Kamppailulajia harrastava kaverini jäätyi täysin tosipaikassa ja minä pelkuri jouduin selvittämään tilanteen!

Olen siis mies, mutta avaan muistoni. Olimme kaverini, joka on siis harrastanut kamppailulajeja, kanssa yöelämässä (ennen koronaa) ja baarista poistuessamme jouduimme neljän hengen porukan piirittämäksi. He alkoivat uhota ja hieman töniäkin. Katsoin kaveriani, että mites nyt toimitaan, mutta tämä vaan tuijotti eteensä sanomatta mitään. Niinpä se olin sitten minä, joka de-eskaloi sen tilanteen puhumalla. Se onnistui, koska kyseessä oli heidän mukaansa väärinkäsitys, etsivät toista parivaljakkoa.

Käteni tärisivät tämän jälkeen, mutta olin yllättynyt että olin pystynyt puhumaan aggressiivisille tyypeille niin rauhallisesti ja loogisesti. Pelkäsin, mutta toimin silti. Ajattelin jopa että jos he käyvät päälle, tönäisen lähimmän nurin ja käsken kaveriani juoksemaan. Näin olisi saatu aikaa pelastautua jonnekin julkiseen tilaan.

Sen sijaan ihmettelin kaverini reaktiota. Hän todellakin jäätyi. Siis ei sanonut mitään, oli vaan paikallaan ja tuijotti eteensä ihan apaattisena. Olin yllättynyt, koska oletin että kamppailulajit antaa varmuutta kohdata uhkaavia tilanteita. En minä hänelle siitä sanonut mitään ja myöhemmin hän selitteli että oli "tarkkaillut" tilannetta, mutta molemmat tiesimme ettei se ollut totta.

Oletko sinä joutunut vastaavaan tilanteeseen, että se olet sinä, heikompana pidetty, joka on selvittänyt pahan tilanteen?