Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen terapia tai muu auttaisi?
11.04.2015 |
Mies jätti minut yllättäen parin vuosikymmenen jälkeen sanomatta ja selittämättä koskaan mitään. Asia tuntuu ahdistavana möykkynä sisälläni joka aamu kun herään ja päivän mittaan joka ikinen päivä. Myös illat vaikeita.
Lapsemme ovat huolissaan minusta, olen masentunut ja saamaton. Asia vie kaiken energiani, enkä kohta jaksa enää edes huolehtia itsestäni.
Kommentit (18)
Kuten mistä? Jos niitä voimia ei ole. Onko kellään kokemusta tällaisesta? ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 16:16"]Kuten mistä? Jos niitä voimia ei ole. Onko kellään kokemusta tällaisesta? ap.
[/quote]
Soita vaikka palvelevaan puhelimeen.
Puhu ystävälle.
Ja terapiaan.
Miten terapiaan hakeudutaan? Ei ole varoja yksityiselle mennä varmaankaan. Vai riittääkö yksi kerta, jos asiat puidaan perin pohjin? Aikaisempia vakavia mt-ongelmia ei ole ollut koskaan, mutta nyt olen aivan rikki. ap.
Noi on hirveitä juttuja. Ite oon "tavallisempaa" eroa ja muita asioitani käynyt läpi yksilöterapiassa. Se on helpottanut onneksi. Muut on eroryhmiä suositellu mulle myös. Niitä voi löytää netistä paikkakunnan nimellä ja "eroryhmä" - sanalla. - Hyvää toivottaen sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 16:22"]
Noi on hirveitä juttuja. Ite oon "tavallisempaa" eroa ja muita asioitani käynyt läpi yksilöterapiassa. Se on helpottanut onneksi. Muut on eroryhmiä suositellu mulle myös. Niitä voi löytää netistä paikkakunnan nimellä ja "eroryhmä" - sanalla. - Hyvää toivottaen sulle!
[/quote]
Kiitos paljon. Mä haluan eroon tästä olotilasta. Tätä on kestänyt jo yli vuoden ja tuntuu vaan pahenevan. ap.
Mene lääkäriin. Kunnallinen mielenterveystoimisto auttaa kanssa. Itse käyn siellä juttelemassa ihan sairaanhoitajan kanssa x2kk ja auttaa. T.masentunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinullekin. Ehkäpä mulla ei ole sitten vaihtoehtoja. Itsetunto vaan niin nollissa, että uskallanko edes mennä? Kynnys tuntuu olevan metrien korkuinen:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroseminaari. Toimii. Kirkko järjestää niitä mutta ei tarvitse kuulua eikä ole uskonnollinen.
Ei ne siellä terapiassa mitään hokkuspokkustemppuja tee. Ne vain kuuntelevat vuodatustasi. Mitään moraalista tai muuta sinä et sieltä saa. Käytännössä saat jotain lääkitystä joka vähän turruttaa mutta ei ne poista vitutusta. Käytännössä sinulla on nyt joku akuutti stressireaktio tai sopeutumishäiriö tai mitä noita diagnooseja on. Sinun ongelma on se, että tapahtui jotain mihin et itse voinut vaikuttaa. Shit happens ja aika kusipää se mieskin ollut. Kannattaako semmoisen perään itkeä? Ikävöitkö sitä? Muista että se oli vaan yksi mätämuna tällä pallolla ja noitahan riittää. Anna sen mennä ja ole tyytyväinen että lähti ihan itse. Ei tässä elämässä monikaan asia ole omassa hallinnassa. Terapiat ovat ihan humpuukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 16:40"]
Ei ne siellä terapiassa mitään hokkuspokkustemppuja tee. Ne vain kuuntelevat vuodatustasi. Mitään moraalista tai muuta sinä et sieltä saa. Käytännössä saat jotain lääkitystä joka vähän turruttaa mutta ei ne poista vitutusta. Käytännössä sinulla on nyt joku akuutti stressireaktio tai sopeutumishäiriö tai mitä noita diagnooseja on. Sinun ongelma on se, että tapahtui jotain mihin et itse voinut vaikuttaa. Shit happens ja aika kusipää se mieskin ollut. Kannattaako semmoisen perään itkeä? Ikävöitkö sitä? Muista että se oli vaan yksi mätämuna tällä pallolla ja noitahan riittää. Anna sen mennä ja ole tyytyväinen että lähti ihan itse. Ei tässä elämässä monikaan asia ole omassa hallinnassa. Terapiat ovat ihan humpuukia.
[/quote]
1. terapiassa kuunnellaan ja 2. esitetään kysymyksiä, mutta 3. ei anneta mitään moraalisia neuvoja.
ELI terapiasta on apua.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 16:21"]Miten terapiaan hakeudutaan? Ei ole varoja yksityiselle mennä varmaankaan. Vai riittääkö yksi kerta, jos asiat puidaan perin pohjin? Aikaisempia vakavia mt-ongelmia ei ole ollut koskaan, mutta nyt olen aivan rikki. ap.
[/quote]
1. Ev lut perheasian neuvottelukeskuksesta kannattaa kysyä, täällä ainakin ammattilaisia, terapeutteja, tietääkseni ei lääkäreitä.
2. Kolmen kk:n jälkeen ekasta lääkärikäynnistä voi hakea Kelasta kuntoutuksena psykoterapiaa, korvaa karkeasti 30eur/käynti, max 3v/200 käyntiä eli 2 kertaa viikossa 2v ja kolmas vuosi kerran vkssa. Koita päästä psykiatrille tän vuoksi pian - onko työterveydestä mahd päästä? 3. Entä myös muutama kerta psykologilla työterveydessä? Työterveyshoitaja saattaa kans osata antaa ensiapua, no ainakin ohjeita miten edetä.
4. Julkisella puolellakin voi olla terveyskeskuspsykologi tai depressiohoitaja, ainakin omassa kaupungissani on. Omalääkäriltä voit päästä alkuun, mutta suosittelen tsemppaamaan että saat keskusteluapua -> terapiaa. Oma suhtautumiseni on, että lääkitys helpottaa oloa mutta paraneminen on usein terapiatyyppisen hoidon tulos. Oon pari kertaa kuullut että joskus suhtautuminen voi vähän karrikoidusti olla että "lääkkeet tosta ja seuraava potilas".
Yhteenvetona suosittelen lääkärissäkäyntiä mahd Kela-korvattavuuden vuoksi, ja lisäksi riittävä keskusteluapu jotain kautta - jos eka ovi ei aukea niin toisen oven taakse sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 16:40"]Ei ne siellä terapiassa mitään hokkuspokkustemppuja tee. Ne vain kuuntelevat vuodatustasi. Mitään moraalista tai muuta sinä et sieltä saa. Käytännössä saat jotain lääkitystä joka vähän turruttaa mutta ei ne poista vitutusta. Käytännössä sinulla on nyt joku akuutti stressireaktio tai sopeutumishäiriö tai mitä noita diagnooseja on. Sinun ongelma on se, että tapahtui jotain mihin et itse voinut vaikuttaa. Shit happens ja aika kusipää se mieskin ollut. Kannattaako semmoisen perään itkeä? Ikävöitkö sitä? Muista että se oli vaan yksi mätämuna tällä pallolla ja noitahan riittää. Anna sen mennä ja ole tyytyväinen että lähti ihan itse. Ei tässä elämässä monikaan asia ole omassa hallinnassa. Terapiat ovat ihan humpuukia.
[/quote]
Mulle lääkäri mielenterveystoimistossa sano että terapiassa maali kannattaa laittaa kauemmas, eli parin vuoden päähän. Lääkitys helpotti vähän
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 16:55"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 16:40"]Ei ne siellä terapiassa mitään hokkuspokkustemppuja tee. Ne vain kuuntelevat vuodatustasi. Mitään moraalista tai muuta sinä et sieltä saa. Käytännössä saat jotain lääkitystä joka vähän turruttaa mutta ei ne poista vitutusta. Käytännössä sinulla on nyt joku akuutti stressireaktio tai sopeutumishäiriö tai mitä noita diagnooseja on. Sinun ongelma on se, että tapahtui jotain mihin et itse voinut vaikuttaa. Shit happens ja aika kusipää se mieskin ollut. Kannattaako semmoisen perään itkeä? Ikävöitkö sitä? Muista että se oli vaan yksi mätämuna tällä pallolla ja noitahan riittää. Anna sen mennä ja ole tyytyväinen että lähti ihan itse. Ei tässä elämässä monikaan asia ole omassa hallinnassa. Terapiat ovat ihan humpuukia.
[/quote]
Mulle lääkäri mielenterveystoimistossa sano että terapiassa maali kannattaa laittaa kauemmas, eli parin vuoden päähän. Lääkitys helpotti vähän
[/quote]
Lähti toi viesti keskeneräisenä.
Lääkitys helpotti oloa ja varmaan autto sen verran että jakso sen terapian käydä.
Terv työkykynsä takaisin saanut
Puhu jollekin, vaikka tuntemattomalle ihmiselle baaritiskillä. Lähde jonnekin vieraaseen isompaan kaupunkiin viikonlopuksi. Itsekin olen tätä harrastanut ja voin sanoa, että vierailta ihmisiltä tulee hyviä neuvoja ja puhuminen on puhdistavaa. Olen kuunnellut muitakin, ei ne muiden ongelmat rasita mieltä.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 16:35"]Kiitos sinullekin. Ehkäpä mulla ei ole sitten vaihtoehtoja. Itsetunto vaan niin nollissa, että uskallanko edes mennä? Kynnys tuntuu olevan metrien korkuinen:(
[/quote]
Tuttua ja ymmärrettävää. Helpottuu se siitä, ja ammattilaiset ei varmaan ekaa kertaa tohonkaan törmää, toivottavasti osaa kauniisti ilmaista sen en sullekin.
Aloita jostakin.