Lue keskustelun säännöt.
Luulen, että jonain päivänä ihan oikeasti päädyn itsemurhaan
09.04.2015 |
Elämäni ei ole koskaan ollt erityisen onnellista, oikeastaan hyvin kaukana siitä. Aina välillä olen noussut ylös ja nauttinut elämästä, sitten mennyt taas ryminällä pohjalle. Olen monesti puhunut itsarista esim. erotilanteissa. En uhkaillut, vaan kertonut, että haluan tosissani kuolla. Tätä on jatkunut pitkään. Välillä hetki iloa, sitten taas kuolema-ajatuksia. Tällä hetkellä eräs sukulainen uhkaa tehdä asian,
joka vaikuttaisi elämääni erittäin paljon eikä tippaakaan hyvällä tavalla. Ei ole kyse mistään vammantuottamuksesta, vaan oikeudellisesta asiasta, jonka hän voisi oikeastikin toteuttaa, jos päättää olla erittäin julma ja sydämetön. En tiedä onko asiassa pahinta epätietoisuus, uhkailu vai se, että henkilö on sellainen, jonka pitäisi rakastaa minua, ei ikinä uhkailla millään tavoin. Voitte itse miettiä, kuka hän saattaa olla. En aio kertoa.
Olen kuitenkin monta vuotta, helvetin monta vuotta odottanut tätä iloista asiaa tapahtuvaksi. Ja se asia on oikeasti ISO. Tämä henkilö ei todellakaan ymmärrä, että hänen käsissään on minun itsemurhani. Asia on niin iso, että en ikinä, ikinä, ikinä voisi elää niin valtavan raivon ja vihan kanssa. Asiaa ei olisi ikimaailmassa mahdollista antaa anteeksi, ei millään tavalla. Se olisi JULMA teko pahimmillaan. Ja jos se toteutuu, niin minä lopetan itseni. Niin pitkään se ajatus on kytenyt sisälläni ja sitten se tapahtuu. Pitäisikö tässä alkaa siivoilemaan jälkiään varmuuden vuoksi... oikeasti.
Kommentit (10)
:( paljon voimia sinulle. Kukaan ei saisi joutua kamppailemaan tuollaisten asioiden kanssa. Koita elää päivä kerrallaan. Muista että vaikka nyt tuntuu kuinka kamalalta, voi kaikki vielä muuttua paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäisi päästä juttelemaan noista tunteista jonkun kanssa ehkä psykiatrin. Kyseessä voi olla jokin mielenterveyden ongelma jota voidaan hoitaa. Voimia ja siunausta <3
Kiitos. Välillä pelkään kuolemaa. En ole robotti. Sitten ajattelen järjellä kaikkia asioita, joista en vain kykene suoriutumaan. Olen henkisesti heikko ihminen, en kykene kantamaan hartioillani hirveitä taakkoja ja suruja vaan romahdan. Välillä makaan hiljaa silmät kiinni ja mietin, että mitä jos kuolema tulisi nyt. Se on tuntunut lohdulliselta.
Toki pelkäisin, että eräs jäljelle jäävä ihminen sekoaisi surusta ja syyttelisi itseään, vaikka ei tähän mikään auta. Tiedän vain sen, että sellaisen äärettömän raivon kanssa ei kukaan pystyisi elämään. Kyllä päässä napsahtaisi ja kaikelle tulisi loppu, aivan varmasti.
Olipahan tarina. Miksi annat toisten ihmisten tekojen tai tekemättä jättämisten vaikuttaa noin paljon elämääsi? Tee elämästäsi sellainen kuin haluat ja viis veisaa muiden tekemisistä. Mistä muuten tiedät, etteikö kyseinen henkilö oikein toivoisikin, että häviäisit täältä maan päältä, silloinhan hän olisi vain tyytyväinen, että olisi saanut sinut manipuloitua siististi pois tieltään. Me kaikki kuolemme, ei siinä ole mitään ihmeellistä = et tee itsestäsi yhtään sen erikoisempaa kuolemalla, kaikkihan sen osaavat. Mutta vahvat taistelevat ja katsovat korttinsa loppuun asti.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 00:13"]Olipahan tarina. Miksi annat toisten ihmisten tekojen tai tekemättä jättämisten vaikuttaa noin paljon elämääsi? Tee elämästäsi sellainen kuin haluat ja viis veisaa muiden tekemisistä. Mistä muuten tiedät, etteikö kyseinen henkilö oikein toivoisikin, että häviäisit täältä maan päältä, silloinhan hän olisi vain tyytyväinen, että olisi saanut sinut manipuloitua siististi pois tieltään. Me kaikki kuolemme, ei siinä ole mitään ihmeellistä = et tee itsestäsi yhtään sen erikoisempaa kuolemalla, kaikkihan sen osaavat. Mutta vahvat taistelevat ja katsovat korttinsa loppuun asti.
[/quote]
No hänestä ei voi koskaan tietää, ehkä hän toivookin kuolemaani. Hän on kuitenkin lähisukulaiseni, siksi kai haluaisin uskotella, että ei hän nyt sellaista...
Siksi, että asia on helvetin iso. Olen sitä korostanut aloituksessa monta kertaa. Se on asia, joka vaikuttaa elämääni erittäin paljon sitä helpottaen ja tuoden minulle paljon hyvää. Olen odottanut asiaa KAUAN. nyt se uhataan viedä nenäni edestä, tuosta noin vaan. SIKSI annan sen vaikuttaa elämääni. En aio kertoa yksityisasioitani täällä sen paremmin. mutta jos minulle niin julma teko tehdään, niin se on sitten vikatikki minun jaksamiselleni. Onneksi olen muutenkin miettinyt kuolemaani jo pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset mutta eri syistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä olekin jotenkin helpottavaa, kun tietää pyöritelleensä asiaa mielessä jo pitkään? Ei jotenkin pelota se "napsahtaminen", kun kaikki on niin selkeää. Voihan elämällä olla minulle paljonkin annettavaa, mutta en oikein jaksa uskoa siihen. Olisin minäkin kaivannut rakkautta enkä aina vain pelkoa.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 00:24"]
Samat fiilikset mutta eri syistä...
[/quote]
Sama täällä. Mulle tosin tehtiin jo se asia jonka aiheuttaman vihan kanssa en meinaa jaksaa elää. Välillä pystyn "unohtamaan" asian ja suhtautumaan menneeseen ilman tunnetta, välillä taas meinaan ihan kirjaimellisesti kuolla vitutukseen. Nyt keväällä olen aika monta päivää miettinyt itsemurhaa, olen suunnitellut että lääkkeillä tekisin sen, tarpeeksi nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia vaan eri lääkäreiltä. En vaan ole vielä saanu hankittua kuin pari lääkepakettia.
Ihan turha on kuvitella että tällaiset on mitään mielisairautta, mielisairasta on se mitä mä olen joutunu ja joudun muiden ihmisten taholta kokemaan.
Itke mulle joki.