Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Vierailija kirjoitti:
### kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muttia, synnytyksen jälkeen naista pitäisi kohdella hemmotellen eikä vittuillen. Miten voikin olla, että tuo jäljempi on maan tapa??
Hemmotellen :D Minkä ihmeen takia? Itse olet valinnut lisääntyä ja synnyttää, miksi siitä pitäisi kiittää, palkita ja hemmotellakin ihan vielä! Synnytät, saat lapsen. Eli sitä mitä tilasit. Olisit tyytyväinen.
Tällä logiikalla ei pitäisi juhlia sitten mitään: ei synttäreitä, ei joulua, ei häitä, ei mitään. Koska miksi mistään asiasta pitäisi kiittää tai mitään juhlistaa. Lapsille voi samalla logiikalla opettaa, että mistään onnistumisesta ei palkita: ei uimaan tai pyöräilemään oppimisesta ei koulumenestyksestä, ei mistään, koska se riittää että olet elossa. Kaikenlainen suorituksista palkitseminen tai hemmottelu on turhaa.
Aika ilotonta.
No tähänhän tuntuvat monet Suomessa pyrkivän. Jos nyt juhlitaankin, niin tehdään siitäkin oikein paksu pakkopulla, mennään hampaat irvissä läpi lapselle osoittaen, että sinun takia tätä tehdään.
Kivulla pitää sinun synnyttämän ja ankea elämäsi kärsien kestää, sitten voi tulla se kirkkaampi kruunu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
### kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muttia, synnytyksen jälkeen naista pitäisi kohdella hemmotellen eikä vittuillen. Miten voikin olla, että tuo jäljempi on maan tapa??
Hemmotellen :D Minkä ihmeen takia? Itse olet valinnut lisääntyä ja synnyttää, miksi siitä pitäisi kiittää, palkita ja hemmotellakin ihan vielä! Synnytät, saat lapsen. Eli sitä mitä tilasit. Olisit tyytyväinen.
Tällä logiikalla ei pitäisi juhlia sitten mitään: ei synttäreitä, ei joulua, ei häitä, ei mitään. Koska miksi mistään asiasta pitäisi kiittää tai mitään juhlistaa. Lapsille voi samalla logiikalla opettaa, että mistään onnistumisesta ei palkita: ei uimaan tai pyöräilemään oppimisesta ei koulumenestyksestä, ei mistään, koska se riittää että olet elossa. Kaikenlainen suorituksista palkitseminen tai hemmottelu on turhaa.
Aika ilotonta.
No tähänhän tuntuvat monet Suomessa pyrkivän. Jos nyt juhlitaankin, niin tehdään siitäkin oikein paksu pakkopulla, mennään hampaat irvissä läpi lapselle osoittaen, että sinun takia tätä tehdään.
Kivulla pitää sinun synnyttämän ja ankea elämäsi kärsien kestää, sitten voi tulla se kirkkaampi kruunu.
Joo, en ymmärrä, mistä juuri tämä lapsen syntymään ja äitiyteen liittyvä vähättely syntyy. Nyt en puhu todellakaan kätilöistä tai hoitajista, vaan yleisesti asenteista. Näkyy täälläkin tietyissä kommenteissa. Lapsen syntymä on uskomattoman hieno - ja uskomattoman rankka - kokemus.
Mulla oli niin paha sairaalakammo että halusin perhehuoneen ja se järjestyikin ekalla kerralla. Seuraavan kerran huonekaveriksi laitettiin toinen toisen vauvan synnyttäjä (sen kanssa varmaan tuli jotain juteltuakin) ja kolmannella kerralla laittoivat sitten kolmannen synnyttäjän kaveriksi (siihen en muista edes ottaneeni kontaktia ja hyvä että pääsi pikaisesti kotiin).
Kyllä se niin vaan on, että palvelua ei saa Suomesta muuta kuin maksamalla. Tähän on tultu. Itseäni pelottaa joutua sairaalaan. Viimeinenkin lapsemme lentänee pesästä kuuden vuoden kuluessa, joten olemme jo miehen kanssa puhuneet, että lähdemme ulkomaille. Kummankin ammatti on sellainen, että sitä voi tehdä muualtakin kuin Suomesta käsin. Mikään ei enää Suomessa pidättele, Suomi on muuttunut niin käsittämättömän huonosti voivaksi maaksi. Sairaanhoito, vanhustenhoito, lastenhoito, nuorten asiat... Yleinen pahoinvointi lisääntynyt, vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Mihin ne rahat valuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno keino yrittää ottaa naisilta uskottavuus syyttämällä heitä elämyshakuisiksi (tai lumihiutaleiksi), jos heillä on toiveita omalle hyvälle synnytykselle. Ikään kuin naisen pitäisi vain ottaa vastaan mitä ylempi auktoriteetti, eli hoitohenkilökunta, hänelle päättää antaa.
Naisen ei tarvitse ottaa vastaan kaikkea mitä hoitohenkilökunta määrää. Mutta nainen ei myöskään voi yksipuolisesti määrätä synnytyksensä kulusta. Lumihiutale oli järkyttynyt kun synnytys ei mennytkään hänen listansa mukaan. Naisilla pitäisi olla ymmärrystä että synnytys ei aina ole säännöllinen ja hätätilanteita ja komplikaatioita voi sattua. Parasta on kun äiti ja henk kunta toimivat yhteisymmärryksessä.
Tarkoitatko, että synnyttäjä menettää määräysvallan omasta kehostaan sairaalalle? Loppu viimein lääkärillä tai kätilöllä on sananvalta siitä mitä synnyttäjälle tapahtuu, tahtoipa synnyttäjä sitä tai ei?
Minua ihmetyttää miksi joku ei haluaisi että ammattilaiset päättävät hätätilanteessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vaan on, että palvelua ei saa Suomesta muuta kuin maksamalla. Tähän on tultu. Itseäni pelottaa joutua sairaalaan. Viimeinenkin lapsemme lentänee pesästä kuuden vuoden kuluessa, joten olemme jo miehen kanssa puhuneet, että lähdemme ulkomaille. Kummankin ammatti on sellainen, että sitä voi tehdä muualtakin kuin Suomesta käsin. Mikään ei enää Suomessa pidättele, Suomi on muuttunut niin käsittämättömän huonosti voivaksi maaksi. Sairaanhoito, vanhustenhoito, lastenhoito, nuorten asiat... Yleinen pahoinvointi lisääntynyt, vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Mihin ne rahat valuu?
Itse asiassa Suomi ei ole mitenkään rikas maa. Euroopassa reilusti keskitason alapuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
### kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muttia, synnytyksen jälkeen naista pitäisi kohdella hemmotellen eikä vittuillen. Miten voikin olla, että tuo jäljempi on maan tapa??
Hemmotellen :D Minkä ihmeen takia? Itse olet valinnut lisääntyä ja synnyttää, miksi siitä pitäisi kiittää, palkita ja hemmotellakin ihan vielä! Synnytät, saat lapsen. Eli sitä mitä tilasit. Olisit tyytyväinen.
Tällä logiikalla ei pitäisi juhlia sitten mitään: ei synttäreitä, ei joulua, ei häitä, ei mitään. Koska miksi mistään asiasta pitäisi kiittää tai mitään juhlistaa. Lapsille voi samalla logiikalla opettaa, että mistään onnistumisesta ei palkita: ei uimaan tai pyöräilemään oppimisesta ei koulumenestyksestä, ei mistään, koska se riittää että olet elossa. Kaikenlainen suorituksista palkitseminen tai hemmottelu on turhaa.
Aika ilotonta.
No tähänhän tuntuvat monet Suomessa pyrkivän. Jos nyt juhlitaankin, niin tehdään siitäkin oikein paksu pakkopulla, mennään hampaat irvissä läpi lapselle osoittaen, että sinun takia tätä tehdään.
Kivulla pitää sinun synnyttämän ja ankea elämäsi kärsien kestää, sitten voi tulla se kirkkaampi kruunu.
Joo, en ymmärrä, mistä juuri tämä lapsen syntymään ja äitiyteen liittyvä vähättely syntyy. Nyt en puhu todellakaan kätilöistä tai hoitajista, vaan yleisesti asenteista. Näkyy täälläkin tietyissä kommenteissa. Lapsen syntymä on uskomattoman hieno - ja uskomattoman rankka - kokemus.
Koska Suomi on lapsivihamielinen maa. Julkisessa keskustelussa on ihan ok sanoa "vihaavansa lapsia", siis vihaavansa yhtä kokonaista ihmisryhmää. Ymmärrän ravintolat, jotka haluaa rajata asiakaskuntaa, mutta mitäpä jos samanlainen rajaus tehtäisiin, että vammaiset eivät pääse ravintoloihin, kun heistä koituu ylimääräistä vaivaa ja kenties sotkua ja meluakin. Hirveä haloo nousisi, ja ihan syystä. Mutta lapsia on ihan ok vihata, mulkoilla, luoda murhaavia katseita jos tenava inahtaakin ja paasata sitten huonosti käyttäytyvistä suomalaislapsista "only in Finland". Itse olen matkustanut lasten kanssa yli neljässäkymmenessä maassa, ja olemme asuneet vajaan vuoden Iso-Britanniassa sekä kuusi kuukautta Thaimaassa. On tullut nähtyä suuri osa Euroopan maista, Amerikka, Kanada, Kaakkois-Aasiaa ja Kaukoitää pitkin poikin, Australia... Missään, ja voin sanoa ihan käsi sydämellä tai käsi Raamatulla, ei olla niin lapsivihamielisiä kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuli ensimmäisessä raskaudessa pre-eksalapsia ollessani viikolla 40. Sitä ennen olin ollut niin pahoinvoiva etten ollut päässyt synnytysvalmennukseen, joka järjestetään vain ensisynnyttäjille. Synnytys käynnistettiin ja sain jälkeenpäin kohtelua suorastaan silkkihansikkain. Uskalsin tehdä toisen lapsen ja tulinkin raskaaksi esikoiseni ollessa 2vuotias. Raskaus meni tosi hyvin enkä osannut ajatella että pahin olisi vasta edessä synnytyssairaalassa. Ensinnäkin, kätilö tuntui olettavan että koska raskaus on toinen osaan toimia oikein ja hermostui kun ponnistin väärää suuntaan, mitä hittoa se sitten tarkoittaakin. Enhän minä ollut ennen synnyttänyt, enkä käynyt valmennuksessakaan! Sitten miehellä alkoi sattua vatsaan ja koska huoneen wc oli synnyttäjille mies lähti käytäville etsimään helpotushuonetta. Minä jäin yksin kuuntelemaan että älä kilju, älä ponnista nyt, nouse vähän ylemmäs. Tiivistetään nyt sen verran, että lopulta vauva putkahti ulos. Lääkäri tuli laittamaan tikit ja oikein venytteli ja kiskoi alapäätäni, huusin kurkku suorana kivusta. Myöhemmin juttelin huonetoverini kanssa jonka oli tikannut sama tohtori ja hänkin ihmetteli, miksi pitää juuri synnyttänyttä noin repiä?
Huonetovereissa ei ollut vikaa, meistä ei tullut ylempiä ystäviä muttei vihamiehiäkään. Ruoka tuotiin huoneeseen jos oli liian heikko tai sattui vaikka juuri imettämään. Moitittavaa oli se aamuinen valojen päälle räväyttäminen, olisimme varmasti kaikki tahtoneet herätä hämyisässä valossa mutta ei, tultiin sytyttämään ne hiton loisteputkivalot! Sekä kolkko lypsyhuone, jonne minut vietiin keskellä yötä.
No mitäs ihmettä?! Tuossa piti lukea "Synnytys käynnistettiin mutta päätyi sektioon ja."
Just. Nyt koko jutussa ei ole päätä eikä häntää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
### kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muttia, synnytyksen jälkeen naista pitäisi kohdella hemmotellen eikä vittuillen. Miten voikin olla, että tuo jäljempi on maan tapa??
Hemmotellen :D Minkä ihmeen takia? Itse olet valinnut lisääntyä ja synnyttää, miksi siitä pitäisi kiittää, palkita ja hemmotellakin ihan vielä! Synnytät, saat lapsen. Eli sitä mitä tilasit. Olisit tyytyväinen.
Tällä logiikalla ei pitäisi juhlia sitten mitään: ei synttäreitä, ei joulua, ei häitä, ei mitään. Koska miksi mistään asiasta pitäisi kiittää tai mitään juhlistaa. Lapsille voi samalla logiikalla opettaa, että mistään onnistumisesta ei palkita: ei uimaan tai pyöräilemään oppimisesta ei koulumenestyksestä, ei mistään, koska se riittää että olet elossa. Kaikenlainen suorituksista palkitseminen tai hemmottelu on turhaa.
Aika ilotonta.
No tähänhän tuntuvat monet Suomessa pyrkivän. Jos nyt juhlitaankin, niin tehdään siitäkin oikein paksu pakkopulla, mennään hampaat irvissä läpi lapselle osoittaen, että sinun takia tätä tehdään.
Kivulla pitää sinun synnyttämän ja ankea elämäsi kärsien kestää, sitten voi tulla se kirkkaampi kruunu.
Joo, en ymmärrä, mistä juuri tämä lapsen syntymään ja äitiyteen liittyvä vähättely syntyy. Nyt en puhu todellakaan kätilöistä tai hoitajista, vaan yleisesti asenteista. Näkyy täälläkin tietyissä kommenteissa. Lapsen syntymä on uskomattoman hieno - ja uskomattoman rankka - kokemus.
Koska Suomi on lapsivihamielinen maa. Julkisessa keskustelussa on ihan ok sanoa "vihaavansa lapsia", siis vihaavansa yhtä kokonaista ihmisryhmää. Ymmärrän ravintolat, jotka haluaa rajata asiakaskuntaa, mutta mitäpä jos samanlainen rajaus tehtäisiin, että vammaiset eivät pääse ravintoloihin, kun heistä koituu ylimääräistä vaivaa ja kenties sotkua ja meluakin. Hirveä haloo nousisi, ja ihan syystä. Mutta lapsia on ihan ok vihata, mulkoilla, luoda murhaavia katseita jos tenava inahtaakin ja paasata sitten huonosti käyttäytyvistä suomalaislapsista "only in Finland". Itse olen matkustanut lasten kanssa yli neljässäkymmenessä maassa, ja olemme asuneet vajaan vuoden Iso-Britanniassa sekä kuusi kuukautta Thaimaassa. On tullut nähtyä suuri osa Euroopan maista, Amerikka, Kanada, Kaakkois-Aasiaa ja Kaukoitää pitkin poikin, Australia... Missään, ja voin sanoa ihan käsi sydämellä tai käsi Raamatulla, ei olla niin lapsivihamielisiä kuin Suomessa.
Lapset eivät saisi näkyä eivätkä kuulua. Ehkei niiden äiditkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vaan on, että palvelua ei saa Suomesta muuta kuin maksamalla. Tähän on tultu. Itseäni pelottaa joutua sairaalaan. Viimeinenkin lapsemme lentänee pesästä kuuden vuoden kuluessa, joten olemme jo miehen kanssa puhuneet, että lähdemme ulkomaille. Kummankin ammatti on sellainen, että sitä voi tehdä muualtakin kuin Suomesta käsin. Mikään ei enää Suomessa pidättele, Suomi on muuttunut niin käsittämättömän huonosti voivaksi maaksi. Sairaanhoito, vanhustenhoito, lastenhoito, nuorten asiat... Yleinen pahoinvointi lisääntynyt, vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Mihin ne rahat valuu?
Itse asiassa Suomi ei ole mitenkään rikas maa. Euroopassa reilusti keskitason alapuolella.
Suomi ei ole rikas mutta rikkaampi kuin aiempina vuosikymmeninä. Monilla on esim. harhaluulo, että kultainen 80-luku – jolloin KAIKKI toimi ja oli sujuvaa – olisi ollut rikkaampi ajanjakso.
Suomi on vauraampi kuin 80-luvulla, ja olen itsekin ihmetellyt, mihin ne rahat saadaan tuhlattua. EU:n joihinkin ihmeen maksuihin? EU:stako tämä on kiinni? Vai eurosta? Justiinsa oli juttu lehdessä, että nykynäkemyksen mukaan oli iso virhe liittyä euroon.
Vai mihin ne menee? Kunpa joku kertoisi helposti ymmärrettävällä tavalla. Joskus luulin, että vanhustenhoitoon, mutta ainakin sekä äitini että anoppini maksavat itse suuren osan hoivakoti-menoista. Vai puolustusmenotko ne rahat vie? No miten on, jos vertaa puolustusmenoja kylmän sodan aikaisiin menoihin?
No meni aikaa Off Topic mutta yhtä kaikki: eipä ne rahat näy synnytyslaitoksillakaan. Itse synnytin ysärillä, ja meno oli erilaista kuin nykyään, vaikka silloin oli lama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaaloiden / yhteiskunnan pitäisi sitten suoraan sanoa: äidin oikeus keholliseen itsemääräämisoikeuteen on alisteinen hoitohenkilökunnan näkemykselle siitä, mikä on parasta vauvalle (ja myös äidille.) Näin naiset voisivat valmistautua etenkin henkisesti, että kun he menevät sairaalaan synnyttämään, he ovat täysin hoitohenkilökunnan auktoriteetin / asiantuntijuuden / mielivallan alla sen suhteen, mitä toimenpiteitä heille tehdään, kuten välilihan leikkaus. Ja että lapsivuodeosastolla pitää pärjätä yksin, tai saa olla nälässä, likaisena ja kivuissa, koska vauva on jo ulkona. Nyt naisia huijataan, että he saavat synnyttää toiveidensa mukaan, kuten itselle sopivassa synnytysasennossa, hyvässä ympäristössä ja lapsivuodeosastolla saa levätä toipuakseen synnytyksestä.
En nyt oikein ymmärrä kun sanot että äiti on täysin henk kunnan mielivallan ym alla mitä tulee esim välilihan leikkaukseen. Usein tilanne on sellainen että joko leikataan tai jos ei leikata niin kudokset repeävät. Leikattu eppari on helpompi ommella ja paranee siistimmin kuin spontaani (iso) repeäminen. Itse luotan hoitohenkilökuntaan siinä että kannattaako leikata vai antaa tulla pieni repeämä. Itse en sinne synnyttäessä näe enkä osaisi arvioida kumpi on parempi ratkaisu.
Olen kyllä osittain samaa mieltä kanssasi potilaan kehollisesta itsemääräämisoikeudesta mutta harvalla potilaalla on koulutusta tehdäkseen lääketieteellisiä päätöksiä synnytyksestään. Toiveita voi tietenkin aina esittää kuten tuo yksi lumihiutale edellä mutta henk kunta ei voi niitä aina noudattaa lääketieteellisistä syistä.Ahaa, olet lumihiutale, jos et halua, että kehoosi kajotaan jollain tavalla. Kehosi on uhrattava tieteen alttarilla. Lääketiede on suurin auktoriteetti kehosi suhteen, et sinä itse.
Naiset menevät synnytyssairaalaan luullen, että he saavat asettaa rajansa. Heille ei ole kerrottu, että tosi asiassa sairaala omistaa heidät.
Miksi ei voida kertoa naiselle välilihan leikkaamisesta ja annettava naiselle mahdollisuus kieltäytyä tai valmistautua toimenpiteeseen?
Eikö nykyisin ole synnytysvalmennusta? Eikö äideille kerrota synnytyksen kulusta ja välilihasta? Eivätkö äidit ota itse selvää asioista ennen synnytystä? Oletko itse mennyt synnyttämään ilman tietoa synnytyksen kulusta? Haluatko todella tehdä itse lääketieteelliset päätökset omasta synnytyksestäsi? Tiesitkö että nainen voi revetä peräsuoleen asti synnytyksessä ilman välilihan leikkausta? Haluatko todella itse riskeerata näin ison vaurion omalle kehollesi?
Välilihaa voi venyttää jollain voiteella ennen synnytystä. Näin sanottiin minulle neuvolassa. En muista voiteen nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiasta poiketen, kamalaa se oli keskenmenon jälkeenkin. Hoitaja yritti (muutenkin fyysisesti ja henkisesti hirvein olo) häätää verta valuvana huoneesta klo 02 yöllä .lähest 24h valvomisen jälkeen. Keräsin viimeiset voimanrippeet ja sanon etten nyt lähden todellakaan minnekään yön selkään tai teen virallisen valituksen.
Vierailija kirjoitti:
Asiasta poiketen, kamalaa se oli keskenmenon jälkeenkin. Hoitaja yritti (muutenkin fyysisesti ja henkisesti hirvein olo) häätää verta valuvana huoneesta klo 02 yöllä .lähest 24h valvomisen jälkeen. Keräsin viimeiset voimanrippeet ja sanon etten nyt lähden todellakaan minnekään yön selkään tai teen virallisen valituksen.
Mikä syy oli häätää? Vai pitikö vuodepaikka saada tyhjäksi seuraavalle, kun ei ole tilaa? Minuakin yritettiin saada poistumaan hoitajan toimesta leikkauksen jälkeen, vaikka olin heikkona. Kysyin hoitajalta onko minun paikalle tulossa joku? Lääkäri sitten tuli vähän ajan päästä sanomaan etten saa lähteä vielä. Outoa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin vaan on, että palvelua ei saa Suomesta muuta kuin maksamalla. Tähän on tultu. Itseäni pelottaa joutua sairaalaan. Viimeinenkin lapsemme lentänee pesästä kuuden vuoden kuluessa, joten olemme jo miehen kanssa puhuneet, että lähdemme ulkomaille. Kummankin ammatti on sellainen, että sitä voi tehdä muualtakin kuin Suomesta käsin. Mikään ei enää Suomessa pidättele, Suomi on muuttunut niin käsittämättömän huonosti voivaksi maaksi. Sairaanhoito, vanhustenhoito, lastenhoito, nuorten asiat... Yleinen pahoinvointi lisääntynyt, vaikka Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Mihin ne rahat valuu?
Veroparatiisiin. Vielä 80-luvulla suomalaiset yritykset ja varakkaat henkilöt maksoivat veronsa kotimaahan. Nyt käytetään erilaisia (lain sallimia) porsaanreikiä hyväksi ja nautitaan rahoista ihan itse. Kunnioitan Supercelliä, Roviota ja muita fiksuja huippuveronmaksajia, jotka vielä maksavat veronsa Suomeen. Se on isänmaallinen teko.
Toisekseen: kaikki julkiset palvelut yksityistetään eikä se tee niistä yhtään parempia. Kalliimpia lähinnä, koska taustalla toimivat ulkomaalaiset pörssiyhtiöt, jonne rahat valuvat. Minusta hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelut kuten kasvatus, koulutus ja ihmisten hoito eivät saisi olla sellaisia, että niiden pitäisi tuottaa omistajalleen voittoa.
Koska se voitto revitään yleensä laadusta - ja senhän näkee jo. Ihmiset ovat alimiehityksellä ja alipalkalla ylitöissä, työskentelytilat huonoja ja liian täyteen sullottu asiakkaita. Väki vaihtaa alaa tämän takia. Sitten ihmetellään, mistä päin maailmaa tänne revittäisiin näitä puoli-ilmaiseksi työskenteleviä asiantuntijoita, entä toimisiko paikallinen työehdoista sopiminen tai pitäisikö pakottaa työttömät ilmaishommiin väkisin?
Vieläkö tommosia kusipäisiä hoitajia on.oon järkyttyny.Mun esikoispoika synty -94 ja synnytys oli vaikea.Keuhko repes ja menetin verta niin paljon että meinasin kuolla.Imukupilla kiskottiin ulos.Olin viikon sairaalassa ja vielä kotiolähtiessä oli kuumetta.Olin heikossa kunnossa ja koska olin totaaliyh ei kotona ollut apuja.Imetys ei rankan synnytyksen lähtenyt sujumaan ja kotiinlähtöpäivänä kun hain lisämaitoa enkä osannut sanoa tarkkaa määrää tokaisi että kuinka meinaan pärjätä lapsen kanssa kun en tiedä paljonko hän syö.Oli järkyttävä kokemus ja sairastuinkin synnytyksen jälkeiseen masennukseen.Luulin että tuommoinen suhtautuminen on mennyttä aikaa.
Varmaan sairaalakohtaista ja riippuu, minkälaiset hoitajat sattuvat. Itse synnytin 2007 ja pyysin etukäteen perhehuonetta. Mies oli mukana ja hoiti lapsen pesut, haki vaihtovaatteita yms. Minä sain levätä eikä tarvinnut nostella mitään. Lapsi ei ollut hoitajien hoidossa ollenkaan. Hoitaja kävi välillä kysymässä, onko kaikki ok. Suosittelen perhehuonetta.
Onko synnytys monelle ensimmäinen kerta yötä sairaalassa? Kuulostaa siltä kun kommentteja lukee.
Itse olen päätynyt päivystyksen kautta viettämään kaksi kertaa vuorokauden tai pari sairaalassa ja onhan se ärsyttävää, mutta en muuta odottanutkaan. Huone toki jaetaan muiden ihmisten kanssa kuten normaalisti, hoitajat ravaavat ottamassa kokeita jatkuvaan tahtiin ja lääkäriä saa aina odottaa. Ruoka on mitä on, sentään ilmaista. Sellaista se on julkisella. Itse olen aina toivonut kotiutusta mahdollisimman pian, mutta ei mitään pysyviä traumoja sentään ole jäänyt. Vai onko synnärillä jotenkin vielä tästäkin huonompaa menoa?
Vierailija kirjoitti:
Onko synnytys monelle ensimmäinen kerta yötä sairaalassa? Kuulostaa siltä kun kommentteja lukee.
Itse olen päätynyt päivystyksen kautta viettämään kaksi kertaa vuorokauden tai pari sairaalassa ja onhan se ärsyttävää, mutta en muuta odottanutkaan. Huone toki jaetaan muiden ihmisten kanssa kuten normaalisti, hoitajat ravaavat ottamassa kokeita jatkuvaan tahtiin ja lääkäriä saa aina odottaa. Ruoka on mitä on, sentään ilmaista. Sellaista se on julkisella. Itse olen aina toivonut kotiutusta mahdollisimman pian, mutta ei mitään pysyviä traumoja sentään ole jäänyt. Vai onko synnärillä jotenkin vielä tästäkin huonompaa menoa?
Jos lukisit ketjun, niin ei tarvisi kysyä vaan todeta, että on.
Kun jotkut on tässä ketjussa maininneet synnytysvalmennuksen, että miten se olisi tärkeä käydä ennen synnytystä, niin ei se ollut ainakaan 2009 Oulussa mitään varsinaista _synnytysvalmennusta_ vaan ns. perhevalmennusta. Eli itse synnyttämistä käsiteltiin yhdellä kerralla katsomalla synnytysvideo. Kaikki muut kerrat, joita oli muistaakseni noin kymmenen, käsiteltiin parisuhdeasioita ja sitä, miten parisuhdedynamiikka muuttuu lapsen myötä. Ei siis mitään amerikkalaisten elokuvien tapaan hengitysharjoituksia tai muuta. Varmaan ehkä hyödyllinen jos pariskunta oli nuori ja vasta rakastunut, mutta meille yli kolmekymmentä vuotiaille teinistä asti yhdessä olleelle parille se valmennus oli kyllä pahimmanlaatuista diipadaapaa ja ajanhukkaa. Ja kiusallista. Todella kiusallista oli, kun ohjaajat yrittivät saada meitä keskenään ventovieraita ihimisiä avautumaan seksielämästämme siinä ryhmätilanteessa. Naurettiin aina jälkeen päin ihan kippurassa sitä touhua. Mutta joo, ei kyllä ollut siitä "valmennuksesta" mitään apua synnytyksessä, saati synnytyksen jälkeisessä osastoajassa.
Omassa piirissäni pahiten synnytyksessä vaurioituneet haluavat puhua asiasta vähiten. Hyvää synnytystä on helppo hehkuttaa ja olla sitä mieltä, että juuri se on normaali. Kun taas ne, joille jäi ikuiset vammat, haluavat vaan kuitata asian sanomalla, että eihän se valittamalla parane ja sainhan terveen lapsen, muu ei merkitse mitään.
Ja vain valittamalla asiat paranevat, ei vaikenemalla ja hampaiden ja poskien pureskelulla, harminsa niellen ja vaivansa kestäen.