Seiskluokkalaisen koulunkäynti

Sanoisin, että syy on hyvin yksinkertainen. Lapsi ei ole oppinut tekemään koulutehtäviään ja valmistautumaan kokeisiin. Syyttävä sormi osoittaa moneen suuntaan. Koulu ei ole huolehtinut kunnolla tehtävistään eli ei ole jo alakoulussa opastanut, miten läksyt tehdään ja miten kokeisiin valmistaudutaan. Sormi osoittaa myös lapsen vanhempia. Hekään eivät ole huolehtineet lapsen opiskelutottumuksista, koska ovat sokaistuneet lapsen älykkyydestä (mitä se sitten lieneekään). Ja sormi osoittaa myös lasta itseään. Jos hän on niin älykäs, kuin äiti kehuu, olisi luullut hänen itsensäkin osanneen päätellä, mitä pitäisi tehdä. Alakoulun helppous sokaisi lapsen. Kun siellä pärjäsi tekemättä mitään, niin lapsi kai kuvitteli, että yläkoulussa sama peli voisi jatkua.

Olen entinen opettaja ja tehnyt myös opon töitä. Mieleen muistuu muuan lukiolaistyttö, joka myös oli varsin lahjakas. Ala- ja yläkoulun hän oli pärjännyt tekemättä mitään. Tehtävät hän ehti aina tehdä jo tunnilla koulussa, joten kotitehtäviä ei jäänyt, ei ainakaan hänen päätelmiensä mukaan. Kun hän tuli lukioon, todellisuus iski julmasti päin kasvoja. Ysit kiepahtivat toisin päin ja kaikki arvosanat laskivat huimaa vauhtia. Kävimme useita keskusteluja siitä, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän itsekin oivalsi, että opiskelumenetelmissä oli vikaa. Kun hän oppi tekemään läksyt ja valmistautumaan kokeisiin, ei mennyt kauan kunnes arvosanat palasivat entiselle tasolleen. Hän halusi tulla mielellään mukaani nuorempien oppilaiden opotunneille kertomaan oman tarinansa ja korostamaan työnteon merkitystä.

Yrität motivoida ja kerrot miksi kannattaa opiskella kunnialla, voit vaikka kuukauden ajan tarkistaa läksyt itse.

Meillä on opetettu eskarista asti, että läksyissä ei laisteta. Tarkistan aina ja kokeisiin kerrataan yhdessä.

Noin meillä on joka lapsella käynyt. Sitten ysiluokan syksyllä ovat kauhistuneet itse, että keskiarvo on niin matala ettei mihinkään jatkoon pääse. Siinä sitten on nostettu yli numerollakin kesiarvoa ja nyt ovat kaikki opiskelemassa . Tai no, kuopus on viellä seiskalla ja ala-asteella ysejä kokeista saanut tyttö on nyt saanut pari vitosta ja parhaimmillaankin seiskaa. Eli murkkuiän pohjilla mannään. Ei voi muuta kuin koittaa kannustaa ja auttaa.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 08:34"]

Noin meillä on joka lapsella käynyt. Sitten ysiluokan syksyllä ovat kauhistuneet itse, että keskiarvo on niin matala ettei mihinkään jatkoon pääse. Siinä sitten on nostettu yli numerollakin kesiarvoa ja nyt ovat kaikki opiskelemassa . Tai no, kuopus on viellä seiskalla ja ala-asteella ysejä kokeista saanut tyttö on nyt saanut pari vitosta ja parhaimmillaankin seiskaa. Eli murkkuiän pohjilla mannään. Ei voi muuta kuin koittaa kannustaa ja auttaa.

[/quote]

Kiitos tästä. Tämä on sellanen herkkä poika. 1-3 luokilla autoin aika paljonkin läsyissä. Olen aina koittanut kannustaa, mutta kovistelua ei siedä. Laittaa hanttiin ja menee entistä huonommin.  Nyt on jotenkin huuhaileva, ei keskity.  En haluaisi vetää liian tiukkaa linjaakaan. Osaisi kyllä ja oppisi ihan helposti.

Mutta ruotsi on ihan mahdotonta. Oliskohan joku nettiharjoittelu avuksi? Olisiko ylimitoitettua ottaa yhteyttä ruotsin opettajaan?

Ap

Kysy saisiko ruotsissa tuki opetusta, voisi auttaa

Ruotsin taso on laskenut tosi paljon. Lukiossa monet saa ruotsin kursseista 4. Miten se on voinutkin tulla niin mahdottoman vaikeaksi?

Ymmärrän hyvin tuon ongelman ruotsin kanssa. Itse olin kouluissa aina aika hyvä opiskelemaan, mutta jos tietää, että jotain asiaa ei yksinkertaisesti tule tarvitsemaan millään tavalla missään, niin ei sitä asiaa kertakaikkiaan opi kovin hyvin. Oma motivaatio ja halu on varmaan oppimisessa se kaikkein tärkein asia.

Pienillä koululaisilla voi oppimista tukea melko paljon. Tläkoulussa se alkaa tulla vaikeammaksi, kun lapsen oma päätäntävalta ja vastuun ottaminen kasavaa. Ellei itse ole motivoitunut, ei se äidin seläntakana ohjaaminen paljoa auta.

Ehkä murrosikä tuo omat vaikeutensa, kun on niin yleistä arvosanojen laskeminen seiskalla

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 10:23"]

Pienillä koululaisilla voi oppimista tukea melko paljon. Tläkoulussa se alkaa tulla vaikeammaksi, kun lapsen oma päätäntävalta ja vastuun ottaminen kasavaa. Ellei itse ole motivoitunut, ei se äidin seläntakana ohjaaminen paljoa auta.

Ehkä murrosikä tuo omat vaikeutensa, kun on niin yleistä arvosanojen laskeminen seiskalla

[/quote]

Ja yläkoulussa on aineenopettajat, jotka on yliopistossa koulutettu juuri ko. aineen opettajiksi. Näin ollen opetus on vaativampaa kuin alakoulussa, jossa pääasiassa yksi luokanope opettaa kaikkia aineita. Tämä lisää opiskelun vaativuutta, ja kun murrosikä puskee päälle samaan aikaan, ja lisäksi suomalaisessa nuorisokulttuurissa on "noloa opiskella ahkerasti", niin helposti arvosanat laskevat yläkoulussa.

Minua ei paljoa haittaa yksittäiset numerot tai asiat. Tavoite on päästä haluamaansa jatko-opiskeluun. Jonkinlainen taso pitäisi siis säilyttää. Lapsi ei ole mikään käytännön tekijä, joten lukio kai ainoa vaihtoehto... Matematikka sujuu itsestään hyvin. Nyt tuntuu, ettei se taidakaan onnistua, kun ainakaan nyt ei näytä toi lukeminen maistuvan..

Tosi älykäs poika kyllä on, loognen päättely ja muisti on hyviä. Vaikkei sitä näistä kevään numeroista voisi uskoa

Ap

Itse olen joutunut tarkistamaan että läksyt on tehty hyvin. Lapsi yrittää laistaa ja päästä siitä mistä aita on matalin. Matikassa laittaa iloisesti vastukset kirjan takakannesta tekemättä itse laskua. Matikan opettaja on ihmetellyt miten niin vähällä tuntityöllä pystyy kokeista saamaan hyvän numeron. No, sinnikkyydellä mennään ja huutoa kuuluu, mutta läksyt on tehtävä kunnolla. Ihmettelen usein miten lapsi voikaan käyttää aikaa tehtävientekemisen vastustamiseen kun samassa ajassa kaikki olisi tehty jo kaksi kertaa. Kaikki muu tuntuu olevan enepi kiinnostavaa, sitten on joku aine mikä kiinnostaa ja opettaja kannustaa oppimaan, se aine sujuukin ongelmitta. Murrosikä on kyllä varsin haastavaa niin lapselle kuin vanhemmalle.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 11:12"]

Itse olen joutunut tarkistamaan että läksyt on tehty hyvin. Lapsi yrittää laistaa ja päästä siitä mistä aita on matalin. Matikassa laittaa iloisesti vastukset kirjan takakannesta tekemättä itse laskua. Matikan opettaja on ihmetellyt miten niin vähällä tuntityöllä pystyy kokeista saamaan hyvän numeron. No, sinnikkyydellä mennään ja huutoa kuuluu, mutta läksyt on tehtävä kunnolla. Ihmettelen usein miten lapsi voikaan käyttää aikaa tehtävientekemisen vastustamiseen kun samassa ajassa kaikki olisi tehty jo kaksi kertaa. Kaikki muu tuntuu olevan enepi kiinnostavaa, sitten on joku aine mikä kiinnostaa ja opettaja kannustaa oppimaan, se aine sujuukin ongelmitta. Murrosikä on kyllä varsin haastavaa niin lapselle kuin vanhemmalle.

[/quote]

.. tuo vastustamiseen käytetty energia on meillekin tuttua...

Mä itse luistelin läpi lukionkin lukematta (L:n paperit). Ongelma tuli sitten yliopistolla kun oikeasti munkin olisi pitänyt ruveta tekemään töitä sen oppimisen eteen... kotona ei koskaan mitään vaadittu, kun koulu sujui niin hyvin. Omien lasten kohdalla olen "oppinut läksyni" eli töitä tehdään koko ajan ja tasaisesti, kokeisiin luetaan vaikka kuinka asia jo osattaisiinkin, aina siellä kuitenkin on jotain ylläreitä kun sitä sitten kuulustelee. Myähässähän te ap ootte kun työn tekeminen aloitetaan vasta yläasteella, mutta ette toivottoman myöhässä, nyt vaan rytmistä kiini ja siihen lapsi tarvitsee sua eli joka ilta 1h läksyihin ja kokeisiin lukuun. istutte alas yhdessä ja teette. Ja kaikki nettioppimisympäristöt käyttöön, ne on lapsistakin motivoivia. Kysy koulusta sopivia linkkejä. 

Jos pojalla on lukio tähtäimessä, niin kannattaa lyödä nenän eteen sisäänpääsyrajat. Harvaan lukioon mennään sisään vitosilla. Voi  myös ottaa askeleen pidemmälle ja esitellä yliopistojen tms. kiinnostavan opiskelupaikan sisäänottokriteereitä. Myös palkkataulukkoihin tutustuminen voisi herättää opiskelumotivaatiota.

Ruotsin kielen opiskelumotivaatiota voisi nostaa esim. matkustamalla Ruotsissa tai katselemalla ruotsalaisia TV-ohjelmia.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 11:20"]

Mä itse luistelin läpi lukionkin lukematta (L:n paperit). Ongelma tuli sitten yliopistolla kun oikeasti munkin olisi pitänyt ruveta tekemään töitä sen oppimisen eteen... kotona ei koskaan mitään vaadittu, kun koulu sujui niin hyvin. Omien lasten kohdalla olen "oppinut läksyni" eli töitä tehdään koko ajan ja tasaisesti, kokeisiin luetaan vaikka kuinka asia jo osattaisiinkin, aina siellä kuitenkin on jotain ylläreitä kun sitä sitten kuulustelee. Myähässähän te ap ootte kun työn tekeminen aloitetaan vasta yläasteella, mutta ette toivottoman myöhässä, nyt vaan rytmistä kiini ja siihen lapsi tarvitsee sua eli joka ilta 1h läksyihin ja kokeisiin lukuun. istutte alas yhdessä ja teette. Ja kaikki nettioppimisympäristöt käyttöön, ne on lapsistakin motivoivia. Kysy koulusta sopivia linkkejä. 

[/quote]

En usko, että ollaan myöhässä. Jossain 1-3 luokilla olin paljonkin tukena ja senkin jälkeen olen kuulustellut kokeisiin. Ihan selvää on nytkin, ellen kuulustele, niin arvosana n huomattavan alhainen. Muutenkin kaiki toistuu useissa kouluasteissa eikä mitään tarvetta ole liikaa nipottaa. Oma motivaatio ja kiinnostus pitäisi löytyä ilman liikaa nipotusta.

Minä en itse oikein usko liialliseen panostamiseen. Itse selvisin luistellen vielä yliopistossakin. Ja tämä lapsi on minua paljon fiksumpi.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että ainoa keino on ottaa neuvosi käyttöön. Kunnon rytmi ja panostus. Ja täytyy etsiä myös hyviä nettioppimisympäristöjä.

Ap

Terve!

Olisin voinut kirjoittaa tuon tekstin vuosi sitten. Poika on nyt 8.luokalla. Alakoulun päätti  9:n keskiarvoon ja stipendiin. Seisalla alko armoton alamäki, numerot oli seiskan keväällä 6-8 välillä. Poikaa kiinnosti huomattavasti enemmän kaverit ja pelaaminen kuin koulu. Suurimpana ongelmana mielestäni oli, että yläkoulussa opiskelu on niin erilaista kuin alakoulussa. Alemmilla luokilla riittää hyvin, kun seuraa koulussa ja tekee läksyt- niihin ei mene paljon aikaa. Ylemmillä luokilla se ei enää riitä, pitää tehdä töitä tuplasti enenmpi ja vastuu omasta oppimisesta on todella paljon oppilaalla itsellään, opettaja ei enää paljon vahdi miten kukin koulunsa käy.

Meillä tilanne ratkaistiin keskusteluilla. Käytiin selvin sanoin läpi tulevaisuusnäkymiä jos haluaa nyt pistäää hengailuksi, tai jos jaksaa tsempata koko ajan tasaisesti. Poika tajusi, että jos nyt vaan sluibaa, on edessä järjetön työ ottaa menetetty takaisin. Viimeistään seskaluokan kevät todistuksen vertaaminen kutosen todistukseen herätti pojan. Sovittiin, että kesäloma otetaan rennosti ja syksyllä alkaa työ- ja niin alkoi. Kaikki numerot ovat olleet nousussa koko kasin, kevät todistus tulee taas näyttämään hyvältä. Poika on ollut itse todella tyytyväinen saamaansa palautteeseen, sekä meiltä vanhemmilta, opetajilta, että kokeiden numeroina. Oppiminen on nyt pojalla itsellään tavoitteena, ei tarvi pakottaa kokeisiin lukuun ym.

Yläkoulu on todella erilainen kuin alakoulu, numeroiden lasku seiskalla on enempi sääntö kuin poikkeus. Ikä tekee omat tehtävänsä, ei kiinnostais yhtään... tsempatkaa lapsia, mutta elkää tehkä töitä niiden puolesta. Motivaatio pitää löytyä itseltä. Ap, katsoppa vielä, kasiluokka voi olla ihan toisenlainen ;)

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 11:22"]

Jos pojalla on lukio tähtäimessä, niin kannattaa lyödä nenän eteen sisäänpääsyrajat. Harvaan lukioon mennään sisään vitosilla. Voi  myös ottaa askeleen pidemmälle ja esitellä yliopistojen tms. kiinnostavan opiskelupaikan sisäänottokriteereitä. Myös palkkataulukkoihin tutustuminen voisi herättää opiskelumotivaatiota.

Ruotsin kielen opiskelumotivaatiota voisi nostaa esim. matkustamalla Ruotsissa tai katselemalla ruotsalaisia TV-ohjelmia.

[/quote]

Kunnollisen keskustelun paikka meillä on nyt. Näitä kokeilen

Ap

Sanot, että lakkaa viettämästä aikaansa siinä monikulttuurisessa afrikkalaisten ja arabien skeittariräppärijengissä jonka kanssa luuhaa kaiket illat ulkona.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 11:34"]

Terve!

Olisin voinut kirjoittaa tuon tekstin vuosi sitten. Poika on nyt 8.luokalla. Alakoulun päätti  9:n keskiarvoon ja stipendiin. Seisalla alko armoton alamäki, numerot oli seiskan keväällä 6-8 välillä. Poikaa kiinnosti huomattavasti enemmän kaverit ja pelaaminen kuin koulu. Suurimpana ongelmana mielestäni oli, että yläkoulussa opiskelu on niin erilaista kuin alakoulussa. Alemmilla luokilla riittää hyvin, kun seuraa koulussa ja tekee läksyt- niihin ei mene paljon aikaa. Ylemmillä luokilla se ei enää riitä, pitää tehdä töitä tuplasti enenmpi ja vastuu omasta oppimisesta on todella paljon oppilaalla itsellään, opettaja ei enää paljon vahdi miten kukin koulunsa käy.

Meillä tilanne ratkaistiin keskusteluilla. Käytiin selvin sanoin läpi tulevaisuusnäkymiä jos haluaa nyt pistäää hengailuksi, tai jos jaksaa tsempata koko ajan tasaisesti. Poika tajusi, että jos nyt vaan sluibaa, on edessä järjetön työ ottaa menetetty takaisin. Viimeistään seskaluokan kevät todistuksen vertaaminen kutosen todistukseen herätti pojan. Sovittiin, että kesäloma otetaan rennosti ja syksyllä alkaa työ- ja niin alkoi. Kaikki numerot ovat olleet nousussa koko kasin, kevät todistus tulee taas näyttämään hyvältä. Poika on ollut itse todella tyytyväinen saamaansa palautteeseen, sekä meiltä vanhemmilta, opetajilta, että kokeiden numeroina. Oppiminen on nyt pojalla itsellään tavoitteena, ei tarvi pakottaa kokeisiin lukuun ym.

Yläkoulu on todella erilainen kuin alakoulu, numeroiden lasku seiskalla on enempi sääntö kuin poikkeus. Ikä tekee omat tehtävänsä, ei kiinnostais yhtään... tsempatkaa lapsia, mutta elkää tehkä töitä niiden puolesta. Motivaatio pitää löytyä itseltä. Ap, katsoppa vielä, kasiluokka voi olla ihan toisenlainen ;)

[/quote]

Kiitos! Sama syy näyttää meilläkin olevan. Kaikki muu on tärkeämpää ja lukuläksy ei ole läksyä. Joten 15 min menee maksimissaan aikaa läksyihin. Peaa, seuraa YouTube videoita, hengalee kavereiden kanssa, pelaa jalkapalloa mota kertaa viikossa.

Minulla on samanlainen ajatusmaailma. Uskon, että keskustelu ja oman motivaation herättäminen on oikea tapa. Olen ehkä muutenkin liikaa poikaa hyysännyt, omaan vastuuseen haluaisin kannustaa.

Ap