Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Kokemus parinkymmenen vuoden takaa. Jouduin osastolle yliaikaisuuden vuoksi ja synnytystä yritettiin käynnistää kolme päivää. Huonekaveriksi sattui koko yön äänekkäästi kuorsaava nainen, joka aamuisin venytteli ja totesi, ettei ollut nukkunut juuri ollenkaan.

Kaksi vuorokautta valvottuani pyysin päästä johonkin toiseen huoneeseen, sille naurahdettiin, ettei meillä voi vaihtaa huonetta. Pyysin korvatulppia, mutta niitä ei osastolla ollut. Kolme yötä valvottuani olin aivan loppu, keräsin tavarani, puin päälleni ja menin kertomaan, että lähden nyt kotiin nukkumaan ja levättyäni tulen takaisin synnyttämään. 

Tulin takaisin vuorokauden kuluttua ja käynnistys aloitettiin nyt vähän paremmilla keinoilla. Toivomaani epiduraalia en kylläkään saanut, anestesialääkäri oli jossain muualla. Terve lapsi syntyi ja heti kun maito alkoi virrata, ilmoitin lähteväni kotiin.

Kokemuksesta jäi tunne, etten tullut kuulluksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehtona saunassa synnytys 100 v. takaa ja todellakaan eivät nämä naiset itkeneet ja valittaneet, kun muuta ei ollut saatavilla. Mikä helvetti nykyihmisiä vaivaa, raskaudesta ja synnytyksestä tehty sairauksia, jotka ovat oikeasti ihan elämänkiertoon kuuluvia asioita. Jos nuo pelottavat, niin järkevintä pitää se ehkäisy kunnossa...

Tuohon aikaan lapsikuolleisuus oli todella yleistä ja tuoreet äidit myös paitsi hylkäsivät myös surmasivat runsaasti vauvojaan. Nykyään vauvoja ei käytännössä kuole lainkaan. Enpä siis tiedä, kannattaako sen ajan naisten synnytyskokemuksilla perustella yhtään mitään nykypäivää vastaan.

Nyt on yksityishuoneet, itse sain esikoiseni 1988 ja osastolla oli kuusi naista samassa huoneessa sängyt vieri vieressä. Ei silti mitään ikäviä muistikuvia.

Perhehuone ja tays yksityisyys. Kukaan ei kaynyt.

Kavi jalkikateen selvaksi, etta olisi pitanyt jostain pikkulapusta lukea ja ymmartaa, etta pakko menna hoitajien luokse 3 kertaa sen vuorokauden aikana. Kellonajat olivat niin outoja ( oliko 2am, 6am), etta kuvittelin sen olevan vapaehtoista ja hoitajien tulevan kaymaan huoneessa. Mutta ei, olin huono aiti..

Vierailija kirjoitti:

Asiaa sivuten. Isäni oli vanhainkodissa vuodepotilaana.  Isäni hoitaja tuli sanomaan minulle, että häntä harmittaa kun joutuu yöllä laittamaan ison kattovalon päälle, jolloin isäni aina säikähtää. Huoneessa ei ollut ollenkaan ns. yövaloa.  Hän pyysi minua tuomaan jonkun pienen valon, jolloin yökäynnit olisi inhimillisempiä.  Yhdellä osastolla itse sairaalassa ollessani hoitaja tuli käymään taskulampun kanssa, ettei potilaat niin häiriintyisi. 

Itse olen tehnyt aika paljon yövuoroja tehostetussa palveluasumisessa ja joka paikassa perehdytyksessä on korostettu sitä, että yöllä liikutaan ja ollaan vähin äänin. Isoja valoja ei räväytetä missään nimessä päälle, ja aika monessa paikassa on ollut taskulamppu käytössä. Siksi oli aikamoinen järkytys kun synnytysosastolla hoitajat törmäsi yöllä huoneeseen kuin jossain karnevaalissa. Ei kyllä kovin potilas/asiakaslähtöistä. Mutta huomasin pian ettei tämä ollut ainoa asia mikä siinä "hoito"kulttuurissa oli pielessä. Ne on ne pienet asiat, joissa näkyy sitten se, miten isommatkin asiat hoituu ja mitä tuleman pitää.

Minulla ihan sama kokemus. Minulla on yksi lapsi ja vielä epilepsia. Monta päivää valvomista ei todellakaan tehnyt hyvää psyykkeelle. Etenkin yksi hoitaja jolta pyysin apua poikani nostamiseen on jäänyt mieleen. Hän totesi minulle, että mihin sinä muka tarvitset apua! Muistan itkua tuhertaneeni kun hän lähti pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yllättynyt kuinka moni kommentoi, että ruuat yms pitäisi tuoda synnyttäjälle huoneeseen. Olen luullut, että on ihan yleistietoa, että synnytyksestä toipumiseen paras on liikkeelle lähtö, jotta veri valuu pois kohdusta ja paraneminen nopeutuu. Jos ruuat tuotaisiin huoneeseen, niin moni äiti jämähtäisi sänkyyn ja komplikaatioiden (kuten kohtutulehduksen) riski kasvaisi. Toki erikseen synnyttäjät, joilla on ollut jo komplikaatioita ja tarvitsevat aidosti apua.

Toivoisin, että joku kätilö tulisi avaamaan tänne syitä miksi synnyttäjiä halutaan saada liikkeelle.

Minun mielestäni Suomessa ei kahdella naisia kuin karjaa vaan synnyttämistä pidetään luonnollisena asian, josta ei parane makaamalla vaan liikkumalla (näin keho on tehty toimimaan). Toki se ei oikeuta huonoa käytöstä hoitajilta.

T: pullukka, jolla 3 lasta

Höpöhöpö. Eipä sitä kotonakaan ruveta heti lakanoita vaihtamaan ja imuroimaan heti synnytyksen jälkeen. Kyllä sairaalassa laitoshuollolle kuuluu lakanoiden vaihto niin kuin muidenkin sairaalassa olevien kohdalla. Itsehän ratkaisin asian niin, että en edes vaihtanut lakanoita! Mies haki ruoan huoneeseen ja jalkeillaoloa kyllä tulee kun käy suihkussa, nouset vaihtamaan vaippaa vauvalle, ei siinä paljon voi "jämähtää" sänkyyn ellet paskasena aio hiki-veri-paskoissa aioi maata ja olla huolehtimatta vauvasta. Aivan älytöntö vastasynnyttäneiden nöyryyttämistä ja viedään tehokkuus huipulle, kun muka itse saat kaikesta huolehtia. Meillä kotona mies teki alkuviikot ruoat, imuroi, siivosi vei koiran ulos, tiskasi ym. Minä keskityin vauvan kanssa olemiseen niin kuin vastasynnyttäneen naisen kuuluukin.

Täällä sairaalahuoltaja (=laitoshuoltaja). Meille kuuluu vuodehuolto vain potilasvaihdon yhteydessä eli lähteneen potilaan sängyn purku, pesu ja petaus, ei vaihdella kirjoilla olevien eikä synnyttäjien lakanoita.

Aika helpolle pääsette, jos edes muutama synnyttänyt päivässä kotiutuu. Miten saat aikasi kulumaan työpäivän aikana?

Siivoamalla kymmenkunnan lähtevän (akuuttiosastot) lisäksi koko osaston kaikki tilat ja hoitamalla osastokeittiön tarjoiluineen ja tiskeineen. Iltavuoro jatkaa siitä mitä aamu ei ehdi tehdä.

Synnärillä en ole työskennellyt, sen linjauksia en tiedä. Akuuteilla ei useinkaan olla niin kauaa, että lakanoita tarvitsisi vaihtaa kesken hoitojakson, kroonikko-osastoilla hoitajat vaihtavat lakanat suihkupäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.

Onko toi Oulussa? Mä oon synnyttänyt sielä ja sanasta sanaan noin ilkeili ja tylytti vanha yöhoitaja 2015.

Oulussa semmonen hiiren harmaat lyhyet hiukset omaava vanha hoitaja? Aivan jäätävä kokemus laksi kertaa. 2016 tuli yöllä painamaan kohtua 2h välein niin että itkin ja pakotti pitää vauvaa paidan alla. Kun paino niin lujaa niin mun ote lipesi vauvasta ja se vierähti mun kylkeen, hirvee raivo siitä että pidä vauvastasi parempi huoli. Vauva itki aivan koko 3 päivää putkeen kun oli nälissään eikä tää hemmetin mummo halunnu antaa lisämaitoa. Imetin niin paljon että molemmat rinnat aukes haavoille ja se toi vaan voidetta että ei ole syy lopettaa. Hitto mää itkin koko reissun

Toisella kertaa 2020 sama akka. Vauva sinivalohoidossa ja tää mummo pakottaa imettää kun tää vauva ei edes heräile. Lasten lääkäri sitten sano että herran tähden sitä lisämaitoa että saadaan arvot laskemaan. Tää hemmetin mummo sitten yritti väkisin juottaa vauvaa eikä luottanu yhtään että osaan itse. Sitten se imetyshetkessä tuli ja otti nännistä kiinni ku kuulemma liian sisäänkääntyneet ja venytti ILMAN LUPAA.

Ekalla kerralla puhkesi synnytyksen jälkeinen masennus ja tuon toisen kerran jälkeen osasin käydä purkaa psykologilla.

Toi on ihan varmasti sama! Ihanaa/kamalaa kuulla sun tarina. Toivoin ettei se enää ois siellä.

Vierailija kirjoitti:

Perhehuone ja tays yksityisyys. Kukaan ei kaynyt.

Kavi jalkikateen selvaksi, etta olisi pitanyt jostain pikkulapusta lukea ja ymmartaa, etta pakko menna hoitajien luokse 3 kertaa sen vuorokauden aikana. Kellonajat olivat niin outoja ( oliko 2am, 6am), etta kuvittelin sen olevan vapaehtoista ja hoitajien tulevan kaymaan huoneessa. Mutta ei, olin huono aiti..

TAYS:ssa olin 90-luvun puolivälissä lääketieteteen opiskelijan ominaisuudessa seuraamassa synnytyksiä, niitä piti kunkin opiskelijan tietty määrä seurata synnytyksen alusta loppuun. Siellä henkilökunnan taholta kisailtiin siitä, kuinka harvan synnyttäjän sai ottamaan epiduraali- / spinaalipuudutuksen ja kuinkan harva synnyttäjä sai sektion. Seinällä oli oikein taulukko siitä. Aquarakkulat olivat in - synnyttämään tulevien  kätilöiden kollegat eivät itse kaivanneet muuta kuin aquarakkuloita.

Jäi mieleen yksi äiti, joka olisi halunnut synnyttää jakkaralla. No, huoneeseen tuotiin jakkara, mutta kätilö itse siinä sivussa  paljasti minulle olevansa sen verran huonoselkäinen, ettei kykene avustamaan synnytystä jakkaralla. Niinpä hän antoi synnytyksen edetä siihen asti, ettei "pystytty" (en tiedä olisiko oikeasti pystytty) synnyttämään jakkaralla. Niinpä tämä äiti synnytti lapsensa synnytyssängystä käsin.

Ensimmäisen seuraamani synnytyksen kohdalla kätilö jätti minut, kandin, seuraamaan synnytystä ja ilmoittamaan sitten, kun tukka näkyy. No, ilmoitin hänelle, koska tukka näkyi. Valitettavasti keskeytin hänen kaffipaussinsa, koska tukka ei vielä näkynyt _tarpeeksi_. Kätilö lähti jatkamaa kahvihetkeään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.

Onko toi Oulussa? Mä oon synnyttänyt sielä ja sanasta sanaan noin ilkeili ja tylytti vanha yöhoitaja 2015.

Oulussa semmonen hiiren harmaat lyhyet hiukset omaava vanha hoitaja? Aivan jäätävä kokemus laksi kertaa. 2016 tuli yöllä painamaan kohtua 2h välein niin että itkin ja pakotti pitää vauvaa paidan alla. Kun paino niin lujaa niin mun ote lipesi vauvasta ja se vierähti mun kylkeen, hirvee raivo siitä että pidä vauvastasi parempi huoli. Vauva itki aivan koko 3 päivää putkeen kun oli nälissään eikä tää hemmetin mummo halunnu antaa lisämaitoa. Imetin niin paljon että molemmat rinnat aukes haavoille ja se toi vaan voidetta että ei ole syy lopettaa. Hitto mää itkin koko reissun

Toisella kertaa 2020 sama akka. Vauva sinivalohoidossa ja tää mummo pakottaa imettää kun tää vauva ei edes heräile. Lasten lääkäri sitten sano että herran tähden sitä lisämaitoa että saadaan arvot laskemaan. Tää hemmetin mummo sitten yritti väkisin juottaa vauvaa eikä luottanu yhtään että osaan itse. Sitten se imetyshetkessä tuli ja otti nännistä kiinni ku kuulemma liian sisäänkääntyneet ja venytti ILMAN LUPAA.

Ekalla kerralla puhkesi synnytyksen jälkeinen masennus ja tuon toisen kerran jälkeen osasin käydä purkaa psykologilla.

Toi on ihan varmasti sama! Ihanaa/kamalaa kuulla sun tarina. Toivoin ettei se enää ois siellä.

Mä olen kohdannut hänet 2012 ja 2015. Se tunne, kun tulet kuopuksen synnytyksen jälkeen osastolle keskellä yötä ja vastassa on tuttu hoitaja. :D 

Olen lapseton mutta kyllä nämä jutut vetävät sanattomiksi. Onko se tosiaan liikaa vaadittu että vuonna 2021 synnyttäneitä ja heidän vauvojaan kohdeltaisiin edes samalla tavalla kuin muita sairaalassa olevia potilaita?

Siis tarkoitan niitä muille potilaille itsestäänselvyyksiä että, lakanat vaihtaa henkilökunta, ruoka tuodaan huoneeseen niinkuin muillekin sairaalapotilaille, kivunlievitystä on saatavissa ilman että nääntyneen äidin pitää sitä turhaan rukoilla ja nälkää tuskissaan huutava vastasyntynyt vauvakin saa ruokaa jos se maito ei vaan nouse - eihän se hoitajan määräys tuo tissiin maitoa vaikka kuinka kettuilisi onnettomalle äidille.

Tuo että on terveellistä nousta ylös ja liikkua mahdollisuuksien mukaan on ihan totta  - mutta miksei sitten vaikka umpisuolenleikkauksessa tai sydänleikkauksessa olleita laiteta hakemaan itse ruokaansa käytävän päästä ja huushollaamaan lakanoitaan? Tai jätetä ilman kipuläkkeitä ja pottuilla ivallisesti että kyllähän sen nyt kestää ja mites luulet sitten pärjääväsi kun kotiudut.

No kyllähän minä syyn tiedän - onhan kysymys osastoista joilla on ainoastaan naispotilaita - kuka heidän kivuistaan piittaa. Vähätellään hysteeristen akkojen vinkumisena, sillähän niistä pääsee.  Huonoa kohtelua kokeva syyllistetään ja veetuillaan hiljaiseksi.  Paha asenneongelma monessa sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

En   tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru.  Ensi kerralla otan oman korvikkeet  mukaan.

Olen synnyttänyt ulkomailla molemmat lapseni, joten ei kokemusta Suomen systeemeistä. Tähän kommenttina, että mulle ainakin kerrottiin, että vauva pärjää pari päivää syntymän jälkeen ilman maitoakin, eli maidon ei tarvitsekaan nousta heti ekana tai edes tokana päivänä. Ei mulla ainakaan maito heti noussut eikä vauva silti mitään lisämaitoja saanut.

Esikoisen kanssa olin pari yötä sairaalassa, ja siellä oli ”sääntönä”, että eka päivä imetystä vapaasti eli ei sen suhteen mitään tavoitteita. Tokana päivänä sitten piti saada tietyn verran imetyskertoja kasaan jotta voisi kotiutua. Tässä maassa muuten sai kaikki yhden hengen perhehuoneen. Ei todellakaan mikään luksus ja tosiaan oletus oli, että tulohenkilö hakee vaatteita ja ruokaa ja porukkaa lappasi huoneessa. Mutta oma huone oli kyl ihana. Muut kuin ensisynnyttäjät täällä oletusarvoisesti kotiutuvat suoraan synnytyssalista kuuden tunnin jälkeen, vaikka keskellä yötä.

Olen synnyttänyt Seinäjoella ja Vaasassa. Jos joku saa itse näistä kahdesta valita, valitkaa ehdottomasti Vaasa! Seinäjoella oli aivan järkyttävä kätilö synnytyksessä ja hän teki hoitovirheen, jonka takia minulle jäi valtava synnytyspelko ja myös fyysistä vaivaa jäi, joka vaivaa vieläkin, synnytyksestä reilu 6v. Osastolla hoitajat olivat ihan ok, mutta aika tympeitä. Kaikki tieto myös piti lypsää väkisin irti ja minulle syötettiin tietämättäni antibioottikuuri varmuuden vuoksi, luulin syöväni kipulääkkeitä ja luin tämän myöhemmin omakannasta. Myös lisämaitoa annettiin aika nihkeästi ja muutama hoitaja olivat kyllä ihan suoranaisesti ilkeitä ja inhottavia. Myös särkylääkkeitä pantattiin, pyysin yhtä ylimääräistä Buranaa, niin alettiin saarnata miten en sitten pääsekään kotiin jos en pärjää ilman, kun miten sitten muka kotona pärjäisin vauvan kanssa.

Vaasassa taas synnytyksenkin aikana koko ajan kerrottiin mitä tapahtui, kysyttiin saako koskea tai tehdä asian x. Meinasinkin kätilölle sanoa että senkun vain teet työsi, ei tarvitse kaikesta kysyä!😄 Kätilö myös tsemppasi koko ajan, oli tavallaan vaikea synnytys, kun en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä, olin jo 8cm auki kun tulin sairaalaan. Lähdin kyllä vastoin ohjeistusta sairaalaan, mutta kätilö ei uskonut synnytyksen olevan kunnolla käynnissä, kun ei ollut vuotoa lainkaan, mutta supistukset tihenivät sen verran nopeasti ja kestivät pitkään, onneksi lähdin, ehdin olla sairaalassa 15min ennen kuin vauva syntyi. Kätilö kävikin tätä jälkikäteen pahoittelemassa, mutta vaikeahan tuollaista on tietää puhelimen välityksellä. Totesikin minun olevan syöksysynnyttäjä, esikoisen synnytyksen kesto oli hiukan reilu 4h mutta epäiltiin olevan niin nopea käynnistyksen takia ja toisen synnytys kesti reilu 3h.

Sairaalaan tullessa kätilö kysyi heti haluanko jotain puudutetta ja sanoin että haluan ja hän soitti lääkärille sillä välin kun riisuin. Kätilö tutki minut ja muistan vieläkin hänen ilmeensä, miten otti nopeasti hanskat pois kädestä ja hoputti minut ylös pedistä, että nyt on kiire saliin, olen 8cm auki ja supistuksia oli ollut vasta 2h. Lääkäri juoksi saliin kun kätilö oli soittanut hänelle uudestaan, oli samaan aikaan meidän kanssamme siellä, aikaa meni siirtymiseen max.2min, mutta ei enää ehtinyt antaa puudutetta, kun olin jo 9,5cm auki. Mieheni ei ehtinyt mukaan kun vei esikoista hoitoon, joten kätilön tsemppauksella oli todella iso merkitys, varsinkin kun pelkäsin niin paljon aiempien kokemusten takia ja harkitsin pitkään sektiota. Kätilö ei ollut edes ehtinyt lukea tietojani joten ei tiennyt tästä sen enempää kuin sen, että neuvolakortissani oli pelkopolin tarra.

Osastolla oli aivan ihanat hoitajat ja pelkäsin etukäteen ettei täällä pärjää ilman ruotsia, mutta mitä vielä! Osastolla oli opiskelija joka ymmärsi todella huonosti suomea, puhuikin vain muutaman sanan suomea, mutta silti yritti kanssani keskustella suomeksi, vaikka lopulta sitten mentiinkin viittomakielellä 😅

Öisin valoja ei läväytetty päälle, lisämaitoa sai heti kun pyysi ja särkylääkkeiden tarpeesta kysyttiin tarviiko lisää, hoitajat kuiskivat öisin huoneeseen tullessa jos vauva nukkui ja kaikki olivat todella mukavia, myös lääkärit. Vauvan voinnin takia ei päästykään kotiin silloin kuin piti, niin lääkäri oli todella empaattinen ja pari hoitajaakin kävi asiasta juttelemassa kanssani. He myös hoisivat yhden ylimääräisen mittauksen vauvalleni illalle, kun oli mahdollisuus että arvo olisi korjaantunut ja päästäisiin kotiin. Tekivät siis ylimääräistä työtä ja päästiinkiin sitten kotiin.

Joten jos saatte valita, minulta ehdoton ääni Vaasalle!

Suomessa on kumma meininki että miehen tulee käydä armeija ja naisten synnyttää, muuten ei ole mies tai nainen jos ei ole käynyt näitä rituaaleja läpi,

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton mutta kyllä nämä jutut vetävät sanattomiksi. Onko se tosiaan liikaa vaadittu että vuonna 2021 synnyttäneitä ja heidän vauvojaan kohdeltaisiin edes samalla tavalla kuin muita sairaalassa olevia potilaita?

Siis tarkoitan niitä muille potilaille itsestäänselvyyksiä että, lakanat vaihtaa henkilökunta, ruoka tuodaan huoneeseen niinkuin muillekin sairaalapotilaille, kivunlievitystä on saatavissa ilman että nääntyneen äidin pitää sitä turhaan rukoilla ja nälkää tuskissaan huutava vastasyntynyt vauvakin saa ruokaa jos se maito ei vaan nouse - eihän se hoitajan määräys tuo tissiin maitoa vaikka kuinka kettuilisi onnettomalle äidille.

Tuo että on terveellistä nousta ylös ja liikkua mahdollisuuksien mukaan on ihan totta  - mutta miksei sitten vaikka umpisuolenleikkauksessa tai sydänleikkauksessa olleita laiteta hakemaan itse ruokaansa käytävän päästä ja huushollaamaan lakanoitaan? Tai jätetä ilman kipuläkkeitä ja pottuilla ivallisesti että kyllähän sen nyt kestää ja mites luulet sitten pärjääväsi kun kotiudut.

No kyllähän minä syyn tiedän - onhan kysymys osastoista joilla on ainoastaan naispotilaita - kuka heidän kivuistaan piittaa. Vähätellään hysteeristen akkojen vinkumisena, sillähän niistä pääsee.  Huonoa kohtelua kokeva syyllistetään ja veetuillaan hiljaiseksi.  Paha asenneongelma monessa sairaalassa.

Niin. Mutta ketkä siellä kohtelevat naisia noin epäinhimillisesti? Lähes valtaosin toiset naiset. En vaan ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän.  Minä olin kyllä molemmilla kerroilla huoneessa oven takana mutta eipä se auta kun käytävillä ravaa koko yön porukkaa, kutsuun vastaavia hoitajia ja äitejä tyynyttelemässä pikkuisia. Lisäksi ekalla kerralla huonekaverini oli joku röökimuija joka tunki muksunsa minulle kun hoitajat ei suostuneet ottamaan vauvaa että pääsee (taas) tupakalle!  Koko huone  haisi tupakansavulle :(

Ja kukonlaulun aikaan tultiin ottamaan kokeita sekä tuomaan aamupalaa. 

Olen synnyttänyt vuosina 1999 ja 2006 eikä eroa menossa synnytyksen jälkeen  oikeastaan ollut. 

Oho, tuolloin äidille on kuitenkin tuotu aamupalaa huoneeseen! 2016 ja sen jälkeen synnyttäneenä ei voinut sellaisesta palvelusta haaveilla. Jäi puurot syömättä, kun en päässyt hakemaan aamupaa vauvan huutaessa. Hain sitten jotain kuivaa näkkäriä, kun se vihdoin nukkui.

Äitien suihku oli yhdessä sairaalassa rikki. Eikä useimmiten löytynyt sopivan kokoista telttaa päälle.

Huoneet olivat vanhoja ja milloin kuumia, milloin vetoisia. Ja nuo huonetoverien itkuset vauvat ja ulkkariäitien kovaääniset perheet sermin takana. Plus oman esikoisen imetysongelma, johon ei ehtinyt saada apua. Mitä muistoja! Siinä kai otetaan heti luulot pois tuoreilta äideiltä.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton mutta kyllä nämä jutut vetävät sanattomiksi. Onko se tosiaan liikaa vaadittu että vuonna 2021 synnyttäneitä ja heidän vauvojaan kohdeltaisiin edes samalla tavalla kuin muita sairaalassa olevia potilaita?

Siis tarkoitan niitä muille potilaille itsestäänselvyyksiä että, lakanat vaihtaa henkilökunta, ruoka tuodaan huoneeseen niinkuin muillekin sairaalapotilaille, kivunlievitystä on saatavissa ilman että nääntyneen äidin pitää sitä turhaan rukoilla ja nälkää tuskissaan huutava vastasyntynyt vauvakin saa ruokaa jos se maito ei vaan nouse - eihän se hoitajan määräys tuo tissiin maitoa vaikka kuinka kettuilisi onnettomalle äidille.

Tuo että on terveellistä nousta ylös ja liikkua mahdollisuuksien mukaan on ihan totta  - mutta miksei sitten vaikka umpisuolenleikkauksessa tai sydänleikkauksessa olleita laiteta hakemaan itse ruokaansa käytävän päästä ja huushollaamaan lakanoitaan? Tai jätetä ilman kipuläkkeitä ja pottuilla ivallisesti että kyllähän sen nyt kestää ja mites luulet sitten pärjääväsi kun kotiudut.

No kyllähän minä syyn tiedän - onhan kysymys osastoista joilla on ainoastaan naispotilaita - kuka heidän kivuistaan piittaa. Vähätellään hysteeristen akkojen vinkumisena, sillähän niistä pääsee.  Huonoa kohtelua kokeva syyllistetään ja veetuillaan hiljaiseksi.  Paha asenneongelma monessa sairaalassa.

Heitän ilmaan arvauksen, että tällä on jotakin tekemistä sen kanssa, että muilla sairaalan osastoilla on potilaita, mutta synnyttäjistä puhutaan tosiaan synnyttäjinä, ei potilaina. Joku hoitaja voisi kommentoida?

Vierailija kirjoitti:

Omalle kohdalle osuibmyös ilkeää henkilökuntaa. Yksi yöhoitaja tylytti kunnolla, kun pyysin lisämaitoa. Lyseli miten meinaan kotona ruokkia, että pitäs samalla tapaa pärjätä sairaalassa. 6 h itkun jälkeen toi 10 ml lisämaitoa ja piikitteli silloinkin. Itsellä ei maito lähtenyt nousemaan, vaikka yritin miten pumpata ja imettää. Myöhemmin selvisi, että rintojen rakenteesta johtuvaa. Haukkuivat myös rintani huonoksi ja verisuonet.

Hyi --ttu millanen henkilökunta!!

Naistenklinikka. Minulla tuli maitoa runsaasti. Hoitaja yritti silti pakottaa antamaan lisämaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton mutta kyllä nämä jutut vetävät sanattomiksi. Onko se tosiaan liikaa vaadittu että vuonna 2021 synnyttäneitä ja heidän vauvojaan kohdeltaisiin edes samalla tavalla kuin muita sairaalassa olevia potilaita?

Siis tarkoitan niitä muille potilaille itsestäänselvyyksiä että, lakanat vaihtaa henkilökunta, ruoka tuodaan huoneeseen niinkuin muillekin sairaalapotilaille, kivunlievitystä on saatavissa ilman että nääntyneen äidin pitää sitä turhaan rukoilla ja nälkää tuskissaan huutava vastasyntynyt vauvakin saa ruokaa jos se maito ei vaan nouse - eihän se hoitajan määräys tuo tissiin maitoa vaikka kuinka kettuilisi onnettomalle äidille.

Tuo että on terveellistä nousta ylös ja liikkua mahdollisuuksien mukaan on ihan totta  - mutta miksei sitten vaikka umpisuolenleikkauksessa tai sydänleikkauksessa olleita laiteta hakemaan itse ruokaansa käytävän päästä ja huushollaamaan lakanoitaan? Tai jätetä ilman kipuläkkeitä ja pottuilla ivallisesti että kyllähän sen nyt kestää ja mites luulet sitten pärjääväsi kun kotiudut.

No kyllähän minä syyn tiedän - onhan kysymys osastoista joilla on ainoastaan naispotilaita - kuka heidän kivuistaan piittaa. Vähätellään hysteeristen akkojen vinkumisena, sillähän niistä pääsee.  Huonoa kohtelua kokeva syyllistetään ja veetuillaan hiljaiseksi.  Paha asenneongelma monessa sairaalassa.

Olet oikeassa. Huonokuntoisina, usein haavaisina ja vuotavina siellä äidit lakanoita vaihtavat ja huoneitaan siivoavat kuntoon. Missään muualla en ole tuollaista sairaalassa nähnyt.