Lue keskustelun säännöt.
Elämä on vain kuoleman odottamista.
09.04.2015 |
On tämä nähty. Joka helvetin hetki on joku tekemässä kuolemaa, joku jäänyt juuri henkiin, joku saanut tappavan diagnoosin. Vittu kun ei enää jaksaisi. Ihan koko ajan joku läheisistä ja rakkaimmista ihmisistä on viikatemiehen kohdelistalla. Ei jaksaisi. Ihan oikeasti ei jaksaisi enää. Mun mitta on nyt täysi.
Miten tässä elät ja rakennat asioita eteenpäin kun koko ajan suru musertaa rintakehän sohjoksi? Jos joku päivä on hyvä olo, hymyilet, olet iloinen, eiköhän sieltä taas yksi kuolemantuomio isketä kasvoille kuin märkä kala. Mä en enää jaksa, antaa olla, mitä tässä enää yrittää kun kaikki kuolee kuitenkin.
Ehkä nyt annan viinapirulle koko käden, juon niin kauan kuin elän ja siinä se. Vittu kun ei enää jaksa tätä tuskaa.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Life sucks and then you fucking die!
No ei mulla ole masennusta. On vain sairaudet ja kuolema, jotka mun kaiken energian vie. Itse olen terve ja yritän, tai no, yritin, olla positiivinen, viedä asioita eteenpäin, nauttia elämästä rakkaiden kanssa. Vaan ei, kun ei se nyt vaan käy. Olkoon kaikki paska. Mä en enää kestä. Moneskohan kuolemantuomio tässä nyt parin vuoden sisään on? Vittu syöpäklinikat, tehohoitoyksiköt, lastenklinikat kaikki, tätä tämä nyt sitten on. Mä en enää taistele.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:44"]
Life sucks and then you fucking die!
[/quote]
Ja sulle piti sanoa, että juuri näin. Olet asian ytimessä.
ap
Sen sijaan, että olisit toimija ja kokija, niin ala mieluummin tarkkailijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:50"]
Sen sijaan, että olisit toimija ja kokija, niin ala mieluummin tarkkailijaksi.
[/quote]
No ei kai tässä muutakaan voi kuin vittu tarkkailla kun läheiset sairastaa ja kuolee? En mä oikein muuta voi tehdä. Ihan kiva neuvo. Ajattelitko ollenkaan mitä kirjoitit? Taisi olla nyt jostain ihan väärästä oppikirjasta tuo lause.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:48"]
No ei mulla ole masennusta. On vain sairaudet ja kuolema, jotka mun kaiken energian vie. Itse olen terve ja yritän, tai no, yritin, olla positiivinen, viedä asioita eteenpäin, nauttia elämästä rakkaiden kanssa. Vaan ei, kun ei se nyt vaan käy. Olkoon kaikki paska. Mä en enää kestä. Moneskohan kuolemantuomio tässä nyt parin vuoden sisään on? Vittu syöpäklinikat, tehohoitoyksiköt, lastenklinikat kaikki, tätä tämä nyt sitten on. Mä en enää taistele.
ap
[/quote]
Ei kannatakaan taistella vaan antaa asioiden olla ja ottaa ne sellaisina kuin tulevat. Elämä todella on vain kuoleman odottamista, mitäpä siitä sitten, olkoot sitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vihaat niin kovasti kuolemaa? Sehän tuossa on ongelma. Kuoleman jälkeen ei ole tämän maanpäällisen elämän kärsimyksiä.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:48"]
No ei mulla ole masennusta. On vain sairaudet ja kuolema, jotka mun kaiken energian vie. Itse olen terve ja yritän, tai no, yritin, olla positiivinen, viedä asioita eteenpäin, nauttia elämästä rakkaiden kanssa. Vaan ei, kun ei se nyt vaan käy. Olkoon kaikki paska. Mä en enää kestä. Moneskohan kuolemantuomio tässä nyt parin vuoden sisään on? Vittu syöpäklinikat, tehohoitoyksiköt, lastenklinikat kaikki, tätä tämä nyt sitten on. Mä en enää taistele.
ap
[/quote]
Ei kannatakaan taistella vaan antaa asioiden olla ja ottaa ne sellaisina kuin tulevat. Elämä todella on vain kuoleman odottamista, mitäpä siitä sitten, olkoot sitä...
[/quote]
Oletko itse kokenut sen? Moninkertaisena? Jos olet, niin sitten voit sanoa, muuten et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:53"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:50"]
Sen sijaan, että olisit toimija ja kokija, niin ala mieluummin tarkkailijaksi.
[/quote]
No ei kai tässä muutakaan voi kuin vittu tarkkailla kun läheiset sairastaa ja kuolee? En mä oikein muuta voi tehdä. Ihan kiva neuvo. Ajattelitko ollenkaan mitä kirjoitit? Taisi olla nyt jostain ihan väärästä oppikirjasta tuo lause.
ap
[/quote]
Ei ollut mistään oppikirjasta, vaan enemmänkin tunteiden käsittelystä. Tiedän, että on vaikeaa luopua siitä, mikä määrittää (toistaiseksi!) meidät ihmisenä, eli myötätunnosta ja inhimillisyydestä. Kyllä tarkkailet, mutta onko mahdollista tarkkailla ilman sidosta siihen, mitä tuletkaan menettämään? Siis tarkkailla maailmaa ympärilläsi ilman liian vahvaa sidettä siihen, mikä katoaa aikanaan?
Pyydän mitä nöyrimmin anteeksi, mikäli loukkasin.
Itse olen saattanut kolme läheistä ihmistä hautaan vuoden sisällä ja kuullut kahdella ystävällä syöpädiagnoosista... Voisin sanoa että voi vitun elämä. Itse olen vielä terve mutta tuedä häntä kuinka kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surun käsittelyä. Aikansa se vie, mutta se on osa tätä kokonaisuutta, mitä kutsutaan elämäksi. Latteuksia juu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on pientä kuolemista ja luopumista ajan kuluessa. Itse olen menettänyt kaiken alle 30-vuotiaana ja nyt täällä taaperretaan ihan yksin.
Toisaalta olen sinut kuolemani kanssa ja vapaaehtoisesti saattohoitajana.
Enemmän mittani täyttyy muista asioista. Etenkin siitä, että minun on vaikea määritellä suhteitani muihin ihmisiin. Joskus elän liikaa muiden puolesta, joskus etäännyn törkeästi kun joku yrittää takertua. Minusta on tullut sellainen turvakallio monille ja inhoan rooliani, koska se jotenkin tukahduttaa tunteeni. Minun täytyy vain kestää, kun muut voivat sairastella ja/tai valitella.
Olisiko siis niin Ap, että olet kyllästynyt omaan mahdottomaan rooliisi läheistesi keskellä ja kaipaisit vapaampaa, elävämpää elämää?
Sinun täytyy oppia olematta menemättä liikaa mukaan ja tiedän että se on vaikeaa, koska itsekin sorrun liikaan empaattisuuteen ja toisten ongelmat lamaannuttavat minua ja ahdistavat minua (harjoittelen kuitenkin paremmaksi "siedätyshoidollani"). Joskus ehkä tekee parasta, kun lähden maantieteellisesti pakoon eli saan etäisyyttä tilanteeseen ja voin elää toisenlaisessa ympäristössä, tuntemattomana, riippumattomana, hetken aikaa ja ladata akut ja ymmärtää myös oman asemani suhteessa muihin. Erityisen tärkeää on, että tunteeni pääsevät "hengittämään" ja hahmotan taas omat tarpeeni oikein.
Samaa mieltä ap! Elämällä ei ole tarkoitusta. Kuin odottaa kuolemaa. Ja sitäkin toivoo kivuttomana, mun tuurilla kuolen kärsien.
Voimia