Onko joku eronnut dissosiaation takia?

Jos voi huonosti ja toinen ei edes halua yrittää ymmärtää ja olla tukena, niin varmasti sinulle ja lapsille ero parempi ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Jos voi huonosti ja toinen ei edes halua yrittää ymmärtää ja olla tukena, niin varmasti sinulle ja lapsille ero parempi ratkaisu. 

Niinpä (huokaus)

Ap

Kannattaa erota. Ymmärtämätön ihminen lisää dissosioinnin tarvetta ja pahentaa vain vointia.

Millaista arkesi on dissosiaation myötä? Mitkä ovat haasteesi parisuhteessa? Kiinnostaisi kovasti tietää kun läheisellä mahdollisesti tuo sama.

Vierailija kirjoitti:

Millaista arkesi on dissosiaation myötä? Mitkä ovat haasteesi parisuhteessa? Kiinnostaisi kovasti tietää kun läheisellä mahdollisesti tuo sama.

Arjessa ja työssä pärjään hyvin, koska olen aina pärjännyt. Näin juhlapyhinä ja lomilla muutenkin hankalaa, kun korostuu suku ja lapsuuden laiminlyönnit. Mies ei ymmärrä olla lähellä, vaan vetäytyy omiin puuhiinsa (Tai tekee paljon lasten kanssa, mikä on tietenkin tärkeää enkä sitä näe todellakaan pahana!).

Tarvitsisin vain sitä, että hän halaisi, sanoisi että ei ole hätää jne. Uhraisi elämästään puoli tuntia kanssani köllötellen.

Koko ajan uuvuttaa, syömishäiriöni ja kuntoilupakkomielteeni pahenevat, ja olen irrallani itsestäni. Vaikea selittää. Ja mies siis hylkää minut.

Vierailija kirjoitti:

Olen siis elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni masentunutta (?) äitiäni kannatellen. Isäni oli ja on narsisti (mm. haukkui ulkonäköäni ja paritti kavereilleen. Turha sanoa, että kotidiagnooseja hänen kohdallaan ei saisi tehdä).

Ap

Oliko äidilläsikin mahdollisesti dissosiaatiota?

Hän oli dissosiaationi (ja traumaperäisen stressihäiriöni) syy. Elin vuosikymmenen väkivaltaisessa parisuhteessa enkä osannut erota ennenkuin lapset alkoivat oireilla.

Edelleen kolme vuotta eron jälkeen ja uudelleen pariutuneena tunnen, että hän oli elämäni rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siis elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni masentunutta (?) äitiäni kannatellen. Isäni oli ja on narsisti (mm. haukkui ulkonäköäni ja paritti kavereilleen. Turha sanoa, että kotidiagnooseja hänen kohdallaan ei saisi tehdä).

Ap

Oliko äidilläsikin mahdollisesti dissosiaatiota?

Uskoisin näin. Oli välillä ok mutta taantui lapseksi/teiniksi ja piti minua kaverinaan/äitinään.

Ap

Kiitos jo kommentoineille! Nostan vielä

up

Jos suhde on muuten ok, niin ekana suosittelisin kuitenkin, että kävisitte vaikka yhdessä jonkun ammattilaisen luona juttelemassa. Ehkä se auttaisi, jos joku ulkopuolinen toisi puolisollesi lisää tietoa dissosiaatiosta. Onko kaikki tällaiset keinot jo kokeiltu?

Jos suhde on muutenkin heikolla maaperällä, niin sitten ero lienee paras ratkaisu.

Puolisosi ei vaikuta näillä tiedoilla hylkäävältä. Oletko kertonut näistä toiveistasi ja siitä, miten niiden toteuttamisesta olisi apua?