Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Mikkelin keskussairaala vuodet 1999 ja 2004.

Ensimmäinen synnytys. Kätilö oli vanhahko,töykeä ja haisi tosi vahvasti hielle. Mieleen on jäänyt vaan se tosi vahva hienhaju, ihmettely puuttuvista pildekarvoistani (oli höylä kädessä valmiina ajelemaan ne) ja ilokaasumaskin ottaminen pois minulta kun olin kuulemma liiankin iloinen.

Erästä ei ollut mitään apua,möllötti vaan mykkänä nurkassa ja kun koetti silitellä arasti kättäni niin se vaan ärsytti.

Synnytyksen jälkeen minut vietiin huoneeseen jossa oli neljä vuodepaikkaa ja kaksi naista lisäkseni. Toinen oli mus talainen ja puoli sukua ravasi paikalla.

Aamulla kukonpierun aikaan tultiin räväyttämään huoneeseen valot, tuotiin aamupala ja yhdestä huonekaverista otettiin verikoe.

Suihkuhuone oli erillään ja pyyhkeet oli semmoista ohutta vohvelikangasta joka ei kuivannut,piti pyytää enää tuomaan oma.

Imetysopetuksessa hoitaja nipisteli kynsillä tissejäni ja myös vauvan niskaa.

Pojalla oli kaikki hyvin mutta silti päästiin pois vasta perjantaina ja olin synnyttänyt maantaina.

Syy tähän oli joku lääkärin kierros ja kotiuttamispäätökset,en nyt muista tarkkaan.

Toinen synnytys päättyi sektioon koska lapsivettä oli niin vähän ja vauvan sydänäänet heikkeni.

Harmi sinänsä koska kätilö oli nuorinja tosi hauska,meillä synkkasi.

Tällä kertaa sain kahden hengen huoneen jossa oli tv ja suihku. Imetyskin sujui ilman että jonkun piti neuvoa ja se valojen aamuisin sytyttely oli loppunut. Silti koin ahdistavana sen että heti kun istahdin alas tultiin repimään ylös että pitää kävellä,pitää liikkua. Ja kipulääke oli tosiaan joku Panadol joita sai yhden päivässä. Ex toi sitten kotoa omia. Olisi halunnut mahdollisimman pian kotiin mutta kuusi päivää piti taas lusia.

Vierailija kirjoitti:

Olisko ongelma myös siinä, että Suomessa on ylipäätään kätilöitä, eikö hoitaja+lääkäri-tiimi. Kätilöt haluavat vain hoitaa synnytykset, mutta eivät välitä äidin vaivoista ja vaikeuksista synnytyksen jälkeen. Sairaanhoitajat olisivat ehkä parempia hoitamaan ja arvioimaan synnytyksen jälkeistä vointia.

Ensiksi sh ja erikoistuu kätilöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eka synnytys oli katastrofi, kätilö pyysi alkamaan ponnistamaan klo 9.20, tiedän koska katsoin kellosta. Mitään ei tapahtunut. Ponnistin äärirajoille, kätilö välillä ihmetteli ääneen mitä pitäisi tehdä, pyysi vaan ponnistamaan lisää, ei mitään. Klo 10 jälkeen rupesi miettimään imukuppia, josta pelästyin todella. Sätti koko ajan jos pidin ääntä olet itse itsesi tähän tilaan saattanut, joten ole hiljaa, häiritset muita synnyttäjiä.

Sanoi sitten ettei vauva mahdu ulos, joten pitää avata ja viilsi jollain jotenkin ja vauva syntyi 11.40.

Virallisessa paperissa lukee ponnistusvaihe normaali ja kesti 40 minuuttia.

Kukaan ei ollut kertonut että tikkien ompeleminen on se kauhein asia. Kätilö haki kaksi-kolme kertaa lisää lankaa. Lopetin laskemisen 50 kohdalla.

Huoneessa oli toinen äiti, jonka synnytys oli kuin opaskirjasta. Koko helvetillisen kaksi vuorokautta se leperteli vauvalleen jatkuvasti kovaan ääneen. Mun vauva vietiin teholle kun oli ollut synnytyskanavassa liian kauan ja niellyt jotain tuli infektio jne.

Mä en päässyt teholle käymään, koska en pystynyt kävelemään. Toisena päivänä konttasin hakemaan ruokaa niin vastaantullut sairaanhoitaja ihmetteli miten olin niin huonossa kunnossa. Käski sänkyyn ja katsoi mun alapäätä. Voi herran jumala pääsi hänen suustaan ja lähti hakemaan buranaa ja jotain muuta pilleriä.

Sanoivat että pitäisi tehdä ilmoitus kätilöstä, mutta olin vaan iloinen että selvittiin hengissä vauvan kanssa ja päästiin viikon päästä kotiin.

Tästä oppineena aina pitäisi olla sellainen tukihenkilö mukana, joka tietää asioista. Miehestä ei ollut mitään apua.

Missä paikassa tämmönen on tapahtunut???

Kotkassa 2015

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko ongelma myös siinä, että Suomessa on ylipäätään kätilöitä, eikö hoitaja+lääkäri-tiimi. Kätilöt haluavat vain hoitaa synnytykset, mutta eivät välitä äidin vaivoista ja vaikeuksista synnytyksen jälkeen. Sairaanhoitajat olisivat ehkä parempia hoitamaan ja arvioimaan synnytyksen jälkeistä vointia.

Ensiksi sh ja erikoistuu kätilöksi.

Ai se menee noin.

Ihan järkyttävää luettavaa monien kurjat kokemukset 😟😦 Miten tuollaista kohtelua voi saada enää nykyaikana?! Olen miettinyt lapsen yrittämistä, mutta tosiaankaan en enää ajattele sellaista. Raskaus ja synnytys ovat mietityttäneet monesti ja nyt tuli ehdoton ei lapsiajattelulle. Tsemppiä kaikille kaltoinkohdelluille

Noista särkylääkkeistä ohis, että myös tavan leikkauksiin kantsii viedä omat. Sairaalassa saa vain parasetamolia, joka ei vaikuta kaikkiin, esim muhun sillä ei ole mitään muuta vaikutusta kuin aivosumu ja ripuli.

Huh kirjoitti:

Ihan järkyttävää luettavaa monien kurjat kokemukset 😟😦 Miten tuollaista kohtelua voi saada enää nykyaikana?! Olen miettinyt lapsen yrittämistä, mutta tosiaankaan en enää ajattele sellaista. Raskaus ja synnytys ovat mietityttäneet monesti ja nyt tuli ehdoton ei lapsiajattelulle. Tsemppiä kaikille kaltoinkohdelluille

Älä nyt, mä oon nauttinut raskaudesta tosi paljon. Hyvin vähän pahoinvointia, ei juurikaan kipuja, tukka kuin leijonalla, sänkyhommat luistaneet. Synnytys kestää niin lyhyen ajan suhteessa siihen iloon mitä lapsi tuottaa. Enemmön mua se teiniaika pelottaa kuin synnytys, mutta ehkä selvitään.

Tulipa surullinen olo kaikkien potkittujen, tylytettyjen ja rääkättyjen äitien puolesta 🙁 Olen kuullut että jo pelkkä synnytys voi tapahtumana olla traumaattinen kokemus, mutta ihan kohtuutonta saada vielä tuollaista ilkeilyä siihen päälle väsyneenä ja riekaleisena. Olen todella pahoillani 😔

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ollut ilahduttavaa katsoa englantilaista Kätilöt-sarjaa, jossa on kätilöt on todella empaattisia ja lämminhenkisiä. Suomalainen kulttuuri on ihan päinvastaista kuin sairaaloissakin ollaan töykeitä ja välinpitämättömiä äitejä kohtaan, jotka tarvitsivat paljon enemmän tukea kuin saavat. Neuvolassakin on tuurista kiinni minkälainen terveydenhoitaja sattuu. Osa heistäkin on todella ilkeitä. Suomi ei todellakaan mikään lapsimyönteinen maa.

Vanha ketju mutta vastaan. Neuvolan kätilö oli mukava, mutta kerran oli sijainen, sellainen todella ilkeä vanha äm*mä. Oli kylmä talvi ja minulla oli päällä villapaita. Kyseli vointia siinä ja sanoin, että joskus on todella kuuma - tarkoittaen, että jopa alasti sisätiloissa. Kätilö siihen ivallisesti naureskellen, että olisiko sitten aihetta olla vähemmillä vaatteilla ja katseli opiskelijaa saadakseen tämänkin mukaan. Opiskelija naurahteli mutta ilmeisen vaivautuneesti.

Nyt olen itse sairaalasossu, ja yritän omalta osaltani olla kaikille potilaille mukava. Toki minun työni ei ole lähellekään niin raskasta kuin hoitajien. Siltikään se ei oikeuta heitä ilkeilemään kenellekään. Ammatinvalintakysymys.

Vierailija<strong> kirjoitti:

Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?[/quote]

Tuo on tyypillinen kovasydäminen kommentti. Synnytyksen jälkeen pitäisi äidin saada ehdottomasti nukkua, että jaksaa sitten yösyösöt kotona ilman että pää sekoaa.

Hotellissa ei tulla asukkaan huoneeseen ja räväytetä valoja päälle, kun henkilö nukkuu.

Valaistusolosuhteet nykyisissä sairaaloissa ovat kovat: on vain isoja valoja, ei kohdevaloja enää vuoteen vieressä, vaan ylhäällä sängyn päädyssä valokaista, joka kyllä valaisee laajasti koko huoneen Ja tietysti kattovalot. Ja tietenkään potilas itse ei voi säkynsä päässä olevia valoja sammuttaa, eivät ole hänen ulottuvillaan.115

Valo vaikuttaa olennaisesti unen saatiin tai saamattomuuteen.

Sairaalat vaikuttaa kamalilta paikoilta

Vierailija kirjoitti:

Olisko ongelma myös siinä, että Suomessa on ylipäätään kätilöitä, eikö hoitaja+lääkäri-tiimi. Kätilöt haluavat vain hoitaa synnytykset, mutta eivät välitä äidin vaivoista ja vaikeuksista synnytyksen jälkeen. Sairaanhoitajat olisivat ehkä parempia hoitamaan ja arvioimaan synnytyksen jälkeistä vointia.

Kyllä kätilöt koulutuksen puolesta hallitsee muutakin, kuin synnytyksiä. Mutta ehkä heidän työnkuva on määritelty hoitamaan lähinnä synnytykset. Kyllä hyvä kätilö on ihminen paikallaan. Ei lääkäreitä tarvita läheskään kaikkiin synnytyksiin. Ei se koulutus tee kenestäkään kuspäätä. Ja voi lääkäri-hoitajakin olla ikävä.

Hyvä ketju, sain täältä paljon vahvistusta sille päätökselle etten lisäänny. Hienoa, että ikävät kokemukset tuodaan julki mutta erittäin kurjaa niille ketkä ovat joutuneet kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä juttu tää äidillä teetetty lakanoiden vaihto on?

Mistä lähtien potilaan on kuulunut tehdä hoitajien työt?

Maksava asiakas?

Näin oli kättärillä 15v sitten. Aluksi vaihtoivat ja päästyäni jaloilleni paremmin, vaihdoin itse. Lähinnä se poikkilakana joka oli helppo huoneessa tehdä. Samoin huonekaveri teki. Aluksi ruoka tuotiin eteen ja sitten menin saliin kun pystyi. Kuten muutkin äidit. En kokenut että olisi vaadittu sitä mihin ei pystynyt voinnilta.

Vierailija kirjoitti:

Noista särkylääkkeistä ohis, että myös tavan leikkauksiin kantsii viedä omat. Sairaalassa saa vain parasetamolia, joka ei vaikuta kaikkiin, esim muhun sillä ei ole mitään muuta vaikutusta kuin aivosumu ja ripuli.

Mua on leikattu 4 sairaalassa ja jokaisessa saanut muutakin tarpeen mukaan. Juuri kotiuduin viimeisimmästä eikä voi valittaa.

Mun huonekaveri pyörtyi vessaan ja hoitsu RAIVOSI sille 😢"Ei me herranjumala ehditä kaikkia vessaan auttelemaan ei tämä ole vanhainkoti!" Tms,en nyt ihan muista sanatarkasti mutta sen muistan että synnäri Ei ole vanhainkoti.

Huonekaveri joutui päivystykseen tikattavaksi ja hoitajia vissiin vi""tti kun vauva piti ottaa kansliaan,huoneemme vessa oli järkyttävä näky kun rillit verilammikossa ja kesti useampi tunti ennenkuin siivoja tuli. En tiedä odottivatko sitten minun siivoavan! 🤔

Mä myös hain tälle huonekaverille ruuat aulasta ennen tuota pyörtymistä jonka jälkeen ruuan toi hoitaja. Suretti hirveästi tämän hiljaisen ja kiltin oloisen huonekaverin kohtelu kun oli heikossa kunnossa, mutta koetti olla vaivaamatta ketään. Sen lapsi oli tosi suloinen pikkupeikko jolla oli mieletön musta hiuspehko.

Mikkeli 2008

Ja jos joku onneton joskus yrittää nostaa tätä aihetta ja synnytysosastojen todellisuutta julkiseen keskusteluun, Kätilöliitto uhriutuu eikä "tunnista" tällaista ollenkaan. Lisäksi taas kerran keskiöön nostetaan liian vaativat nirppanokkanykynaiset ja krokotiilinkyynelein muistutetaan myös WHO:n imetyssuosituksista ja vauvantahtisuudesta. Miehillä on tietenkin kaikesta erityisen paljon kommentoitavaa. Tällä hetkellä lisäksi hoitovelka, hoitajapula ja huonot palkat jne. Ja naiset jäävät taas yksin ja sivuutetuiksi eikä mikään muutu.

En ole synnyttänyt enkä ole kätilö, mutta näiden juttujen perusteella vaikuttaa siltä, että koulutukseen kuuluu vahva "synnyttäjä ei ole potilas, eikä sairas"-hokeminen, jota sitten ainakin yksinkertaisimmat soveltavat ilman tilannetajua päin honkia raivoamalla tajunnan rajamailla oleville, ettei synnäri ole hotelli eikä vanhainkoti ja juuri ihmisen itsestään ulos puskeneen pitäisi olla reipas ja toimintakykyinen siinä missä kenen tahansa. Ihan järkkyä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan ok muistot  synnytyslaitoksesta ja sen henkilökunnasta. Ei mitään vinkumista huonosta kohtelusta. Suomessa tosi olematon lapsikuolleisuus, en todellakaan haluaisi kotisynnytystä varsinkaan jossain Afrikassa. 

Eli siis epäkohtiin Suomessa ei saa puuttua, koska Afrikassa on asiat huonommin?

Mut ei siinä sitte sen kummempaa, asia ratkesi kertaheitolla, ei enää ulinaa hoitovirheistä tai mistään muustakaan, koska Afrikassa on huonommin.

Muistathan tämä itsekin kun ensikerralla haluat jostain asiasta ulista.

Minulla ei ole Naistenklinikalta tai ylipäätään synnytyksestä mitään huonoa sanottavaa. Synnytin siellä syksyllä, ja sen jälkeen pääsimme potilashotelliin. Kätilöt olivat mukavia ja asiantuntevia, ja vaikka sairaalassa oli ruuhkaa, en kokenut, että se olisi näkynyt synnytyssalissa. Onneksi näin, koska pahinta synnytyksessä oli sen jälkeen tuleva univelka ja hormonimyrsky. Tuntui, että olin aivan sekaisin eikä muistissa pysynyt yhtään mikään.

Tämän ketjun kauhukertomuksien takia ei kannata jättää hankkimatta lapsia. Kannattaa muistaa, että tänne kirjoittavat ne, joilla kaikki on mennyt huonosti.