Läheisen kuolema
Miten voin auttaa, kun läheinen kuolee naisystävältä ja ei osaa auttaa mitenkään?
Paavo
Kommentit (23)
Riittää kun otat hänet huomioon, kysy kuinka hän voi, anna levätä jos hän tarvitsee lepoa tai omaa aikaa, muistuta että töistä on lupa hakea sairaslomaa, tee ruokaa ja siivoa hänen puolestaan, halaa ja pidä lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Ole läsnä. Kuuntele, jos hän haluaa puhua. Huolehdi, että hän syö ja nukkuu. Kysy mitä hän toivoisi sinulta.
Erittäin hyvät neuvot. Itse läheiseni menettäneenä olin kiusaantunut liian päällekäyvistä ihmisistä apuineen.
Riittää, että olet vain läsnä. Anna hänen itkeä olkapäätäsi vasten, auta käytännön asioissa. Ihana olet, kun haluat tukea toista <3
Eipä siinä mitään muuta voi kuin olla läsnä ja kuunnella. Sulla ei tarvitse (eikä voi) olla sanoja tai neuvoja.
Tee toiselle hänen lempiruokaansa. Ota kainaloon.
Vierailija kirjoitti:
Tee toiselle hänen lempiruokaansa. Ota kainaloon.
Tämä on vähän kaksiteräinen miekka. Mua ärsytti kaikkein eniten ne, jotka kantoi ruokaa ovelle läheisen kuoleman jälkeen. Siitä tuli sellainen olo, että ”ruoalla kaikki muuttuu paremmaksi.” Ei muutu, ruoka edes maistu, se lempiruokakaan. Toimii varmasti heillä, jotka oppineet käsittelemään tunteitaan syömällä, mutta ei niille, jotka haluavat elää tunteensa läpi.
Pysymällä vieressä, lohduttamalla. Kuuntele. Hän luultavasti purkaa asiaa puhumalla useaan kertaan. Olet vain kärsivällinen ja kuuntelet ja olet lähellä. Ota syleilyyn, kun itkee.
m56
Älä loukkaannu, vaikka jäisit vähemmälle huomiolle. Mua läheisen kuolema muutti niin paljon, etten enää ole se sama, joka olin ennen. Tarvitsin ajan, jolloin joku oli lähellä, kuunteli, vaikka puhuinkin samasta raskaasta asiasta. Sittemmin olen tarvinnut paljon omaa tilaa ja hiljaisuutta. Tätä ei ole moni ymmärtänyt, olen jäänyt ja jättäytynyt sivuun entisestä elämästä. Olen siipeni menettänyt, säröillä, jaksan seuraavaan päivään, kun kukaan ei pakota minua näyttelemään, että olen "jo päässyt yli". En ole, mutta kykenen jatkamaan matkaani.
Siivoa ja laita ruokaa. Huolehdi siitä että jääkaapissa on syötävää ja tiskit tiskattu.
Jos ette asu yhdessä, käy hänelle kaupassa ja vie roskat lähtiessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee toiselle hänen lempiruokaansa. Ota kainaloon.
Tämä on vähän kaksiteräinen miekka. Mua ärsytti kaikkein eniten ne, jotka kantoi ruokaa ovelle läheisen kuoleman jälkeen. Siitä tuli sellainen olo, että ”ruoalla kaikki muuttuu paremmaksi.” Ei muutu, ruoka edes maistu, se lempiruokakaan. Toimii varmasti heillä, jotka oppineet käsittelemään tunteitaan syömällä, mutta ei niille, jotka haluavat elää tunteensa läpi.
Eihän se ajatus tietenkään ole, että ruoka jotenkin tilannetta parantaa, tai että se on jotain "lohturuokaa". Sureva usein unohtaa syödä tai ei jaksa laittaa ruokaa ja menee itse heikkoon kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee toiselle hänen lempiruokaansa. Ota kainaloon.
Tämä on vähän kaksiteräinen miekka. Mua ärsytti kaikkein eniten ne, jotka kantoi ruokaa ovelle läheisen kuoleman jälkeen. Siitä tuli sellainen olo, että ”ruoalla kaikki muuttuu paremmaksi.” Ei muutu, ruoka edes maistu, se lempiruokakaan. Toimii varmasti heillä, jotka oppineet käsittelemään tunteitaan syömällä, mutta ei niille, jotka haluavat elää tunteensa läpi.
Eihän se ajatus tietenkään ole, että ruoka jotenkin tilannetta parantaa, tai että se on jotain "lohturuokaa". Sureva usein unohtaa syödä tai ei jaksa laittaa ruokaa ja menee itse heikkoon kuntoon.
Sureva ei välttämättä pysty syömään, vaikka olisi mitä herkkua tarjolla, ja vaikka vähäinen järjen ääni kertoisi, että pitää syödä. Itseäni oksetti ajatuskin laittaa jotain suuhun, pureksia ja niellä. Elin kuin elinkin ensimmäiset kuusi viikkoa appelsiinimehulla ja piimällä. Vieläkin tulee kuvotuksen tunne tietyistä ruuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee toiselle hänen lempiruokaansa. Ota kainaloon.
Tämä on vähän kaksiteräinen miekka. Mua ärsytti kaikkein eniten ne, jotka kantoi ruokaa ovelle läheisen kuoleman jälkeen. Siitä tuli sellainen olo, että ”ruoalla kaikki muuttuu paremmaksi.” Ei muutu, ruoka edes maistu, se lempiruokakaan. Toimii varmasti heillä, jotka oppineet käsittelemään tunteitaan syömällä, mutta ei niille, jotka haluavat elää tunteensa läpi.
Suriessa ei ole aina ruokahalua, eikä jaksa laittaa ruokaa. Mielestäni ruuan tuominen on hyvä juttu.
Kannattaa ymmärtää, että suru ottaa aikansa, ensimmäiset kolme kuukautta on pahin. Akuutissa vaiheessa pitää muistaa juoda vettä, koska se normalisoi elimistöä. Syömään ei kannata painostaa. Pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä sinulta vaaditaan, koska sureva voi olla aika raskasta seuraa. Muista siis huolehtia omastakin jaksamisesta. Sureva voi olla ajoittain aika vihainen ja sanoa asioita, joita ei varainaisesti tarkoita.
Otat hänen Suruunsa Osaa, ostat adressin , tai osaanotto kortin yleensä sini- valkoisia kukkia on viety tai valkoisia kukkia ei hyvasinttiä se on voimakas hajuinen .
Esim.Valkoiset ruusut, neilikat, krysanteemi oksat ovat leikkokukkana hyvät johtuu paikkakunnan kukkakaupan tai kaupan valikoimasta Kunhan Et vie ilonvärisiä punaisia kukkia!
Ja lohduta häntä, yhdessä voitte tätä läheistä muistella.
No en tiedä tunsitko Sinä tämän läheisen no kuitenkin , se olisi hyvä idea sanoa että muistella tätä läheistä.
Joillekin läheisen kuolema , voi olla shokkikin jos kuolema tulee Äkkiä arvaamatta , ihmisiä meitä on monen laisia jotkut surevat itkevät vuolaasti, jotkut sulkeutuvat eivätkä tahdo päästää ketään lähelleen, olen jopa kuullut, sanovan ,
Se oli helpotus 😲 ihmeissään sitä kuuntelee , että Mitä? Sanoo kun hän oli niin sairas ja oli tuskia
Me reagoimme kuolemaan niin erilailla.
Jos et pääse hänen luokseen käymään pitkän välimatkan tai tämän koronan takia.
Voit soittaa hänelle , ihan soittaa puhelu .
Osaanotto hänen Suruunsa itse kokenut 20- vuotta sitten läheisen kuoleman .
Äitini kuoli syksyllä. Suru on ollut suuri. Tapa hahmottaa elämää muuttui täysin. Totaalinen eksistentiaalikriisi nousi surun rinnalle. En silti menettänyt toimintakykyäni, vaan jatkoinbtöitäni ja harrastuksiani. Ne pitivät kasassa. En edes olisi halunnut korostaa surua ottamalla saikkua, en halua muiden alleviivaavan suruani muuttamalla käytöstään. Mutta ymmärrystä kaipaan. Jos en halua tehdä jotain tai jokin asia käynnistää itkuisena muiston, sitä en halua päiviteltävän tai kenenkään pakottavan minua innostumaan mistään. Se että saan surulle juuri ne hetket ja tilat joita arjesta nousee, on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli syksyllä. Suru on ollut suuri. Tapa hahmottaa elämää muuttui täysin. Totaalinen eksistentiaalikriisi nousi surun rinnalle. En silti menettänyt toimintakykyäni, vaan jatkoinbtöitäni ja harrastuksiani. Ne pitivät kasassa. En edes olisi halunnut korostaa surua ottamalla saikkua, en halua muiden alleviivaavan suruani muuttamalla käytöstään. Mutta ymmärrystä kaipaan. Jos en halua tehdä jotain tai jokin asia käynnistää itkuisena muiston, sitä en halua päiviteltävän tai kenenkään pakottavan minua innostumaan mistään. Se että saan surulle juuri ne hetket ja tilat joita arjesta nousee, on tärkeintä.
Otan osaa suruusi! On monta tapaa surra, ja mikään niistä ei ole oikea tai väärä.
Apua kuolemanpelkoon tästä:
Jos luet sen palstan perusteellisesti, kuolemanpelkosi katoaa kokonaan.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17315637/jalleensyntyminen--samsara--sie...
Ole läsnä. Kuuntele, jos hän haluaa puhua. Huolehdi, että hän syö ja nukkuu. Kysy mitä hän toivoisi sinulta.