Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On käytäntöjä, jotka ovat potilaan sekä vauvan eduksi, vaikka toisin luulette. Niitä ei erinäisistä syistä voi kertoa.

Ne täytyy kertoa. Kukaan ei motivoidu yhtään minkäänlaiseen hoitokäytäntöön tai menettelyyn, jos ei tiedä miksi. Kaiken hoidon pohja on potilaan sitouttaminen. Muuten kaikki, mitä terveydenhoito tai sairaanhoito tarjoaa, valuu ulos kuin vesi reikäisestä ämpäristä. Terveisin lääkäri.

Lääkärin tehtävä on kertoa esim. se miksi kivunlievitystä ei voida antaa. Ja muutenkin siitä hoidosta vastaa kyllä lääkäri. Hän päättää siitä koska potilas voi kotiutua jne. Lääkäriä osastolla ja potilaiden luona vain ei useinkaan näe esim. juuri vastasyntyneiden osastolla.

Vietettyäni lähes kuukauden toipumassa osastolla täysin käteen menneestä alatiesynnytyksestä kuumehoureisena, tulehdusarvot päälle 900 ja vauva teho-osastolla, totesin että se oli tässä. Jäi yhteen lapseen, suurelti henkilökunnan asenteen vuoksi.

Kolkuttelin lapseni kanssa manalan portteja, tajuissani olin vain hetkittäin. Olin huono ja laiska äiti kun "en halunnut" itse hakea ruokaani, sijata vuodettani, huolehtia hygieniastani ja hoitaa ja imettää lastani. Kukaan ei kyllä mulle edes kertonut, kuinka tajuton ja rytmihäiriöistä kärsivä nainen imettää vauvojen teholla keskoskaappiin sinetöityä, yhtälailla koomatilaa lähentelevää täysiaikaista lastaan, kaipa mun olisi sekin pitänyt pähkäillä itse.

Tämä VKS -01

Näitä lukiessa ja omien samanlaisten kokemuksieni kautta tajuan, että Suomessa on porvarihallitusten leikkausten ja vanhan, ilmeisesti synnyttämiseen liittyvän selviytymiskulttuurin yhdistelmänä syntynyt liukuhihnasynnytyskäytäntö, jossa äidin on selvittävä kaikesta eteen tulevasta kivusta ja tylytyksestä ja hoidettava itsensä mahdollisimman nopeasti kuntoon. Samoin äidin on hoidettava vauva sairaalassa yksin ilman edes hetken sylissäpitoapua ja vielä siivottava verisiä käytävävessoja, vaihdettava lakanoita ja muistutettava hoitajia lääkkeidenottoajoista, piikeistä ym.

Muistan, kuinka ärtyneeksi tunsin itseni kuopuksen synnytettyäni, kun vanha lastenhoitaja jäi höpöttämään vierailemassa olleelle miehelle pitkäksi aikaa niitä näitä, mutta ei voinut vahtia vauvaa sen aikaa, että oisin voinut hakea aamupuuron ja syödä sen omassa huoneessa, kun kerran vauvan kanssa sitä puuroa ei saanut hakea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Nykyajan kermanekat, voisitte synnyttää kotona! Miksi ihmeessä änkeätte sairaalaan synnyttämään! Ihmeellistä vali,vali valitusta! Sairaalassa on monenlaista toimintaa, myös yöllä ja kaikki siellä ei todellakaan pyöri ainoastaan teidän ympärillänne! Ihmettelen teitä valittavia kermanekkoja? Synnyttäkään kotona niin siellä saatte olla rauhassa.

Ihmettelen tosiaan, pysykää himassa ja laittakaa sinne olohuoneeseen palju jossa saatte lillua sydämenne kyllyydestä, kukaan ei häiritse, eikä läväytä valoja päälle.

 Aivan järkyttävää valistusta ja henkilökunnan arvostelemista, henkilökunnan joka varmasti tekee parhaansa. Väittäisin, että kyse on vain siitä että nykynainen veetuuntuu, tissit venyy napaan saakka, alapääkin ehkä kärsii, puhumattakaan nyt siitä että se oma aika jää hetkeksi vähempään. Ei voi istua kännykkä poskessa 24/7

ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA KÄRSIMÄÄN, jos ette ole valmis hoitamaan, hoivaamaan ja pahinta jos ette kykene rakastamaan. Jos rakastatte vain itseänne, elämä tulee olemaan hankalaa.

Minulle lapseni, hätäsektiolla lahjaksi saatu oli sellainen asia, josta olen kiitollinen meidän hyvälle terveydenhuollolle,  koin olevani turvassa ja lapseni oli turvassa.

Lapseni on aikuinen ja minä kykenen rakastamaan häntö,  hän on kertonut rakastavansa minua, äitiään vaikka en ole lainkaan täydellinen ollut kaikessa.

 Hyvää joulun jatkoa.

Synnytysten jälkeen sairaalassaolo on kyllä ollut kamalaa. Yksistään se kehon ja mielen hormonimyllerrys, synnytyksestä toipuminen ja imemään opetteleva vauva, varsinkin jos vauva vielä on yhtä itkuinen kuin meidän lapset ovat olleet. Siihen vielä pari huonekaveria vauvoineen niin avot. Vaikka ei se ollut herkkua perhehuoneessakan esikoisen kanssa, kun silloin oli muutenkin vaan extramylläkässä ja ulallaan ensimmäisen lapsen ja imetysongelmien kanssa. Ja ne sairaalan sängyt! Epämukavia ja niiin hiostavia.

Noh, aina olen äkkiä halunnut kotiin ja onneksi olen pian päässytkin. Vaikka samat hulabaloot kropassa kävisi toki kotonakin.

Itsehän olen siis kyllä kätilö ja oma lempityöpaikkani on lapsivuodeosasto, enkä koe että minuakaan olisi mitenkään huonosti kohdeltu hoitajien toimesta, mutta yksinkertaisesti se vuoristorata synnytyksen jälkeen on vaan kauheaa. Kaikki tunteet ovat myös erittäin korostuneita ja jokainen poikkipuolinen asia tuntuu maailmanlopulta.

Hotellitasoisia omia huoneita saa rahalla eli Suomessakin voisi ostaa synnytyksen yksityisestä synnytyssairaalasta tai sitten veronmaksajien rahoja suunnataan/verotusta kiristetään ja rahat ohjataan synnytysosastojen yksityishuoneiden rakentamiseen ja rahoittamiseen.

Suomessahan synnyttäminen on edullista eikä maksa synnyttäjälle tuhansia euroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On käytäntöjä, jotka ovat potilaan sekä vauvan eduksi, vaikka toisin luulette. Niitä ei erinäisistä syistä voi kertoa.

Ne täytyy kertoa. Kukaan ei motivoidu yhtään minkäänlaiseen hoitokäytäntöön tai menettelyyn, jos ei tiedä miksi. Kaiken hoidon pohja on potilaan sitouttaminen. Muuten kaikki, mitä terveydenhoito tai sairaanhoito tarjoaa, valuu ulos kuin vesi reikäisestä ämpäristä. Terveisin lääkäri.

Lääkärin tehtävä on kertoa esim. se miksi kivunlievitystä ei voida antaa. Ja muutenkin siitä hoidosta vastaa kyllä lääkäri. Hän päättää siitä koska potilas voi kotiutua jne. Lääkäriä osastolla ja potilaiden luona vain ei useinkaan näe esim. juuri vastasyntyneiden osastolla.

Tämä on totta. Kaikki toiminta oltava perusteltua ja selitettävissä, niin että äidit ymmärtävät. Perustella miksi ei saa kivunlievitystä, miksi ei saa vauvalle lisämaitoa, miksi lakanat pitää itse vaihtaa, miksi tarjotin pitää itse hakea, miksi isot valot räväytetään yöllä päälle, miksi puhutaan kovalla äänellä, miksi pitää imettää vaikka maitoa ei tule.  KAIKKI PITÄÄ PERUSTELLA VEDOTEN HOITOKÄYTÄNTÖIHIN:  Näin ei jää epäselvyyksiä miten toimitaan tietyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton mutta kyllä nämä jutut vetävät sanattomiksi. Onko se tosiaan liikaa vaadittu että vuonna 2021 synnyttäneitä ja heidän vauvojaan kohdeltaisiin edes samalla tavalla kuin muita sairaalassa olevia potilaita?

Siis tarkoitan niitä muille potilaille itsestäänselvyyksiä että, lakanat vaihtaa henkilökunta, ruoka tuodaan huoneeseen niinkuin muillekin sairaalapotilaille, kivunlievitystä on saatavissa ilman että nääntyneen äidin pitää sitä turhaan rukoilla ja nälkää tuskissaan huutava vastasyntynyt vauvakin saa ruokaa jos se maito ei vaan nouse - eihän se hoitajan määräys tuo tissiin maitoa vaikka kuinka kettuilisi onnettomalle äidille.

Tuo että on terveellistä nousta ylös ja liikkua mahdollisuuksien mukaan on ihan totta  - mutta miksei sitten vaikka umpisuolenleikkauksessa tai sydänleikkauksessa olleita laiteta hakemaan itse ruokaansa käytävän päästä ja huushollaamaan lakanoitaan? Tai jätetä ilman kipuläkkeitä ja pottuilla ivallisesti että kyllähän sen nyt kestää ja mites luulet sitten pärjääväsi kun kotiudut.

No kyllähän minä syyn tiedän - onhan kysymys osastoista joilla on ainoastaan naispotilaita - kuka heidän kivuistaan piittaa. Vähätellään hysteeristen akkojen vinkumisena, sillähän niistä pääsee.  Huonoa kohtelua kokeva syyllistetään ja veetuillaan hiljaiseksi.  Paha asenneongelma monessa sairaalassa.

Heitän ilmaan arvauksen, että tällä on jotakin tekemistä sen kanssa, että muilla sairaalan osastoilla on potilaita, mutta synnyttäjistä puhutaan tosiaan synnyttäjinä, ei potilaina. Joku hoitaja voisi kommentoida?

Jep. Raskaus ei ole sairaus ja synnyttänyt ei ilmeisesti ole potilas. Viis siitä, vaikka olisi revennyt itään ja länteen, tikkejä kymmeniä. Sektiolla synnyttäneille on tehty niin massiivinen leikkaus, että siinä kyllä aika moni muu tähystyksellä tehty nykyleikkaus kalpenee. Ja silti hän on vain synnyttäjä, äiti. Ei suinkaan potilas. Itse vaan ruokaa hakemaan ja lapsi pitää hoitaa siinä ohessa.

Näkisipä joskus leikatun miespotilaan, vaikka yh-isän, jolta odotettaisiin lastenhoitoa avoleikkauksen jälkeen heti heräämöstä päästyään. Päälle moitteet kuinka kehtaa olettaa apukäsiä, miten meinaa kotona pärjätä?! Reippaasti vaan tippaletku ja kipupumppu mukaan, vauva kainaloon ja kipin kapin lounastarjotinta hakemaan! Isä saa nyky-yhteiskunnassa sankarin viitan jos selviää terveenä, pleikkarin ja telkkarin voimin yhden illan vauvan kanssa kotioloissa. Nainen perä revittyjä tai vatsa avattuna, monen päivän univeloissa on vinkuva prinsessa jos kehtaa kysyä apua ruoan kanssa, saatika että joku hetkeksi ottaisi vauvan, että saisi päänsä selväksi univelan ja kipujen aiheuttamasta sekavasta olosta.

Vierailija kirjoitti:

Se kämppäkaveri voi olla oikeasti kokenut aika paljon kauheampia kuin te, joille ne valot on jo vaikeita. Itse sain vauvan sektiolla neljän päivän käynnistelyn jälkeen eikä se sektiokaan onnistunut.Olen pahoillani, jos neljä vuorokautta valvoneena, verissäni ja verenhukkaan lähes kuolleena pidin liikaa ääntä.

Ei varmaankaan syyttänyt sinua vaan toi esille sen että yksityishuoneet olisi hyvä olla myös olemassa ja minun mielestäni kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On käytäntöjä, jotka ovat potilaan sekä vauvan eduksi, vaikka toisin luulette. Niitä ei erinäisistä syistä voi kertoa.

Ne täytyy kertoa. Kukaan ei motivoidu yhtään minkäänlaiseen hoitokäytäntöön tai menettelyyn, jos ei tiedä miksi. Kaiken hoidon pohja on potilaan sitouttaminen. Muuten kaikki, mitä terveydenhoito tai sairaanhoito tarjoaa, valuu ulos kuin vesi reikäisestä ämpäristä. Terveisin lääkäri.

Lääkärin tehtävä on kertoa esim. se miksi kivunlievitystä ei voida antaa. Ja muutenkin siitä hoidosta vastaa kyllä lääkäri. Hän päättää siitä koska potilas voi kotiutua jne. Lääkäriä osastolla ja potilaiden luona vain ei useinkaan näe esim. juuri vastasyntyneiden osastolla.

Tämä on totta. Kaikki toiminta oltava perusteltua ja selitettävissä, niin että äidit ymmärtävät. Perustella miksi ei saa kivunlievitystä, miksi ei saa vauvalle lisämaitoa, miksi lakanat pitää itse vaihtaa, miksi tarjotin pitää itse hakea, miksi isot valot räväytetään yöllä päälle, miksi puhutaan kovalla äänellä, miksi pitää imettää vaikka maitoa ei tule.  KAIKKI PITÄÄ PERUSTELLA VEDOTEN HOITOKÄYTÄNTÖIHIN:  Näin ei jää epäselvyyksiä miten toimitaan tietyllä tavalla.

Tuota lakanoiden vaihtoa synnyttäjän toimesta ja lisämaidon panttausta ei kyllä voi perustella millään muotoa! Ihan sairasta!

Ei se sairaala Saksassakaan mikään hotelli ollut, mutta sai sentään ihmismäistä kohtelua. Huomiota herättävää on, että minulta kysyttiin, haluanko imettää - ei siis mitään tyrkyttämistä ja pakottamista. Sanottiin, että soittaa vaan kelloa, jos haluaa antaa lisämaitoa. Kannustettiin, että kyllä se imetys siitä lähtee käyntiin, kun pääsee kotiin omaan rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Nykyajan kermanekat, voisitte synnyttää kotona! Miksi ihmeessä änkeätte sairaalaan synnyttämään! Ihmeellistä vali,vali valitusta! Sairaalassa on monenlaista toimintaa, myös yöllä ja kaikki siellä ei todellakaan pyöri ainoastaan teidän ympärillänne! Ihmettelen teitä valittavia kermanekkoja? Synnyttäkään kotona niin siellä saatte olla rauhassa.

Ihmettelen tosiaan, pysykää himassa ja laittakaa sinne olohuoneeseen palju jossa saatte lillua sydämenne kyllyydestä, kukaan ei häiritse, eikä läväytä valoja päälle.

 Aivan järkyttävää valistusta ja henkilökunnan arvostelemista, henkilökunnan joka varmasti tekee parhaansa. Väittäisin, että kyse on vain siitä että nykynainen veetuuntuu, tissit venyy napaan saakka, alapääkin ehkä kärsii, puhumattakaan nyt siitä että se oma aika jää hetkeksi vähempään. Ei voi istua kännykkä poskessa 24/7

ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA KÄRSIMÄÄN, jos ette ole valmis hoitamaan, hoivaamaan ja pahinta jos ette kykene rakastamaan. Jos rakastatte vain itseänne, elämä tulee olemaan hankalaa.

Minulle lapseni, hätäsektiolla lahjaksi saatu oli sellainen asia, josta olen kiitollinen meidän hyvälle terveydenhuollolle,  koin olevani turvassa ja lapseni oli turvassa.

Lapseni on aikuinen ja minä kykenen rakastamaan häntö,  hän on kertonut rakastavansa minua, äitiään vaikka en ole lainkaan täydellinen ollut kaikessa.

 Hyvää joulun jatkoa.

Oho, ei kai tässä kukaan ole sanonut ettei ole valmis hoitamaan ja rakastamaan lastaan? Siihen aikaan, kun sinut leikattiin ja sait vauvan, hoito oli synnytyssairaalassa erilaista. Tottakai jokainen on kiitollinen elävästä lapsesta ja siitä että on itse elossa.

Mutta jos on huonossa kunnossa, niin miksi sairaalassa ei saa nykyään tarpeeksi apua edes perushoidossa? Imettämisen alku ei ainakaan helpotu, jos äiti on stressaantunut, ei saa syödä eikä nukkua. Kai nyt edes tämän ymmärrät?

Synnytyksiä lämmöllä muistaen kirjoitti:

Näitä rujoja synnytyskokemuksia lukiessa ei voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, etten ole synnyttänyt lapsiani Suomessa. Synnytyksissäni mukana olivat oma synnytyslääkäri, omat hoitajat, oma sairaanhoito-opiskelija-harjoittelija, joka toteutti kaikki pienimmätkin toiveeni ja sen lisäksi oma huone, oma kylppäri ja oma rauha sekä hyvät muistot sairaala-ajoista. Myös ruoka aivan mahtavaa ja ateriat pystyi valitsemaan ruokalistalta. Sen lisäksi synnytysosastolla oli äitejä varten iso jääkaappi täynnä syötävää ja juotavaa, jos aterioitten välissä halusi jotain välipalaa. Etenkin yli neljäkiloisen poikani synnytyksen jälkeen joutuessani tiputukseen, tuntui niin hyvältä lääkärini ja hoitajien lämmin ja ystävällinen huolenpito sekä minusta että vauvasta.

Mitä tällainen synnytys maksoi? Maksoi maltaita, mutta joku vakuutus sen korvasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Nykyajan kermanekat, voisitte synnyttää kotona! Miksi ihmeessä änkeätte sairaalaan synnyttämään! Ihmeellistä vali,vali valitusta! Sairaalassa on monenlaista toimintaa, myös yöllä ja kaikki siellä ei todellakaan pyöri ainoastaan teidän ympärillänne! Ihmettelen teitä valittavia kermanekkoja? Synnyttäkään kotona niin siellä saatte olla rauhassa.

Sinä taidat olla juuri se kyyninen hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vietettyäni lähes kuukauden toipumassa osastolla täysin käteen menneestä alatiesynnytyksestä kuumehoureisena, tulehdusarvot päälle 900 ja vauva teho-osastolla, totesin että se oli tässä. Jäi yhteen lapseen, suurelti henkilökunnan asenteen vuoksi.

Kolkuttelin lapseni kanssa manalan portteja, tajuissani olin vain hetkittäin. Olin huono ja laiska äiti kun "en halunnut" itse hakea ruokaani, sijata vuodettani, huolehtia hygieniastani ja hoitaa ja imettää lastani. Kukaan ei kyllä mulle edes kertonut, kuinka tajuton ja rytmihäiriöistä kärsivä nainen imettää vauvojen teholla keskoskaappiin sinetöityä, yhtälailla koomatilaa lähentelevää täysiaikaista lastaan, kaipa mun olisi sekin pitänyt pähkäillä itse.

Tämä VKS -01

Järkyttävää, tuosta pitäisi kyllä tehdä valitus.

Onneksi suomalaiset muuten ja erityisesti äidit on niin positiivisia ja valoisia kuten tästäkin ketjusta huomaa. Usein metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan joten ei voi kuin ihmetellä miksi se meidän terveydenhuolossamme on ihan toisin.

En ole synnyttänyt mutta olen saanut myös epäasiallista kohtelua (vanhemmilta nais-)gyneiltä.

Multa on esim tivattu vihaisesti poikaystävän ikää (olin itse yli 21v ja poikaystävä 23v??), on käsitelty kovakouraisesti, huokailtu ja pyöritelty silmiä kun olen kysynyt jotain. Yksi lääkäri huusi mulle "olet raskaana piste! Ei ole muuta selitystä. Mene verikokeisiin!" Kun valitin kipeitä rintoja. (En ollut raskaana vaan rinnoista löytyi isoja kystia).

Kun olen mennyt muilla asioilla lääkäriin niin olen saanut asiallista kohtelua.

Samaistun kokemuksiin. Kummastakaan lapsesta en saanut Kätilöopistolla perhehuonetta. Ei ollut tilaa. Isä lähetettiin kotiin. Huonetoverin lapsella oli suulakihalkio ja kuuntelin 2 vrk itkua. Hoitajat ravasivat hänen luonaan. En nukkunut yhtään.

Toisella kertaa huonetoveri tuotiin pyötätuolilla ja hän oli todella huonossa kunnossa. Kuuntelin 2 vrk hänen itkuaan ja vaikeaa tilannettaan. En nukkunut yhtään.

Esikoisen kanssa maito ei noussut ja imetys sattui. Kukaan ei ehtinyt auttaa ja annoin lopulta salaa lisämaitoa. Onneksi olin ottanut sen mukaan.

Hoitajat olivat mukavia mutta ei heillä ollyt yhtään aikaa minulle. Osastolla oli aina niin paljon huonokuntoisempia äitejä ja kiire vaivasi. Sairaalasta jäi univelka ja olin ekalla kerralla täysin epävarma vauvan hoidosta ja imetyksestä kun pääsin kotiin. Kotona yritin imettää jatkuvasti, lopulta vauva laihtui liikaa ja tuli keltaiseksi.Jouduimme sairaalaan takaisin tutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän.  Minä olin kyllä molemmilla kerroilla huoneessa oven takana mutta eipä se auta kun käytävillä ravaa koko yön porukkaa, kutsuun vastaavia hoitajia ja äitejä tyynyttelemässä pikkuisia. Lisäksi ekalla kerralla huonekaverini oli joku röökimuija joka tunki muksunsa minulle kun hoitajat ei suostuneet ottamaan vauvaa että pääsee (taas) tupakalle!  Koko huone  haisi tupakansavulle :(

Ja kukonlaulun aikaan tultiin ottamaan kokeita sekä tuomaan aamupalaa. 

Olen synnyttänyt vuosina 1999 ja 2006 eikä eroa menossa synnytyksen jälkeen  oikeastaan ollut. 

Vuosina 2015 ja 2019 ei tuotu mitään aterioita huoneeseen, ei edes kysymällä. Kuulemma pitää itse nousta jalkeille kaikki tekemään. Itseäni huimasi niin vietävästi verenhukka ja väsymys etten pystynyt kävelemään käytävän toiseen päähän ja tuomaan tarjotinta takaisin huoneeseen kaatumatta, joten siinä sitä oltiin ilman ruokaa. Sitten kun puoliso pääsi vierailulle, sain vihdoin syödäkseni.

Ensimmäinen synnyt ei ollut kovin mukava kokemus. Mies hieroi alaselkää ja se helpotti kipuja. Välillä hän lopetti ja nukkui sängyn reunaa vasten. Pyysin uudelleen hieromaan, kun kipu yltyi. Kätilö totesi vihaisena, että anna miehen nukkua. Kerran minulta pääsi kivuissa ja ponnistuksessa vähän huutoa. Kätilö huusi vihaisena jälleen, että lopeta heti huuto. Hermostutat muut (muita kuin minä ja mieheni ei ollut, tarkoitti ehkä itseään).

Olin mielestäni kiltti ja mukautuva synnyttäjä, mutta pieleen ilmeisesti meni. Paljon muutakin ei niin mukavaa tuolla sattui.

Mulla ei ollut valitettavaa itse hoidosta sairaalassa, mutta en osannut nukkua siellä ollenkaan. Kolmannen lapsen synnytinkin polikliinisesti (se oli mahdollista, kun minulla ja lapsella kaikki ok).