Raskaus saa mut tuntemaan itseni vastenmieliseksi ja arvottomaksi.

Se, mitä ajattelet itsestäsi, on tärkeää. Voisitko alkaa rakastaa ja arvostaa itseäsi, oli tilasi ja tilanteesi mikä vain?

Mikäli toiset haluat lääppiä raskausvatsaasi, niin eihän se silloin ole kuvottava.

Et ole vastenmielinen tai arvoton. Kehosi tuo maailmaan uuden elämän ja se on valtavan hieno ja ihmeellinen asia 😊

Viestistäsi tuli kuitenkin mieleen, että onkohan sinulla jonkinlaista raskausmasennusta?

Itselläni yhden raskauden ensimmäinen puolisko meni juuri noin: voin pahoin ympäri vuorokauden, masensi, tuntui että olin menettänyt elämäniloni, kaikki ahdisti ja ärsytti - vaikka lapsi oli todella toivottu. Se tuntui ristiriitaiselta, koska samalla rakastin lasta valtavasti mutta kuitenkin tuo selittämätön ärsytyksen tunne kaikkea ja kaikkia kohtaan oli niin voimakas, etten pystyn nauttia raskaudesta. Hormonit 🤷🏼‍♀️

Masennus helpotti onneksi loppua kohden ja sitten kaikki palautui normaaliksi. Toki synnytyksessä ja siitä toipumisessa on aina omat hankaluutensa, mutta sen tietää olevan ohimenevä vaihe joten sen jaksaa kyllä. Jostain syystä tämän toisen raskauden jälkeen synnytys ja palautuminen sujui älyttömän nopeasti, hyvä että huomasi edes synnyttäneensä. Tämä oli kiva "yllätys" rankan raskausajan jälkeen!

Kaikki on siis mahdollista. Tsemppiä sinulle!

Kiitos kaikille kauniista sanoista ❤️

T. Ap

Tsemppiä.

Ryhdistäydy. Vartalo toki muuttuu mutta nuo muut?? Ei ole ikinä kukaan minun vatsaani lääppinyt yhdessäkään raskaudessa, tietäisi lääppineensä jos ilman lupaa sen tekisi. Ja toinen nuo sukulaiset, olen joka kerta rauhoittanut vauvan syntymän jälkeen vähintään 2 viikkoa niin etten ole huolinut ketään käymään. Tämän päätöksen voi jokainen tehdä ihan itse, ja on turha valittaa jos ei osaa kieltää vieraita tulematta.

Eikä ole kukaan minua synnytyksissä myöskään teurastanut mitenkään, ihan olen itse vauvani synnyttänyt ja synnytyssalista ulos kävellyt.

Täällä samat fiilikset. Maaliskuussa laskettu aika ja odotan jo todella paljon, että pääsis synnyttämään. Lapsi on toivottu ja rakas, mutta raskaana olo on kaikkea muuta kuin "hehkua ja ihanaa aikaa". Kaikenlaiset krempat ja kropan muuttuminen tuntuu ikävältä.

Mua kans ahdisti raskaanaolessa se mun kropan muuttuminen julkiseks riistaks. Kaikki tutkimukset ja ihmisten kommentoinnit. Hyi.

olisit tehnyt abortin ajoissa.

Saa olla melkoinen hirviö jos menee lisääntymään tässä sairaassa suomessa ainakin.

Vierailija kirjoitti:

olisit tehnyt abortin ajoissa.

Miksei äitis tehnyt.

Olen itsekin raskaana toista ja viimeistä kertaa elämässäni. Rakastan esikoistamme ja toinen lapsi on hyvin toivottu ja tehty hoidoilla. Silti inhoan tätä raskautta. Olen voinut todella huonosti, olen laihtunut 10kg alkupainosta, sain vaivoikseni raskausdiabeteksen ja olen joutunut useampaan erään tiputukseen oksentelun takia. En oikein jaksa tehdä mitään ja olen kyllästynyt olemaan ”se raskaana oleva nainen” niin työpaikalla, julkisissa kulkuneuvoissa, kaupungilla ja missä ikinä.

Vartalon muutokset eivät minua haittaa, ne ovat pieni hinta ihanasta uudesta rakkaasta, mutta kuntoni ja vointini täydellinen romahtaminen suututtaa. Ennen tein joka ilta 10km lenkin koiramme kanssa, nyt 400m matka kauppaan saa minut huohottamaan ja tarvitsen perillä istumatauon!

Olen välillä katkera niille, jotka tulevat helposti raskaaksi ja sen jälkeen kokevat helpon ja seesteisen raskauden ja juoksevat vielä juoksulenkkejä viimeisillään raskaana. Mutta näillä mennään, tämän jälkeen vauva-aika ei tunnukaan enää yhtään raskaalta :)

Tsemppiä teille odottaville! Älkää antako vieraiden taputella masuanne! Sanokaa tiukasti miten epäkohteliasta se on. Olkaa ylpeitä raskaudesta ja vauvasta ja miettikää miten ihana vauvasta tulee! Kaikkien sukulaisten ja tuttavien ei pidä päästä vierailulle heti, ja muistakaa että ainakaan heitä ei tarvitse passata.

Mun mahaa ei kukaan taputellut kun olin raskaana. Mua ei olis haitannut. 

Luultavasti olet lähestyttävän näköinen.

Ei taida kovin moni raskaana oleva kokea mitään hehkua, enkä näe siihen itsekkään mitään syytä, epämiellyttävä vaihe, mutta vauva on siinä paras palkinto.