Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
Mua järkytti eniten kylpyhuoneessa oleva kokovartalopeili. Kun kävi sitten suihkussa ja näki oman vartalonsa, niin niissä hormonimyrskyissä siellä sitten itkin, että tältä sitten tuun näyttämään loppuikäni. Jos niitä kokovartalopeilejä jostain kylppäreistä synnärillä vielä löytyy, niin ne voisi poistaa. Riittää kun katsoo mustia renkaita silmien ympärillä lavuraarin yläpuolella olevasta peilistä. No, kyllä kroppa siitä palautui, mutta jäi mieleen pitkäksi aikaa se näky. Näköjään niin pitkäksi aikaa, että muistui taas mieleen, vaikka tästä on jo 25 v aikaa.
Mun ainoan lapsen syntymästä on parikymmentä vuotta aikaa, ulkonäköäni en osannut moittia, mutta kyllä ihan sanatarkkaan muistan edelleen ne haukkumasanat, joilla hoitajat minua haukkuivat. Tein valituksenkin, mutta se ei johtanut mihinkään. Tämä oli syy siihen, miksi lapsiluku jäi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kaipaisin empaattisuutta varsinkin esikoisen saaneita kohtaan:
Vanhemmaksi tuleminen on ihan valtavan iso muutos, ei sitä voi etukäteen täysin käsittää. Kaikki on aivan uutta, kun lapsi on syntynyt. Moni opettelee ensimmäistä kertaa vaihtamaan vaippaa, kylvettämään ja lohduttamaan vauvaa, imetys ja pulloruokinta on vielä oma juttunsa jne. Jokainen joskus opiskellut tai uuteen työhön mennyt tietää, että voi olla haastavaa oppia uusia taitoja väsyneenä tai kun niitä uusia asioita pitäisi kerralla omaksua paljon.
Tuohon päälle vielä univelka, heittelevät hormonit ja kaikki tunnepuolen myllerrys, jota vanhemmaksi tulo on tuonut. Tähän päälle isolla osalla on kipuja ja muita synnytyksen jälkeisiä vaivoja. _Miksi_ tällaisessa tilanteessa ei haluta olla empaattisia tuoreita vanhempia kohtaan? Eihän työpaikallakaan laiteta uutta työntekijää yksin hoitamaan asioita ja huikata ovelta, että pärjäile siinä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, tekisi mieli sanoa voi hellanlettas! Joku ei pääse 5 min suihkuun. Miksi? Mihkä se vauva karkaa sängystään suihkun aikana. Yhteen koskee toinen ei saa nukkua jne. Voi hyvät lapset, sairaalassa on tarkoitus valmistaa äiti selviytymään luonnollisesta asiasta, jälkeläisensä hoitamisesta. Vaikka tämä ärsyttääkin, kysyn, mahtoiko äidillä joka synnytti lypsyjensä välissä, joku paapoa ruokia eteen tai muuta luksusta?
Ja sairaaloiden ammattilaiset eivät ole tahallaan ilkeitä, tiedän että joskus joutuu olemaan tiukkana jos näkee ettei äiti halua/viitsi huolehtia itsestään ja vauvastaan joiden parhaaksi kaikki ohjeistus on. Ja kysymykseen olenko itse synnyttänyt vastaan kyllä olen useita kertoja.
Isäni veli kuoli kun mummo oli lypsyllä,kiitos vain. Päivän ikäinen. Mummo myös pas koi loppuelämänsä housuun synnytysvaurion vuoksi .
Hänellä ei ollut mahdollista päästä sairaalaan synnytämään mutta jos olisi päässyt,olisi takuulla anellut apua ja lepoa kuten me nykypäivän "kermaper seetkin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää Kajaaniin synnyttämään. Se on huikea paikka! Minulla on monta lasta ja paljon aiempia huonoja synnärikokemuksia. Omat kipulääkkeet, lämpöpakkaukset ja lisämaidot ovat olleet mukana kolmessa viimeisimmässä synnytyksessä.
Kajaanissa on äidille ja isälle/tukihenkilölle iso, kaunis huone omalla kylppärillä ja kahdella sängyllä. Ilmastointi toimii kesähelteellä. Lapsen hoitoon tarvittavat varusteet ovat huoneessa. Kaikki synnyttäjän toiveet pyritään toteuttamaan. Isä yöpyy ilmaiseksi. Annettiin mahdollisuus jättää vauva hoitajille, ja lähteä vaikka ulos, kun vauvan sokerien takia jouduttiin viipymään pitkään. Tarjouduttiin ottamaan vauva yöllä, että saadaan nukkua. Aivan kymppi paikka!
Kajaanissa synnytyksiä on merkittävästi vähemmän kuin ruuhkaisemmissa sairaaloissa. Sama ei varmasti onnistu suurissa sairaaloissa, joissa synnytyksiä on joskus ruuhkaksi asti.
Toisekseen: Niin ihana kuin joku synnäri onkin, harvalla on mahdollisuutta lähteä synnyttämään esim. tuntikausien matkan päähän kotoa. Läheskään kaikki synnytykset eivät ole etukäteen ennustettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Intiimiasioiden hoitaminen oli kamalaa. Suihkussa ja vessassakäynti. Sitten kohtua tultiin painelemaan tyhjäksi ja hyytymiä tipahteli pöksyihin potilaavuoteessa samaan aikaan kun vierustoverilla mies vieraana. Myös imetysohjausta annettiin ja rintojani kommentoitiin tämän kuulle . Välissä siis se ohut verho.
Muuten sain kyllä hyvää kohtelua kätilöiltä. Kolmannen polikliinisestä synnytyksestä jäi todella ihana olotila, sitä synnytystä ja lapsivuodeaikaa muistelen erityisellä lämmöllä.
Työkaverilla oli huonekaverina h a m e v ä k e e n kuuluva nainen, ja huone oli vierailuaikojen ulkopuolellakin täynnä hänen sukulaisiaan, niin miehiä kuin naisia. Ei kukaan niitä pois ajanut. Osaston ovessa oli lappu, että vierailut sallittu vain isälle ja omille lapsille. Kun työkaveri imetti tai häntä opastettiin imetysasennon ottamisessa, kurkkivat naapurin miessukulaiset tapahtumaa verhon takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kai vähään tyytyväinen. Eka synnytys -72, synnytyssali jossa verhot kunkin synnyttäjän ympärillä. Lapsi keltainen, keskolaan lämpökaappiin, itselle tulehdus, 5 päivää sairaalassa. Kuuden vuoteen potilashuone, mutta vierihoitoahan ei silloin vielä ollut.
Toinen -8o isät eivät päässeet siihenkään sairaalaan, synnytyshuoneet pieniä kopperoita. 3 h ja vauva maailmassa, 2 yötä sairaalassa. Kolmas synnytys, kolmen hengen huone. Melkein viikon reissu vauvan sairaalabakteerin vuoksi. Haikeelta tuntui kun olin vierihoidosta haaveillut , toiset helli vauvaansa enkä päässyt edes imettämään.Nyt on perhehuoneet ja kaikki ylellisyys sairaaloissa, ei tarvi kuin veetuilla henkilökunnalle.
Pikkuveli syntyi 70-luvun alussa Vaasassa, ja isä oli mukana synnytyksessä. Onhan tuosta jo 50 vuotta aikaa, mutta voiko silloinkin näin paljon vaihdella sairaaloiden välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru. Ensi kerralla otan oman korvikkeet mukaan.
Minulle kävi päinvastoin niin että lisämaitoa vauvalle juotettiin, vaikka itselläni olisi ollut yllin kyllin. Hoitaja väitti että ei sektion jälkeen erity maitoa heti. No olipa väärässä vanha haaska. Suostui syöttöpunnitsemaan vauvan ja meinasi lentää pyllylleen kun pikkuiseni oli vetänyt sadan gramman hörpyt kunnon ternimaitoa oman mamman meijeristä.
No on se harvinaista. Oma sai kans minulta maitoa heti, ja sitä söikin sit sen 120mg heti alkuun. Sektiovauva. Meitä tuli vanha kätilö toiselta osatolta katsomaan, kun oli kuullut, et tällainen tapaus. En kutsuisi ketään haaskaksi.
Vai harvinaista? Olisiko joku pinttynyt käsitys jostain muinaisuudesta, jota vastaleivottu äiti ei uskalla kyseenalaistaa. Eihän se maito ala herua, jos ei anna vauvan imeä. Itsellä kolme sektiovauvaa ja aina on oma maidontuotanto lähtenyt heti käyntiin.
Kukaan ei kertonut, että leikkauksen jälkeen mehun juominen aiheuttaa ilmavaivoja. Oli kyllä aika tuskallista. Siis sekin nyt tiedoksi teille, jotka menette sektiosynnytykseen. Juokaa vettä, jos janottaa.
Vastasynnyttänyt äiti nyt vaan on tosi herkkä ja ihmisiä ne kätilöt ja hoitajatkin vain ovat. Ei kannata antaa huonon kokemuksen vaikuttaa koko loppuelämän ratkaisuihin. Itsekin otin nokkiini vaikka mistä ja itkin ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi puhumalla voinut selvittää ongelmat.
Anteeksi Haaska -nimitys. Ehkä hänellä oli selkäsärkyä, liian pieni palkka, ongelmia kotona, ilkeä pomo tms. Halit hänelle.
No, voin puhua vain omasta puolesta ja minulla siis maito nousi heti. Ei ollut tarve kyseenalaistaa mitään. Mutta tiedän monia alateitse synnyttäneitä, joilla maito ei noussut heti jos koskaan. En ymmärrä, miksi kukaan ylläpitäis mitään tuollaista harhakäsitystä, jos se olis siis harhaa. Oma maitoni nousi ihan ilman mitään imuja, joten paljon on eroja näissä. Lisäksi kävi siis tämä vanhempi kätilö meitä vasiten jututtamassa, kun kuuli huhun mun maidosta ja lapsen ruokahalusta. Luulisin, että hänellä muun muassa aiheesta enemmän tietoa, kuin yksittäisellä mutuilijalla.
Kohtasin myös todella haastavan hoitajan mennessäni edellispäivänä osastolle. Myöhemmin kuulin, että oli legenda, just haastavuuden ja ilkeilyn takia. En tiedä, mikä selkä hänellä kipuili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen? Kokeile keskenmenon myös. Ainoa järkiperäinen asia mitä tekivät oli, etten ollut sijoitettu syntyvien lasten osastolle. Sinäänsä ei merkitystä, muta erityismaininta annettava nuorille ei-kantasuomalaisille hoitajattarille, joiden ystävällisyys oli omaa luokkaansa. Kuvottava suomalainen vanhempi nainen aikoi heittää 02:00, siis keskellä yötä, sairaalasta ulos kaavinnan ja kohtuun kuolleen lapsen synnytyksen jälkeen. Sain viimeisillä voimillani sanottua että kutsu tänne esimiehesi heti, en liiku minnekään. Myös kaavinnassa hoitaja oli vastenmielinen. Ei ole vikani, että keskellä yötä siihen ottivat jos yövuoro tai muu haittaa. Elämäni henkisesti ja fyysisesti hirvein päivä, ja päälle ala-arvoista kohtelua. Myös lääkäri esitutkinnassa, ei kaavinnassa, oli järkyttävä. JOS olisin ollut ruumiin ja sielun voimissani tuolloin, olisin tehnyt AVIlle virallisen kantelun.
90-luvun alkupuolella olin opiskelijan ominaisuudessa seuramassa kaavintoja, joita tehtiin abortteja haluaville. Siihen maailman aikaan ei ollut vielä näitä lääkkeellisiä keskeytyksiä. Aborttipotilaisiin hoitohenkilökunta suhtautui ikävästi. Muistan, kun yhden potilaan kohdallakin suhtautuminen oli samanlaista ikävää, mutta suhtautuminen muuttuikin täysin, kun houitohenkilökunnalle selvisi, että siinä oltiinkin abortoimassa kohtuun kuollutta sikiötä.
Samanlainen suhtautuminen olin ensiapupoliklinikalla itsemurhaa yrittäneisiin potilaisiin. Ei tippaakaan myötätuntoa tai hyviä sanoja. He olivat ainoastaan riesa ja ylimääräistä työtä, ja tämä tuotiin myös potilaalle itselleen selvästi ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Yhy yhyy kirjoitti:
Kyllä tollaseen olisi pitänyt varautua, ettei synnärillä ole samanlaista helppoa kaikki-mulle-heti-prinsessapumpulielämää, mihin olit ennen "järkyttävää kokemusta" tottunut. Ärsyttää kaltaisesi milleniaalibimbot.
Kerropa yksi asia jota aloin pohtia tässä juuri isohkosta vatsaoperaatiosta kotiutuneena. Minut on myös sektioleikattu eli näkökulmaa on. Kerro minulle, miksi naistenklinikalla meitä muista syistä leikattuja pidettiin kun kukkaa kämmenellä ja kokoajan autettiin ja varoiteltiin ettei tule vahinkoa ja samalla kerrosta ylempänä se heräämön sektioäiti nostatetaan ylös hoitamaan vauva ja itte vessaan jne kun se on "vaan" synnyttänyt? Mikä tekee heikosta äidistä yhyyn ja mahaleikattuna pakkopärjäävän verrattuna vaikka minuun jolta avattiin maha muista syistä.. tätä mä en käsitä. Itsellänikään ei synnäriltä kovin kivoja kokemuksia ole ja leikkuupotilaana useammassa sairaalassa on kohdeltu paljon paremmin.
Samaa olen hämmästellyt. Vela Siskoltani leikattiin kohdusta kasvain. Leikkaus sujui onneksi hyvin. Oli sairaalassa 8 pvää, tarjoiltiin ruuat ja käskettiin levätä. Itsellä pitkälti yliaikaisen ison vauvan synnytys epäonnistui ja tehtiin lopulta hätäsektio. Menetin paljon verta ja olin heikossa kunnossa. Lapsi onneksi terve. Samana päivänä patistettiin ylös sängystä, ruoka piti hakea itse, lapsen imetystä ja hoitoa harjoittelin ilman apuja jälkipolttojen kourissa ilman kipulääkkeitä. Lakanat piti vaihtaa ja käytävältä etsiä varastosta puhtaita vaatteita ja pikkuhousuja. En ollut nukkunut kahteen vkoon ennen synnytystä kuin pari tuntia yössä. Olin täysin raato ja kivuissani. Apua en saanut vaan lapsi piti ottaa vessaan ja pesullekin mukaan. Olin sairaalassa kolme päivää ja sitten kotona yksin vauvan kanssa. Oli aika temppu yrittää kierimällä ylös matalalta sängyltä kun vatsalihaksia ei tietenkään leikkauksen jälkeen ollut.
Siskoni lepäili oman leikkauksensa jälkeen 2kk saikulla ja oli hyvin tarkkaa ettei saanut nostaa/kantaa mitään, kulkea rappusia tmv. Omalla kohdallani tuollaisesta ei puhuttu mitään. Päälle hänelle tuli fyssarit ja kuntoutukset.
Tyytyväinen olen, että molemmat leikkaukset sujuivat hyvin, mutta kohtelu suht.samanlaisen leikkauksen jälkeen oli kyllä kuin yöllä ja päivällä. En uskaltanut tehdä lisää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan asui monta sukupolvea saman katon alla. Synnyttänyt äiti sai apua mummoilta ja muilta talon naisilta. Ja on ihan eri asia huolehtia vauvasta kotona kuin sairaalassa: kotona saat ruokaa kaapista koska tahansa, sairaalassa on tarkat ajat, jolloin on haettava ruokaa käytävältä. Sairaalassa pitää vahtia vauvaa koko ajan, kotona pääset rauhassa suihkuun ja vessaan, kun vastasyntynyt voi turvallisesti tuhista sängyssään. [/quote]
Ei välttämättä kaikilla ollut mummoja tai muita naisia, mutta muutama mukula saattoi olla. Ja miksi vauvaa pitää sairaalassa vahtia koko sjan? Kertokaa ihmeessä miksi? Lähteekö itte kiitää johki vai kenties varastetaan tai vaihdetaan? Heheh!
Vierailija kirjoitti:
Porsimisen jälkeinen masennus voi vaikuttaa kokemukseen.
t. kätilö
Ei, kyllä se ainakin omalla kohdallani oli niin, että se synnyttäneen naisen täysin epäasiallinen kohtelu sairaalassa myötävaikutti suuresti synnytyksen jälkeisen masennuksen syntymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti, kun ruoka piti aina hakee itse pitkän käytävän päästä. Vasta synnyttänyt äiti ei kovin nopeasti kävele! No se vauva on pakko ottaa mukaan, kun hankalan kävelyn takia ruoan haku kestää puol tuntia. Sitten on kiva kävellä takas huoneeseen se tarjotin vauvan kanssa työnnettävässä vauvan sängyssä, kun mulla ei sattuneesta syystä ole kuin kaksi kättä. Eikö ees synnyttäneelle voi tuoda sitä ruokaa!!!
Omituista. Kyllähän sairaalassa yleensä ruoka tuodaan potilaalle vuoteeseen.
Hirveästi näistä kertomuksista näkyy silkka ilkeys ja vallankäyttö.Luin aikanani A-L Härkösen Heikosti positiivisen. En ollut koskaan varsinaisesti halunnut äidiksi. Silloin kuitenkin mietin vielä, että olisin asiasta varma.
Monet seikat vaikuttivat siihen, että en lapsia tehnyt. Eikä pienimpänä se, etten halunnut kärsimystä, mahdollista vammautumista ja hengenvaaraa.
Pisteenä iin päälle appivanhemmat, jotka olivat päättäneet lapselleni nimenkin suunnilleen heti kun alettiin seurustella.Ihme että kukaan haluaa nykymaailmaan lapsia tehdä.
Kyllä ainakin 2015 Kanta-hämeen keskussairaalassa ruoka haettiin ite käytävältä, muistan kun sitä itselleni ja muijalle kärräsin kun oltiin perhehuoneessa. Ylivoimaisesti naurettavinta oli ettei imetystä osattu osastolla ohjastaa vaan oltiin täysin muiden ihmisten varassa, lopulta homma kaatuikin siihen kun vauva päätyi teholle verensokerien romahdettua. Teholta kun selvis niin korviketta sitten vihdoin ruvettiin tankkaan oikein huolella, jos et saanut korviketta syötettyä esim 90ml määrää vaan pulloon jäi 10ml niin hoitaja tulee yrittään vielä syöttää lisää, no ei saanut sekään.
Imetys ei onnistunut eikä maidon pumppaaminen mutta ei se ketään kiinnostanut. Nälkäistä vauvaa ruvettiin lopulta kääriiin kapaloon kun ei lakannu huutamasta. Viimeisenä yönä ennen tehoa kärräsin vauvaa kaksi tuntia käytävillä että rauhoittuu, noh kyllä rauhoittu kun meni tajuttomaksi.
Teholla hoitaja tarttuu kysymättä muijani rintoihin ja totee "kyllä siellä maitoa on", ymmärrän jos tuommoinen pistää vähän harmittaan. Tuolta helvetistä kun kaiken säätämisen jälkeen päästiin pois tuli 1200€ lasku.
Ihan älyvapaata hommaa, ei ihme jos joillain vähän rupee meneen tunteisiin.
Aina puhutaan näistä syöttöpunnituksista ja verensokereiden mittaamisesta. Meidän hieman yliaikaisena syntynyttä vauvaa ei punnittu kuin synnytyksen jälkeen, eikä verensokereitakaan mitattu kertaakaan, vaikka maitoo nousi vasta kotona, viikon päästä sektiosta, kun päästiin kotiin. Vain veriryhmä-Rh-koe otettiin. Vaisu vauva kyllä oli sairaalassa, en oppinut tunnistamaan siellä edes hänen itkuääntään, niinkuin muut äidit sanoivat tunnistavansa oman vauvan itkuäänen.
Tuo on muuten jännä asia, tuo itkuäänen tunnistus! Omani ääntä en kuullut ensimmäiseen kolmeen päivään, kun sektiolla oli syntynyt, hoidettiin vauvalassa. Naapuripedissä oli todella kimeä-ääninen poika ja pieni paine oli, jos omankin vauvan ääni olis niin hermoja raastava. Tulin suihkusta ja kuulin käytävään sen oman äänen! Niin tunnistettava ihan heti. Ja oli matala ja vähän käheä, ei raastanut kuuloelintä yhtään! Mikä oli sit pelastus, kun koliikki olikin hänellä ja sitä itkua sit kuunneltiin sen 4kk.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, tekisi mieli sanoa voi hellanlettas! Joku ei pääse 5 min suihkuun. Miksi? Mihkä se vauva karkaa sängystään suihkun aikana. Yhteen koskee toinen ei saa nukkua jne. Voi hyvät lapset, sairaalassa on tarkoitus valmistaa äiti selviytymään luonnollisesta asiasta, jälkeläisensä hoitamisesta. Vaikka tämä ärsyttääkin, kysyn, mahtoiko äidillä joka synnytti lypsyjensä välissä, joku paapoa ruokia eteen tai muuta luksusta?
Ja sairaaloiden ammattilaiset eivät ole tahallaan ilkeitä, tiedän että joskus joutuu olemaan tiukkana jos näkee ettei äiti halua/viitsi huolehtia itsestään ja vauvastaan joiden parhaaksi kaikki ohjeistus on. Ja kysymykseen olenko itse synnyttänyt vastaan kyllä olen useita kertoja.
Kyllä meidän kaikkien pitäisi olla aina yhtä kovilla, kuin naisten ennenaikaan! Peltotöistäkin pulautettiin se vauva sinne pellonreunaan ja jatkettiin kyntöjä. Ne vauvathan ei koskaan kuollu olosuhteisiin, eikä lapsia heitetty kaivoihin ja äiditkin olivat ennen aina hyväntuulisia sankareita, joita ei pikkuraskaudet heiluttanut suuntaan tai toiseen. Eivät päässeet vauvat elämää häiritsee.
Kirjoituksen perusteella olet alalla. Ja tällä kirjoituksella todistat kaikkien pointin, jotka ovat ikäviä kokeneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kaikissa sairaaloissa sama vihamielinen asenne omiin vaatteisiin ja ihon hoitoon?
Minä kun halusin pukea kotoa tuodut kolitsihousut ja t-paidan niin selkeästi vihjailtiin että tuoltapäin löytyy puhtaita yömekkoja. Ja sama juttu kun minulla oli omat ihonpuhdistus-tökötit ja sävyttävä kasvovoide mukana niin annettiin ymmärtää, että pitäisi keskittyä vain vauvaan. Hyvänen aika, kehtasinkin käyttää kasvovettä!
Vuonna 2015 Mikkelin keskussairaalassa.
Minua kiellettiin ensi kertaa synnytyksen jälkeen suihkussa pesemästä hiuksia shampoolla, vaikka tukka oli älyttömän rasvainen. Kropan sai pesaista, mutta äkkiä, ettei lastenhoitajat joutuneet liian kauan vahtimaan helppoa, rauhallista ja nukkuvaa vauvaani. Eihän nyt työajalla töitä sovi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, tekisi mieli sanoa voi hellanlettas! Joku ei pääse 5 min suihkuun. Miksi? Mihkä se vauva karkaa sängystään suihkun aikana. Yhteen koskee toinen ei saa nukkua jne. Voi hyvät lapset, sairaalassa on tarkoitus valmistaa äiti selviytymään luonnollisesta asiasta, jälkeläisensä hoitamisesta. Vaikka tämä ärsyttääkin, kysyn, mahtoiko äidillä joka synnytti lypsyjensä välissä, joku paapoa ruokia eteen tai muuta luksusta?
Ja sairaaloiden ammattilaiset eivät ole tahallaan ilkeitä, tiedän että joskus joutuu olemaan tiukkana jos näkee ettei äiti halua/viitsi huolehtia itsestään ja vauvastaan joiden parhaaksi kaikki ohjeistus on. Ja kysymykseen olenko itse synnyttänyt vastaan kyllä olen useita kertoja.
Tunnen äidin, joka rakasti synnyttää. Hän aina tanssi polttojen ajan ja lauloi. Silti hän ei ikinä vähättelis kenenkään toisen kokemusta synnytyksen kivuliaisuudesta tai rankkuudesta. Miten ihmisestä nujerretaan empatia noin täysin?
Vierailija kirjoitti:
Ihan olen vuotanut samalla lailla kuin kaikki muutkin synnyttäneet. Sinun vuotosi ei liene mitenkään poikkeavampaa tai runsaanpaa kuin muidenkaan. Eikä runsas vuotokaan estä siivoamasta jälkiään, vai etkö saa edes sidettäkään laitettua paikoilleen? Kuinka sitten kykenit edes menemään vessaan.?
Mutta, koska voin ylpeänä kertoa lasteni olevan akateemisissa, vastuullisissa viroissa, niin teen sen.
Jos lapsesi olevat akateemisissa, vastuullisissa viroissa, niin voisit kertoa myös sen, että silloin, kun heidät synnytit oli sairaaloissa vauvalat ja vauvat tuotiin vain neljän tunnin välein äideilleen syötettäväksi, muun ajan saivat äidit huilia. Ja kotiin päästyä kävi kotiavustaja joka päivä auttamassa äitiä kodin hoidossa. Tai oikeastaan kotiavustaja teki kaikki kotihommat ja äiti vain istua möllötti, eikä tarvinnut tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia lääkärit eivät puutu näihin synnytysvuodeosastojen huonoihin oloihin, kuten nämä lukuisat kirjoitukset osoittavat? Pelkäättekö itse kätilöitä? Tuntuu siltä ettei kukaan välitä äideistä mitä he kokevat. Todella surullista ja samalla pitäisi saada syntyvyys nousuun. Tälläisellä välinpitämättömyydellä se ei onnistu.
Eivät lääkärit ole hoitajien pomoja.
Osastonhoitaja kuulemma määrittää pitkälle osaston työkulttuurin. Äitini opiskeli viiskytluvulla ja kertoi kauhutarinoita sairaaloiden hierarkiasta, ja siitä, mikä valta osastohoitajilla on ihan kaikkeen. Nyt kuulin tämän päivän hoitajalta, ettei se meno ole paljoa niistä ajoista muuttunut. Eli on niitä hyviä ja sit niitä tyranneja. Ja sen mukana se koko osasto toimii.
Enemmän ongelma oman kokemukseni mukaan on kyllä se, etteivän osastonhoitajat saa mitään konkreettista aikaan ja ovat usein niiden pahimpien hoitajien pompoteltavina.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan asui monta sukupolvea saman katon alla. Synnyttänyt äiti sai apua mummoilta ja muilta talon naisilta. Ja on ihan eri asia huolehtia vauvasta kotona kuin sairaalassa: kotona saat ruokaa kaapista koska tahansa, sairaalassa on tarkat ajat, jolloin on haettava ruokaa käytävältä. Sairaalassa pitää vahtia vauvaa koko ajan, kotona pääset rauhassa suihkuun ja vessaan, kun vastasyntynyt voi turvallisesti tuhista sängyssään.
Ei välttämättä kaikilla ollut mummoja tai muita naisia, mutta muutama mukula saattoi olla. Ja miksi vauvaa pitää sairaalassa vahtia koko sjan? Kertokaa ihmeessä miksi? Lähteekö itte kiitää johki vai kenties varastetaan tai vaihdetaan? Heheh!
Usko tai älä, sairaalahuoneita ei vahdita ja kuka tahansa saa marssia synnärille ja noihin huoneisiin sisään. Ovet eivät ole lukittuna. Harvan kotona on sitä riskiä, että avonaisesta ovesta marssii joku epämääräinen hiippari, koska ovet on lukossa.
T. 2020-luvulla isossa sairaalassa synnyttänyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaala ei ole lepokoti. Siellä on lähtökohtaisesti vähän ankeaa.
Kokemus korostuu, jos on kovasti sairas.
Ja arvostan kovasti hoitajien ja muun henkilökunnan ammattitaitoa.
Kerropa sitten mistä löytyisi mainitsemasi lepokoti synnyttäneelle, joka on myös sairas? Kun sairaalassa ei kerran saa levätä vaan pitää juosta ympäriinsä etsimässä sitä sun tätä ja juosta kansliaan muistuttamaan itselleen antibiootitkin.
Arvostan hoitajia, mutta tää synnäreistä säästäminen ei nyt vaan toimi.
Minä olin hätäsektion jälkeen erittäin huonossa kunnossa ja sain todella hyvää hoitoa Oulussa.
En saanut itse hoitaa vauvaa ollenkaan eikä tarvinnut itse vaihtaa lakanoita tms.
Eräskin hoitaja oman iltavuoronsa jälkeen oli soittanut yöllä osastolle ja kysellyt mun vointia.
Oletko lestadiolaisäiti? Monesko lapsi oli kyseessä?
Alue: Aihe vapaa
Osastonhoitaja kuulemma määrittää pitkälle osaston työkulttuurin. Äitini opiskeli viiskytluvulla ja kertoi kauhutarinoita sairaaloiden hierarkiasta, ja siitä, mikä valta osastohoitajilla on ihan kaikkeen. Nyt kuulin tämän päivän hoitajalta, ettei se meno ole paljoa niistä ajoista muuttunut. Eli on niitä hyviä ja sit niitä tyranneja. Ja sen mukana se koko osasto toimii.