Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

.

Anteeksi mutta turvallisuuden ( sekä potilaat, että hoitajat) takia on pakko puhua niin, että kaikki kuulevat ja laittaa valot. Ihan sama millä osastolla ollaan.

Tosiaan yksityisyyden saa aivan totaalisesti unohtaa. Minun rintoja ja imetysasioita vatkattiin koko huoneen kuullen. Toisen äidin lopetettuja syöpähoitoja käytiin yksityiskohtaisesti läpi ja me muut mammat korvat hörössä ja järkyttyneinä kuuntelimme mitä viimeiset röntgen kuvat olivatkaan olleet. Eläinlääkärissä on paljon tahdikkaampaa potilaiden hoito ja omaisten kohtelu.Minulle tehtiin sektio, ja sen jälkeen osastolla laitettiin katetri, kun virtsaa ei lähtenyt tulemaan. Olin käytäväpaikalla kolmen hengen huoneessa ja toimenpidettä lähdettin suorittamaan oven ollessa auki käytävälle. Jouduin itse sanomaan, että laittakaa nyt se huoneen ovi kiinni. Näin Seinäjoella.

Vierailija kirjoitti:

Jorvissa 2020 oma perhehuone. Koronan takia ruoka tuotiin aina huoneeseen, aamulla aina kysyttiin mitä halutaan juoda (kahvia tai mehua ). Kun imuote ei tahtonut onnistua kätilöt opasti ja lempeästi auttoi vauvan tissille. Synnytyksessä kannustettiin, että kyllä me tästä yhdessä selvitään ja siinäkin oli turvallinen olo. Kaikessa sai aina apua. Minulle tehtiin episiotomia, siihen sai puudutuksen ja sen jälkeen kipulääkettä sain niin usein, kun sitä sai antaa. Yölläkin tuotiin kipulääkettä etten joutunut olemaan hetkeäkään ilman. Lämmin kiitos muistan teidät aina ❤❤🙏🙏

Minullakin oli Jorvissa ihana synnytys, ja osui kohdalle ihana hoitaja. Synnytys sujui todella hyvin ja nopeasti, ja hän oli käytännössä ainoa jota tarvittiin, anestesialääkäri ehti käväistä onneksi sillon kyllä myös, ja tiedän että se oli onnekasta, ja sain epiduraalin. Kirjoitin ketjuun aiemmin kurjemmasta kokemuksesta, se oli Naistenklinikalla. Varmasti on tosi paljon kiinni tuurista, kuka osuu hoitajaksi. Halusin vielä lisätä tämän hyvän kokemuksen, koska aiemmin kirjoitin siitä huonosta. Toivoisin myös, että näistä puhuttaisiin lisää ja esim seurattaisiin palautetta synnyttäjiltä

SEURAAAVA!  Jolla on jäänyt sprärderi sinne!  

Mulle annettiin kolmannen synnytyksen jälkeisiin koviin jälkisupistuksiin ja repeämäkipuun 1 kpl 500 mg Panadol kahden päivän aikana. Kestin ja kestin, kunnes lopulta pyysin lääkettä. Yhden tabletin olisi pitänyt riittää, hoitaja moitti 12 h päästä, ettei vaikutus vielä ole voinut loppua. Tabletin olisi kuulemma voinut puolittaa.

Kun itkin kipujani seuraavana yönä, hän kysyi napakasti, onko minulla historiassani lääkkeiden väärinkäyttöä!? Soitin miehelle, ja hän toi mulle aamusella riittävän satsin särkylääkkeitä. Oli syyllinen ja rikollinen olo, kun söin lääkkeitä salaa, enkä kertonut hoitajille. Lääkeriippuvaiseksi epäillyt hoitaja oli itseensä tyytyväinen kun en enää kiemurrellut kivusta, "minähän sanoin, että se menee ohi kun vaan kestät, ei kaikkiin pieniin tuntemuksiin tarvitse heti lääkettä ottaa."

Kaverini synnytti noin vuonna 1985. Oli 19-v.

Silloin lapsia pidettiin vauvahuoneessa ja niitä imetettiin määrättyinä aikoina ja vietiin taas vauvahuoneeseen. Äidit olisivat lähes koko ajan siis erillään vaivoistaan. Kävin katsomassa kaveriani ja sitten hänen kaksosia erikseen vauvahuoneen lasin läpi

Oma synnytyskokemukseni oli ihan erilainen vuonna 2001. Lapsentahtinen. Lapsi koko ajan vieressä.

Tiesitteko, mikä mullistus on tapahtunut systeemissä.

Kannattaa siis ottaa korviketta ja särkylääkettä mukaan sairaalaan salaa.

Vierailija kirjoitti:

.

Anteeksi mutta turvallisuuden ( sekä potilaat, että hoitajat) takia on pakko puhua niin, että kaikki kuulevat ja laittaa valot. Ihan sama millä osastolla ollaan.

Tosiaan yksityisyyden saa aivan totaalisesti unohtaa. Minun rintoja ja imetysasioita vatkattiin koko huoneen kuullen. Toisen äidin lopetettuja syöpähoitoja käytiin yksityiskohtaisesti läpi ja me muut mammat korvat hörössä ja järkyttyneinä kuuntelimme mitä viimeiset röntgen kuvat olivatkaan olleet. Eläinlääkärissä on paljon tahdikkaampaa potilaiden hoito ja omaisten kohtelu.

Eläinlääkärissä omaisia ei useinkaan ei ole paikalla. Omistajia kyllä ja he maksaa palvelusta. Raha tietenkin vaikuttaa kohteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mnä oiin Jorvissa, oma huone vauvan  kanssa.  Sitten kun maitoa tuli, sitä alko olla liikaa. Koko oasaton  jääkaappi oli minun maitoa täynnä.

Meilläkin synnärillä oli lypsyhuoneessa jääkaappi, jossa oli osastolla olijoiden luovutettua maitoa ämpärissä. En kyllä sattunut sormellakaan siihen, ties mitkä tupakoitsijat tai bensojen käyttäjät olivat siihen ylimääräistä maitoansa valuttaneet. Ei siis mitään seulaa, kuten luovutetussa äidinmaidossa.

Eiköhän sinne kaappiin jokainen ole säilönyt vain omaa vauvaansa varten maidot joita tarpeen mukaan voi sieltä sitten ottaa ja lämmityää. Ei ne maidot ole muiden äitien vauvoja varten, vaan henkilökunta tuo jos sinulta ei riitä vauvallesi maito.

Asiaa sivuten. Isäni oli vanhainkodissa vuodepotilaana.  Isäni hoitaja tuli sanomaan minulle, että häntä harmittaa kun joutuu yöllä laittamaan ison kattovalon päälle, jolloin isäni aina säikähtää. Huoneessa ei ollut ollenkaan ns. yövaloa.  Hän pyysi minua tuomaan jonkun pienen valon, jolloin yökäynnit olisi inhimillisempiä.  Yhdellä osastolla itse sairaalassa ollessani hoitaja tuli käymään taskulampun kanssa, ettei potilaat niin häiriintyisi. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa siis ottaa korviketta ja särkylääkettä mukaan sairaalaan salaa.

Miksi mennä sairaalaan ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

No se synnytyksen jälkeinen sairaalareissu on vain pari päivää elämästä, koita kestää! Ja toivo ettet sairastu koskaan vakavasti ja joudu kuukausiksi sairaalaan.

Sairastuin leukemiaan 21 vuotiaana.

Sairaalaolo oli aivan luksusta verrattuna synnytyksen jälkeen osastolla.

Olen itse hoitoalalla ja huomaan työkavereiden välillä suuria eroja potilaslähtöisyydessä. Toiset tuntuvat ajattelevan asiakkaista että ovat riesa, ja kaikki toiveet työtämme kohtaan ovat naurettavia. Toiset taas suhtautuvat ammattiinsa palveluammatin näkökulmasta.

Mielestäni kätilöt ja muut hoitoalan työntekijät ovat palvelualalla. Työtä pitäisi pyrkiä tekemään asiakaslähtöisesti niin että asiakkaalle, esim synnyttäjälle jää olo, että hänet on nähty, toiveita kuultu ja häntä on kunnioitettu.

Vierailija kirjoitti:

Mulle annettiin kolmannen synnytyksen jälkeisiin koviin jälkisupistuksiin ja repeämäkipuun 1 kpl 500 mg Panadol kahden päivän aikana. Kestin ja kestin, kunnes lopulta pyysin lääkettä. Yhden tabletin olisi pitänyt riittää, hoitaja moitti 12 h päästä, ettei vaikutus vielä ole voinut loppua. Tabletin olisi kuulemma voinut puolittaa.

Kun itkin kipujani seuraavana yönä, hän kysyi napakasti, onko minulla historiassani lääkkeiden väärinkäyttöä!? Soitin miehelle, ja hän toi mulle aamusella riittävän satsin särkylääkkeitä. Oli syyllinen ja rikollinen olo, kun söin lääkkeitä salaa, enkä kertonut hoitajille. Lääkeriippuvaiseksi epäillyt hoitaja oli itseensä tyytyväinen kun en enää kiemurrellut kivusta, "minähän sanoin, että se menee ohi kun vaan kestät, ei kaikkiin pieniin tuntemuksiin tarvitse heti lääkettä ottaa."

Tämä on kyllä kans yksi asia joka on niin hullu, ja ilmeisesti hoitajasta ja osaston kulttuurista kiinni. Itselle tyrkytettiin oxycontinia melkein väkisin sektion jälkeen. Juu, tiedän että sitä käytetään leikkauskipuihin, mutta samalla olisi sitten pitänyt imettää, ja kun kysyin että miten sen kanssa imetys sitten, niin vain tuhahdeltiin että ole ilman särkylääkettä sitten. Kukaan ei selittänyt että se olisi imettäjälle turvallisempi (tuskin on) kuin Burana tai parasetamoli. Kahta jälkimmäistä kipulääkettä ei sitten saanut millään. Että mikähän järki tässäkin oli? Osaako joku viisaampi selittää?

Vierailija kirjoitti:

Mulle annettiin kolmannen synnytyksen jälkeisiin koviin jälkisupistuksiin ja repeämäkipuun 1 kpl 500 mg Panadol kahden päivän aikana. Kestin ja kestin, kunnes lopulta pyysin lääkettä. Yhden tabletin olisi pitänyt riittää, hoitaja moitti 12 h päästä, ettei vaikutus vielä ole voinut loppua. Tabletin olisi kuulemma voinut puolittaa.

Kun itkin kipujani seuraavana yönä, hän kysyi napakasti, onko minulla historiassani lääkkeiden väärinkäyttöä!? Soitin miehelle, ja hän toi mulle aamusella riittävän satsin särkylääkkeitä. Oli syyllinen ja rikollinen olo, kun söin lääkkeitä salaa, enkä kertonut hoitajille. Lääkeriippuvaiseksi epäillyt hoitaja oli itseensä tyytyväinen kun en enää kiemurrellut kivusta, "minähän sanoin, että se menee ohi kun vaan kestät, ei kaikkiin pieniin tuntemuksiin tarvitse heti lääkettä ottaa."

Aika outoa. Panadolin maksimiannostus on 3x1 g/vrk, eikä synnärillä ole mitään syytä sitä pihistää. Rinnalle voi saada vielä buranaa tai opiaattipohjaisia lääkkeitä. Itse kieltäydyin panadolin/buranaa vahvemmasta suun kautta otettavasta, koska halusin imettää. Olisin saanut vahvempiakin ja lapsi korvikkeelle. Espoo/sektio/2021

Sektion jälkeen tosiaan jätettiin ihan yksin selviytymään. Kivut hirveät, minimilääkitys. Sätittiin kun maito ei noussut rintoihin, vauvanhoitoon ei saanut apuja, lopulta hermostuin totaalisesti ja tivasin että mitä täällä pitää tehdä että saa kunnon kivunlievityksen. Lopulta sain kunnon lääkkeet. Vauva huusi kun oli nälässä, toivat lisämaitoa mutta vain äärimmäisissä tilanteissa kun lapsi vaan huusi ja huusi. Sanoin lähteväni kotiin, olin ihan uupunut, sanoivat etteivät suosittele kun vauvan paino tippuu ja maitoa ei tule. Ilmoitin että lähden kotiin. Nukuttuani rauhallisen yön kotona maito nousi heti rintoihin ja vauva sai syödäkseen. Paras hoito oli siis päästä pois sairaalasta, hoito tosi huonoa josta en viitsi edes kertoa muita yksityiskohtia. Kokemus oli sektioineen niin traumaattinen ja kivulias että lapsiluku jäi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.

En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.

Eikö ne isät käy päivisin/iltaisin siellä sairaalasta että ehtii itse torkkua? Korvatulppia saa sairaalasta, vahva suositus niille ja kotoa voi ottaa mukaan unimaskin.

Jotkut isät käyvät myös töissä. Kaikki eivät elele tukien varassa. Jotkut isät tekevät jopa reissutyötä.

No sellaista työtä tekevä mies on sitten ihan oma valinta, vaikka kai heillekin isyysvapaat kuuluu. Ja edelleen: miten pärjäät vauvan kanssa yksin kotona kun et pärjää sairaalassakaan?

Ei kyse ole pärjäämisestä. Fiksumpaa olisi antaa äidin kerätä voimia ja tutustua vauvaan rauhassa. Kyllä valtaosa meistä pärjää vaikka sinä kuuluisana aidan vihdaksena kuin niikseen tulee. Viisasta tuo lakanoiden vaihdatus, verisissä vaatteissa kulkemiseen pakottaminen ei ole. Ei pitäisi tapahtua sivistysvaltiossa.

Mitäs teet, kun isyysvapaat on sovittu ja kaikki kunnossa. Paitsi. Vauva tuleekin reilusti etuajassa ja isä on työmatkalla todella kaukana, ei ihan Euroopassa. Ja vaikka kaikki ymmärtävät ja tukevat uutta isää, niin mites kun neuvotellaan vähän isompaa kauppaa kuin paria miljoonaa? Lennotkaan korona aikana eivät ihan niin vain toimi.

Että oikein parin miljoonan kauppaa? :)

Mies pisti sinut sitten kuitenkin julkiseen sairaalaan? Kyllä on taas crayonilla väritettyä tarinaa, jösses.

A) mistä päättelet, että puhun itsestäni?

B) kaksi miljoonaa on aika pikkuraha yrityskaupoissa (oletitko, että olisi oma firma? Suomessa on paljon julkisesti ja yksityisesti omistettuja yrityksiä, jotka tarvitsevat mm. talousosaajien ja lakiasiantuntijouden sekä it-ammattilaisten apua)

C) suomalainen hyvämaineinen sairaala on erinomainen vaihtoehto

A) Siitä päättelin kun niin kovasti puolustelet ulkomailla miljoonien yrityskauppuja tekeviä puolisoja. Mutta tuulesta temmattuahan tämä olikin, kuten itsekin myönsit.

B) En olettanut mitään, nauratti, kun uhriuduit ja aloit hihasta vetämään miljoonien bisneskauppoja siinä vaiheessa kun ihmettelin missä se isä on kun ei synnytykseen osallistu.

C) No sitähän minä olen yrittänyt sanoa. Nyt olet tuota mieltä, äsken kuvailit suomalaista julkista sairaalaa sanoilla "siellä vedetään synnyttänyt äiti henkihieveriin."

Huono. Ei jatkoon.

Juuri näiden kauhujuttujen takia en ole synnyttämässä Suomessa. Salen puolisona saa varmasti yksityishuoneen mutta muuten ei näköjään edes rahalla tipu. Kaiholla olen katsellut New Yorkin yms. sairaaloiden yksityishuoneita, jotka näyttävät hotellihuoneilta lukuun ottamatta sairaalasänkyä. Synnytän vasta sitten, kun minulla on varaa hoitoon, jossa saa yksityisyyttä, toipumisrauhaa ja ei-vittuilevat hoitajat.

Ihan pöyristyin siitä, että synnyttäneet naiset joutuvat vaihtamaan omat lakanansakin, vaikka olisivat olleet leikkauksessa tai muuten menettäneet paljon verta. Ja jos sattuu pyörtymään, kun on jätetty oman onnensa nojaan, niin saa osakseen vain moitteita tai epäilyjä, että esittää. Ja ruokaa ei välttämättä saa ollenkaan jos mies ei ole hakemassa tai suihkuun pääse jos ei joku omainen vahdi sillä aikaa vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mnä oiin Jorvissa, oma huone vauvan  kanssa.  Sitten kun maitoa tuli, sitä alko olla liikaa. Koko oasaton  jääkaappi oli minun maitoa täynnä.

Meilläkin synnärillä oli lypsyhuoneessa jääkaappi, jossa oli osastolla olijoiden luovutettua maitoa ämpärissä. En kyllä sattunut sormellakaan siihen, ties mitkä tupakoitsijat tai bensojen käyttäjät olivat siihen ylimääräistä maitoansa valuttaneet. Ei siis mitään seulaa, kuten luovutetussa äidinmaidossa.

Eiköhän sinne kaappiin jokainen ole säilönyt vain omaa vauvaansa varten maidot joita tarpeen mukaan voi sieltä sitten ottaa ja lämmityää. Ei ne maidot ole muiden äitien vauvoja varten, vaan henkilökunta tuo jos sinulta ei riitä vauvallesi maito.

Kyllä siellä maitohuoneen jääkaapissa oli vaan yksi sanko, johon jokainen kynnelle kykenevä maitonsa sai laittaa. Ei siellä mitään omaa vauvaa varten varastoja säilöneitä ollut. Minä en siitä saavista ottanut.

nimim. Seinäjoella.

Ite ollu esikoisen syntymän jälkee vaa pari päivää perhehuoneessa ja toisen syntymän jälkeen pari päivää hotellissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hoitoalalla ja huomaan työkavereiden välillä suuria eroja potilaslähtöisyydessä. Toiset tuntuvat ajattelevan asiakkaista että ovat riesa, ja kaikki toiveet työtämme kohtaan ovat naurettavia. Toiset taas suhtautuvat ammattiinsa palveluammatin näkökulmasta.

Mielestäni kätilöt ja muut hoitoalan työntekijät ovat palvelualalla. Työtä pitäisi pyrkiä tekemään asiakaslähtöisesti niin että asiakkaalle, esim synnyttäjälle jää olo, että hänet on nähty, toiveita kuultu ja häntä on kunnioitettu.

Kyllähän tämä näkyy meille potilaillekin päin. Omasta mielestäni hoitajan ei tarvitse olla mikään aurinkoinen asiakaspalvelija, mutta ammattimaisesti ja asiallisesti pitää aikuisen ihmisen osata työpaikallaan käyttäytyä. Olen itse tehnyt vuosikymmenen hommia myynnin- ja asiakaspalvelun parissa ja voin sanoa, että minä olisin saanut potkut hyvin äkkiä, jos ikipäivänä olisin työpaikallani käyttäytynyt, kuten osa hoitajista käyttäytyy.

Tiuskitaan, ivataan, kuittaillaan, jätetään hommat tekemättä, kun ei vaan huvita esim. avustaa potilasta. Missään muussa työssä et voi noin käyttäytyä. Varmasti on raskasta nämä kollegat myös niille asiansa hoitaville, ammattitaitoisille hoitajille. Se on kuitenkin arvokasta työtä, niin voisi toimia sen arvon mukaisesti eikä perseillä menemään.  Ei aikuisen ihmisen kuulu kiukutella, tai osoittaa mieltä työpaikalla.