Haikailetko paluusta 70-luvulle?

Kyllä.

Mä olen syntynyt -71 ja omassa elämässäni 70-luku on ollut sitä onnellisinta aikaa. Voi kun olisi aikakone.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 16:51"]

Vai hyväksytkö, että mennyt on mennyttä.

[/quote]

Siis en nyt sinänsä haaveile, koska realistina ymmärrän, että ei aika mennyt koskaan palaa, mutta muistelen toki nykyään lähes päivittäin niitä lapsuuteni ja nuoruuteni kulta-aikoja. Kyllähän minulle 70-luku kaikkineen oli se kaikkein hienoin vuosikymmen.

Silloin ei ollut nykyisiä tekniikan härpäkkeitä, lankapuhelin ja väritelevisiokin tuli perheeseemme vasta 70-luvun puolivälissä, mutta ei niitä silloin osannut kaivatakaan.

Tuolloin touhuttiin ja tehtiin pääasiassa pihalla ja vaikka silloinkin melliä ja herkkuja mässytettiin ihan riittävästi, niin lihavia lapsia ei juurikaan ollut, koska liikuttiin niin paljon.

Totta totisesti minä 70-lukua ja nuoruutta kaipaan, vaikka hyväksynkin sen tosiasian, että elämä on jo ehtoopuolella ja menneisyyten en voi palata.

Nostalgiaa.

Perheenisä ja minä istutan just koneilla, mutta lapset on olleet pihalla koko päivän. Pihalla leikitään kirkonrottaa, olisko tossa 15 lasta. Helsingissä.

En mutta 80-luvulla oli kivaa.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 16:51"]Vai hyväksytkö, että mennyt on mennyttä.
[/quote]

No mikään aika ei sellaisenaan enää palaa, mutta ehkä jotkut asiat saisivat palata, jossakin muodossa.

En, mutta tykkään ysäristä. Johtuu varmaan siitä, että olin silloin nuori. Osittain olen jämähtänyt sen ajan muotiiinkin:(

En usko kenenkään haikelevan 70-lukua, jotka silloin elivät aikuisiän, koska silloin monen elintaso oli alhainen ja työntäyteinen. Opiskelu oli kallista ja maksettiin lukukausimaksut, eikä opintorahaa tunnettu. Työtä tehtiin 6 päivänä viikossa ja kesälomat lyhyet  ja palkat olivat pieniä ja pienestäkin palkasta maksettiin n. 32-35% veroa. Opiskelijat asuivat alivuokralaisina ja yhden huoneen jakoi useampi henkilö ja nuoret parit lapsineen okt ullakkohuoneissa.  Äitiyslomat n. pari kuukautta, eikä perhevapaita tunnettu. Työssäkäyvien  vanhempien lastenhoito olivat ongelmallista, yleensä maalta tuli nuorityttö/teini hoitamaan kotiin lapsia, johon meni toisen vanhemman palkka.  Eikä koskaan tiennyt millainen tyttö sattui olemaan tai tuliko edes huomenna. Vain vähävaraiset ja yh saivat päitäkotipaikkan, ellei työpaikkalla ollut lastenseimiä. Asuntolainat olivat todella kiven alla ja säästöosuus oli 50% lainasta ja maksuaika n. 8-10 vuotta.

Ratkaiseva muutos tapahtui 80-luvulla, joilloin monen elintaso nousi kohisten. Tuli kunnallinen päivähoito-oikeus, ilmainen opiskelu ja opintorahat, lapsilisät tuplaantuivat ja kotihoidon tuli voimaan, ilmainen terveydenhoito jne. jne.