Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Itse sain molempien lasten aikaan erinomaista kohtelua ja hyvää hoitoa sekä ohjausta vauvanhoitoon ja imetykseen. Kokemukset Seinäjoelta. Ei mitään huonoa sanottavaa.
Kauhulla lueskelen ihmisten kokemuksia isoista synnytyssairaaloista, etenkin pääkaupunkiseudulla. Selvästi henkilöstö on todella kovilla isoissa yksiköissä.
Harmi että synnytyksetkin haluttiin keskittää harvoihin sairaaloihin. Ei sen pitäisi olla liukuhihnahommaa! Jokainen ansaitsee hyvää kohtelua synnytyksessä ja sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Miehet saa hotellitason palvelua.
Meilläkin kyseltiin neuvolassa ko enemmän miehen vointia, kuin omaani. Synnärillä mies oli pääroolissa henkilökunnan mielestä. Olivat todellisia törppöjä muutenkin. Kuulin tätä muiltakin ja alueena Eksote.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain molempien lasten aikaan erinomaista kohtelua ja hyvää hoitoa sekä ohjausta vauvanhoitoon ja imetykseen. Kokemukset Seinäjoelta. Ei mitään huonoa sanottavaa.
Kauhulla lueskelen ihmisten kokemuksia isoista synnytyssairaaloista, etenkin pääkaupunkiseudulla. Selvästi henkilöstö on todella kovilla isoissa yksiköissä.
Harmi että synnytyksetkin haluttiin keskittää harvoihin sairaaloihin. Ei sen pitäisi olla liukuhihnahommaa! Jokainen ansaitsee hyvää kohtelua synnytyksessä ja sen jälkeen.
Tähän se menee kun kaikki keskitetään. Pienten yksiköiden rauha ja yksilöllisyys ajetaan tehokkuuden ja tuloksellisuuden varjolla alas. Kiire on arkipäivää ja potilaat odottelevat käytävillä että sattuisi vapautumaan paikka.
Vierailija kirjoitti:
Me otettiin perhehuone (yksityinen huone siis).
Maksaa 2x sen mitä jaettu huone. Ensisynnyttäjille tätä tarjotaan suomessa AINA ensisijaisena, mutta se kysytään HALUATKO, hinta on myös 2x. Mutta jokainen joka haluaa oman huoneen, sen saa rahalla Suomessa, olettaen tietenkin että huoneet ovat vapaana.
Jokainen ei todellakaan saa perhehuonetta. Kuten itsekin sanoit - sen saa vain, jos on vapaana.
Kun synnytin, olin 5 yötä sairaalassa. Joka päivä kyseltiin, että olisko perhe huonetta. Ei ollut, kun oli varattuna muille.
Huoneessa jossa olin, oli niin täyttä, että puoliso juuri ja juuri mahtui istimaan tuolille sängyn viereen, lavuaarin ja vaatelokeron ha roskiksen väliin. Ainakin joko huoneen muista äidistä tuli pesemään vauvaa tai käymään lojerollaan tai roskiksell niin Puolisoni piti väistää käytävälle. Ei juuri rauhaa tai yksityisyyttä. Mutta terveydellisesti hyvä hoito kyllä, saivat sektiolla lapsen terveenä ulos, joten en sen enempää valita.
Vaikka hormonihuuruisena kaikki tuntui kyllä aika kamalalta ja itketti ja ahdisti.
Vierailija kirjoitti:
En tajua sitä lisämaidon panttausta! Totta hitossa vauva huutaa, kun sillä on nälkä eikä tisseistä heru. Ensi kerralla otan oman korvikkeet mukaan.
Sairaalat kilpailee missä vähiten tarvitaan vastikkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrättekö sen, että synnyttäjille on kuitenkin paremmin kaikki järjestetty kuin muista syistä sairaalassa oleville.
(itseäni ärsytti, että pihtailtiin korviketta, vaikka ei tullut tarpeeksi maitoa, vauvan verensokerit olivat matalalla ja se tietenkin itki.)
Yhdessä yövuorossa oli omituinen hoitaja, joka jankutti minulle, että tietää syyn, miksi vauvani ei saa minulta tarpeeksi maitoa. Vihjaili ja syytteli omituisesti. Ei kuitenkaan suostunut kertomaan suoraan, mistä kysymys oli. Luulen nyt jälkeen päin, että sillä oli joku mielisairaus ja harhoja.
Lisään vielä, että hullua pihtailla lisämaitoa, kun vauva selvästi nälkäinen ja huutaa nälkäänsa ja samalla mittillaan koko ajan vauvan verensokeireita.
Ne mitataan jalkapohjasta ja se tosiaan sattuu kamalasti. (minulta on leikattu luomi jalanpohjasta ja lääkäri sanoi, että puudutuspiikki sitten sattuu ja tosi oli.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mulla eka lapsi syntyi ruotsissa, kakkonen virossa ja kolmonen suomessa. Ja Suomessa ollut kyllä ylivoimaisesti paskin sairaalakokemus :(
Ruotsissa synnyttäminen oli ihanaa. Olin sairaalassa 3 yötä vauvan synnyttyä. Osastolla oli vain perhehuoneita, ei ollut ahdasta eikä kiireen tuntua. Toinen vanhempi sai olla siis mukana, mutta hänen piti hakea omat ruuat kaupasta. Ruuat tuli jääkaappiin nimellä varustetuissa rasioissa, eli jokainen lämmitti itse ja söi kun halusi. Apua sai aina, jos vaikka isä oli käymässä jossain. Hoitajat kävi kyselemässä miten menee, tarkistamassa vauvaa ja neuvomassa. Lääkärintarkastus oli ainoa aikataulutettu juttu. Meininki oli kiva ja kannustava.
Virossa olin myös kolme yötä sairaalassa. Ekan yön jaetussa huoneessa toisen äidin kanssa. Hoitajat oli kivoja ja kohteliaita, vaikka ehkä vähemmän tsemppaavia kuin Ruotsissa, toki lapsikin oli jo toinen niin ehkä oletettiin että osaan jo. Toisena päivänä selvisi että rahalla voi ostaa lisäpalveluita :D Niinpä olin kaksi viimeistä yötä yksityishuoneessa ja tilasin haluamaani ruokaa.
Suomessa synnytin LKS:sa. Jo synnytys meni persiilleen, kun mua ei kuunneltu yhtään eikä pidetty ajan tasalla (olin ilman tukihenkilöä, joka oli virhe). Vauva oli avotarjonnassa ja homma pitkittyi, kivunlievitystä ei saanut ja kätilöt oli tylyjä. Kuvittelin että osastolla helpompaa. Ei ollut. Olin kolmen hlön huoneessa, vierailuaikoja ei noudatettu vaan porukkaa ramppasi aamusta iltaan huoneessa, missään ei neuvottu (missä vessat ja suihku, mistä puhtaita vaatteita jne), ja mokasivat vielä vauvan hoidossa, jonka vuoksi oltiin turhaan ylimääräiset 3 päivää D: Viimeistä ei edes pyydetty anteeksi, vaan hlökunta naureskeli "hupaisaa" mokaansa.
Oli myös ihan kummia juttuja, niinku se että puhtaita vaatteita tuli liian vähän johonkin kellonaikaan, ja jos et ollut heti kärkkymässä niin et saanut niitä. Mulla oli sama verinen kaapu pari päivää, ja mulle vittuiltiin kun kysyin eikö tosiaan oo puhtaita enää missään. Samoin ruuat tuli ruoka-aikaan ja kerran menin aika myöhään niin ei mulle riittänytkään. Joku oli syönyt mun annoksen tai sitä ei koskaan tullut. Taaskaan ei asiaa mitenkään pahoiteltu tai ruokaa tuotu lisää, vaan jäin ilman. Söin sitten pari näkkäriä kuivakaapista.
Suomessa hämmästytti myös se, miten potilaan asioita puitiin siellä kimppahuoneessa ilman mitään yksityisyydensuojaa. Jopa vierailijoiden ollessa paikalla. Ei kiinnostanut alkaa kertoa alapään tikkien tilanteesta tai verisistä nänneistä kun naapuripedillä oli kaveriporukka istuskelemassa. Kun pyysin aina keskustelut yksityisesti (potilaan oikeus) , niin siitäkin sai kuulla. Vittumaista porukkaa oli pääasiassa koko hlökunta, pari äitiä onneksi löytyi kohtalotoveriksi, niin selvisi siitä järjissään.
Vierailija kirjoitti:
Muuten oli ihan ok ja hyväkin kokemus, kätilöt ihania, mutta yksi reilusti ylipainoinen, nuori hoitaja itketti minua, kun kävi ilkeästi uhkailemassa ja syyllistämässä minua, että keskosvauvani laitetaan letkuruokintaan, kun vauva nukahteli kesken imetyksen. Oli ruma ja ilkeä se hoitaja, helppo väsynyttä, juuri synnyttänyttä äitiä oli käydä kiusaamassa, kun kukaan muu ei nähnyt eikä kuullut.
Ruma ja reilusti ylipainoinen , ja tottakai vttumainen. Joo, ei uskottava tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksen jälkeen on niin hekillä, itku tulee joka asiasta.
Ehkä tässäkin on kyse siitä, vai onko ollu prinsessa synnyttämässä.
Olen elämäni aikana viettänyt paljon aikaa sairaaloissa esim. leikkausten takia ja saanut aina hyvää hoitoa. Järkytys oli suuri kun olin synnyttämässä ensimmäistä lastani. Minua ei ole koskaan kohdeltu niin huonosti kuin minua kohdeltiin synnytyssairaalassa. Kamalinta oli se miten paljon kohtasin vähättelyä kokemani kertomisesta. Lopulta pääsin neuvolan kautta psykologille, joka totesi etten todellakaan valittanut vähästä. Kertomukseni synnytyssairaalasta oli ehdottomasti sitä pahinta luokkaa mitä.hän oli kuullut. Tein paljon töitä, että pääsin traumasta yli ja pystyin tekemään toisen lapsen. Synnytyssairaaloissa on todella paha asenneongelma ja sille olisi pikaisesti tehtävä jotain! Pahinta ovat nämä hyvän synnytyskokemuksen saaneet naiset, jotka eivät millään pysty käsittämään muiden kokemaa vääryyttä. Tämä ei todellakaan vie asioita eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Ei sen mikään hotelli tarvitse olla, mutta ei sen tarvitsisi olla niin kamalakaan. Ja ärsyttää hoitajat, jotka ei viitsi edes yöllä puhua ja toimia hiljaa kun toiset yrittää nukkua vieressä, vaan hääräävät ja kailottavat normaaliin tapaan.
Saat puoli-ilmaista hoitoa ja jaksat uikuttaa. Synnytys on Suomessa halpaa. Mene yksityissairaalaan ja ota oma huone jos luksusta kaipaat ja valoja säätää. Tuolla nyt ei vietetä keskimäärin kuin 2 vuorokautta muutenkaan. Jos sinua häiritsee hoitajien puhu yöllä niin miten tulet sietämään vauvan itkua?
Me kaikki maksamme veroja jotta esim sairaalamaksu on kohdalle osuessaan kohtuullinen. Myös sinulle. Miksi verovaroja käytetään jotta hoito olisi mahdollisimman huonoa ja alentavaa? Eikö se ole verovarojen väärinkäyttöä? Henkilökunta on siellä palkkatyössä hoitamassa ihmisiä jotka ovat haavoittuvimmillaan ja heikoimmillaan. Mikä moraali ohjaa heitä kohtelemaan juuri tälläisiä mahdollisimman huonosti?
Miksi muilla kuin synnyttäneiden osastoilla henkilökunta toimii yöaikaan hiljaa? Miksi synnyttäneen ei anneta nukkua edes sitä aikaa mitä vauva on hiljaa? Miksi synnyttäneen unentarvetta pitää halveksia? Vauvat itkevät yöllä mutta kiitos metsänkeijun tai jonkun omassa kotona ei tarvitse kuunnella tolloja hoitajia.
Anteeksi mutta turvallisuuden ( sekä potilaat, että hoitajat) takia on pakko puhua niin, että kaikki kuulevat ja laittaa valot. Ihan sama millä osastolla ollaan. Kai nyt ymmärrät itsekkin tuon, koeta tehdä pimrässä töitä. Käsikopelollako siellä.pitäisi edetä?
Niin, tämä on asia josta on puhuttu ja toisaalta vaiettu jo ainakin 20 vuotta!
Olisi todellakin aika miettiä käytäntöjä ja tapoja uusiksi.
Aivan tuoreeltaan pääsin ihmettelemään miten aivan perus kipulääkkeistä kitsastellaan. ALakautta synnyttänyt äiti, itki ja oli nääntynyt sänkyynsä ja meni yli vuorokausi ennenkuin lääkäri kävi ja lupasi tai määräsi kipulääkettä. Mies ilmeisesti hoiti lasta ainakin osanaikaa. Imetys ei kivuilta lähtenyt käyntiin. Oli revennyt, eppari ja lisäksi jokin lihas revennyt. Kuvaili kipuja helvetillisiksi ja samanlaisiksi kuin leikkauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt kuinka moni kommentoi, että ruuat yms pitäisi tuoda synnyttäjälle huoneeseen. Olen luullut, että on ihan yleistietoa, että synnytyksestä toipumiseen paras on liikkeelle lähtö, jotta veri valuu pois kohdusta ja paraneminen nopeutuu. Jos ruuat tuotaisiin huoneeseen, niin moni äiti jämähtäisi sänkyyn ja komplikaatioiden (kuten kohtutulehduksen) riski kasvaisi. Toki erikseen synnyttäjät, joilla on ollut jo komplikaatioita ja tarvitsevat aidosti apua.
Toivoisin, että joku kätilö tulisi avaamaan tänne syitä miksi synnyttäjiä halutaan saada liikkeelle.
Minun mielestäni Suomessa ei kahdella naisia kuin karjaa vaan synnyttämistä pidetään luonnollisena asian, josta ei parane makaamalla vaan liikkumalla (näin keho on tehty toimimaan). Toki se ei oikeuta huonoa käytöstä hoitajilta.T: pullukka, jolla 3 lasta
Höpöhöpö. Eipä sitä kotonakaan ruveta heti lakanoita vaihtamaan ja imuroimaan heti synnytyksen jälkeen. Kyllä sairaalassa laitoshuollolle kuuluu lakanoiden vaihto niin kuin muidenkin sairaalassa olevien kohdalla. Itsehän ratkaisin asian niin, että en edes vaihtanut lakanoita! Mies haki ruoan huoneeseen ja jalkeillaoloa kyllä tulee kun käy suihkussa, nouset vaihtamaan vaippaa vauvalle, ei siinä paljon voi "jämähtää" sänkyyn ellet paskasena aio hiki-veri-paskoissa aioi maata ja olla huolehtimatta vauvasta. Aivan älytöntö vastasynnyttäneiden nöyryyttämistä ja viedään tehokkuus huipulle, kun muka itse saat kaikesta huolehtia. Meillä kotona mies teki alkuviikot ruoat, imuroi, siivosi vei koiran ulos, tiskasi ym. Minä keskityin vauvan kanssa olemiseen niin kuin vastasynnyttäneen naisen kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Käykää armeija.
Käyty on ja sain siitä huolimatta järkyttävän kohtelun synnytyssairaalassa. Eipä auttanut, kiitos vähättelystä.
Minulla meni hoitsujen kanssa sukset ristiin, syynä:
-Kävin kanslian ovella pyytämässä että kälättäisivät hiljempaa jotta saisimme vauvan kanssa nukuttua
- Katsoin yöllä vauvaa imettäessä oleskeluhuoneen telkkaa (äänet pois)
- Kävin joka ilta oleskeluhuoneen jääkaapilla josta sai saavat synnyttäneet ottaa evästä, ilmeisesti kuitenkin siinä on jokin yhden kerran sääntö sillä sain huomautuksen ettei jääkaappi ole minulle (Tein leivän ja keitin teetä, en todellakaan rohmunnut koko sisältöä)
- Meikkasin piristääkseni oloa (meikkivoide ja ripsari, ei mikään sotamaalaus) , irvailtiin että ei nämä ole mitkään missikisat
- Laitoin omat vaatteeni (verkkarit ja toppi)eikä sitten kuulemma tarvitsisi tulla valittamaan, kun ne olisivat maidossa ja puklussa (tiesin kyllä että ne luultavasti likaantuisvat)
- Poikakaverini toi minulle yllärinä laskiaispullan ja tämä oli ilmeisesti jotenkin loukkaus sairaalan tarjottavia kohtaan, sillä sanottiin että et kai tarvitse sitten ruokaa ollenkaan!
Olimme osastolla viikon, koska vauvan verensokerit heitteli. Piiitkä piinallinen viikko.
Vuonna 1997 tämä, olin 18vuotias ja minulla oli leimuavan punaiset pikkuletit enkä ollut naimisissa vaan seurustelin lapsen isän kanssa, tämän kaiken epäilen vaikuttaneen hoitajien asenteeseen.
Mnä oiin Jorvissa, oma huone vauvan kanssa. Sitten kun maitoa tuli, sitä alko olla liikaa. Koko oasaton jääkaappi oli minun maitoa täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Käykää armeija.
Olen käynyt armeijan ja olen synnyttänyt kolmesti. Synnärillä koin huonoa kohtelua, enkä ole mikään prinsessa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli viimeksi synnärillä hoitajana kailottaja. Se huuti niin kovalla volyymillä, että varmaan koko osasto kuuli kenellä oli hepatiitti ja kenellä revennyt synnytyksessä koko toosa riekaleiksi. Onneksi itselläni oli helppo synnytys eikä komplikaatioita eikä juuri mitään raportoitavaa.
Olen ollut useita kertoja eri syistä sairaalassa, mutta kaikkein ala-arvoisinta hoitoa on ollut synnäreillä, joista minulla on kokemusta kolmesta eri sairaalasta.