Teininä haaveilin, että löytäisin pojan, jonka kanssa menisimme myöhemmin naimisiin, tekisimme lapsia ja olisimme ikuisesti yhdessä

Meinasitko ollenkaan asettua vai eleletkö nyt sinkkuvuosia vaan?

Ei mullakaan olen 47- n mutta en ole Kansanedustaja siinäkö syy ?että ei oo perhettä kun en ole Kansanedustaja.

Eli tuhlasit etsikkoaikasi bailabailaamalla jännäpoikien kanssa?

Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän huomaa opittuja asioita jotka eivät vastaa omaa näkemystä asioista.

M35

Nuorena luulee ettei itsessä ole ollenkaan vikaa. Osa luulee sitä vielä vanhempanakin tai lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan olen 47- n mutta en ole Kansanedustaja siinäkö syy ?että ei oo perhettä kun en ole Kansanedustaja.

Voihan se olla niinkin, mutta taatusti se sinusta johtuu.

Me luultiin seiskaluokalla, että meillä on varaa 10 vuoden päästä siitä pitää luokkakokous Näsinneulassa. Semaforiin sit mentiin. Sellaista se on.

Haaveilet siis edelleen 15-vuotiaista pojista, joidenka kanssa pyrkisit tekemään lapsia - käsitinkö ihan oikein?

Itsellä oli ihan sama. Mutta sitten myöhemmin yliopistossa luin patriarkaalisista rakenteista yhteiskunnassa, ja nyt ei enää tee yhtään mieli miestä saati lapsiperheen äitinä oloa.

Mä halusin teininä poikaystävän, jonka kanssa skeitata, käydä festareilla ja pitää hauskaa. En todellakaan halunnut perhettä ja naimisiin. En ikinä ajatellut, että minusta tulee äiti. No näin 31-vuotiaana olen ollut useamman vuoden vakavassa parisuhteessa ja vauva on tulossa. Elämä harvemmin menee niin kuin suunnittelee.

Joo. Mä haaveilin siitä, että tapaisin pojan, jonka kanssa oltaisiin toistemme ensi rakkauksia ja ekat seksikumppanit.

Nopeesti huomasin, ettei tuota voi saada. Rakkautta etsi ne, jotka oli jo jakaneet kul liaan monille. Ja ne joilla oli poikuus tallella, ois halunneet siitä eroon.

Mä odotin että olisin 25 vuotiaana ollut monta vuotta parisuhteessa mutta yhä olen seurustelematon.

N25