Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Sairaala on sairaala. Olen ymmärtänyt paremmin sitä maailmaa, kun jouduin vakavan sairauden vuoksi olemaan siellä ensin 2 viikkoa, sitten 5 vrk, taas 5 vrk, sitten 3 vrk ja sen jälkeen satunnaisesti 1-2 yötä muutaman kerran. Se ensimmäinen 2 viikon pätkä todella avasi silmiä. Hoitajat juoksivat yölläkin tarkastamassa vointia, antamassa lääkkeitä, auttamassa vessaan yms. Olin itse niin pyörryksissä ja peloissani kaikesta, että soitin soittokelloa luultavasti tunnin välein hereillä ollessani. En pysty edes sanoin kuvaamaan, miten paljon sain lohtua ja turvaa ammattilaisilta.

Toisen hoitopätkän aikana jouduin vaihtamaan huonetta 3 kertaa ja siinä todella näki, että potilaita on erilaisia. Ensimmäinen huonekaveri oli sekava huutaja, joka ei aina tiennyt missä on ja miksi. Siksi minut siirrettiinkin yksityishuoneeseen. Valitettavasti siinä sain levätä vain yhden yön, kun piti taas siirtyä. Jotkut potilaat vaatii huomiota päivin ja öin, on kipuja, oksettaa, ripuli lentää, pää on sekaisin.

Suoraan sanottuna en usko, että siellä synnytyssairaalassa on yhtään helpommat potilaat. Olen aikoinaan itse 3 lasta synnyttänyt, viimeksi ollut 3 vrk v. 2006 synnytyksen takia. Silloin ei omissa synnytyskivuissaan ja vauvakuplassaan nähnyt oman minänsä ja vauvansa ulkopuolelle. Muistan edelleen, kuinka vihainen olin, kun kotiinlähtö viivästyi pari tuntia. Todennäköisesti sille oli hyvä syy. Ehkä jonkun toisen vauvasta oli noussut huoli tai joku äiti oli huonossa kunnossa tai tapahtui jotain akuuttia vakavaa. Minä suutuksissani puhisin, että vastasyntyneen joutuu pukemaan paksuihin vaatteisiin turhaan hiki päässä odottamaan ja vaatteetkin puristaa ja mies istuu toppatakki päällä ja parkkimaksut juoksee. Nyt kun on itse enemmän sairautensa vuoksi sairaalan menoa nähnyt, on alkanut suhteuttaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Oma ketju tälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En   tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru.  Ensi kerralla otan oman korvikkeet  mukaan.

Perustuu siihen, että suurin osa ensipäivien lisämaidosta on vauvan kannalta turhaa. Etenkin jos lisämaitoa annetaan liikaa, se venyttää vauvan mahalaukkua ja hän alkaa vaatia enemmän kuin äidin oma maidontuotanto mahdollistaa.

Maito nousee hormonien vaikutuksesta rintoihin. Ensimaito on erittäin tuhtia tavaraa ja vastasyntyneen vatsalaukku on vain viinirypäleen kokoinen, joten pieni tilkka riittää. Pienillä vauvoilla vatsalaukku ei ole edes viinirypäleen kokoa. Se miksi vauva itkee, johtuu biologisesta seikasta, joka vauhdittaa maidonnousua ja erittymistä ja herkistää äitiä vastaamaan vauvan kutsuun. Lisämaito ei ole koskaan yhtä hyvä pienelle vauvalle kuin äidin ensimaito.

Tietenkin poikkeuksia on. Jos maitoa ei tule edes sitä pientä tippaa, voidaan lisämaitoa antaa. Yleensä seurataan, kuinka paljon paino laskee ja annos sen mukaan. Siinä lisämaidossa on aina riskinä, ettei vauva silloin ime riittävän usein, vaan pitää alkupäivinä imemisestä jopa 4-6 tunnin taukoja, mikä vaikuttaa siihen, ettei äidin maitomäärä lisäänny. Syntyy kierre, jonka seurauksena vauvaa ruokitaan yhä enemmän lisämaidolla ja äidin maidontuotanto jää heikoksi.

Kun olin sijaisena vuoden synnärin puolella, useimmat äidit ymmärsivät hyvin, kun selitin, miksei ensimmäisinä päivinä suositella lisämaitoa. Harmi, jos kaikille ei selitetä asian tieteellistä perustaa.

Ei se riitä että äiti tietää tieteellisen perustan imetykselle. Joskus se tieto vaan lisää stressiä ja hidastaa maidon nousemista.

Minulla on aina mieliala ja väsymyksen taso vaikuttaneet maidon nousuun ja määrään.

Myös silloin kun vauva on ollut jo iso ja imettäminen rutiinia. Silloinkin maidon tulo heikkeni jos olin stressaantunut tai väsynyt tai vaan syönyt tai juonut heikosti.

Ulkoisten tekijöiden vaikutus oli niin suuri, että jos maitoa tuli heikosti, riitti tilanteen korjaamiseen se, että mies toi lasillisen vettä juotavaksi.

Jos ja kun imettämistä pidetään niin mahdottoman tärkeänä siellä synnyttäneiden osastolla, niin miksi olosuhteet pidetään sellaisina että ne heikentävät maidon nousemista?

Sairaala on vain ne muutamat ensimmäiset päivät ja sen jälkeen se rankka kasvatustyö, yövalvomiset, seksielämän kuihtuminen ja oman ajan puute vasta alkaa. Henkilökunnalla herää huoli siitä miten vauvaa hoidetaan jos ei jaksa edes lakanoita vaihtaa.

Synnytin Rovaniemellä 2013. Synnytys oli pitkä, kolme vuorokautta. Kivunhoito ei toiminut missään vaiheessa vaikka oli epiduraalia ja muuta. Repesin synnytyksessä pahasti ja pyörtyilin tikkauksen aikana (tunteja) mutta tikkaukseen ei kuulemma voi laittaa lisää puudutetta kun oli se epiduraali. Vauva oli pienempi kuin odotettiin, veltto, ei syönyt. Osastolle kuitenkin pukattiin meidät molemmat eikä seuraavasta viikosta ole kuin muutamia hataria muistikuvia: vauva ei saanut lisämaitoa vaikka imetin tuntikaupalla, maitoa ei tullut (maito nousi vasta kotona). En saanut nousta yksin ylös koskaan sängystä mutta oletettiin että pääsen kuitenkin itsenäisesti yhteistilaan ruokailemaan, laitoshuoltaja mulle kanto lopulta ruuat kun en koskaan mennyt syömään ja sanoi aina että ei hän saisi mutta ei tästä nyt tule muuten mitään. Vauvan paino vaan laski ja laski ja ihmettelivät joka päivä että missä vika, vaikka syöttöpunnituksilla ei saatu mitään saalista. Mies joutui opettelemaan kaikki pesut ja vauvan hoitoasiat kun mä olin niin kujalla kokoajan.  Joku hoitajista sanoi että hankala synnytys käsitellään aina kätilön kanssa läpi jos vain haluan, ilmoitin haluavani, eikä tätä koskaan tapahtunut. Jälkikäteen selvisi että mun hemoglobiini oli synnytyksen jälkeen alle 70 mutta en silti saanut verensiirtoa tai mitään muutakaan. En käsitä millä ihmeellä me sitten viikon päästä kotiin lähdettiin, mutta kolmen kuukauden kuluttua alkoi vasta olla järki päässä ja imetyskin onnistua kunnolla, muuten mentiin ihan korvikkeella. Selkäkivuista ja arpien paranemisissa meni 3 vuotta.

2019 OYS taas oli ihan eri tarina. Kätilöt kuunteli, synnytys oli taas pitkä mutta nyt epiduraali toimi kun vaihdettiin lääkeainetta? Jotain se lääkäri sanoi että ei näytä ensimmäinen lääkeaine toimivan ollenkaan, en tiennyt että tämmöinen on edes mahdollista mutta kätilö oli raportoinut epiduraalin toiminnasta jatkuvasti joten se vaihdettiin. Synnytin yksin kun mies katsoi toista lasta kotona, kätilö sanoikin että ei tähän ole ennenkään miehiä tarvittu ja kyllä ne sanat siinä tilanteessa tarvittin. Sain olla ylhäällä niin kauan kuin jalat vaan kantoi. Synnytys oli varmasta helpompi ihan vaan koska oli jo toinen lapsi. Pienellä ohjauksella vauvakin söi heti salissa. Hb ja rauta oli ollut koko raskauden ihan surkeat, osastolla sain heti sitten rautainfuusion että jaksan kotona lasten kanssa. Itsekseni kuuhasin pitkin osastoa, hain lakanoita ja peittoa itsenäisesti jo ekana yönä ja yökkökin naureskeli tavatessa että kaikki on vissiin ihan sopivasti. Lähettiinkin heti aamusta kotia, lääkäri järjesti aikaa että päästään nopeasti pois. 10/10 Oysiin menisin uudestaankin.

Siis ihan oikeasti, olette synnytyksestä niin kipeinä, ettette pysty kävelemään vessaan tai käymään suihkussa? Lakanoiden vaihto on pientä verrattuna muihin kotitöihin ja koko talon siivoamiseen, jotain kohtuutta nyt tähän. Vauvallakaan ei ole turvallista olla äidin kanssa joka ei edes ruokaa jaksa hakea, muutaman kymmen metrin kävely.

Vierailija kirjoitti:

Valitatte itse, miten kurjaa on kun puoliso ei voinut olla kokoajan mukana. Sitten valitatte kun huonekaverilla  oli vieraita vähän väliä. Olisitte empaattisempia, ja tajuaisitte että huonekaverillakin on oikeus saada läheisensä tueksi, haluaisitte itse samaa. 

Siitä se kateus ja katkeroituminen lähtee, pian ollaan arvostelemassa toisten kasvatusmetodeja ja parisuhteita, pian huomataan että ei ole yhtään oikeaa ystävää jäljellä.

Joo, huonekaverillakin on oikeus saada puolisonsa mukaan mutta että koko suku tuntikausia potilashuoneessa kuten joidenkin kokemus täällä. Kurkkivat verhojen välistä muita äitejä ja meluavat. Joku tolkku siihen kuka, kuinka monta , koska ja kuinka kauan saa vierailla synnyttäneen äidin luona silloin kun kyseessä ei ole yhden hengen huone. Lapsen isä/tukihenkilö on ok, joukkotapahtuma ei.

Mikä siinä synnytyksessä on niin vaikeaa? Jalat vaan kun levittää niin sieltä se lapsi tulee kun on tullakseen. Kehitysmaissa synnytetään vauvat ilman mitään ongelmia eikä kivunlievitystä ole tarjolla. Seuraavana päivänä äidit ovat jo kotitöissä tekemässä perheelle ruokaa sekä huolehtimassa muista lapsista. Synnytys on maailman luonnollisin asia eikä sitä pidä mystifioida millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Joistain kommenteista tulee sellainen olo, että ettekö ole ennen olleet sairaalassa? Siellä öisinkin tapahtuu, on kirkkaat valot ja kiireisiä hoitajia.

Varmasti oman lapsen synnyttäminen on iso asia, mutta sairaala ei voi mennä teidän mukaanne koska lapsia syntyy jatkuvasti ja jokaisesta on pidettävä huolta. Vaikka itse olisit juuri lukahtanut, saattaa huonekaverin vauva juuri tarvita lisämaitoa tai nainen apua suihkuun tms.

Iskeekö siinä sitten realiteetti että ei sairaalassa saa kohtelua yhtään sen paremlin kuin kukaan muukaan, ja sitten harmittaa kun oma erityisyys ei korostu.

Oletko sinä sairaalassa vaihtanut lakanasi, siivonnut vessan jälkeesi ja hakenut ruokasi käytävältä? Epäilen, että et.

Ja se on tässä mm. se, mitä valitetaan: ei saa samaa kohtelua kuin umpparinpoistossa, kun synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti, olette synnytyksestä niin kipeinä, ettette pysty kävelemään vessaan tai käymään suihkussa? Lakanoiden vaihto on pientä verrattuna muihin kotitöihin ja koko talon siivoamiseen, jotain kohtuutta nyt tähän. Vauvallakaan ei ole turvallista olla äidin kanssa joka ei edes ruokaa jaksa hakea, muutaman kymmen metrin kävely.

Jos on valvonut pari, kolme vuorokautta yhteen menoon synnytellessä, mahdollisesti komplikaatioita tai sektio niin varmasti sen höykytyksen jälkeen tarvitsee päivän tai muutaman lepoa. Omat synnytyksen olivat normaaleita ja toivuin nopeasti mutta omista hyvistä kokemuksista huolimatta ymmärrän että kaikilla ei ole yhtä helppoa synnytystä kuin minulla ja he tarvitsevat aikaa toipumiseen ja palautumiseen. Kyllä sitä jonkun ajan kuluttua pärjää kotona vauvan ja kotihommien kanssa. Hei vähän nyt empatiaa ja ymmärrystä että kaikkien kokemukset eivät ole samanlaisia kuin sinun.

Lisämaitoa saatuaan vauvani viimein nukahti. Olin siihen mennessä valvonut kolme vuorokautta ja todellisuudentaju alkoi pettää. Imetin sitten kuitenkin yli vuoden, että ei se lisämaito imetystä pilannut. Pysyin kuitenkin järjissäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaala ei ole hotelli. Siellä ei ole tarkoitus viipyä yhtään kauemmin kuin on välttämätöntä. Jos sairaaloissa olisi mukavaa, niissä viihdyttäisiin liian hyvin ja jäätäisiin "lomalle".

Kun olin viimeksi Naistenklinikalla samaan huoneeseen osui nainen, joka valitteli niin kovaa kipua ettei muka pystynyt olemaan kotona. Hänellä oli ummetus. Lääkäri ja hoitajat yrittivät saada häntä lähtemään kotiin sanoen hänen selviytyvän kipulääkkeillä, koska muuta syytä ei tutkimuksissa löytynyt kivulle, mutta nainen vain ilmoitti viipyvänsä vielä pari yötä ja tilasi lisää ruokaa. En tiedä tajusiko hän siitä tulevan lasku perässä. Oli aika outoa kun uutiset oli jo täynnä juttuja terveydenhuollon ylikuormittumisesta ja joku katsoi oikeudekseen kuormittaa sitä lisää kovan ummetuksen takia.

Vatsan toiminta on tärkeää saada käyntiin synnytyksen jälkeen. Jos alapäässä on repeämä tai episiotomiahaava, niin se voi kovassa ponnistuksessa vaikka revetä ja tulehtua. En ymmärrä tätä synnyttämiseen liittyvien kipujen ja selkeiden ongelmien vähättelyä. Onko siinä takana oma katkeruus ja paha olo, joka on ollut pakko piilottaa? Silloin toivoo muillekin samaa pahaa oloa?

Jos lääkäri on tutkinut potilaan ja todennut että ummetus ei haittaa, ja tehnyt kotiutuspäätöksen, silloin potilas lähtee kotiin. Usein vatsa alkaakin toimia kotona paremmin, kun pääsee omaan rutiiniin kiinni ja rentoutuu tutussa ympäristössä. Aivan naurettavaa jäädä ummetuksen takia viemään tilaa niiltä, jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa.

Ei tässä nyt ole kyse siitä että "halutaan muillekkin paha olo" vaan ihan perus järjen käyttämisestä.

Siis tämä äiti vain päätti jäädä vielä pariksi yöksi? Enpä usko. Tottakai hoitopäätöksissä huomioidaan myös potilaan oma kokemus kivustaan. Miksi siis koet tarvetta tietää paremmin muiden kokemukset, esim. kivun kokemukset?

Ei tainnut tapahtua Suomessa tuo.

Ei täällä potilas päätä milloin tai miten pitkään hän voi olla sairaalassa. Lääkäri tekee sen päätöksen.

Eikä potilas voi tilata lisää ruokaa. Potilas syö silloin kun hänelle (tai osastolle) ruokaa tuodaan. Jos haluaa syödä useammin, niin silloin ostaa ruokansa sairaalan ravintolasta tai kahvilassa. Joillakin osastoilla toki on aina mahdollista saada pientä syötävää, mutta ei siitä silloin lisähintaan peritä. Ruoka sisältyy vuorokausimaksuun, joka on kaikille sama.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä synnytyksessä on niin vaikeaa? Jalat vaan kun levittää niin sieltä se lapsi tulee kun on tullakseen. Kehitysmaissa synnytetään vauvat ilman mitään ongelmia eikä kivunlievitystä ole tarjolla. Seuraavana päivänä äidit ovat jo kotitöissä tekemässä perheelle ruokaa sekä huolehtimassa muista lapsista. Synnytys on maailman luonnollisin asia eikä sitä pidä mystifioida millään tavalla.

Me nyt vaan täällä Suomessa ei olla missään keskiajalla, eikä toivottavasti kehitysmaassakaan. Kurjuutta on turha romantisoida.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä synnytyksessä on niin vaikeaa? Jalat vaan kun levittää niin sieltä se lapsi tulee kun on tullakseen. Kehitysmaissa synnytetään vauvat ilman mitään ongelmia eikä kivunlievitystä ole tarjolla. Seuraavana päivänä äidit ovat jo kotitöissä tekemässä perheelle ruokaa sekä huolehtimassa muista lapsista. Synnytys on maailman luonnollisin asia eikä sitä pidä mystifioida millään tavalla.

Kehitysmaissa ei synnytetä vauvoja ilman ongelmia. Äiti- ja lapsikuolleisuus on korkea ja synnytyskomplikaatioihin ja vaurioihin ei välttämättä ole hoitoa. Synnyttänyt äiti todennäköisesti saa apua suvun tai yhteisön muilta naisilta eivätkä heti seuraavana päivänä ole hoitamassa huushollia. Ja se lapsi ei aina tule ulos kun äiti vain jalkansa levittää. Yksi omistani oli kohdussa jotakuinkin poikittain eikä todellakaan olisi päässyt ulos ilman lääketieteen apua. Joo, synnytys on luonnollinen asia mutta siinä luonnollisessa asiassa niin kovin paljon voi mennä väärin.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti, olette synnytyksestä niin kipeinä, ettette pysty kävelemään vessaan tai käymään suihkussa? Lakanoiden vaihto on pientä verrattuna muihin kotitöihin ja koko talon siivoamiseen, jotain kohtuutta nyt tähän. Vauvallakaan ei ole turvallista olla äidin kanssa joka ei edes ruokaa jaksa hakea, muutaman kymmen metrin kävely.

No jos on menettänyt verta vähän enemmän niin ei silloin pysty kävelemään muutaman kymmenen metrin matkaa. Ei pysty edes istumaan pyörtymättä.

Siinä olet täysin oikeassa ettei äiti siinä kunnossa ole turvallinen hoitaja vauvalle. Siksi siellä sairaalassa pitäisikin saada apua silloin kun oma vointi on liian heikko vauvan hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin hoitaja mutta joo, kamalaa kohtelua saa synnärillä. Tays 1999 kokemuksia: vauva oli tississä kiinni yli tunnin kahden tunnin välein. Tottakai nännit meni halki ja verille, imettäminen oli kertakaikkisen kauheaa. Vauva oksensi kun joutui imemään veristä maitoa. Ei annettu lisämaitoa vauvalle ennenkuin kieltäydyin kokonaan yrittämään imettämistä. Minulla ei noussut maito vaikka jopa vuokrasin pumpun kotiin ja kaksi kuukautta yritin saada imettämällä ja pumppaamisella maitoa nousemaan. Oliko stressistä, en tiedä. Toki olin nuori äiti ja näin jälkikäteen tajusin että vauvahan oli nälkäinen ja koetti imeä tuntitolkulla jolloin nännit halkesi ja minäkin hermostuin. Kiva ja terve teille Tayssin kätilöt!

No eihän se nyt ole enää kätilöiden vika, mitä päätät kotona tehdä.. Ota vastuu omista teoistasi!

Luitko yhtään mitä kirjoitin? Kyse oli siitä että maito ei noussut vaikka mitä yritin. Oletko itse kätilö vai mistä noin aggressiivinen tyyli vastata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitatte itse, miten kurjaa on kun puoliso ei voinut olla kokoajan mukana. Sitten valitatte kun huonekaverilla  oli vieraita vähän väliä. Olisitte empaattisempia, ja tajuaisitte että huonekaverillakin on oikeus saada läheisensä tueksi, haluaisitte itse samaa. 

Siitä se kateus ja katkeroituminen lähtee, pian ollaan arvostelemassa toisten kasvatusmetodeja ja parisuhteita, pian huomataan että ei ole yhtään oikeaa ystävää jäljellä.

Joo, huonekaverillakin on oikeus saada puolisonsa mukaan mutta että koko suku tuntikausia potilashuoneessa kuten joidenkin kokemus täällä. Kurkkivat verhojen välistä muita äitejä ja meluavat. Joku tolkku siihen kuka, kuinka monta , koska ja kuinka kauan saa vierailla synnyttäneen äidin luona silloin kun kyseessä ei ole yhden hengen huone. Lapsen isä/tukihenkilö on ok, joukkotapahtuma ei.

Miltä vuodelta nuo joukkotapahtumat ovat? Olen synnyttänyt v. 2008, 2010, 2012 ja 2015. Ei ole huoneissa ollut joukkotapahtumia yhtenäkään kertana. Minulla kävi esikoista katsomassa vauvan isä päivittäin, anoppi kerran ja vauvan isän tytär ja hänen vaarinsa kerran. Viipyvät noin 15 min., paitsi vauvan isä, joka oli pari tuntia kerrallaan. Myöhemmillä kerroilla on käynyt vain vauvan isä ja isommat sisarukset sekä anoppi. Ei huonekavereillakaan mitään joukkotapaamisia ole ollut.

Tkl bussissa kuultua tämä. Kaksi nuorta parikymppistä kätilöopiskelijaa puhui takanani että kuinka äidit huutavat ja kiljuvat synnytyksessä tyyliin, mitä alkoivat tekemään lapsia, kyllä pitäisi tietää mitä synnytyksessä tapahtuu. Olisikin ollut asiallista keskustelua mutta se oli täysin alatyylistä ja ilkeää keskustelua kuinka joku huusi ja miten huusi. Tällaisia kätilöitä sitten. Säälittää ne äidit jotka joutuvat näiden kahden kynsiin.

Sitten kun pääset kotiin voit levätä niin paljon kuin haluat

- eipäs voi koska vauva huutaa yölläkin kun ei ole oppinut imemään, mies ei työnsä takia voi hoitaa vauvaa yhtäpaljon jne.

Hirveitä kommentteja täällä äideille joita on kohdeltu huonosti. Oikeaa " lyö lyötyä" meininkiä. Mistä tällainen viha oikein kumpuaa?

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti, olette synnytyksestä niin kipeinä, ettette pysty kävelemään vessaan tai käymään suihkussa? Lakanoiden vaihto on pientä verrattuna muihin kotitöihin ja koko talon siivoamiseen, jotain kohtuutta nyt tähän. Vauvallakaan ei ole turvallista olla äidin kanssa joka ei edes ruokaa jaksa hakea, muutaman kymmen metrin kävely.

Kuulut ihmisiin, joiden mielestä nykypäivänäkin äiti kuuluu pellolle takaisin heinätöihin.

Kun minä tulin sieltä rääkistä kotiin, en todellakaan petaillut petejä ja mies toi ruokaa ilman, että sitä jouduin tarjottimella kanniskelemaan ympäri kämppää.

Koko talon siivoaminen - ymmärrätkö, että siellä osastolla ollaan tunteja, vrk tai pari jälkeen synnytyksen? Ihmetteletkö, miksi avosydänleikkauksen jälkeen ihminen pääsee kotiin, vaikka ei edes koko taloa jaksa siivota?

Tämä on joko todellista tyhmyyttä tai ilkeyttä, kirjoittaja valitkoon itse, kumpaa.