Lue keskustelun säännöt.
Tulee aina niin paha mieli (erityislapsi)
11.04.2015 |
Itselläni on siis erityiskoulua käyvä lapsi. Mitään diagnoosia ei paperilla ole mutta ongelmana kuullun ymmärtäminen ja kielellinen kehitys sekä pari muuta em. liittyvää asiaa. Dysfasiaa lienee, en tiedä kun ei tosiaan diagnoosia ole eikä varmaan tule. Ei sillä siis mitään merkitystä loppupeleissä ole.
Tulee välillä vain niin paha mieli kun täälläkin pidetään erityislasta jonain kauheana taakkana, joka vie verovaroja ja josta ei koskaan tule yhtään mitään. Kaikki normaalikoulussa olevat häiriköt oltaisiin suinpäin työntämässä erityiskouluun koska hei, onhan siellä kaikki kuitenkin jotain käytöshäiriöisiä öykkäreitä, jotka kiusaavat muita. Sopivat kaikki saman katon alle. Tätä samaa asennetta olen kokenut ihan live-elämässäkin. Lasta on haukuttu jopa hänen kuultensa tyhmäksi jne. Tietoisku, lapsi ymmärtää kyllä ja loukkaantuu niistä ihan samalla tavalla kuin ns. normaali lapsi. Ei ihme, että lapsen heikkoa itsetuntoa ollaan yritetty pönkittää ihan perheneuvolassa asti. Kun on jo kolmivuotiaasta asti kuullut tuollaista niin kyllä se vaikuttaa lapsen itsetuntoon vieläkin, vaikka lapsi on jo 9v. Lapsi ei ole mikään häirikkö vaan ujo ja sisäänpäin vetäytyvä lapsi, joka mielellään vain rakentelisi legoilla ja lukisi erilaisia tietokirjoja yksin.
Lapsi ei ole tunteeton eikä tyhmä. Hänellä on haaveita ja toiveammatti (lapseni haluaisi paleontologi). Hän vain kaipaa vähän tukea koulunkäynnissä. Hänellä on omat vahvuutensa (muisti nyt ainakin. Hän pystyy nimeämään kuvista noin 35 eri dinosauruslajia ja kertomaan, mitä ne syövät) mutta toki myös heikkoutensa. Koulunkäyntikään ei aina suju koska on helpompi luovuttaa (onhan hän tyhmä, niin kuin lapsi itseäänkin nimittää).
Lapsi on meille hyvin rakas ja minä itken jälleen kerran. Ei ole helppoa kuulla kuinka muut nimittävät lasta turhaksi, eihän hänestä tule mitään. Paitsi ehkä sossupummi.
Kiitos että sain purkautua.
Kommentit (3)
Ap taas.
Kiitos kannustavista sanoista. Ollaan yritetty tukea lasta ja kannustaa eteenpäin, tietenkin. Onneksi lapsi ei tiedä puoliakaan siitä, mitä ihmiset ovat minullekin sanoneet. Ne muutamatkin sanat lapsen kuullen ovat saaneet hänet itkemään illalla sängyssä. Vähemmästäkin äidin (ja isän) sydän murtuu. Ja mitä enemmän lapselle on tullut ikää, sitä paremmin hän tiedostaa sen, että hän käy erityiskoulua, ei tuota lähikoulua jossa kaverit ovat. Kovasti tietysti alkanut kyselemään miksi (vaikka asia selitettiin jo eskarivuonna kun koulu varmistui).
Te, jotka aina mollaatte erityiskoulua ja niitä käyviä lapsia. Käykääs joskus tutustumassa sellaiseen. Lapseni koulussa on sokeita (juhlat tulkataan viittomakielellä), kuuroja, vammaisia (en tiedä diagnooseja mutta osa istuu pyörätuolissa kirjaimellisesti kuola valuen), on autistia, aspia, adhd:ta ja kaikkea tuolta välillä. Muutama oppilas on liikuntavammainen ja siksi erityiskoulussa koska tiloissa on otettu huomioon pyörätuoli. Viime vuonna eräs sokea maahanmuuttaja sai päästötodistuksen. Lapsia on todella erilaisia ja mitä nyt katsoi vaikkapa joulujuhlaa....niin, ei mitään häiriötä. Ei mölyä, ei öykkäröintiä.
Sen jälkeen voitte jäädä miettimään, että jokaisella noistakin lapsista on omat toiveensa elämänsä suhteen. Eivät he ole mitään turhia. Ihan eläviä ihmisiä hekin, ihan niin kuin me kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
minulla on myös 9-vuotias lapsi, autisti, joka käy erityiskoulua. Koulun sisällä ei ole suuria ongelmia, mutta ulkopuolella muiden ihmisten asenteet ovat välillä kuvailemasi kaltaisia. Koulussa on onneksi tänä vuonna kerrottu erityislapsille heidän ikätasolleen sopivalla tavalla heidän erilaisuudestaan ja selitetty, että jokainen on omalla tavallaan erityinen eikä kukaan ole toista huonompi erilaisuuden takia. Toivon, että tämä ajatus jäisi lapselleni mieleen, ja yritämme tukea häntä kaikin tavoin, mutta tulevaisuus pelottaa meitä välillä juuri muiden ihmisten asenteiden takia. Lapsemme on kovin luottavainen ja avoin ja siksi häntä on helppo satuttaa sanallisesti.
Toivon sinulle ja lapsellesi kaikkea hyvää, ja pidän peukkuja puolestanne. Toivotaan, että asenteet muuttuvat vähitellen myönteisemmiksi ja avoimemmiksi kaikkia valtavirrasta poikkeavia kohtaan. Ollaan kuitenkin tultu pitkälle jo 70-lukuun verraten.
Lapsellasi on rakastava perhe, ja se on todella hienoa.
Hyvää yötä ja kaikkea muutakin hyvää
Tsemppiä. Lapsesi pärjää kyllä, älä anna ihmisten julmien sanojen haavoittaa itseäsi vaan anna niiden mennä kuin vesi hanhen selästä. Tärkeintä on tukea lastasi että pärjää tässä kovassa maailmassa ja löytää paikkansa.