Kerttu Kotakorpi: Linnunlaulu hiljenee – mihin linnut katosivat?

Lintujen väheneminen on yksi selvimmistä ja huolestuttavimmista luontokadon ilmentymistä Suomessa. Muutos on jo niin suuri, että sen voi huomata kuka tahansa, kirjoittaa Kotakorpi blogissaan.
Tämä ei ole iloinen joulukertomus. Pahoitteluni siitä. Toisaalta, melankolisuus on aina ollut iso osa suomalaista jouluperinnettä, joten ehkä tämä sopii juuri tähän hetkeen.

Tämä on tositarina linnuista ja niiden radikaalista vähenemisestä.

Joulupöytä notkuu herkkuja ja laulun sanojen mukaan osansa halutaan antaa myös pikkulinnuille. Mutta miten perinteen käy, kun linnut häviävät? Kohta jouluaamuna on jäljellä enää varpunen – jos sitäkään.

Euroopasta on hävinnyt 600 miljoonaa lintua 40 vuodessa(siirryt toiseen palveluun). Se tarkoittaa karkeasti noin joka kuudetta lintua. Pelkästään ennen niin yleisistä varpusista on kadonnut lähes puolet(siirryt toiseen palveluun), noin 250 miljoonaa yksilöä.

Suuren osan tuosta valtavasta luvusta selittää juuri hyvin yleisten lajien voimakas väheneminen. Varpusen ohella tällaisia ovat kottarainen, keltavästäräkki ja kiuru.

Keltavästäräkki ja pajulintu ovat pitkän matkan muuttajia. Myös muilla pitkänmatkalaisilla väheneminen on ollut suurempaa kuin Euroopassa talvehtivien lajien kohdalla, jolloin vähenemisen syitä voi hakea Euroopan ulkopuolelta.

Paljon kuitenkin tapahtuu meidän lähiympäristöissämme. Eniten ovat vähentyneet maatalousympäristön lajit. Lintujen väheneminen on ollut merkittävää myös sisävesillä, soilla ja arktisilla alueilla.

Toki lintukadon taustalla on myös muita tekijöitä kuin muuttuvat ympäristöt, kuten vaikkapa ympäristömyrkyt ja hyönteisravinnon väheneminen.

Erityisen isoja muutoksia on tapahtunut suomalaisen linnuston talvilajeissa(siirryt toiseen palveluun). Heijastelevatko muutokset ilmastonmuutoksen suuruutta? Ilmasto muuttuu Suomessa talvisin erityisen nopeasti. Lampötilat nousevat ja sademäärät kasvavat kaksi kertaa nopeammin kuin kesällä.

Linnut liikkuvat muuttuvan ilmaston mukana kohti pohjoista. Yhdessä paikassa se tarkoittaa, että pohjoiset lajit vähenevät ja eteläiset runsastuvat.

Linnut ovat uskollisempia pesimäalueilleen kuin talvehtimisalueilleen. Ne voivat vaihtaa paikkaa vaikka kesken talven, jos olosuhteet eivät miellytä. Näin ollen talvilajeissa muutoksia tapahtuu nopeammin.

Linnut eivät ainoastaan vähene. Erityisesti talviaikaan säiden lauhtuminen lisää Suomeen jäävien lintujen määrää. Esimerkiksi tukkasotkan, tiklin ja mustarastaan nopeaa runsastumista talviaikaan pidetään merkkinä ilmastonmuutoksesta.

Omaan korvaan mustarastaan talviaikainen yleistyminen on kantautunut useastakin suunnasta.

Mustarastaan määrät kaiken kaikkiaan ovat lisääntyneet – se hyötynee ilmaston muuttumisesta, ja on tällaisia lajeja muitakin, kuten mustapääkerttu ja tiltaltti. Lisääntyneitä lajeja oli itse asiassa puolet tutkituista lajeista.

Huomionarvoista kuitenkin on, että vaikka monet lajit runsastuvat, niin kokonaismäärät kuitenkin pienenevät(siirryt toiseen palveluun) kaikista yleisimpien lajien yksilömäärien pudotessa.
https://yle.fi/uutiset/3-12212468