Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Toisessa ketjussa sitten ihmetellään kun Suomalaiset ei lisäänny:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kaikissa sairaaloissa sama vihamielinen asenne omiin vaatteisiin ja ihon hoitoon?
Minä kun halusin pukea kotoa tuodut kolitsihousut ja t-paidan niin selkeästi vihjailtiin että tuoltapäin löytyy puhtaita yömekkoja. Ja sama juttu kun minulla oli omat ihonpuhdistus-tökötit ja sävyttävä kasvovoide mukana niin annettiin ymmärtää, että pitäisi keskittyä vain vauvaan. Hyvänen aika, kehtasinkin käyttää kasvovettä!
Vuonna 2015 Mikkelin keskussairaalassa.
Suomessahan nainen -varsinkaan äiti - ei saa käyttää kosmetiikkaa koska silloin on turhamainen kaakattaja ja ties vaikka kevytkenkäinen.
Voisiko olla kyse siitä, että kosmetiikkapurnukat on usein epähygieenisiä, eikä niiden tuominen sairaalaan yhteishuoneisiin ole oikein hyvä idea. Niistä hän myös imeytyy myrkkyjä kehoon ja vauvan maitoon, jos aletaan saivaetelemaan.
Sairaalassa yksi kätilö kuvaili vuorokauden ikäistä lastani vaikeaksi, tyytymättömäksi ja todella temperamenttiseksi vauvaksi, kun vauva oli itkenyt paljon ollessaan yön seurattavana.
Lapsi kärsi raskausaikani lääkityksen takia matalasta verensokerista ja syntymästään asti maitoallergiasta, mutta tuota ei tiedetty vielä silloin. Ei lapsi ollut vaikea ja tyytymätön, vaan tosi kipeä. Tuntui pahalta, kun kätilö teki tuollaisen arvion noin pienestä lapsesta.
Lapsi on nyt 2 v, oikein iloinen, rauhallinen, hyväntuulinen ja tyytyväinen lapsi.
Liityn järkyttyneiden äitien kerhoon. Lapsi on nyt 13-vuotias ja ainoaksi lapseksi jäi. Vannoin sen jo sairaalassa synnytysvuoteella mikä tuntui kidutuskammiolta. Ja Suomi vielä ihmettelee miksi suomalaisia ei synny enempää!
Meidänkin piti kolme lasta alunperin tehdä. Olemme akateeminen, hyvin toimeentuleva pari, mutta niin ne suunnitelmat joskus muuttuvat tunneissa. Kannattaisi ehkä panostaa naisiin joskus.
-93. Babyboom täällä ruotsissa. Ensin sain maata osaston käytävällä päivän, sen jälkeen pääsin viidenneksi neljän saliin.
-95. Neljän saliin heti.
-98. Neljän saliin.
Täällä myös on tapana että vauvat pidetään samassa huoneessa äitien kanssa nonstop. Yöt/päivät. Jos meet suihkuun niin vauvan voi viedä sinne hoitsujen luo siksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-93. Babyboom täällä ruotsissa. Ensin sain maata osaston käytävällä päivän, sen jälkeen pääsin viidenneksi neljän saliin.
-95. Neljän saliin heti.
-98. Neljän saliin.
Täällä myös on tapana että vauvat pidetään samassa huoneessa äitien kanssa nonstop. Yöt/päivät. Jos meet suihkuun niin vauvan voi viedä sinne hoitsujen luo siksi aikaa.
Lisään vielä. Ruoka oli hyvää, hoitsut mukavia. Ei mitään valittamista. Kaikki siivosivat omat sotkunsa vessassa, vähä ihmetyttää täällä kirjotetut veriset pytyt.
Vierailija kirjoitti:
Liityn järkyttyneiden äitien kerhoon. Lapsi on nyt 13-vuotias ja ainoaksi lapseksi jäi. Vannoin sen jo sairaalassa synnytysvuoteella mikä tuntui kidutuskammiolta. Ja Suomi vielä ihmettelee miksi suomalaisia ei synny enempää!
Meidänkin piti kolme lasta alunperin tehdä. Olemme akateeminen, hyvin toimeentuleva pari, mutta niin ne suunnitelmat joskus muuttuvat tunneissa. Kannattaisi ehkä panostaa naisiin joskus.
Mielenkiinto riittää vain isien kannustamiseen. Isit neuvolaan, synnytykseen, vauvan hoitoon. Vauva isin syliin. Kuinka isi voi? Voi onko isi saanut nukkua ja levätä? Onpa hienoa, miten omistautunut isi onkaan. Isille kahvia ja iloinen mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumatic kirjoitti:
Heh, meno on näköjään ihan samaa aina vaan. Itse kun siellä kolmesti ollut niin joka kerta iso huone jossa 4-6 naista. Itse olin niin tolaltani ja väsynyt synnytyksen jälkeen että en olisi edes vauvaa jaksanut ottaa vierelle, tästä sanoinkin hoitajille ja kärräsin käärön vähäksi aikaa vauvalaan että sain ensin levättyä. Kyllähän tuo inhottavaa oli kun lääkärinkierrolla aamulla piti vaan avata sängyssä kintut ja porukka katsoi sängyn päästä ovatko haavat lähteneet paranemaan. Alentavaa. En oikein osannut hoitaa vauvaa aluksi ja olin nuorena äitinä hämilläni, hoitajat eivät auttaneet asiassa yhtään. Katsoivat vaan kummeksuen ja puristelivat nännejä kipeästi, kyllä sieltä pitäisi kohta maitoa tulla! Ikäänkuin tämänkin pitäisi selkärangasta tulla yhtäkkiä, lapsen hoitamisen.
Jotenkin koin että osastolla jäi tosi yksin ja neuvotta. Sitten vaan yhtäkkiä kotiin ja homma pitäisi hoitua. No, tokihan tuo alkoi hoitumaankin mutta mielikuvaksi jäi sairaalasta että kätilöt olivat melko ikäviä, kipua vähäteltiin, apua ei saaanut koska anestesialääkäriä ei uskallettu hälyttää paikalle kesken unien, jäin ilokaasua lukuuunottamatta ilman kivunlievitystä. Ensimmäisella kerralla ajeltiin karvat ja letkulla vielä vettä suoleen, siinä sitten kipeänä istut ripuloimassa supistuksissasi pöntöllä itkuisena. Ihan vaan siksi että eivät joudu siivoamaan ulostetta synnytyksen aikana. Seuraavalla kerralla sanoin että tätä hommaa ette muuten enää minulle tee.
Hyi olkoon, en vieläkään pysty katsomaan synnytyksiä telkkarista, niin tulee mieleen kaikki kipu ja tuska ja kohtelu sairaalassa. Kiitos vaan koks.
Olette te kyllä ihan raukkiksia. 2 lasta olen synnyttänyt vuosia sitten Turussa. Ihan mielenkiintoinen kokemus. Isä oli molemmissa mukana. Sehän oli vallan mielenkiintoista ,kun oli monta tyyppiä samassa huoneessa. Yksikin 5 lapsen äiti tuli synnytyksestä ja istua kepsotti pirteänä sängyn laidalla ja rupatteli iloisena.
Kakenkaikkiaan ihan mielenkiintoinen kokemus se sairaalareissu ja vielä palkintona terve vauva-mikä sen ihananpaa. Ne on ihan eri juttuja ne All Inclusive lomahotellimatkat😂.
Totta ihmeessä ne paikat oli arkana minullakin ja maitoa tuli,miten tuli. Ja kyllä ne haarat pitää viittii laittaa levälleen siinäkin vaiheessa, että tutkitaan ja opiskelijat oppii, levitit ne silloinkin ,kun piti mukavaa ja makeaa olla..
Maitoa tulee , jos tulee. Sitä varten on vastikkeet.
Olin todella tyytyväisenä sairaalassa , niin monta päivää ,kun pitivät. Kyllä me siellä kotona saimme nauttia sen jälkeen olostamme rauhassa. Kodin olin siivonnut putsikuntoon ennen synnytystä , pullia leiponut pakkaseen ja valmiita ruoka-annoksia tehnyt perheelle pakkaseen-minullahan oli kaiket päivät aikaa 3- vuotiaan naperon kanssa ennen synnäriä.
Ylpeänä työnsin vauvaani ensimäisillä kauppareissulla, kauppa kun on vain kilometrin päässä.Ei muuten kukaan lääkäri tai hoitaja ollu epämiellyttävä, vaan mukavan asiallisia niinkuin kuuluukin.
Niin metsä vastaa , kuin sinne huutaa
Kun sitten sinä taas et ole sen paremmin mukava kuin asiallinenkaan. Jotkut ei vain osaa, johtuuko kotikasvatuksesta vai mistä.
Joo, tuosta kommentoidusta kommentista tuli melkein oksennus suuhun. Noin rumaa mielenmaisemaa muista naisista ja seksuaalisuuden synnistä ei nykyaikana onneksi enää ole kuin harvoilla. Hyvin poikkeuksellisen häiriintyneissä kodeissa kasvaneilla. (Kirjoitusvirheet kruunaavat vaikutelman.) Toivottavasti et pääse kyykyttämään toisia työelämässä.
Ikäviä kaikuja 50-luvun syyllistetyiltä emänniltä. "Kyllä ne pitää levittää, levitithän ne silloinkin, kun piti olla mukavaa ja makeaa...". Että kun oikein halusit seksiä ja nautit siitä senkin likainen olento, raskaaksi tulija, niin nyt kärsit siinä synnytyksen jälkeen töykeiden ventovieraiden kanssa mukisematta.
Ja oikein pullaa leipoi pakkaseen ja siivosi ihan putipuhtaaksi, mitaleita kehiin! Huoh, onneksi ajat ovat muuttuneet ja nämä itsensä kovettaneet marttyyrit, omaa seksuaalisuuttaan surullisesti inhoavat emännät lähes historiaa.
Korjaus siis tuohon edelliseen: "Toivottavasti EI pääse kyykyttämään toisia työelämässä."
Kommentti: tuollaista alapään tarkastusta neljän hengen huoneessa joukon silmien edessä en muista ainakaan itse kokeneeni, joten ei varmaan liity jokaiseen synnytyssairaalaan.
Itsellä osui varsinaiseen synnytykseen miellyttävä kätilö yli 20 vuotta sitten. Synnytyksen jälkeen olin kuitenkin hämilläni, en tiennyt, kuinka sairaalassa yleensä toimitaan. Olin menettänyt paljon verta, olin väsynyt ja istukka oli pitänyt irrottaa nukutuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos puhutaan ihan yleisesti kaikesta julkisin varoin tuotetusta terveyden-/sairaanhoidosta, ei ole kovin kustannustehokasta että sairaalassa viihdytään.
Jokainenhan maksaa itse sairaalalaskunsa.
Ja on tosiaan niitä jotka haluaa heti kotiin, kun vauva on sylissä ja niitä joiden tilanne vaatii vaikka sen kolme päivää sairaalassa esim sektion jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kaksi kertaa sairaalassa muutaman yön pitkittyneen migreenikohtauksen takia. Sain todella hyvää hoitoa, ruoka tuotiin sänkyyn, tutkimuksia tehtiin ja jopa keskellä yötä tuotiin vissyä, kun suolatasapaino oli laskenut liikaa. Hoitajat olivat todella ystävällisiä. Ensimmäisellä kerralla sain oman huoneen, toisella kerralla sain olla rauhallisessa neljän hengen huoneessa.
Synnytys oli aivan toisenlainen kokemus. Itse synnytys meni hyvin, mutta jouduimme olemaan sairaalassa 4 yötä vauvan voinnin takia. Kohtelu oli aivan erilaista kuin muusta syystä sairaalassa ollessa, parista kätilöstä jäi oikein kammo. Itkin vauvan lääkärintarkastuksessa eikä lääkäri tai hoitaja reagoinut asiaan mitenkään, eivätkä kysyneet, onko joku hätänä. Oli huojentavaa päästä vihdoin kotiin.
Kaikki kokemukset ovat viimeisen 5 v ajalta samasta sairaanhoitopiiristä, joten ei näistä kovin pitkä aika ole.
Vierailija kirjoitti:
Mun eka synnytys oli katastrofi, kätilö pyysi alkamaan ponnistamaan klo 9.20, tiedän koska katsoin kellosta. Mitään ei tapahtunut. Ponnistin äärirajoille, kätilö välillä ihmetteli ääneen mitä pitäisi tehdä, pyysi vaan ponnistamaan lisää, ei mitään. Klo 10 jälkeen rupesi miettimään imukuppia, josta pelästyin todella. Sätti koko ajan jos pidin ääntä olet itse itsesi tähän tilaan saattanut, joten ole hiljaa, häiritset muita synnyttäjiä.
Sanoi sitten ettei vauva mahdu ulos, joten pitää avata ja viilsi jollain jotenkin ja vauva syntyi 11.40.
Virallisessa paperissa lukee ponnistusvaihe normaali ja kesti 40 minuuttia.
Kukaan ei ollut kertonut että tikkien ompeleminen on se kauhein asia. Kätilö haki kaksi-kolme kertaa lisää lankaa. Lopetin laskemisen 50 kohdalla.
Huoneessa oli toinen äiti, jonka synnytys oli kuin opaskirjasta. Koko helvetillisen kaksi vuorokautta se leperteli vauvalleen jatkuvasti kovaan ääneen. Mun vauva vietiin teholle kun oli ollut synnytyskanavassa liian kauan ja niellyt jotain tuli infektio jne.
Mä en päässyt teholle käymään, koska en pystynyt kävelemään. Toisena päivänä konttasin hakemaan ruokaa niin vastaantullut sairaanhoitaja ihmetteli miten olin niin huonossa kunnossa. Käski sänkyyn ja katsoi mun alapäätä. Voi herran jumala pääsi hänen suustaan ja lähti hakemaan buranaa ja jotain muuta pilleriä.
Sanoivat että pitäisi tehdä ilmoitus kätilöstä, mutta olin vaan iloinen että selvittiin hengissä vauvan kanssa ja päästiin viikon päästä kotiin.
Tästä oppineena aina pitäisi olla sellainen tukihenkilö mukana, joka tietää asioista. Miehestä ei ollut mitään apua.
Missä paikassa tämmönen on tapahtunut???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää tarinat on yhtä tyhjön kanssa ja keksittyjä kun ei mainita sairaalaa eikä ajankohtaa.
Näistä jutuista vois potilasasiamies kiinnostua.
ÄIDIT SALAKULJETTAVAT OMIA SÄRKYLÄÄKKEITÄ JOITA SYÖVÄT SALAA.
ÄIDIT SALAKULJETTAVAT KORVIKKEITA JOITA ANTAVAT SALAA VAUVALLE.
Kuulostaako tämä normaalilta ja toimivalta systeemiltä?😟
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää tarinat on yhtä tyhjön kanssa ja keksittyjä kun ei mainita sairaalaa eikä ajankohtaa.
Näistä jutuista vois potilasasiamies kiinnostua.
Osasta kokemuksista on aikaa. Kaikkea ei ole dokumentoitu sähköisesti tai paperille. Eli yhtä tyhjän kanssa viedä asiaa eteenpäin, kun siihen vain todetaan, että ei tästä ole mitään mainintaa papereissa niin ei ole tapahtunut.
Mikä juttu tää äidillä teetetty lakanoiden vaihto on?
Mistä lähtien potilaan on kuulunut tehdä hoitajien työt?
Maksava asiakas?
Olisko ongelma myös siinä, että Suomessa on ylipäätään kätilöitä, eikö hoitaja+lääkäri-tiimi. Kätilöt haluavat vain hoitaa synnytykset, mutta eivät välitä äidin vaivoista ja vaikeuksista synnytyksen jälkeen. Sairaanhoitajat olisivat ehkä parempia hoitamaan ja arvioimaan synnytyksen jälkeistä vointia.
Synnytyksen jälkeen osastolla voisi viihtyä, jos se olisi enemmän kodinomaista kuin laitosmaista. Enemmän tukea etenkin öisin, niin että tuore äiti saa levättyä. Kyllähän se vähän pistelee kun ei sairaalassa saa nukkua, mutta siellä TÖISSÄ olevat hoitajat nukkuvat yövuoronsa aikana "kun ei ole töitä" ja on ns. rauhallista.
Kolmannen lapsen kohdalla herätin hoitajan kauneusuniltaan aamuyöllä ja pyysin katsomaan vauvan perään, että saisin nukkua, koska olin valvonut, imettänyt, hyssytellyt koko yön siihen asti kitisevän vauvan kanssa. No kestihän se hoitaja vauvaa tunnin ja kiikutti sen jälkeen takaisin, kun "tämä nyt vaan itkee". No AIJAA? Oho en huomannut.
Uudelleensynnyttäjänä: Viimeisin synnytys oli polikliininen ja paras siksi että, sain sen jälkeen oikeasti levätä, KOTONA. Vapaalla oleva mies (1 kpl) huolsi ja auttoi paremmin kun sairaalan töissäoleva henkilökunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää tarinat on yhtä tyhjön kanssa ja keksittyjä kun ei mainita sairaalaa eikä ajankohtaa.
Näistä jutuista vois potilasasiamies kiinnostua.
Osasta kokemuksista on aikaa. Kaikkea ei ole dokumentoitu sähköisesti tai paperille. Eli yhtä tyhjän kanssa viedä asiaa eteenpäin, kun siihen vain todetaan, että ei tästä ole mitään mainintaa papereissa niin ei ole tapahtunut.
Ei kai kätilö kirjaa omaa henkistä väkivaltaansa tai tekemiään virheitä.
En tiedä alakautta synnytyksistä koska yksi lapsi ja hän tuli maailmaan nk kiireellisellä sektiolla. En kokenut naistenklinikkaa ollenkaan huonona paikkana, sain olla viikon.
Hyvät muistot on jääneet.
Juuri näin. Kikattelevilta hoitajilta, jotka kohtelevat vaimoa toisin.