Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Minua eii uskottu kun valitin kipeää  ja kuumeista oloa, vasta kun mieheni kävi sanomassa asiasta  nyrpeä hoitaja toi mittarin. Näytti kolmekasia. Siitä huolimatta en saanut mieheni lähdettyä MITÄÄN  apua vauvan kanssa ja kun pyysin kuumaa kaakaota ja särkylääkettä,  niin kohdeltiin kuin diivaa ja sain kahvin ja  kuppaisen asperiinin.  Huonekaverin vauva ja oma vauva itkivät kilpaa. Oli niin hirveä  kokemus etten toista lasta  tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.

Meillä taas lisämaitoa oikein tuputettiin lapselle, koska oli sokeriseurannassa ja itsellä oli maidontulo aluksi niukkaa. No varmaan oli, kun olin päivätolkulla valvonut jo ennen synnytystä ja sitten herätettiin 2h välein mittaamaan lapsen sokerit ja omat sokerit ja aina lätkäistiin kirkkaimmat mahdolliset valot päälle. Ekana yönä en nukkunut ollenkaan, koska huonetoveri kuorsasi niin kovaa, vaikka ottivat vauvan ihan siksi kansliaan, että saisi edes pari tuntia unta (ja ehdottivat siis ihan itse tätä).

Saatiin onneksi sentään perhehuone miehen kanssa seuraavana päivänä, mutta maito nousi kunnolla vasta pari päivää kotiin palaamisen jälkeen (noin 4 pv synnytyksestä), kun pääsi viimein lepäämään ja nukkumaan. Tällöinkin piti laittaa herätys 3h välein, ettei lapsen verensokereissa olisi häikkää. Aloin kyllä jo muutaman päivän jälkeen luistaa tästä todettuani, että jos lapsi nukkuu 4h putkeen, niin nautitaan siitä. Mutta se jatkuva pullolla syöttäminen ja maidon tuputtaminen sairaalassa johti siihen, että lapsi söi aluksi mieluummin pullosta korviketta kuin tissistä maitoa. Molempien itkiessä sain onneksi vieroitettua pullosta ja nyt yli 1-vuotiaana ei vieläkään haluaisi vieroittua rinnasta, vaikka pikkuveli syntyy jo 3kk päästä ja olisi ehkä oman jaksamisen vuoksi suotavaa lopettaa imetys. En vaan haluaisi väkisin lopettaa, että saattaa mennä tandemiksi jos ei omia aikojaan tissistä luovu. Tai sitten se luopuminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun ollaan kuopuksen kanssa 2-3pv sairaalassa sokeriseurannassa ja pahimmillaan aloitetaan sama rumba taas kerran lisämaitojen kanssa. Sinällään kannattaisi ehkä imettää ns. loppuun saakka, että maitoa varmasti tulee synnytyksen jälkeenkin, niin välttyisi pullorumbalta.

Vierailija kirjoitti:

En   tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru.  Ensi kerralla otan oman korvikkeet  mukaan.

Tämäpä juuri. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena smuglasin seuraavalla kerralla korvikkeita mukaani. Niitä ei sitten tosin tarvittu, kun maito nousi paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Ensimmäisellä kerralla minulle jouduttiin tekemään kaavinta synnytyksen jälkeen, kun istukka ei lähtenyt kokonaisena irti. Tuossa menetin niin paljon verta, että olin aivan voimaton olmi, mutta hoitajat vaan haukkuivat kun ei edes vauvaansa pysty ruokkimaan. Naapurisängyn naisella sektion jäljiltä sama ongelma, ja hän oli sitten fiksujen kätilöiden mielestä vielä astetta epäonnistuneempi, kun ei osannut lasta edes synnyttää itse. Onneksi viikonlopun jälkeen vaihtui mukavammat kätilöt, mutta lisämaidon pihtaus jatkui kyllä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Ne käytävävessat on kanssa hauskoja. Jokainen vessakäynti alkaa sillä, että siivoaa edellisen kävijän veret vessanistuimelta. Siinä sitten toivoo, ettei edellisellä kävijällä ole veriteitse tarttuvia tauteja, kun omakin alapää on veristä hyytelöä.

Samoin käytäväsuihkut! Lattialla edellisen kävijän veret, suihkusta toki huuhtoutuneet enimmäkseen viemäriin mutta silti siellä moikkaili tyyliin veriset jalanjäljet kuin jossain kauhuleffassa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Juuri näin.

Ehkä alitajuisesti ajatellaan, että naiselle äitiys on vähän kuin miehelle armeija, siinä se tosinaiseus koetellaan?

Helpolla olet päässyt. Itsellä todella ilkeä kätilö osastolla joka vaaransi myös terveyteni.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans kokemus että vauva huusi yöllä 4h (katsoin kelloa) jonka jälkeen sai vasta lisämaitoa 6ml ja nukahti samantein. Minulla nousi Maito vasta toisena päivänä kotiuduttua. Ihme kidutusta vauvalle ettei anneta maitoa. Vauva oli koko ajan rinnalla ja imi rinnat rikki jo sairaalassa, tuloksena a rinnat venyi d:hen liian runsaan tyhjän imemisen seurauksena.

Niin huusi ja yritti imeä meidänkin vauva, huusi huusi huusi ja huusi. Yksi tokaisi että tommosia ne vastasyntyneet ovat kun sanoin että tää ei nuku ei mitään muuta kuin huutaa vaikka on tissillä 24/7 ja jää huutamaan kun on pakko mennä vessaan tms Kunnes osui vuoroon vanha kätilö joka katsoi vauvan ja tuumi että millon edes vaippa kastunut(ei kastellut). Toi lisämaitoa ja kas kun alkoi syötyä nukkua,vaippakin kastui. Kätilö sanoi että sektion ja myrkytyksen jälkeen voi kestää ennenkuin maito nousee . Käski vastakin hakea jos edelleen näyttää että ei saa tissistä ja jatkaa huutamista . Hain ja eikös se ensimmäinen hoitaja taas mussuttanut asiasta miten ne nyt voi huutaa...Kotona päästiin eroon lisästä oman toipumisen myötä. Kyllä se vastasyntynyt joo myös itkee,mutta jos se ei muuta tee eikä nuku niin miksi ei tuoretta äitiä kuunnella. Ja vielä jatketaan vaikka lisä selvästi olisi tarpeen. Ei lisämaito automaattisesti tarkoita imetyksen pilallemenoa ja samantien sitä tuhoa.

Vierailija kirjoitti:

Menkää itse tekemään työtä nälkäpalkalla vinkuvien prinsessojen kanssa. Voi loppua valitus ja äkkiä.

Jos sitä työtä ei pää kestä, niin eikö voi vaihtaa alaa? Tai edes hakea työterveyslääkäriltä lääkkeitä, jotka rauhoittavat ja auttavat poistamaan työn aiheuttaman ahdistuksen, niin ettei se näy asiakkaille?

Lapsivuodeaika pitäisi olla hemmottelua eikä kidutusta. Suomi on kyllä asenteiltaan jossain keskiajalla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä TYKS:ssä. Ensimmäisellä lapsella asia, joka vaati pitkän sairaalajakson. Ehti siinä tulla tutuksi silloinen kulttuuri. Kerroin hoitajalle asian, en valittaakseni, vaan helpottaneekseni hänen ja osaston työtä jatkossa.

Vastaus: no sitä sopii mennä valittamaan sitten iltavuoron hoitajille!

Toinen lapsi: olin itse hyvässä kunnossa, valmiina lähtemään kotiin samantien. Sen yhden yön suostuin olemaan. Kuitenkin vauva visusti vierellä ja rintaruokinnassa,  etteivät päässeet tätäkin vauvaa allergisoimaan lehmänmaidolla (kuten kävi ensimmäiselle).

Aikaa näistä on jo yli parikymmentä vuotta. Neuvoni uusille äideille edelleen on: sairaalaan synnytykseen kyllä, vauvan synnyttyä häntä ei pidä hetkeksikään antaa henkilökunnan käsiin, sinä olet ruoka, muuta ruokaa ei saa antaa. Ja kotiin niin pian kuin mahdollista, pois järjestelmän kynsistä.

Miten löysit yhteyden varmasti allergiaan korvikkeesta? Kun sellainen tarkoittaisi myös sitä että lisää saaneista pitäisi olla paljon enemmän maitoallergisia v.s. täysin imetetyt.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Just tämä. Siksi mäkin olen vela. Lisäyksenä vielä synnytyksen brutaalius ja edes kivunlievitystä ei aina saa. Eihän mitään muita operaatioita tehdä ilman kivunlievitystä vaan sairaaloilla on velvollisuus huolehtia, että tarvittava määrä lääkäreitä anestesialääkäreitä on aina saatavilla. Paitsi synnytyksiin ei päde. Silloin vastataan kipua kilju alle synnyttäjälle vihaisena, että turha on huutaa kun lääkäriänyt vain ei ole saatavilla ja piste.

Muualla maailmassa on jo siirrytty enenevissä määrin sektioihin, koska alatiesynnytys on vaarallista ja epäinhimillistä. Vain jotkut ituhipit synnyttää alakautta ja siihen tarvitaan erityislupa. Ei Suomessa. Täälä kaikki uskoo kun terveydenhoitajat lukee tilastoja väärin.

Ja taas ihmetellään, miksi lapsia ei synny.

Joissain kulttureissa hemmotellaan vastasynnyttänyttä äitiä. Karjalaisessa perinteessä on rotinat, jolloin viedään ruokaa tuoreelle äidille. Tämä on vähän vastaava.

Hesan naistenklinikka vappu 99. Töykeä henkilökunta ei millään uskonut että rintamaitoa ei tule, lisämaitoa ei annettu. Parin päivän päästä vauvalle nousee kuume, todetaan vakava nestehukka verikokeella. Hirvittävä huoli pojan tilanteesta, en pystynyt nukkumaan. Itkin onnesta autossa kun viimein päästiin lähtemään kotiin. Ei ikinä enää, poika jäi ainoaksi lapseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän naiset on niin veemäisiä toisilleen mitä lapsiin tulee? Tai siis voitaisiin vaan päättää, että äidit ja lapset on tärkeitä ja heille pitäisi tarjota mahdollisimman hyvät oltavat. Oltaisiin onnellisia ja kohteliaita.

Mutta veetuillaan että tämä ei ole hotelli, raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollista, imetyksessä epäonnistuminen on äidin oma valinta olla perseestä, ja jos mistään tästä sanoo pienintäkään poikkipuolista sanaa on huono, lellitty ja tyhjästä valittava.

-Vela

Samaa mieltä. Uskomatonta että tällainen meininki saa jatkua vuosikymmenestä toiseen. Synnyttäminen ja syntyminen ovat yhä vaarallisinta mitä ihminen voi tehdä (pl. vaarallisimmat harrastukset, sodat yms. tilanteet, joihin useimmat meistä eivät joudu) ja suurella osalla kaikki ei suinkaan mene lähimainkaan täydellisesti. Siinä tilanteessa ilkeily on tavallistakin järjettömämpää. No, moni jättää sen ansiosta lapsilukunsa alunperin aiottua pienemmäksi (minäkin tunnen useita, ikäluokassa 30-35 v.).

Vela myös

Se sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli kyllä kokemus. Meillä oli vielä sentään perhehuone, eli vähän yksityisyyttä edes. Suihkut ja WC:t oli yhteiset. Tosi kiva mennä yleiseen suihkuun siinä tilassa, kun veri lentää ym. Todella ällöttävää. Sairaalan tätejä ramppasi huoneessa alituiseen milloin milläkin asialla, yleensä imetyksestä vaahtoamassa. Ennen lapsen syntymää olin ajatellut, että imetys onnistuu jos onnistuu, mutta yhtä äkkiä kyse olikin elämästä ja kuolemasta ja millään muulla ei ollut väliä kuin imetyksen onnistumisella. Voi sitä onnen päivää, kun pääsi sieltä pois.

Kuulostaa siltä, että monilla on ollut vastaavanlaisia huonoja kokemuksia. Jos vielä joskus siunaantuu lisää lapsia, niin toivon yli kaiken, että pääsen hotellimajoitukseen, siitä olen kuullut hyvää. En usko, että sairaaloiden toimintaa tullaan ihan lähivuosisatojen aikana kehittämään asiakasystävällisempään suuntaan, sen verran konservatiivisesta ja hierarkisesta kompleksista on kysymys. Olen itse alalla, joten tiedän mistä puhun.

Eipä sairaala ole joo mikään hotelli, mutta en silti oikein ymmärrä, miksi siellä olosta pitää tehdä etenkin juuri synnyttäneille äidille niin epämukavaa ja stressaavaa. Synnyttäjä on kokenut juuri suuren elämänsä mullistuksen ja luultavasti kokenut myös elämänsä kovinta kipua ja sen jälkeen hänet vain jätetään lähes yksin pärjäämään, ei anneta nukkua ja kenties kaupan päälle vähän sätitään. Oli tosiaankin niiden kolmen synnytyksen jälkeen kiire kotiin sieltä. Ei siinä, kyllä he lääketieteellisestä näkökulmasta hoitivat homman, mutta monessa asiassa inhimmillisyys puuttui. Resurssipulaa?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.

TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D

Eikö se ole ihan normaalia, että kävellään itse, jos kaikki menee hyvin? Itse synnytin toisen Oysissa ja Kajaaniin verrattuna oli todella hyvä paikka. Kajaanissa oltiin 8 hengen huoneissa. Oysissa oli kiire eikä kätilöt ehtineet koko aikaa kytätä (eikä tarvitsekaan), mutta kuuntelivat ja kunnioittivat toiveita. Itse menin suoraan suihkuun ja kävelin osastolle, koska ei komplikaatioita. Jouduin olemaan käytävällä jonkun tunnin, mutta eihän se kätilöiden vika ole.

Minua ehkä enemmänkin ihmetyttää tämä naisten taantuminen hyvin menneen (!) synnytyksen jälkeen. Osastolle pitäisi kuskata, pitäisi olla yksityishuoneet ja oma lääkäri aina saatavilla. Kuumat kaakaotkin pitäisi kätilöiden keitellä, kun ei kahvi tai tee kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?

Onhan niitä potilashotelleja. Kivempi se olisi sellaisessa toipua.

Mutta ei, kun eletään Suomessa jossa synnyttävää naista kohdellaan kun eläintä.

Potilashotellit on ihan kivoja mutta ne harvoin soveltuu muille kuin heille jotka periaatteessa pärjää jo kotonakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon synnyttänyt OYSsä ja TYKSissä ja täytyy sanoa että kulttuurit oli kuin yö ja päivä. Oulussa tunsin olevani kuin jotain karjaa ja molemmilla kerroilla sattui sama inhottava yöhoitaja. Toisella kerralla tunnistin että ei helvetti taasko. :D Synnytyksen aikana ei hirveästi kukaan viitsinyt mulle kertoa mitä tapahtuu tai tehdään ja kohtua supistava ainekin spruutattiin vaan suoneen ja mun piti kysyä mitä toi oli? :D Salista piti kävellä itse osastolle työntäen vauvaa kärryssä. Paikkoja oli liian vähän ja se kyllä kerrottiin ja kiire tuntu olevan kaikilla ja kaikki vaikutti tosi kireiltä.

TYKSissä puolestaan synnytyksessäkin aina ennen kuin koskettiin siitä kerrottiin. Mut kärrättiin pyörätuolilla osastolle vauva sylissä, mikä oli jotenkin tosi kiva. Rauhallinen meno vaikka tilaa oli sielläkin vähän. Ei ollut sellaista kiireen tuntua ja kysyttiin mitä mieltä oisin jos lähtisin kotiin jo aamusta lääkärin jälkeen. Saman asian (tilan puutteen) voi ilmaista monella tavalla. Kaikki tervehti kun tulin vauvan kanssa osastolle. Siellä oli kyllä tosi lämmin meininki ja yksi hoitaja toivotteli tervetulleeksi uudelleenkin. :D

Eikö se ole ihan normaalia, että kävellään itse, jos kaikki menee hyvin? Itse synnytin toisen Oysissa ja Kajaaniin verrattuna oli todella hyvä paikka. Kajaanissa oltiin 8 hengen huoneissa. Oysissa oli kiire eikä kätilöt ehtineet koko aikaa kytätä (eikä tarvitsekaan), mutta kuuntelivat ja kunnioittivat toiveita. Itse menin suoraan suihkuun ja kävelin osastolle, koska ei komplikaatioita. Jouduin olemaan käytävällä jonkun tunnin, mutta eihän se kätilöiden vika ole.

Minua ehkä enemmänkin ihmetyttää tämä naisten taantuminen hyvin menneen (!) synnytyksen jälkeen. Osastolle pitäisi kuskata, pitäisi olla yksityishuoneet ja oma lääkäri aina saatavilla. Kuumat kaakaotkin pitäisi kätilöiden keitellä, kun ei kahvi tai tee kelpaa!

Eikös tuolla kaakaota pyytäneellä ollut flunssa? Eikä ehkä juo kahvia?

Hoitaja olisi nätisti voinut kysyä "Kaaota ei ikävä kyllä ole mutta kelpaako tee tai kahvi ?" eikä äyskiä sairaalle ihmiselle joka koettaa hoitaa lastaan!

Onneksi ite oon saanu molemmilla kerroilla oman huoneen.. Oulaskankaalla ja Kokkolassa. Oulaskankaalla sain ruuankin huoneeseen, Kokkolassa piti ite hakee.