joka menneitä muistelee".

Jos noin toteaisi, niin sitten haukuttaisiin tunteettomaksi paskiaiseksi.

Miten tuossa tilanteessa pitäisi toimia? En ymmärrä, mutta minä olenkin autisti.

Minun mielestäni olisi ollut parempi, että mies ei olisi kertonut puolison kuolemasta vaan olisi alunperinkin sanonut, että ovat esim. eronneet. Pieni valkoinen valhe suotakoon tällaisessa tilanteessa.

Asgeir oli huomaavainen lähettäessään naisille lahjan ennen pikatreffejä.

Sinanin ensimmäinen, 38-vuotias nainen, on vanhan näköinen ikäisekseen, vanhemman näköinen kuin moni Asgeirin viisikymppisistä naisista.

Asgeirin naiset olivat viehättäviä.

Vierailija kirjoitti:

Asgeirin naiset olivat viehättäviä.

Ollaan me edelleenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi leskeksi jäänyt herkistyy puhuessaan vaimostaan, jonka paikkaa ei kukaan vie. Ann fiksuna ymmärtää heti, ettei halua lohduttajaksi ja olkapääksi. Epäilee, ettei toinen ole vielä valmis. Tulee kuva, että näistä miehistä kukaan ei ole lähtenyt oikealla asenteella mukaan, eivät ole riittäviä terävälle ja ahkeralle, kansainväliselle  Annille.

Ann on kyllä skarppi nainen, mutta voi hyvin olla ettei edes kaipaa mitään todella älykästä miestä vierelleen, vaan ihan perusfiksun ja hyvin käyttäytyvän hauskan miehen. Toivottavasti tuo Erkki osoittautuisi Annille mieleiseksi ja toisinpäin. Ne kaksi muuta ei taida Annin mielenkiintoa herättää.

Samaa mieltä. Ann etsii tunneälykästä, mukavaa miestä, josta olisi seuraa ja joka hoitaisi hänen inhoamiaan 'naisten töitä'.

Veikko on ihme julkisuuslude (nyt kun kävi ilmi, että oli jo Paulan sulhasehdokas), jotain vikaa, kun ei miellyttävästä herrasmiesmäisyydestään huolimatta ole löytynyt sopivaa kumppania. Veikko oli myös besserwisser, joka pyrkii opastamaan kokeneempaa. Ja Veijo taas... viime jakso paljasti, mikä hän on miehiään. Ei jatkoon ollenkaan, ei kenellekään. Veijon sydän on edesmenneen vaimon hallussa.

Tuntematonta Lauria ei voine suositella eikä dissata. Itse en ottaisi mahakasta miestä, sellaista tynnyrivatsaa.

Eli jäljelle jää Erkki. Hän vaikuttaa ihan potentiaaliselta ehdokkaalta. Olisi kiva tietää lisää Erkin taustoja. Toivottavasti sieltä ei paljastu mitään hälyttävää.

Erkki lähtee Islantiin, se on varma. Ei niitä muita tarvi sinne raahata näön vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Eli on siis "turn-off" surra edesmennyttä puolisoa?

Oikea tapa olisi tietysti suhtautua jotenkin näin: "pitkäaikainen puolisoni kuoli vuosi sitten, mutta ei se minua hetkauttanut, sitä tikulla silmään joka menneitä muistelee".

Jos noin toteaisi, niin sitten haukuttaisiin tunteettomaksi paskiaiseksi.

Miten tuossa tilanteessa pitäisi toimia? En ymmärrä, mutta minä olenkin autisti.

Et ainakaan ole autisti. Autisti kantaa surun sanattomasti sisällään. Autisti ei ymmärrä olalletaputtelua (yök, kosketus!!) eikä lässypuhetta.

Vinkki sinulle: suruun voi ottaa osaa vaikenemalla. Ei aina tarvi räpättää latteuksia ja luulla, että toinen hinkuu halia.

En minä ainakaan.

-Oikea autisti

Vierailija kirjoitti:

Eli on siis "turn-off" surra edesmennyttä puolisoa?

Oikea tapa olisi tietysti suhtautua jotenkin näin: "pitkäaikainen puolisoni kuoli vuosi sitten, mutta ei se minua hetkauttanut, sitä tikulla silmään joka menneitä muistelee".

Jos noin toteaisi, niin sitten haukuttaisiin tunteettomaksi paskiaiseksi.

Miten tuossa tilanteessa pitäisi toimia? En ymmärrä, mutta minä olenkin autisti.

Tuossa tilanteessa olisi voinut vielä jäädä sinne sururyhmään muistelemaan puolisoa ja / tai etsiä mukavia harrastuksia, joista saa uudenlaista potkua elämään. Tuo mies ei ole vielä valmis uuteen suhteeseen, kuten Annkin totesi. Hän on vielä liian herkillä. Vuoden, parin päästä tilanne saattaa olla jo toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli on siis "turn-off" surra edesmennyttä puolisoa?

Oikea tapa olisi tietysti suhtautua jotenkin näin: "pitkäaikainen puolisoni kuoli vuosi sitten, mutta ei se minua hetkauttanut, sitä tikulla silmään joka menneitä muistelee".

Jos noin toteaisi, niin sitten haukuttaisiin tunteettomaksi paskiaiseksi.

Miten tuossa tilanteessa pitäisi toimia? En ymmärrä, mutta minä olenkin autisti.

Minun mielestäni olisi ollut parempi, että mies ei olisi kertonut puolison kuolemasta vaan olisi alunperinkin sanonut, että ovat esim. eronneet. Pieni valkoinen valhe suotakoon tällaisessa tilanteessa.

Tällaisessa tilanteessa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa Asgeir aikoinaan panostanut Johannaan :( Kaunis vaimo ja ihana perhe.. perhe olisi säilynyt kokonaisena. Kyllhähän Johanna jotain lähti hakemaan, mitä ei Asgerilta saanut. Yhteistä aikaa? Toki Johanna teki todella väärin, sitä en puolustele. 

Se Asgeir puhui tuossa, että on yleensä hyvin kiireinen ja ammattinsa takia matkustelee ympäri maailmaa, eli luultavasti on yhteinen aika ollut kortilla Johannan kanssa, mutta samaa työtähän se tekee edelleen, joten vähän ihmetyttää, että onko sillä sen kummemmin aikaa uudellekaan naiselle?

No, hänhän voisi löytää sellaisen naisystävän, joka pystyisi tekemään töitä etänä ja matkustamaan hänen kanssaan ainakin silloin tällöin.

En tiedä, mitä töitä hän siellä maailmalla tekee, mutta ei työmatkoille todellakaan oteta puolisoita mukaan.

Aha, ja miksiköhän muka ei?

No kun töihin ei oteta perheenjäseniä mukaan. Työmatkoilla tehtävä työ on ihan samaa kuin työnteko varsinaisella työpaikalla. Sitä ei muuta se, että oman sängyn sijaan nukkuu hotellisängyssä. Jokainen työn takia reissaamaan joutuva tietää tämän. Olen iloinen, että ne ajat on ohi omalta kohdaltani.

Eihän kukaan ole väittänytkään, että se puoliso olisi sinne työpaikalle mukaan änkeämässä 🙄.

Tuolla sun logiikalla kukaan työssäkäyvä ei voisi asua puolisonsa kanssa yhdessä, koska " töihin ei oteta perheenjäseniä mukaan. Työmatkoilla tehtävä työ on ihan samaa kuin työnteko varsinaisella työpaikalla. Sitä ei muuta se, että oman sängyn sijaan nukkuu hotellisängyssä."

Etkö huomaa väitteesi järjettömyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli on siis "turn-off" surra edesmennyttä puolisoa?

Oikea tapa olisi tietysti suhtautua jotenkin näin: "pitkäaikainen puolisoni kuoli vuosi sitten, mutta ei se minua hetkauttanut, sitä tikulla silmään joka menneitä muistelee".

Jos noin toteaisi, niin sitten haukuttaisiin tunteettomaksi paskiaiseksi.

Miten tuossa tilanteessa pitäisi toimia? En ymmärrä, mutta minä olenkin autisti.

Minun mielestäni olisi ollut parempi, että mies ei olisi kertonut puolison kuolemasta vaan olisi alunperinkin sanonut, että ovat esim. eronneet. Pieni valkoinen valhe suotakoon tällaisessa tilanteessa.

Tällaisessa tilanteessa??

Juu, Ann ei varmasti arvostaisi tuollaista "valkoista" valhetta jo heti tutustumisvaiheessa, kuten ei varmasti moni muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli on siis "turn-off" surra edesmennyttä puolisoa?

Oikea tapa olisi tietysti suhtautua jotenkin näin: "pitkäaikainen puolisoni kuoli vuosi sitten, mutta ei se minua hetkauttanut, sitä tikulla silmään joka menneitä muistelee".

Jos noin toteaisi, niin sitten haukuttaisiin tunteettomaksi paskiaiseksi.

Miten tuossa tilanteessa pitäisi toimia? En ymmärrä, mutta minä olenkin autisti.

Et ainakaan ole autisti. Autisti kantaa surun sanattomasti sisällään. Autisti ei ymmärrä olalletaputtelua (yök, kosketus!!) eikä lässypuhetta.

Vinkki sinulle: suruun voi ottaa osaa vaikenemalla. Ei aina tarvi räpättää latteuksia ja luulla, että toinen hinkuu halia.

En minä ainakaan.

-Oikea autisti

Niin, no autistithan ei tuppaa olemaan kovinkaan tunneälykkäitä eivätkä oikeasti tiedä mitä tossa tilanteessa tehdä kun eivät ymmärrä toisen ihmisen olotilaa. Tuo mieheenhän sattui naisensa kuolema kovin, kun itkusta ei tullut loppua. Se on sellainen tilanne, että voi koskettaa toista olalle. Pelkkä hiljaisuus naama nyreänä on aika tylyä ja epäkohteliasta.

Montako vuotta siitä Veijon vaimon kuolemasta on?

Miks täällä kokoajan puhutaan Veijosta, vaikka oikea nimi on Teuvo

Vierailija kirjoitti:

Asgeir ja sen pusut. Kysynpähän vaan, että miksi?

Tämä. Akat jonossa kävivät nuoleskelemassa sitä vuoronperään... Mahtoi bakteerit juhlia. Yöks..

Vierailija kirjoitti:

Miks täällä kokoajan puhutaan Veijosta, vaikka oikea nimi on Teuvo

Tätä itsekin ihmettelin, että en nähnyt ohjelmassa ketään Veijoa.

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta siitä Veijon vaimon kuolemasta on?

Eikös siitä ollut kuitenkin aika lyhyt aika. Joku muutama vuosi..? Ja selvästi tuo ukko ei ole vielä päässyt yli siitä, niin miksi piti osallistua tuollaiseen ohjelmaan..