Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisi uskoa kestävään rakkauteen?
09.04.2015 |
Olen nuorehko nainen, 26-vuotias. Aloitin uuden parisuhteen muutama kuukausi sitten, ja olen tällä hetkellä luonnollisesti hyvin onnellinen. Mutta sisimmässäni on silti sama epäilys kuin koko tähänastisen elämäni aikana: minun on aivan mahdotonta uskoa oikeasti kestävään rakkauteen kahden ihmisen välillä. Ilmiön harvinaisuudesta kertovat varmaan avioerotilastotkin, ja moni elää myös onnettomassa liitossa.
Joskus nuorempana ajattelin, että minun täytyy vain pyrkiä olemaan aivan täydellinen tyttöystävä/vaimo, ja tietenkin rakkaus pysyy yllä. Mutta jos jotain aiemmista parisuhteistani olen oppinut niin sen, että en voi vain päättää olla täydellinen. Vaikeita aikoja tulee, eikä se oma kumppani aina ole niin ihana ja hehkeä. Olen itsekin joskus aiempia poikaystäviäni katsellut ja miettinyt, että mihin minä tuossa rakastuin. Joskus huonot hetket menevät ohi, joskus tulee ero.
En kai vain voi uskoa, että joku voisi rakastaa minua myös huonoimmillani. Kun olen pahalla tuulella, sairaana, tai kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, tai kun vain vanhenen. Elämme uudessa suhteessani alkuhuuman aikaa, mutta mitä sen jälkeen, vaikka vuosikausien päästä. Mitä jos mieheni rakastuu vaikka työpaikalla nuorempaan ja kauniimpaan naiseen, joka tuntuu virkistävältä ja jännittävältä vanhaan tuttuun puolisoon verrattuna? Joissain suhteissa tällaiset tilanteet toki johtavat pettämiseen, ja jotkut yrittävät sen jälkeen vielä sinnitellä yhdessä. Itse en tähän luultavasti pystyisi.
On todella kurjaa tuntea epäilystä tällaisista asioista. Itsetuntoni ei luultavasti ole hyvällä tasolla, kun täytyy tällaisia ajatella. Mieheni on romantikko joka maalailee ihania tulevaisuuden suunnitelmia: lapsia, kesämökkiä, matkustelua pariskuntana... En pysty täysin heittäytymään näihin unelmiin hänen kanssaan, kun alitajunnastani kumpuaa niin pessimistinen suhtautuminen kaikkeen. Menettämisen pelko on minulla koko ajan läsnä :(
Tunteeko kukaan muu samalla lailla?
Kommentit (9)
Ei se ole edes uskon asia sillä rakkaus kestää tai ei kestä.
Toisen puolesta ei voi päättää eikä toisen puolesta voi elää. Pakko on vain uskaltaa elää ja päivä kerrallaan ja surut surraan sitten jos ja kun niitä tulee eikä etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 14:02"]
Ei se ole edes uskon asia sillä rakkaus kestää tai ei kestä.
Toisen puolesta ei voi päättää eikä toisen puolesta voi elää. Pakko on vain uskaltaa elää ja päivä kerrallaan ja surut surraan sitten jos ja kun niitä tulee eikä etukäteen.
[/quote]
Olet varmaan oikeassa. Pitäisi vain keksiä miten nämä huolet voisi työntää jonnekin pois. Jos minusta tuntuu tältä jopa aivan parisuhteen alussa, niin miten sitten myöhemmin...
ap
The power of accurate observation is commonly called cynicism
by those who have not got it - G.B. Shaw
Heh, mulla on myös melko pessimistinen suhtautuminen kaikkeen. Lapsia miettiessä ajattelen, että en varmaan olisi kovin kummoinen äiti ja lapsista tuskin tulisi täyspäisiä. Samoin oman kodin ostaminen joskus tulevaisuudessa hirvittää, en varmaan siitäkään osaa huolehtia. Jotenkin koko elämä stressaa ihan hurjasti, mulla ei ole mitään sellaista ajatusta, että elämä kyllä kantaa. Ehkä johtuu siitä, että on tullut nähtyä aika kurjiakin ihmiskohtaloita ja pelkään saman tapahtuvan myös minulle. Miksi mun elämä olisi jotenkin sen kummempi tai immuuni pahoille tapahtumille? Tulevaisuudesta ei siis ole kovin ruusuiset kuvat... Olen saman ikäinen kuin sinä.
Minulla oli samantapaisia tunteita. Siispä asennoiduin vain niin, ettei loppuiän kestävä suhde ole ainoa mahdollinen hyvä kokemus. Joskus pitää vain ottaa mitä saa ja osata nauttia siitä. Mahdollinen ero ei vie pois aiemmin koettuja onnen hetkiä ja ihmissuhteista oppii kuitenkin aina uutta.
Tämän asenteen myötä aloin ottaa rennosti uudessa suhteessani. Olemme nyt naimisissa. Olemmeko vielä vanhuksina, en tiedä, mutta ainakin on ihania muistoja mitä miettiä silloin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 14:17"]
Minulla oli samantapaisia tunteita. Siispä asennoiduin vain niin, ettei loppuiän kestävä suhde ole ainoa mahdollinen hyvä kokemus. Joskus pitää vain ottaa mitä saa ja osata nauttia siitä. Mahdollinen ero ei vie pois aiemmin koettuja onnen hetkiä ja ihmissuhteista oppii kuitenkin aina uutta.
Tämän asenteen myötä aloin ottaa rennosti uudessa suhteessani. Olemme nyt naimisissa. Olemmeko vielä vanhuksina, en tiedä, mutta ainakin on ihania muistoja mitä miettiä silloin!
[/quote]
Sinulla on kieltämättä järkevä ajattelutapa. Ja tuo voisi toimia minullakin. Kunhan vain mahdollinen ero ei tapahtuisi jollain kauhealla tavalla, mikä mitätöisi kaikki hyvät muistot...
ap
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 13:56"]
Minä en jaksa enää edes uskoa koko rakkauteen. Ihastun tai rakastun sellaisiin jotka ei ole minusta kiinnostuneita :(
[/quote] Minäkin ihastun aina malleihin, mutta eihän niitä tavikset kiinnosta. Rakkaus on myytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 14:02"]
Ei se ole edes uskon asia sillä rakkaus kestää tai ei kestä.
Toisen puolesta ei voi päättää eikä toisen puolesta voi elää. Pakko on vain uskaltaa elää ja päivä kerrallaan ja surut surraan sitten jos ja kun niitä tulee eikä etukäteen.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 14:17"]
Minulla oli samantapaisia tunteita. Siispä asennoiduin vain niin, ettei loppuiän kestävä suhde ole ainoa mahdollinen hyvä kokemus. Joskus pitää vain ottaa mitä saa ja osata nauttia siitä. Mahdollinen ero ei vie pois aiemmin koettuja onnen hetkiä ja ihmissuhteista oppii kuitenkin aina uutta.
Tämän asenteen myötä aloin ottaa rennosti uudessa suhteessani. Olemme nyt naimisissa. Olemmeko vielä vanhuksina, en tiedä, mutta ainakin on ihania muistoja mitä miettiä silloin!
[/quote]
Tässä on se ajatusmalli mikä pitäisi pystyä omaksumaan, se vapauttaa nauttimaan siitä mitä tapahtuu juuri nyt. Menetät kaiken hyvän tästä päivästä murehtimalla jotain mikä ehkä on tai ei ole huomenna, ensi viikolla tai yliensikeskiviikkona.
Rakkaus ei ole stabiili olotila, sitä on, sitä ei ole ja sen kohde vaihtelee.
Sama sanomaa tässä biisissä.
Alue: Aihe vapaa
Minä en jaksa enää edes uskoa koko rakkauteen. Ihastun tai rakastun sellaisiin jotka ei ole minusta kiinnostuneita :(