Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Häpyhermon puudutus on kyllä ihan normaali toimenpide synnytyksen yhteydessä muualla maailmassa. Tekee ompelusta aika lailla kivuttomampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko niiden puudutusneulojen tuntuvan vähemmän kuin ompeluneulojen? Oletettavasti tuossa vaiheessa on tärkeintä saada haavat ummistettua, eikä siinä aina ole aikaa odotella puudutusaineen vaikutuksen alkamista.[/quote]
No on siinä kyllä melkoinen ero, sain itse puudutteita luullakseni kolme tai neljä pistoa ja tikkejä tuli ainakin kahteen kerrokseen kymmeniä ja aikaakin meni melkoisesti. Ei se haavan kursiminen kokoon niin kiireellistä ole, jos on kuiviin vuotamisen riski, niin se on leikkaussali ja nukutus/epiduraali, eikä kätilön homma enää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyksissä on ihan mukavia hoitajia ja lääkäreitä. Tuhannet kiitokset ja Hyvää tätä vuotta💐
En ole Tyksiläinen enkä asu sielläpäinkään, mutta usein hoitohenkilökuntaa parjataan kaikkialla Suomessa, useimmiten syyttä. Yksittäisiä tapahtumia paisutetaan, kun useimmiten asioista selviäisi keskustelemalla. Suutahtaminenkin käy, kun muistaa ja älyää, että välillä on aihetta pyytää anteeksi.
Yksi usein esille tuleva väite on, että jossakin "lasikopissa lorvailee henkilökunta katsoen netistä viihdettä", useimmiten paljon törkeämpää kieltä käyttäen. Mistähän kaikki oikein tietää, mitä siellä kuvaruuduilta katsotaan? Ei sinne yleensä päästetä potilaita seikkailemaan ja tietokonenäyttöjä katsomaan. Siellä näytöllä voi yhtä hyvin näkyä jonkin potilaan sydämen toimintaa kuvaavat graafit. Hoitajien palkoistakin ulkopuoliset kitisevät, saavat muka liian hyvää palkkaa sarjojen katsomisesta ja käytävillä laahustamisesta.
Kun hoitajien palkoista puhutaan, silloin todelliset suomalaiset trollaajat saavat vauhtia paskanjauhantamyllyynsä.
Suomen sairaanhoito on niin hyvä, kuin siitä ollaan valmiita maksamaan, ei yhtään sitä huonompi. Kiitos niille, jotka jaksavat uurastaa!
No eipä tässä ketjussa ole tuollaisia juttuja vastaan tullut. Kysymys on lähes aina asenteesta. Se ei vaadi työntekijältä yhtään lisäponnistuksia, että puhuu ystävällisesti, tai vähintään asiallisesti. Aika vähättelevä kannanotto toisten kokemuksiin. Ikäänkuin väärinkohdellut naiset olis tässä se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut lähinnä hyviä kokemuksia synnäriltä sekä lapsivuoteelta. Kolme kertaa olen ollut samassa paikassa.
Kakkosen kohdalla mulle sattui ihan hirveä huonekaveri, joka koko ajan valitti että miksi hänellä on niin ruma vauva. Kertoi myös että hänellä on myös toinen lapsi,joka on niin kaunis ja nyt kaduttaa että tuli toinen tehtyä. Itketti sen vauvan puolesta.
Voi vauvaparka :(
Toivottavasti se äidinrakkaus kuitenkin löytyi myöhemmin.
Kyllä tuo saattoi olla synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita. Minulla ei missään vaiheessa synnärillä tai kotona myöhemminkään syntynyt minkäänlaisia rakkauden tunteita vauvaa kohtaan, Tykkäsin vauvasta ja huolehdin ja hoidin hänet hyvin, jopa juttelin vauvan kanssa, että se kehittyisi. Viikko vauvan syntymästä halusin vain antaa sen pois ja kolmen viikon kohdalla oli jo selvä masennus. Tähän varmasti osaltaan vaikuttamassa huono kohtelu lapsivuodeosastolla, mutta myös työuupumus ennen äitiyslomalle jääntiä, jota en itsekään tunnistanut olleen, ennen kuin vuosi pari jälkeenpäin. Vauvan ollessa 3 kk jouduin hetkeksi sairaalahoitoon psykiatrialle. Kun hän oli parivuotias, olin yhden vuoden aikana yhteensä 3 kk psykiatrisella. Toivuin kyllä sen osastohoidon jälkeen varsin nopeasti masennuksesta, kun viimein vaihdettiin sopiva lääke masennukseen.
Nyt se vauva on 19-vuotias ja muuttanut jo pois kotoa. Missään vaiheessa en ole tuntenut rakkauden tunnetta häntä kohtaan, vaikka olenkin hänestä hyvin huolehtinut. Onneksi lapsella on alusta pitäen ollut rakastava isä. Aina kun nuori soittaa kotiin, hän soittaa isälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi outous synnyttäneiden hoidossa on kivunlievitys. Revenneille ja jälkisupistusten vuoksi kipeille ei tarjota kipulääkettä! Itse pitää pyytää. Pyysin, että laittaisivat kipulääkkeen (panadol ja burana) lääkelistalle, että saisin säännöllisesti 8h välein, kun aina väli venähti, kun jokainen nappi piti erikseen pyytää ja kipu ehti äitiä pahaksi. Vastaus oli, että meillä ei ole lääkelistoja!
Toinen täysin käsittämätön asia on, että sektion jälkeen kepidit (kestoepiduraali) revitään ekana päivänä. Ei ole mitään järkeä edes laittaa sitä, kun sen ei anneta kivunhoitona olla pitempään. Sitten nämä sektioäidit vaappuvat käytäviä pitkin tuskissaan eikä saa edes sitä Panasonic, jos ei osaa pyytää.
Siis Panadolia, ei Panasonicia.
Ei olisi kerta eikä toinenkaan, kun potilas puhuu Panasonicista tarkoittaessaan Pandolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
moni haukkunut tayssiä synnytys puolta, myös kaverini joka opiskeli kätilöksi, oli harkkajakson siellä. Vanhemmat kätilöt, haukkuivat, naljailivat, määräaikainen pelkäsi oman paikkansa puolesta, lopetti harjoittelun ja meni eri paikkaan, valmistui ja nykyään toimii kätilönä paikassa jossa arvostetaan.
Taysissa on muillakin osastoilla ihan hirveää. Mua ei oo koskaan kiusattu muuten kuin nuorena sh-opiskelijana Taysissa keski-ikäisten hoitajanaisten toimesta. Sen jälkeen en tuohon taloon jalallani oo astunu, sen ku valittavat kun ei löydy sijaisia kun itse ensin ajavat potentiaaliset tulevat työkaverit pois.
Vierailija kirjoitti:
Olin jonkinlaisessa shokkitilassa synnytyksen jälkeen, paitsi pitkän synnytyksen + siitä johtuneen teho-osastolle siirtämisen takia (vauva siis). Menetin vajaa 2 litraa verta ja tippa kulki mukani kaikkialle. Meinasin pyörtyä pelkästä istumisesta! Kuitenkin shokin tms. myötä sanoin lähteväni hoitamaan esikoisen asioita kolmantena päivänä synnytyksestä. Kätilöt päästivät!! Onneksi menin taksilla, koska jouduin menemään heti kyydin tultua makuulleen sinne taakse, ja lopulta palaamaan takaisin osastolle. "Ai, joko sä tulitkin takas?", oli vastaanotto kansliassa. Olin sairaalassa yhteensä viikon, ja tänä aikana mm. antibiootin tuominen myöhästyi (kerran jopa unohtui) useamman kerran. Sain vinkiksi, että kannattaa itse merkata johonkin, monelta se antibiootti pitäisi saada, niin voi sitten pyytää jos vielä unohtuu...joo-o. Synnytyskertomusta ei ehditty käymään läpi vaikka ehdottomasti olisi pitänyt (alkoi raskausmyrkytyksellä, päätyi vauvan teho-osastohoitoon ja minun leikkuriin joutumiseen), lupailtiin vaan että kyllä sen "joku" sitten käy kanssani läpi paremmalla ajalla. En tiedä mitä osastolla olleet kätilöt tekivät, koska potilastyötä tuntui olevan varsin vähän? Kyn synnytin, äitejä oli niin vähän, että jokaiselle riitti oma huone. Lisäksi ruoat haettiin itse ja lakanatkin piti vaihtaa (tätä ei muuten ole muilla osastoilla, tiedän kokemuksesta).
Kun lähdimme vauvan kanssa kotiin, ylpeän oloinen kätilö esitteli jollekin ulkopuoliselle miten olivat muuttaneet vauvalan huoneen tavalliseksi potilashuoneeksi. Pääasia tuntui olevan se, että äideistä vauvoineen oli mahdollisimman vähän vaivaa kellekään.
Vielä siinä -86-87, kun olin TAYS:n labrassa, siellä oli vauvala. Kaikki vauvat makasivat vauvalassa riveissä sägyissään, ja heidät vietiin äideilleen vain syötettäväksi. Äidit saivat levätä. Miksi ihmeessä tästä luovuttiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju opetti, että sairaalakassini kolme tärkeintä tavaraa ovat tuttipullo, korvike ja omat särkylääkkeet. Tiedän ettei omia lääkkeitä saisi ottaa mukaan, mutta en todellakaan suostu olemaan kivuissa synnytyksen jälkeen jos lääkkeitä pantataan. Joten varaudun siihen ottamalla omat varalta mukaan.
Korvatulpat ja ummetuslääke, sitäkin pihdattiin Seinäjoella. Kerran sain ja kun suoli ei lähtenyt toimimaan, ei lisää annettu, vaikka pyysin. Mies toi sitten lakua kanttiinista.
Vierailija kirjoitti:
Sairaala ei ole hotelli. Jos haluaa huonepalvelua ja passausta, menee hotelliin ja maksaa siitä.
Jos leikataan umppari, tehdään pieni reikä mahaan, ja osastolla passataan kuin ketä tahansa leikattua potilasta. Ruoka tuodaan huoneeseen, lakanat vaihdetaan ja peti petataan. Annetaan kipulääkettä. Sektion läpi käyneen äidin tulee vauvan hoidosta lähtien tästä kaikesta yksin ilman henkilökunnan apua. Kas kun raskaus ja synnytys, sektiokaan, ei ole sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia lääkärit eivät puutu näihin synnytysvuodeosastojen huonoihin oloihin, kuten nämä lukuisat kirjoitukset osoittavat? Pelkäättekö itse kätilöitä? Tuntuu siltä ettei kukaan välitä äideistä mitä he kokevat. Todella surullista ja samalla pitäisi saada syntyvyys nousuun. Tälläisellä välinpitämättömyydellä se ei onnistu.
Eivät lääkärit ole hoitajien pomoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru. Ensi kerralla otan oman korvikkeet mukaan.
Minulle kävi päinvastoin niin että lisämaitoa vauvalle juotettiin, vaikka itselläni olisi ollut yllin kyllin. Hoitaja väitti että ei sektion jälkeen erity maitoa heti. No olipa väärässä vanha haaska. Suostui syöttöpunnitsemaan vauvan ja meinasi lentää pyllylleen kun pikkuiseni oli vetänyt sadan gramman hörpyt kunnon ternimaitoa oman mamman meijeristä.
No on se harvinaista. Oma sai kans minulta maitoa heti, ja sitä söikin sit sen 120mg heti alkuun. Sektiovauva. Meitä tuli vanha kätilö toiselta osatolta katsomaan, kun oli kuullut, et tällainen tapaus. En kutsuisi ketään haaskaksi.
Vai harvinaista? Olisiko joku pinttynyt käsitys jostain muinaisuudesta, jota vastaleivottu äiti ei uskalla kyseenalaistaa. Eihän se maito ala herua, jos ei anna vauvan imeä. Itsellä kolme sektiovauvaa ja aina on oma maidontuotanto lähtenyt heti käyntiin.
Kukaan ei kertonut, että leikkauksen jälkeen mehun juominen aiheuttaa ilmavaivoja. Oli kyllä aika tuskallista. Siis sekin nyt tiedoksi teille, jotka menette sektiosynnytykseen. Juokaa vettä, jos janottaa.
Vastasynnyttänyt äiti nyt vaan on tosi herkkä ja ihmisiä ne kätilöt ja hoitajatkin vain ovat. Ei kannata antaa huonon kokemuksen vaikuttaa koko loppuelämän ratkaisuihin. Itsekin otin nokkiini vaikka mistä ja itkin ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi puhumalla voinut selvittää ongelmat.
Anteeksi Haaska -nimitys. Ehkä hänellä oli selkäsärkyä, liian pieni palkka, ongelmia kotona, ilkeä pomo tms. Halit hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti, kun ruoka piti aina hakee itse pitkän käytävän päästä. Vasta synnyttänyt äiti ei kovin nopeasti kävele! No se vauva on pakko ottaa mukaan, kun hankalan kävelyn takia ruoan haku kestää puol tuntia. Sitten on kiva kävellä takas huoneeseen se tarjotin vauvan kanssa työnnettävässä vauvan sängyssä, kun mulla ei sattuneesta syystä ole kuin kaksi kättä. Eikö ees synnyttäneelle voi tuoda sitä ruokaa!!!
Omituista. Kyllähän sairaalassa yleensä ruoka tuodaan potilaalle vuoteeseen.
Hirveästi näistä kertomuksista näkyy silkka ilkeys ja vallankäyttö.Luin aikanani A-L Härkösen Heikosti positiivisen. En ollut koskaan varsinaisesti halunnut äidiksi. Silloin kuitenkin mietin vielä, että olisin asiasta varma.
Monet seikat vaikuttivat siihen, että en lapsia tehnyt. Eikä pienimpänä se, etten halunnut kärsimystä, mahdollista vammautumista ja hengenvaaraa.
Pisteenä iin päälle appivanhemmat, jotka olivat päättäneet lapselleni nimenkin suunnilleen heti kun alettiin seurustella.Ihme että kukaan haluaa nykymaailmaan lapsia tehdä.
Kyllä ainakin 2015 Kanta-hämeen keskussairaalassa ruoka haettiin ite käytävältä, muistan kun sitä itselleni ja muijalle kärräsin kun oltiin perhehuoneessa. Ylivoimaisesti naurettavinta oli ettei imetystä osattu osastolla ohjastaa vaan oltiin täysin muiden ihmisten varassa, lopulta homma kaatuikin siihen kun vauva päätyi teholle verensokerien romahdettua. Teholta kun selvis niin korviketta sitten vihdoin ruvettiin tankkaan oikein huolella, jos et saanut korviketta syötettyä esim 90ml määrää vaan pulloon jäi 10ml niin hoitaja tulee yrittään vielä syöttää lisää, no ei saanut sekään.
Imetys ei onnistunut eikä maidon pumppaaminen mutta ei se ketään kiinnostanut. Nälkäistä vauvaa ruvettiin lopulta kääriiin kapaloon kun ei lakannu huutamasta. Viimeisenä yönä ennen tehoa kärräsin vauvaa kaksi tuntia käytävillä että rauhoittuu, noh kyllä rauhoittu kun meni tajuttomaksi.
Teholla hoitaja tarttuu kysymättä muijani rintoihin ja totee "kyllä siellä maitoa on", ymmärrän jos tuommoinen pistää vähän harmittaan. Tuolta helvetistä kun kaiken säätämisen jälkeen päästiin pois tuli 1200€ lasku.
Ihan älyvapaata hommaa, ei ihme jos joillain vähän rupee meneen tunteisiin.
Aina puhutaan näistä syöttöpunnituksista ja verensokereiden mittaamisesta. Meidän hieman yliaikaisena syntynyttä vauvaa ei punnittu kuin synnytyksen jälkeen, eikä verensokereitakaan mitattu kertaakaan, vaikka maitoo nousi vasta kotona, viikon päästä sektiosta, kun päästiin kotiin. Vain veriryhmä-Rh-koe otettiin. Vaisu vauva kyllä oli sairaalassa, en oppinut tunnistamaan siellä edes hänen itkuääntään, niinkuin muut äidit sanoivat tunnistavansa oman vauvan itkuäänen.
Vierailija kirjoitti:
Turhaan te täällä kätilöitä haukutte. Jokainen joka vähänkin enemmän on joutunut olemaan potilaana, tietää että monenlaisia hoitaja/lääkäreitä on olemassa - aivan mahtavan upeita ja sitten niitä kärttyisiä huutajiakin. Harvalla kuitenkaan on kokemusta muusta kuin synnytyksestä, joten syntyy tällainen kollektiivinen kokemus ”synnärin ilkeistä hoitajista”.
Olen ollut sairaalassa muutamia kertoja muutenkin eri osastoilla, naistentaudeilla, psykiatrialla, infektiotaudeilla ja sisätaudeilla - yhtään ilkeää hoitajaa ei tullut vastaan päinvastoin kuin synnärillä. EIkä synnärilläkään ennen synnytystä tai synnytyssalissa, vaan nimenomaan siellä lapsivuodeosastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, tekisi mieli sanoa voi hellanlettas! Joku ei pääse 5 min suihkuun. Miksi? Mihkä se vauva karkaa sängystään suihkun aikana. Yhteen koskee toinen ei saa nukkua jne. Voi hyvät lapset, sairaalassa on tarkoitus valmistaa äiti selviytymään luonnollisesta asiasta, jälkeläisensä hoitamisesta. Vaikka tämä ärsyttääkin, kysyn, mahtoiko äidillä joka synnytti lypsyjensä välissä, joku paapoa ruokia eteen tai muuta luksusta?
Ja sairaaloiden ammattilaiset eivät ole tahallaan ilkeitä, tiedän että joskus joutuu olemaan tiukkana jos näkee ettei äiti halua/viitsi huolehtia itsestään ja vauvastaan joiden parhaaksi kaikki ohjeistus on. Ja kysymykseen olenko itse synnyttänyt vastaan kyllä olen useita kertoja.
Aikoinaan asui monta sukupolvea saman katon alla. Synnyttänyt äiti sai apua mummoilta ja muilta talon naisilta. Ja on ihan eri asia huolehtia vauvasta kotona kuin sairaalassa: kotona saat ruokaa kaapista koska tahansa, sairaalassa on tarkat ajat, jolloin on haettava ruokaa käytävältä. Sairaalassa pitää vahtia vauvaa koko ajan, kotona pääset rauhassa suihkuun ja vessaan, kun vastasyntynyt voi turvallisesti tuhista sängyssään.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, tekisi mieli sanoa voi hellanlettas! Joku ei pääse 5 min suihkuun. Miksi? Mihkä se vauva karkaa sängystään suihkun aikana. Yhteen koskee toinen ei saa nukkua jne. Voi hyvät lapset, sairaalassa on tarkoitus valmistaa äiti selviytymään luonnollisesta asiasta, jälkeläisensä hoitamisesta. Vaikka tämä ärsyttääkin, kysyn, mahtoiko äidillä joka synnytti lypsyjensä välissä, joku paapoa ruokia eteen tai muuta luksusta?
Ja sairaaloiden ammattilaiset eivät ole tahallaan ilkeitä, tiedän että joskus joutuu olemaan tiukkana jos näkee ettei äiti halua/viitsi huolehtia itsestään ja vauvastaan joiden parhaaksi kaikki ohjeistus on. Ja kysymykseen olenko itse synnyttänyt vastaan kyllä olen useita kertoja.
Iltaa kätilö synnäriltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju opetti, että sairaalakassini kolme tärkeintä tavaraa ovat tuttipullo, korvike ja omat särkylääkkeet. Tiedän ettei omia lääkkeitä saisi ottaa mukaan, mutta en todellakaan suostu olemaan kivuissa synnytyksen jälkeen jos lääkkeitä pantataan. Joten varaudun siihen ottamalla omat varalta mukaan.
Korvatulpat ja ummetuslääke, sitäkin pihdattiin Seinäjoella. Kerran sain ja kun suoli ei lähtenyt toimimaan, ei lisää annettu, vaikka pyysin. Mies toi sitten lakua kanttiinista.
Minä livahdin alakerran kanttiiniin kahville, koska sektion jälkeen en saanut mitään syötävää, ennenkuin suoli toimi. Kaksi mukillista kahvia hoiti sit homman. Mut siinä vaiheessä oli neljättä päivää ruuatta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia lääkärit eivät puutu näihin synnytysvuodeosastojen huonoihin oloihin, kuten nämä lukuisat kirjoitukset osoittavat? Pelkäättekö itse kätilöitä? Tuntuu siltä ettei kukaan välitä äideistä mitä he kokevat. Todella surullista ja samalla pitäisi saada syntyvyys nousuun. Tälläisellä välinpitämättömyydellä se ei onnistu.
Eivät lääkärit ole hoitajien pomoja.
Ei niin, ylihoitajat on. Osaston esimiehet.
Ja sairaalan johto.
Minua ihmetyttää, miten erilaista kohtelu on ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja mukavaa tutkimuksissa ennen synnytystä sekä itse synnytyksessä. Osastolla taas kohtelu oli aivan toista. Onko osastoilla töissä ihmisiä, jotka eivät työskentele synnytyksissä?
Yhden horror-kätilön muistan, hän teki lähes pelkkiä yövuoroja ja "sain" nauttia tämän naisen seurasta 5 yötä osastolla.
Vierailija kirjoitti:
Menkää Kajaaniin synnyttämään. Se on huikea paikka! Minulla on monta lasta ja paljon aiempia huonoja synnärikokemuksia. Omat kipulääkkeet, lämpöpakkaukset ja lisämaidot ovat olleet mukana kolmessa viimeisimmässä synnytyksessä.
Kajaanissa on äidille ja isälle/tukihenkilölle iso, kaunis huone omalla kylppärillä ja kahdella sängyllä. Ilmastointi toimii kesähelteellä. Lapsen hoitoon tarvittavat varusteet ovat huoneessa. Kaikki synnyttäjän toiveet pyritään toteuttamaan. Isä yöpyy ilmaiseksi. Annettiin mahdollisuus jättää vauva hoitajille, ja lähteä vaikka ulos, kun vauvan sokerien takia jouduttiin viipymään pitkään. Tarjouduttiin ottamaan vauva yöllä, että saadaan nukkua. Aivan kymppi paikka!
Saavatko siellä muutkin kuin lestadiolaisäidit tällaista kohtelua?
Alue: Aihe vapaa
Miten se edistää äidin ja lapsen läheistä suhdetta että uupuneet, hämmentyneet, kivuissa olevat äidit laitetaan heilumaan pitkin osastoa ilman ruokaa, ilman riittävää kipulääkitystä, ilman opastusta.
Loputuloksena kun äiti pääsee kotiin, hän antaa vauvan isälle ja nukkuu kolme päivää. Myöhemmin todetaan synnytyksen jälkeinen masennus. Ja perheen lapsiluku jää yhteen.