Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Millaisia kokemuksia porukalla Tayssista nyt lähiajoilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun pääsis mahd nopeasti kotiin synnäriltä, maaliskuussa laskettu aika ja esikoista odotan. Kuinka nopeasti ensisynnyttäjän on mahdollista kotiutua?
Riippuu pitkälti siitä kuinka hyvin pystyt lääkärin vakuuttamaan siitä että pärjäät vauvan kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun pääsis mahd nopeasti kotiin synnäriltä, maaliskuussa laskettu aika ja esikoista odotan. Kuinka nopeasti ensisynnyttäjän on mahdollista kotiutua?
Ainakin epshp:llä synnyttäjät taitavat olla keskimäärin sen verran että lapsista saadaan 48 tunnin ikäisenä otettua se vasta-ainesulonta verinäyte. Jos siis siihen on antanut suostumuksen neuvolassa. Eli pari vuorokautta keskimäärin.
Vauvan painoa myös tarkkaillaan, että se lähtisi alun laskun jälkeen takaisin nousuun, eikä laskisi tiettyä % osuutta enempää.
Jos haluaa imettää, niin ainakin epshp:llä yritetään varmistaa että imetys sujuu ennen kotiutusta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vaan positiivisia kokemuksia Pohjois-Karjalan keskussairaala Joensuussa vuonna 2020
Samasta sairaalasta minultakin pelkkää positiivista sanottavaa vuosilta 2018 ja 2020.
Mietin hetken, olenko itse kirjoittanut aloitustekstin, koska se oli kuin suoraa muistoistani esikoisen kohdalta. Käytäväpaikalla, vieruskaveri vaihtui jatkuvasti. Esikoisen kanssa ei oikein osannut odottaa mitään ja siksi se olikin ihan kamala shokki.
Toisesta lapsesta pääsin hotelliin ja kolmannesta suoraan synnäriltä kotiin. Aivan eri muistot ekoista vuorokausista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on traumat sairaalaelämästä synnytyksen jälkeen. Sain kaksoset, joista ensimmäinen syntyi alateitse ja toinen hätäsektiolla väärän tarjonnan vuoksi. Menetin paljon verta kun kohtu ei meinannut supistua kunnolla jne, tikkejä oli siellä täällä ja olin hyvin heikkona heräämössä (tärisin/oksensin..). Silti mulle annettiin ennenaikaiset vauvat vierihoitoon. Mua ihan itkettää kun yritän muistella niitä ensimmäisiä päiviä, enkä käsitä miten selvisin käytännössä ilman unta viikon sairaalassa ja hiton kipeänä ja heikkona. En osannut pyytää apua, olin ihan sekaisin ja hormoneissa. En saanut nukkua yöllä vaikka vauvat nukkuivat, kätilöt neuvoivat mm. pumppaamaan maitoa, pesemään tuttipulloja, valmistelemaan vauvojen jalkoja verikokeita varten (lämpöpussit). Huh. Kotiutuminen oli taivaan lahja.
Paljon huonoja kokemuksia on varmasti kertynyt siltä ajalta kun synnyttäjiltä evättiin koronan takia mahdollisuus tukihenkilöön sektiossa ja synnytyksen jälkeisenä aikana.
Takuulla moni (etenkin) ensisynnyttäjä koki huolenpidon puutteelliseksi sinä aikana, koska tottakai isä/tukihenkilö on aivan korvaamaton apu monille vastasynnyttäneille. Ei osastoilla ole hoitajia niin paljon, että pystyisivät korvaamaan tukihenkilöiden panoksen.
En ole seurannut mikä on tilanne nyt, mutta olen ymmärtänyt että noita rajoituksia pidetään nyt epäinhimillisenä, jopa vahingollisena ylilyöntinä joka ei toivottavasti tule toistumaan.
Siis tämä tsemppinä odottaville, luulen että päättäjät ovat ymmärtäneet tukihenkilöiden merkityksen synnyttäjille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on traumat sairaalaelämästä synnytyksen jälkeen. Sain kaksoset, joista ensimmäinen syntyi alateitse ja toinen hätäsektiolla väärän tarjonnan vuoksi. Menetin paljon verta kun kohtu ei meinannut supistua kunnolla jne, tikkejä oli siellä täällä ja olin hyvin heikkona heräämössä (tärisin/oksensin..). Silti mulle annettiin ennenaikaiset vauvat vierihoitoon. Mua ihan itkettää kun yritän muistella niitä ensimmäisiä päiviä, enkä käsitä miten selvisin käytännössä ilman unta viikon sairaalassa ja hiton kipeänä ja heikkona. En osannut pyytää apua, olin ihan sekaisin ja hormoneissa. En saanut nukkua yöllä vaikka vauvat nukkuivat, kätilöt neuvoivat mm. pumppaamaan maitoa, pesemään tuttipulloja, valmistelemaan vauvojen jalkoja verikokeita varten (lämpöpussit). Huh. Kotiutuminen oli taivaan lahja.
Oletko jaksanut tehdä huonosta hoidosta kantelua ?
On tuo varman joskus ollut erilaista, koska 60-luvulla synnyttänyt anoppi neuvoi, että synnytyssairaalassa kannattaa olla mahdollisimman pitkään, jotta saa levätä.
Ilmeisesti 60-luvulla ei tiedetty veritulppariskistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tuo varman joskus ollut erilaista, koska 60-luvulla synnyttänyt anoppi neuvoi, että synnytyssairaalassa kannattaa olla mahdollisimman pitkään, jotta saa levätä.
Ilmeisesti 60-luvulla ei tiedetty veritulppariskistä.
Suomalainen kulttuuri on aina ollut vähän hassu siitä että kotona jos lepää se on syntiä, mutta sairaalassa on ihan luvallista maata niin pitkään kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Niinkö ap kirjoitti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne sairaalaan menet synnyttämään eli saamaan lapsen tähän maailmaan. Et varsinaisesti saamaan muuta palvelua. Sinua yleensä autetaan ja hoidetaan mikäli pyydät apua, muuten on sinun tehtäväsi, äitinä, ottaa tilanne heti haltuun sen OMAN lapsesi kanssa, huolimatta siitä, että olet väsynyt ja mahdollisesti kivuissasi. Rinnat kipeytyvät, maito ei nouse, loora vuotaa, hiki valuu, maitoa pursuaa siinä vaiheessa kun nousee. Näinhän se on. Ei siellä ole aikaa tarjota viiden tähden rentoutumis ja hyvä uni-palveluita, hommaa itse kotiisi apua siinä vaiheessa kun menet sinne. Sairaala on paikka jossa hoidat sen kersan pihalle, tavalla tai toisessa, vietät HETKEN aikaa, jolloin sinua ja lapsesi vointia tarkkaillaan ja sitten lähdet kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Paljon huonoja kokemuksia on varmasti kertynyt siltä ajalta kun synnyttäjiltä evättiin koronan takia mahdollisuus tukihenkilöön sektiossa ja synnytyksen jälkeisenä aikana.
Takuulla moni (etenkin) ensisynnyttäjä koki huolenpidon puutteelliseksi sinä aikana, koska tottakai isä/tukihenkilö on aivan korvaamaton apu monille vastasynnyttäneille. Ei osastoilla ole hoitajia niin paljon, että pystyisivät korvaamaan tukihenkilöiden panoksen.
En ole seurannut mikä on tilanne nyt, mutta olen ymmärtänyt että noita rajoituksia pidetään nyt epäinhimillisenä, jopa vahingollisena ylilyöntinä joka ei toivottavasti tule toistumaan.
Siis tämä tsemppinä odottaville, luulen että päättäjät ovat ymmärtäneet tukihenkilöiden merkityksen synnyttäjille.
Ainakin 90-luvun lopussa isä oli tukihenkilönä vain sen synnytyksen ajan. Ei hänellä sen jälkeen ollut aikaa autella synnärillä, koska piti käydä päivätöissä ja öisin tietysti nukkui kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo varman joskus ollut erilaista, koska 60-luvulla synnyttänyt anoppi neuvoi, että synnytyssairaalassa kannattaa olla mahdollisimman pitkään, jotta saa levätä.
Ilmeisesti 60-luvulla ei tiedetty veritulppariskistä.Suomalainen kulttuuri on aina ollut vähän hassu siitä että kotona jos lepää se on syntiä, mutta sairaalassa on ihan luvallista maata niin pitkään kuin haluaa.
Oliko tämä vitsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on traumat sairaalaelämästä synnytyksen jälkeen. Sain kaksoset, joista ensimmäinen syntyi alateitse ja toinen hätäsektiolla väärän tarjonnan vuoksi. Menetin paljon verta kun kohtu ei meinannut supistua kunnolla jne, tikkejä oli siellä täällä ja olin hyvin heikkona heräämössä (tärisin/oksensin..). Silti mulle annettiin ennenaikaiset vauvat vierihoitoon. Mua ihan itkettää kun yritän muistella niitä ensimmäisiä päiviä, enkä käsitä miten selvisin käytännössä ilman unta viikon sairaalassa ja hiton kipeänä ja heikkona. En osannut pyytää apua, olin ihan sekaisin ja hormoneissa. En saanut nukkua yöllä vaikka vauvat nukkuivat, kätilöt neuvoivat mm. pumppaamaan maitoa, pesemään tuttipulloja, valmistelemaan vauvojen jalkoja verikokeita varten (lämpöpussit). Huh. Kotiutuminen oli taivaan lahja.
Oletko jaksanut tehdä huonosta hoidosta kantelua ?
En koe saaneeni älyttömän huonoa palvelua, mutta olisin kyllä kaivannut että joku olisi ymmärtänyt että tuollaisen kokemuksen jälkeen äitikin tarvitsee aikaa toipua, ja unta. Yksi kätilöistä sanoikin että ei tänne olla tultu nukkumaan kun yritin kertoa että mun todellisuudentaju hämärtyy väsymyksen jne vuoksi ja olin oikeasti mielestäni sekava ja omituinen. No, loppu hyvin kaikki hyvin. En synnytä enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Sinne sairaalaan menet synnyttämään eli saamaan lapsen tähän maailmaan. Et varsinaisesti saamaan muuta palvelua. Sinua yleensä autetaan ja hoidetaan mikäli pyydät apua, muuten on sinun tehtäväsi, äitinä, ottaa tilanne heti haltuun sen OMAN lapsesi kanssa, huolimatta siitä, että olet väsynyt ja mahdollisesti kivuissasi. Rinnat kipeytyvät, maito ei nouse, loora vuotaa, hiki valuu, maitoa pursuaa siinä vaiheessa kun nousee. Näinhän se on. Ei siellä ole aikaa tarjota viiden tähden rentoutumis ja hyvä uni-palveluita, hommaa itse kotiisi apua siinä vaiheessa kun menet sinne. Sairaala on paikka jossa hoidat sen kersan pihalle, tavalla tai toisessa, vietät HETKEN aikaa, jolloin sinua ja lapsesi vointia tarkkaillaan ja sitten lähdet kotiin.
Kiitos. Hyvä ja selkeästi kerrottu tieto. Tämä kannattaa tehdä selväksi jokaiselle aikuiselle, joka suunnittelee lapsen hankintaa.
Oliko puuro pahaa? Olisit lähtenyt kotia.
Vierailija kirjoitti:
Sinne sairaalaan menet synnyttämään eli saamaan lapsen tähän maailmaan. Et varsinaisesti saamaan muuta palvelua. Sinua yleensä autetaan ja hoidetaan mikäli pyydät apua, muuten on sinun tehtäväsi, äitinä, ottaa tilanne heti haltuun sen OMAN lapsesi kanssa, huolimatta siitä, että olet väsynyt ja mahdollisesti kivuissasi. Rinnat kipeytyvät, maito ei nouse, loora vuotaa, hiki valuu, maitoa pursuaa siinä vaiheessa kun nousee. Näinhän se on. Ei siellä ole aikaa tarjota viiden tähden rentoutumis ja hyvä uni-palveluita, hommaa itse kotiisi apua siinä vaiheessa kun menet sinne. Sairaala on paikka jossa hoidat sen kersan pihalle, tavalla tai toisessa, vietät HETKEN aikaa, jolloin sinua ja lapsesi vointia tarkkaillaan ja sitten lähdet kotiin.
Aamen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko että sairaalassa kuuluu olla mukavaa? Jos sairaalasta tehtäisi hotelli niin pian kaikki jonottaisivat sinne.
Vain Suomessa ajatellaan, että sairaalan ei tarvitse olla mukava tai viihtyisä…
Missä maassa mukavuus ja viihtyisyys maksetaan julkisin varoin tasapuolisesti kaikille?
T. Neuvostokansalainen, tasapuolisesti kaikille yhtä tyly
Ps. Samat palvelut esim Ruotsissa eivät kuitenkaan edellytä että siellä hoitajat olisi naama näkkärillä ja tekisivät synnyttäjille tylytystä jostain käsittämättömästä syystä.
Alue: Aihe vapaa
Ei joka paikassa meno ole ihan tälläistä. Suuret täyteen ahdetut yksiköt ovat tietysti paikkoja joissa henkilöstö venyy ja uupuu, ja hoito voi olla puutteellistakin.
En yhtään vähättele näitä kokemuksia, mutta uskoisin että suurin osa kuitenkin saa ihan hyvää kohtelua synnytyksessä ja sen jälkeen.
On hyvä että näistä kokemuksista puhutaan, toivottavasti niistä huonoista kokemuksista annetaan myös palautetta ja valitetaan, mutta on kurjaa jos jotkut ei uskalla lisääntyä sen pelossa että saa huonoa kohtelua osastolla.