Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko kun nuorena vielä kuvitteli että elämässä voi oikeasti tapahtua mitä vaan...
26.12.2021 |
Että elämässä olisi jotain taikaa ja asiat aina lopulta järjestyisi ja että tapaisit sen oikean jne. Ja sitten miehesi osoittautuu ilkeäksi hulluksi, eron jälkeen et todellakaan tapaa enää ketään täyspäistä ja juutut kamalaan työhön, koska terveys reistaa etkä yyhoona enää uskalla lähteä opiskelemaan tai et vaan voi vaikka uskaltaisitkin.
Ja turha tulla selittämään että se on itsestä kiinni. Olen eron jälkeen tehnyt töitä kuin heikkopäinen, hommannut tyhjästä asunnon ja irtaimiston, ajanut ajokortin ja hommannut auton, käynyt treffeillä ja pitänyt kunnosta ja terveydestä huolta. Mutta niin vain olen nelivitonen sinkku, sairastelen ja mikään ei enää huvita. Ikinä. Tässä tämä elämä nyt vaan oli. Lehtijutuissa unelmien miehet tulee ovelle putkimiehinä ja lapsen kaverin isinä, rempataan vanhoja kyläkouluja ja muutetaan maalle pitämään bed and breakfastia. Saadaan unelmien työpaikkoja ja täydelliset talot kaatuu ilmaiseksi syliin.
Enkä tarkoita että tarvitsisin jotain lottovoittoja, mutta edes jotain pientä arjen taikaa ja ihmeitä. Mutta ei sellaista oikeasti ole.
Kommentit (8)
Sinulla on siis vielä jotain opittavaa. Mieti rauhassa, mitä se on, mitä voisit ottaa opiksesi tähänastisesta elämästäsi ja kirkasta itsellesi, minkälaista taikaa elämääsi tarvitset ja haluat. Sitten vain nautit elämästäsi avoimin mielin ja sydämin!
Uskomattomia asioita toteutuu, kun ensin kasvaa sen arvoiseksi. Ehkä henkinen kasvu voisi olla alkavan vuoden teema?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks sä puhut ihan ku kaikilla olisi tuollaista? Olet risteyksessä, jossa voit valita tuon urputuksen ja itsesäälin, tai yrittää muuttaa jotain.
Mutta kun olen hartiavoimin yrittänyt jo muuttaa monta vuotta. Mutta mitään ei tapahdu ainakaan hyvään suuntaan. Puhun siis sellaisista onnellisista sattumista, joita muka elämässä tapahtuu. Vaan ei minulle. Uskoin ja luotin ja tsemppasin ja nyt en jaksa enää. Ap
Joo, elokuvat valehtelee! Elämä ei mene yhtään niinkuin elokuvissa! Himskatin Titanic! Titanic ei ollutkaan totta, ei ollutkaan totta, elämä ei oikeasti mene yhtään sillä lailla, ei yhtään! Vihaan elokuvia, vihaan!
No ei kyllä mitään onnen sattumia ole kovin monen kohdalle osunut, ei ainakaan mun suvussa ja lähipiirissä. Ihan tavallista tasaista elämää. Jos jotain extraa tai muutosta haluaa, niin ihan itse sen joutuu järkkäämään. Ei tuollaisia onnen sattumia kai ole kuin chic lit kirjallisuudessa/ leffoissa? Kai ne kyläkoulun ostajat ja b&b perustajat on ihan itse hommannet itselleen em. asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin miettinyt tätä viime aikoina - tässäkö tämä nyt oli? Enkö saakaan sitä unelmien miestä, lottovoittoa ja ihanaa taloa jne....no en saa. Tämän kanssa on nyt vaan elettävä ja tosiaan löydettävä se taika ihan jostain muualta. Ehkä se tulee eteen kun sitä vähiten odottaa?
Holiday-elokuva on juuri sellaista, jossa kaikki onnistuu päähenkilöitä.
Jopa noin 90-vuotiaan miehen asioihin saadaan vauhti ja hauskuutta nuorten päähenkilöiden lisäksi.
Oon huomannu, että kun lopulta se itsesääli ja ahdistus alkaa kyllästyttää niin vaikka oma elämä ei ois muuttunu millään tavalla, niin se rupee näyttään kivemmalta. Rupee löytyyn sitä taikaa. Sitä ei voi vaan pakottaa, mikä tekee siitä odottelusta ihan pskaa kun ei tiiä millon helpottaa.