Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Sairaalaan mennään synnyttämään lapsi joka on itse valittu tehdä, liikkuminen tekee hyvää synnytyksen jälkeen ja siksi siellä laitetaan tekemään itse asioita. Siten voidaan myös arvioida, pärjääkö vauvan kanssa kotona. Usein ajatellaan enemmän vauvan parasta, eikä sympatiaa heru äidille vaikkaolisi ollut keskivertoa rankempi synnytys.. On kuitenkin aivan eri asia olla sairaalassa sairauden takia hoidettavana, kuin mennä synnyttämään. Siitä se erilainen kohtelu johtuu.

Ajattelitko, että hoidettavia muutenkin kohdellaan sen mukaan, mikä heitä vaivaa ja onko vaiva itseaiheutettu? Tuo kieltämättä helpottaisi päivystystäkin valtavasti, kun käytännössä kaikille sappikohtauksille ja rannemurtumille voisi sanoa, että daa, mitäs läksit, itse tungit ruokaa kurkkuun etkä vetänyt nastoja jalkaan nollakelillä, nih.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti, olette synnytyksestä niin kipeinä, ettette pysty kävelemään vessaan tai käymään suihkussa? Lakanoiden vaihto on pientä verrattuna muihin kotitöihin ja koko talon siivoamiseen, jotain kohtuutta nyt tähän. Vauvallakaan ei ole turvallista olla äidin kanssa joka ei edes ruokaa jaksa hakea, muutaman kymmen metrin kävely.

Synnytyksestä tuppaa tulemaan kipeäksi. Joku enemmän, toinen vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette ole tehneet kunnon tutkimustyötä ennen raskaaksi tulemista tai sen aikana? Miten vaipat vaihdetaan, miten imetetään ja jos imetys ei lähde sujumaan mitä tehdään.. Vaikea uskoa että olette oikeasti noin avuttomia, ei mikään ihme että hoitajat hermostuvat jos päivästä toiseen pitää opettaa samoja asioita ja sitten vielä naiset valittaa ettei onnistu! Kyllä se siitä lähtee sujumaan ja jos vain olisitte tutkineet asiaa etukäteen, olisitte seovinneet siitä itse ilman että tarvitsee kokoajan kysellä neuvoa. Ja ihan oikeasti, kuka ei osaa vaihtaa vaippaa ellei joki näytä mallia?

Onko oikeasti asenne tämä? Oletko itse synnyttänyt? Kamala tapa puhua juuri synnyttäneestä naisesta. Ettet häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä kommentteja täällä äideille joita on kohdeltu huonosti. Oikeaa " lyö lyötyä" meininkiä. Mistä tällainen viha oikein kumpuaa?

Äitiviha on totta ja yleinen ilmiö Suomessa. Oma kokemus 2 lapsen äitinä vahvisti tätä todella paljon. Äitiä voi aina mollata ja kyseenalaistaa ja usein juuri toiset äidit tekevät tätä. Vaikka tekisit mitä, jotain teet väärin. Lukemattomia esimerkkejä. Riittävän hyvä äiti riittää kunhan rakastaa lastaan. Silloin laittaa lapsen edun omansa edelle. Samalla muistaen että äidin etu on usein myös lapsen etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitatte itse, miten kurjaa on kun puoliso ei voinut olla kokoajan mukana. Sitten valitatte kun huonekaverilla  oli vieraita vähän väliä. Olisitte empaattisempia, ja tajuaisitte että huonekaverillakin on oikeus saada läheisensä tueksi, haluaisitte itse samaa. 

Siitä se kateus ja katkeroituminen lähtee, pian ollaan arvostelemassa toisten kasvatusmetodeja ja parisuhteita, pian huomataan että ei ole yhtään oikeaa ystävää jäljellä.

Joo, huonekaverillakin on oikeus saada puolisonsa mukaan mutta että koko suku tuntikausia potilashuoneessa kuten joidenkin kokemus täällä. Kurkkivat verhojen välistä muita äitejä ja meluavat. Joku tolkku siihen kuka, kuinka monta , koska ja kuinka kauan saa vierailla synnyttäneen äidin luona silloin kun kyseessä ei ole yhden hengen huone. Lapsen isä/tukihenkilö on ok, joukkotapahtuma ei.

Miltä vuodelta nuo joukkotapahtumat ovat? Olen synnyttänyt v. 2008, 2010, 2012 ja 2015. Ei ole huoneissa ollut joukkotapahtumia yhtenäkään kertana. Minulla kävi esikoista katsomassa vauvan isä päivittäin, anoppi kerran ja vauvan isän tytär ja hänen vaarinsa kerran. Viipyvät noin 15 min., paitsi vauvan isä, joka oli pari tuntia kerrallaan. Myöhemmillä kerroilla on käynyt vain vauvan isä ja isommat sisarukset sekä anoppi. Ei huonekavereillakaan mitään joukkotapaamisia ole ollut.

Joukkotapahtuma ovat täällä muutaman kirjoittajan kokemuksia siitä että Suomessa asuvien toisten kulttuurien tapoihin kuuluu että koko suku tulee pitämään äidille seuraa koko päiväksi synnyttäneiden osastolle. Pari äitiä kirjoitti valittaneensa häiriöstä ja melusta hoitajille mutta vastaus oli että se kuuluu heidän kulttuurinsa.

Se että sinun sairaalassa ollessa tätä ei tapahtunut ei tarkoita sitä että tätä ei olisi tapahtunut muille äideille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin esikoisen Oysissa syksyllä 2002 ja vauva ei oppinut heti imemään ja sitä imettämistä piti yrittää vähän väliä.

Lisäksi lapsi joutui sinivalohoitoon ja olimme sairaalassa reilun viikon. Sairaala täynnä ja vierustoverien perheet ja vauvan "isoveikat" ulvoivat huoneessa aamusta iltaan.

Oma puoliso ei työn takia voinut olla luonamme 24/7.

Väsytti ja olin masentunut uudesta elämäntilanteesta. Lisäksi kätilö ja osa hoitajista vaikutti töykeiltä ja epäystävällisiltä.

En tarvitse synnyttäneenä hotellipalvelua vaan rauhaa, riittävästi lepoa ja uudessa elämäntilanteessa tuoreena äitinä myötätuntoa sekä rohkaisua.

Sairaalassa on aina muitakin potilaita kivuissaan, ei sairaalassa saa lepoa ja rauhaa kunnolla. Sitten kun pääset kotiin voit levätä niin paljon kuin haluat, mutta ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset jo se että sairaalassa tapahtuu jatkuvasti eikä teille ole aikaa yhtään sen enempää kuin kenellekkään muullekkaan. Vain siksi että synnytit, et ole yhtään sen tärkeämpi kuin kukaan muu. Hoitajat ja kätilöt hoitavat vain sen mikä heille kuuluu, myötötuntoa voitte hakea läheisiltä ja puolisolta.

Mikäs hoitaja täällä kirjoittelee? Ihan tiedoksi vain, sairaalassa ei ole muita kuin kipeitä ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joistain kommenteista tulee sellainen olo, että ettekö ole ennen olleet sairaalassa? Siellä öisinkin tapahtuu, on kirkkaat valot ja kiireisiä hoitajia.

Varmasti oman lapsen synnyttäminen on iso asia, mutta sairaala ei voi mennä teidän mukaanne koska lapsia syntyy jatkuvasti ja jokaisesta on pidettävä huolta. Vaikka itse olisit juuri lukahtanut, saattaa huonekaverin vauva juuri tarvita lisämaitoa tai nainen apua suihkuun tms.

Iskeekö siinä sitten realiteetti että ei sairaalassa saa kohtelua yhtään sen paremlin kuin kukaan muukaan, ja sitten harmittaa kun oma erityisyys ei korostu.

Oletko sinä sairaalassa vaihtanut lakanasi, siivonnut vessan jälkeesi ja hakenut ruokasi käytävältä? Epäilen, että et.

Ja se on tässä mm. se, mitä valitetaan: ei saa samaa kohtelua kuin umpparinpoistossa, kun synnyttää.

Kyllä olen, olen ollut sairaalassa useita kertoja ja olen itse tehnyt kaikki nuo asiat. Umpparin poisto ei liity synnytykseen mitenkän, ei niitä voi verrata keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin esikoisen Oysissa syksyllä 2002 ja vauva ei oppinut heti imemään ja sitä imettämistä piti yrittää vähän väliä.

Lisäksi lapsi joutui sinivalohoitoon ja olimme sairaalassa reilun viikon. Sairaala täynnä ja vierustoverien perheet ja vauvan "isoveikat" ulvoivat huoneessa aamusta iltaan.

Oma puoliso ei työn takia voinut olla luonamme 24/7.

Väsytti ja olin masentunut uudesta elämäntilanteesta. Lisäksi kätilö ja osa hoitajista vaikutti töykeiltä ja epäystävällisiltä.

En tarvitse synnyttäneenä hotellipalvelua vaan rauhaa, riittävästi lepoa ja uudessa elämäntilanteessa tuoreena äitinä myötätuntoa sekä rohkaisua.

Sairaalassa on aina muitakin potilaita kivuissaan, ei sairaalassa saa lepoa ja rauhaa kunnolla. Sitten kun pääset kotiin voit levätä niin paljon kuin haluat, mutta ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset jo se että sairaalassa tapahtuu jatkuvasti eikä teille ole aikaa yhtään sen enempää kuin kenellekkään muullekkaan. Vain siksi että synnytit, et ole yhtään sen tärkeämpi kuin kukaan muu. Hoitajat ja kätilöt hoitavat vain sen mikä heille kuuluu, myötötuntoa voitte hakea läheisiltä ja puolisolta.

Mikäs hoitaja täällä kirjoittelee? Ihan tiedoksi vain, sairaalassa ei ole muita kuin kipeitä ihmisiä. 

Hahaha minä kirjoitin tuon kommentin, enkä todellakaan ole hoitaja, alani ei ole sinne päinkään. Hienot oletukset, hermanni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaala ei ole hotelli. Siellä ei ole tarkoitus viipyä yhtään kauemmin kuin on välttämätöntä. Jos sairaaloissa olisi mukavaa, niissä viihdyttäisiin liian hyvin ja jäätäisiin "lomalle".

Kun olin viimeksi Naistenklinikalla samaan huoneeseen osui nainen, joka valitteli niin kovaa kipua ettei muka pystynyt olemaan kotona. Hänellä oli ummetus. Lääkäri ja hoitajat yrittivät saada häntä lähtemään kotiin sanoen hänen selviytyvän kipulääkkeillä, koska muuta syytä ei tutkimuksissa löytynyt kivulle, mutta nainen vain ilmoitti viipyvänsä vielä pari yötä ja tilasi lisää ruokaa. En tiedä tajusiko hän siitä tulevan lasku perässä. Oli aika outoa kun uutiset oli jo täynnä juttuja terveydenhuollon ylikuormittumisesta ja joku katsoi oikeudekseen kuormittaa sitä lisää kovan ummetuksen takia.

Vatsan toiminta on tärkeää saada käyntiin synnytyksen jälkeen. Jos alapäässä on repeämä tai episiotomiahaava, niin se voi kovassa ponnistuksessa vaikka revetä ja tulehtua. En ymmärrä tätä synnyttämiseen liittyvien kipujen ja selkeiden ongelmien vähättelyä. Onko siinä takana oma katkeruus ja paha olo, joka on ollut pakko piilottaa? Silloin toivoo muillekin samaa pahaa oloa?

Jos lääkäri on tutkinut potilaan ja todennut että ummetus ei haittaa, ja tehnyt kotiutuspäätöksen, silloin potilas lähtee kotiin. Usein vatsa alkaakin toimia kotona paremmin, kun pääsee omaan rutiiniin kiinni ja rentoutuu tutussa ympäristössä. Aivan naurettavaa jäädä ummetuksen takia viemään tilaa niiltä, jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa.

Ei tässä nyt ole kyse siitä että "halutaan muillekkin paha olo" vaan ihan perus järjen käyttämisestä.

Kerropas Gas-hoitajille tämä sama tarina että ummetus ei haittaa. Jos nyt et oikeasti tiedä, niin voin kertoa että kakan panttaamiseenkin voi kuolla. Voit etsiä vaikka googlesta lisätietoa asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä kommentteja täällä äideille joita on kohdeltu huonosti. Oikeaa " lyö lyötyä" meininkiä. Mistä tällainen viha oikein kumpuaa?

Äitiviha on totta ja yleinen ilmiö Suomessa. Oma kokemus 2 lapsen äitinä vahvisti tätä todella paljon. Äitiä voi aina mollata ja kyseenalaistaa ja usein juuri toiset äidit tekevät tätä. Vaikka tekisit mitä, jotain teet väärin. Lukemattomia esimerkkejä. Riittävän hyvä äiti riittää kunhan rakastaa lastaan. Silloin laittaa lapsen edun omansa edelle. Samalla muistaen että äidin etu on usein myös lapsen etu.

Totta. Kotiäidin paheksuvat työssäkäyviä äitejä ja työssäkäyvät äidit kotiäitejä. Imettävät pulloruokkijoita ja päinvastoin. Joka asiasta saa tehtyä kamalaa vastakkainasettelua. Ja aivan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitatte itse, miten kurjaa on kun puoliso ei voinut olla kokoajan mukana. Sitten valitatte kun huonekaverilla  oli vieraita vähän väliä. Olisitte empaattisempia, ja tajuaisitte että huonekaverillakin on oikeus saada läheisensä tueksi, haluaisitte itse samaa. 

Siitä se kateus ja katkeroituminen lähtee, pian ollaan arvostelemassa toisten kasvatusmetodeja ja parisuhteita, pian huomataan että ei ole yhtään oikeaa ystävää jäljellä.

Joo, huonekaverillakin on oikeus saada puolisonsa mukaan mutta että koko suku tuntikausia potilashuoneessa kuten joidenkin kokemus täällä. Kurkkivat verhojen välistä muita äitejä ja meluavat. Joku tolkku siihen kuka, kuinka monta , koska ja kuinka kauan saa vierailla synnyttäneen äidin luona silloin kun kyseessä ei ole yhden hengen huone. Lapsen isä/tukihenkilö on ok, joukkotapahtuma ei.

Miltä vuodelta nuo joukkotapahtumat ovat? Olen synnyttänyt v. 2008, 2010, 2012 ja 2015. Ei ole huoneissa ollut joukkotapahtumia yhtenäkään kertana. Minulla kävi esikoista katsomassa vauvan isä päivittäin, anoppi kerran ja vauvan isän tytär ja hänen vaarinsa kerran. Viipyvät noin 15 min., paitsi vauvan isä, joka oli pari tuntia kerrallaan. Myöhemmillä kerroilla on käynyt vain vauvan isä ja isommat sisarukset sekä anoppi. Ei huonekavereillakaan mitään joukkotapaamisia ole ollut.

Joukkotapahtuma ovat täällä muutaman kirjoittajan kokemuksia siitä että Suomessa asuvien toisten kulttuurien tapoihin kuuluu että koko suku tulee pitämään äidille seuraa koko päiväksi synnyttäneiden osastolle. Pari äitiä kirjoitti valittaneensa häiriöstä ja melusta hoitajille mutta vastaus oli että se kuuluu heidän kulttuurinsa.

Se että sinun sairaalassa ollessa tätä ei tapahtunut ei tarkoita sitä että tätä ei olisi tapahtunut muille äideille.

Kotimainen joukkotapahtuma oli myös v 2001, kun sain omani. Synnyttäneiden osastolle tuotiin valmennuksessa olevia pariskuntia tutustumaan huoneisiin. Imetä siinä sitten rauhassa, kun tulevat isät silmät pitkänään tuijottelevat, hyi. Toivottavasti tuosta käytännöstä on luovuttu.

Vierailija kirjoitti:

Sairaala on vain ne muutamat ensimmäiset päivät ja sen jälkeen se rankka kasvatustyö, yövalvomiset, seksielämän kuihtuminen ja oman ajan puute vasta alkaa. Henkilökunnalla herää huoli siitä miten vauvaa hoidetaan jos ei jaksa edes lakanoita vaihtaa.

Ymmärrätkö sinä että tähän ketjuun kirjoittaa äitejä, joiden synnytyksestä on jo kulunut aikaa. Ei tähän tällä hetkellä synnärillä olevat kirjoittele.

Osalla lapset voivat olla jo teinejä. He ovat ehtineet kokea sen äitiyden arjen ja sen vaikutuksen parisuhteeseen. Ei sinun tarvitse siitä heille kertoa.

Vai yritätkö pelotella jälkikäteen huolipuheella. Sillä, että kun koit 2 kuukautta tai 2 vuotta tai 20 vuotta sitten synnyttäneiden osastolla olemisen vaikeaksi, tekee kätilö varmaan huoli-lasun.

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä kommentteja täällä äideille joita on kohdeltu huonosti. Oikeaa " lyö lyötyä" meininkiä. Mistä tällainen viha oikein kumpuaa?

Sieltä samasta paikasta, jossa uudelle äidille ei kerrota, miksi lisäravintoa ei anneta ja lohduteta, että ei se haittaa, vaikka vauva itkee. Siitä samasta, jossa äitiä kyllä syyllistetään siitä, että neste- ja verenhukkaisesta, ylistressaantuneesta kropasta ei maitoa tihku ja työnnetään vaan huutavaa vauvaa tissiin kiinni väkisin, vuorokausia valvottaen.

Tehdäänpä tämä nestehukkaiselle maratonin jälkeen, sanotaan, että nyt menet kuselle, ennen ei unta tipu. Jostain syystä kumminkin ymmärrämme, että annetaan nyt vettä edes ensi, kyllä se pissa sitten tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin esikoisen Oysissa syksyllä 2002 ja vauva ei oppinut heti imemään ja sitä imettämistä piti yrittää vähän väliä.

Lisäksi lapsi joutui sinivalohoitoon ja olimme sairaalassa reilun viikon. Sairaala täynnä ja vierustoverien perheet ja vauvan "isoveikat" ulvoivat huoneessa aamusta iltaan.

Oma puoliso ei työn takia voinut olla luonamme 24/7.

Väsytti ja olin masentunut uudesta elämäntilanteesta. Lisäksi kätilö ja osa hoitajista vaikutti töykeiltä ja epäystävällisiltä.

En tarvitse synnyttäneenä hotellipalvelua vaan rauhaa, riittävästi lepoa ja uudessa elämäntilanteessa tuoreena äitinä myötätuntoa sekä rohkaisua.

Sairaalassa on aina muitakin potilaita kivuissaan, ei sairaalassa saa lepoa ja rauhaa kunnolla. Sitten kun pääset kotiin voit levätä niin paljon kuin haluat, mutta ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset jo se että sairaalassa tapahtuu jatkuvasti eikä teille ole aikaa yhtään sen enempää kuin kenellekkään muullekkaan. Vain siksi että synnytit, et ole yhtään sen tärkeämpi kuin kukaan muu. Hoitajat ja kätilöt hoitavat vain sen mikä heille kuuluu, myötötuntoa voitte hakea läheisiltä ja puolisolta.

Hoitajan ammattiin kuuluu empaattisuus ja jos sitä ei synnynnäisesti löydy niin ainahan voi toki vaikka leikkiä empaattista. Jos leikkiminen ei kuulu palkkatasoon niin asiallinen täytyy olla. Jokaiselle potilaalle on löydyttävä aikaa. Ja jokainen potilas on tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joistain kommenteista tulee sellainen olo, että ettekö ole ennen olleet sairaalassa? Siellä öisinkin tapahtuu, on kirkkaat valot ja kiireisiä hoitajia.

Varmasti oman lapsen synnyttäminen on iso asia, mutta sairaala ei voi mennä teidän mukaanne koska lapsia syntyy jatkuvasti ja jokaisesta on pidettävä huolta. Vaikka itse olisit juuri lukahtanut, saattaa huonekaverin vauva juuri tarvita lisämaitoa tai nainen apua suihkuun tms.

Iskeekö siinä sitten realiteetti että ei sairaalassa saa kohtelua yhtään sen paremlin kuin kukaan muukaan, ja sitten harmittaa kun oma erityisyys ei korostu.

Oletko sinä sairaalassa vaihtanut lakanasi, siivonnut vessan jälkeesi ja hakenut ruokasi käytävältä? Epäilen, että et.

Ja se on tässä mm. se, mitä valitetaan: ei saa samaa kohtelua kuin umpparinpoistossa, kun synnyttää.

Kyllä olen, olen ollut sairaalassa useita kertoja ja olen itse tehnyt kaikki nuo asiat. Umpparin poisto ei liity synnytykseen mitenkän, ei niitä voi verrata keskenään.

Ei minustakaan, mutta sinähän se tässä vertaat ja vaadit, että synnytyksen jälkeen pitää tyytyä siihen, mitä muutenkin sairaalassa tapahtuu. 

En tiedä, miksi sinä olet sairaalassa ollut, mutta minä en kyllä kertaakaan ole vertani vessasta pessyt, vaikka kerran sitä sinne kyllä roiskui. Enkä vaihdellut lakanoita ja sain ruuan petille. Mulla oli kyse vain onnettomuudesta, jossa jalkaa tuli kyllä pahat vammat ja tikit ja murtuma, mutta mitään moista en tehnyt. Käytiin vaan lohduttamassa, miten tässä kyllä paranee ja yksi hoitaja silitti selkää ja tukkaa, kun itkin.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti, olette synnytyksestä niin kipeinä, ettette pysty kävelemään vessaan tai käymään suihkussa? Lakanoiden vaihto on pientä verrattuna muihin kotitöihin ja koko talon siivoamiseen, jotain kohtuutta nyt tähän. Vauvallakaan ei ole turvallista olla äidin kanssa joka ei edes ruokaa jaksa hakea, muutaman kymmen metrin kävely.

Porvoosta päivää!

Synnytys ei ole sairaus eikä äidit ihmisiä.

Sappileikkauksen jälkeen siivosin omia oksennuksia vessasta yöllä, en kerinnyt vessanpöntölle asti oksentamaan. Olisi varmaan joku voinut tulla siivoamaan, mutta jotenkin on jäänyt takaraivoon moitteet. Aamulla sanoin laitoshuoltajalle voisiko paremmin siivota vessan, että muillakin olisi mukavampi mennä sinne.  Sitten jo antoivat kaarimaljan johon oksentaa, jos vielä oksennuttaa. Eteentuotu ruoka ei oikein maistunu, minua harmitti viskata se pois. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä synnytyksessä on niin vaikeaa? Jalat vaan kun levittää niin sieltä se lapsi tulee kun on tullakseen. Kehitysmaissa synnytetään vauvat ilman mitään ongelmia eikä kivunlievitystä ole tarjolla. Seuraavana päivänä äidit ovat jo kotitöissä tekemässä perheelle ruokaa sekä huolehtimassa muista lapsista. Synnytys on maailman luonnollisin asia eikä sitä pidä mystifioida millään tavalla.

Synnyttäminen on terveen naisen vaarallisin asia. Synnytykseen, vaikka ollaankin länsimaissa, voi kuolla. Synnytyksessä naiselle tapahtuu verenhukkaa jonka jälkeen on heikko olo. Synnytyksessä tapahtuu monenlaisia hormonien vaihteluita jonka jälkeen nainen on hyvin herkkä. Eikä synnytys ole mitään "levitä jalat ja sieltä se pullahtaa", se on hikeä, verta ja kyyneliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joistain kommenteista tulee sellainen olo, että ettekö ole ennen olleet sairaalassa? Siellä öisinkin tapahtuu, on kirkkaat valot ja kiireisiä hoitajia.

Varmasti oman lapsen synnyttäminen on iso asia, mutta sairaala ei voi mennä teidän mukaanne koska lapsia syntyy jatkuvasti ja jokaisesta on pidettävä huolta. Vaikka itse olisit juuri lukahtanut, saattaa huonekaverin vauva juuri tarvita lisämaitoa tai nainen apua suihkuun tms.

Iskeekö siinä sitten realiteetti että ei sairaalassa saa kohtelua yhtään sen paremlin kuin kukaan muukaan, ja sitten harmittaa kun oma erityisyys ei korostu.

Oletko sinä sairaalassa vaihtanut lakanasi, siivonnut vessan jälkeesi ja hakenut ruokasi käytävältä? Epäilen, että et.

Ja se on tässä mm. se, mitä valitetaan: ei saa samaa kohtelua kuin umpparinpoistossa, kun synnyttää.

Kyllä olen, olen ollut sairaalassa useita kertoja ja olen itse tehnyt kaikki nuo asiat. Umpparin poisto ei liity synnytykseen mitenkän, ei niitä voi verrata keskenään.

Olet oikeassa sillä umpparin poisto on pienempi leikkaus kuin sektio, mutta siinä missä umpparipotilas saa ruoat eteen, häntä autetaan, kipuja hoidetaan ja kohdellaan inhimillisesti on sektiopotilaan kohdalla päinvastoin. Umpparileikkauksessa ei myöskään menetä niin paljon verta kuin alatiesynnytyksessä, alatiesynnytyksen jälkeen voi olla hyvin kipeä ja huonovointinen.

Multa on se umppari nimittäin leikattu ja olen synnyttänyt, joten tiedän mistä puhun.