Taapero on kovasti isänsä perään
, onko tai oliko sinun taaperollasi samanlaista? Miten sait pienen viihtymään kanssasi (äiti)?
Myönnän, että tässä luultavasti on taustalla se, että kun pieni on ollut ja on edelleen todella todella vilkas joka paikkaan menijä, niin olen useasti joutunut häntä aika napakastikin kieltämään, kun ei vain tahdo uskoa ja totella, että tiettyihin juttuihin ei saa koskea tai että ei voi joka paikkaan mennä ( Ja myönnän, että kun toinen on niin tuhottoman eläväinen menijä, niin ei sitä jatkuvaa sähellystä + menemistä aina jaksa tyytyväisesti seurata. On ollut tilanteita, että olen ehkä turhastakin lasta kieltänyt tai korottanut ääntäni hänelle). Niin tuon takia vaikuttaa siltä, että pienelle isä on tärkeämpi juttu, kuin minä. Mistä on alkanut tässä vähin erin seuraamaan sitä, että jos isä lähtee - vaikka vähäksikin aikaa ulos - niin pieni alkaa surkean ulinan ja parkunan "iti iti iti..." Etsii ja haeskelee häntä (isä) täältä sisältä.
Vaan kohta tässä onkin sitten tekemistä, kun mies lähtee jälleen töihin ja taaperon on sitten oltava kanssani koko päivän. Noh' pitää ainakin olla ulkona mahdollisimman paljon, että saa taapero purkaa energiaansa pihalla. Ja sisällä "valjastaa" taapero kaikkien pikku askareitten pariin. Kun tuntuu, että ne ovat erittäin mieleinen juttu hänelle. Mm; imurointi, tiskikoneen tyhjennys, pesukoneeseen pyykkien laittelu, pölyjen pyyhintä.
Kommentit (8)
Meillä poika on ollut vauvasta asti aivan isin poika. Välillä on tullut hetkellisiä kausia, että äiti kelpaa enemmän, mutta kohta taas isi on se tärkein. Mä olen kuitenkin aina kotona ja aina "saatavilla", isi on töiden takia vähemmän kotona, niin tokihan se "vieras naama" on kivempi
Täällä taas mies on ollut tämän alkuvuoden kotona ja lähtee nyt keväällä taas töihin.
Meidän taaperomme on taas aina ollut todella vahvasti äidin tyttö, vaikka mies oli hänen kanssaan pitkään hoitovapaalla. Välillä isi ei ole lapsen mielestä kelvannut yhtään mihinkään, ja lapsi on myös ollut TODELLA mustasukkainen minusta.
Nyt ihan hiljattain tilanne on kuitenkin vähän parantunut, mikä johtuu uskoakseni siitä, että lapsi ja mies ovat alkaneet käydä kahdestaan pihalla leikkimässä. Heillä on tuollainen "oma juttu", johon minä en ole osallisena, ja se on selvästi lähentänyt heitä. Ehkä teillä voisi olla jotain vastaavaa?
Täällä ainakin on tyttö isän perään, olen lähes tulkoon aina lapsen kanssa ja isä on taas vähemmän. Isä on se ihana hauskuuttaja joka keksii kaikkia kivoja hassuja juttuja ja minä se, joka pitää rytmistä ja ruokailuista kiinni, pidän jöötä ja olen tiukka.
Isän kanssa aika menee kaiken mukavan parissa ja ei tule aikaa hölmöilyille samalla tavalla parin tunnin aikana illalla kuin minun kanssani koko päivän aikana.
Sanoisin että ihan normaalia. Olen tosi iloinen että lapsi tykkää isästään niin hirveästi.. Lapset on sellaisia että kun lopetat "suosion kalastelun" saat sen.
Tytön top-lista:
1.Isi
2. Autot ja mopot
3. Äidin tissit
8. Äiti
Tyypillinen reaktio kun isä tule kotiin on hymy korvissa juostaan halaamaan ja ollaan niin muikeeta tyttöä että . Kun minä tulen kotiin jostain kun harvoin missään yksin käyn, tyttö katsoo sohvalta ovelle, ai äiti ja jatkaa kirjan lukemista isän sylissä ilmekään värähtämättä.
Lapset on erilaisia, tää lapsi ei ole juuri koskaan itkenyt mun tai isänsä perään tai pahemmin edes vierastanut vaikka meillä todellakin on asiat kunnossa.
Ollaan pihalla paljon ja touhutaan kaiken näköistä. Iltahepulit juostaan yhdessä pitkin kämppää huutonaurun säestämänä ja kutitellaan ja nauretaan. Huumoria kannattaa käyttää taaperon kanssa. Ei se ole niin vakavaaa!
Kuuluu normaaliin kehitykseen. Haetaan etäisyyttä äitiin...
Onko kyseessä tyttötaapero? Kyseessä nimittäin voi olla myös oidipaalikonfliktia vastaava elektra-kompleksi...