Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli
Synnytyksen jälkeen rättipoikki, kivuissa ja univajeisena, ja sitten pitää jakaa huone jonkun toisen kanssa. Jouduin vieläpä ns. käytäväpaikalle. Ei mitään yksityisyyttä muuta kuin joku kämänen verho ja koko ajan huoneessa ravaa hoitajia ja vierustoverin puoliso ym. vieraita. Valot on päällä yötäpäivää tai jos ne laittaa pois niin eiköhän joku hoitaja räväytä ne päälle keskellä yötä tullessaan. Vierustoveri vaihtuu seuraavana yönä ja sen vauva huutaa suoraa huutoa kaiken aikaa, johon omakin muuten ihan rauhallisesti ollut vauva heräilee jatkuvasti ja yhtyy huutokuoroon. Eipä se mikään hotelli tosiaan ole. Olisin halunnut mahdollisimman pian pois, mutta ei päästetty koska vauvalla oli keltaisuutta.
Kommentit (3113)
Tilan puutteen vuoksi, sain yöpymiseen paikan jonkinlaisesta toimenpidehuoneesta, missä äidit "ramppasivat" vaihtamassa vaippoja vastasyntyneilleen. En nukkunut lainkaan sinä yönä... Seuraavana aamuna pääsin viereiseen huoneeseen. Tärisin väsymyksestä ja kipuilusta mutta pääasia että lapsi oli terve.
Imetyskään ei tahtonut sujua kätilön neuvojen mukaan... Parasta ikinä oli päästä sieltä vauvan kanssa kotiin jo illalla.😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona saunassa synnytys 100 v. takaa ja todellakaan eivät nämä naiset itkeneet ja valittaneet, kun muuta ei ollut saatavilla. Mikä helvetti nykyihmisiä vaivaa, raskaudesta ja synnytyksestä tehty sairauksia, jotka ovat oikeasti ihan elämänkiertoon kuuluvia asioita. Jos nuo pelottavat, niin järkevintä pitää se ehkäisy kunnossa...
Minun ukki toimi "kätilönä" vaimolleen vajaa sata vuotta sitten. Avusti vaimoaan saunassa, otti yksin vastaan 8 lastaan, sitoi heidän napanuoransa ja avusti muuten. Ukki oli pelkkä maanviljelijä. Apua ei ollut saatavilla. Henkiin jäivät kaikki lapset. Ukki kutsuttiin myös avuksi kylälle, jos joku tarvitsi apua. Ukilla ei ollut siis mitään koulutusta asiaan. Tämä asia on ihmetyttänyt minua pojantytärtä aina.
Kuume nousi toisena yönä synnytyksen jälkeen, sain lapsivuodekuumeen. Kuume 39-40 astetta ja sain vilunvärityksiä. Mies oli lähtenyt jo kotiin päästämään sisarusten lapsenvahdin kotiin. Soitin kelloa,ja pyysin peittoa. Ilmoitettiin, että peittoja saa käytävän toisesta päästä kansliaa vastapäätä. No en lähtenyt kuumehoureissa hortoilemaan käytävälle, vaan palelin yön lakanan ja parin pyyhkeen alla. Yöstä ei selkeitä muistikuvia, antibiootit aloitettiin suoraan suoneen. Yöhoitaja sentään antoi vauvalle maitoa, joka matalien sokeriarvojen vuoksi tarkkailussa.
Aamulla oma hoitaja tuli v****lemaan siitä, ettei vauvaa ollut ruokittu ja lakanat oli verisiä. Kun mies vihdoin pääsi tulemaan, ensiksi ruokki vauvan, vaihtoi lakanat ja vihdoin sain peitonkin. Tämä Naistenklinikalla 2018.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti, kun ruoka piti aina hakee itse pitkän käytävän päästä. Vasta synnyttänyt äiti ei kovin nopeasti kävele! No se vauva on pakko ottaa mukaan, kun hankalan kävelyn takia ruoan haku kestää puol tuntia. Sitten on kiva kävellä takas huoneeseen se tarjotin vauvan kanssa työnnettävässä vauvan sängyssä, kun mulla ei sattuneesta syystä ole kuin kaksi kättä. Eikö ees synnyttäneelle voi tuoda sitä ruokaa!!!
Kaikilla muilla osastoilla sairaalassa ruokatarjotin tuodaan huoneeseen, mutta ei synnärillä.
Niinpä. Miksi maailman tärkeimmän asian tehneelle ei voida tuoda ruokaa sängyn viereen niin kuin muille? Aivan sairasta. Tämä johtuu selvästi siitä että me naiset olemme aivan arvottomia. Ei siinä kohtaa tarvita mitään kuntoutusta!
Oma mies oli pari päivää sairaalassa katkenneen sormen vuoksi. Hänelle tuotiin kaikki ruoat sängyn viereen ja tarjotin haettiin pois ja muutenkin passasivat minkä kerkesivät ja sanoilla verorahoilla ne hoitajat on sielläkin.
Esikoisen synnyttyä minua huimasi aivan hirveästi enkä päässyt vessaan ilman talutusapua. Kun tuli ruokatarjottimen hakuaika en pystynyt sitä hakemaan kun olisi pitänyt kävellä seinästä kiinni pitäen, nojaten. Soitin hoitajan joka kivahti että se pitää itse hakea, tämä ei ole hotelli ja meinasi kävellä pois. Sanoin että en pääse edes vessaan yksin. Vierustoveri sanoi että hoitaja taluttaa minut vessaan. No hoitaja haki tarjottimen ja jopa pyytämättä pois mutta aivan naurettavaahan tuo on. Synnyttäneelle riittää liikunnaksi se vessaan kävely. Huimaus loppui pian kun veri alkoi vahvistua.Ei tuoda eikä riitä.. Se liikunta tekee hyvää. Jos vain makaat, etkä liiku, niin tulee veritulppa. Ohitusleikkauspotilaatkin, joilta on rintakehä avattu pistetään nousemaan sängystä juuri tästä syystä.
Mutta jostain syystä ohitusleikkauspotilaita ei laiteta leikkausta seuraava päivänä hakemaan ruokatarjottimia osaston toisesta päästä. Miksiköhän.
Huoh. Siksi, että ohitusleikkauksessa revitään rinta auki. Ei edes saa nostaa mitään heti. Ja ohitusleikkauksesta siirrytään aina tehon ja valvonnan kautta osastolle. Valtaosalla synnytys taitaa mennä hyvin ja suurin murhe on muutama tikki alapäässä. Enpä siis lähtisi vertailemaan, vaikka tietenkin olen sitä, että niitä tulee auttaa, jotka tarvitsevat apua. Yksilöllisesti pitäisi katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Ei sen mikään hotelli tarvitse olla, mutta ei sen tarvitsisi olla niin kamalakaan. Ja ärsyttää hoitajat, jotka ei viitsi edes yöllä puhua ja toimia hiljaa kun toiset yrittää nukkua vieressä, vaan hääräävät ja kailottavat normaaliin tapaan.
Saat puoli-ilmaista hoitoa ja jaksat uikuttaa. Synnytys on Suomessa halpaa. Mene yksityissairaalaan ja ota oma huone jos luksusta kaipaat ja valoja säätää. Tuolla nyt ei vietetä keskimäärin kuin 2 vuorokautta muutenkaan. Jos sinua häiritsee hoitajien puhu yöllä niin miten tulet sietämään vauvan itkua?
Me kaikki maksamme veroja jotta esim sairaalamaksu on kohdalle osuessaan kohtuullinen. Myös sinulle. Miksi verovaroja käytetään jotta hoito olisi mahdollisimman huonoa ja alentavaa? Eikö se ole verovarojen väärinkäyttöä? Henkilökunta on siellä palkkatyössä hoitamassa ihmisiä jotka ovat haavoittuvimmillaan ja heikoimmillaan. Mikä moraali ohjaa heitä kohtelemaan juuri tälläisiä mahdollisimman huonosti?
Miksi muilla kuin synnyttäneiden osastoilla henkilökunta toimii yöaikaan hiljaa? Miksi synnyttäneen ei anneta nukkua edes sitä aikaa mitä vauva on hiljaa? Miksi synnyttäneen unentarvetta pitää halveksia? Vauvat itkevät yöllä mutta kiitos metsänkeijun tai jonkun omassa kotona ei tarvitse kuunnella tolloja hoitajia.Luulen, että mikä ajaa kohtelemaan näin on se, että ihminen (synnyttänyt äiti) on silloin heikoilla, ja jokin ajaa osan ihmisistä silloin potkimaan. Heikko osa yhteiskuntaa, potkitaan, olemme itse tavallisia ja vahvoja, äidit kärsimään kun ovat osansa valinneet niin eivät pääse pakoon
Se on niiden synnärin hoitajien taholta vallan käyttöä. Kun on pieni palkka, niin kostoksi pädetään sillä, että saa käyttää valtaa avuttomiin ihmisiin ja saadaan siitä jonkilaista, mahdollisesti seksuaalista, tyydytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vasta riemukasta on, kun se oma vauva vetää sitä huutokonserttia niin, ettei itse saa nukuttua ja huoneen toinen äiti mulkoilee murhaavasti. Hiljaisen vauvan äiti saa nukuttua kotiuduttuaan, itse en.
Vain Suomessa hoidetaan asiat mulkoilemalla. Huoh. Miten tuollainen ihminen voi lisääntyä? Olisi kannattanut sen toisen äidin kannustaen sanoa että vauvat itkevät, mutta kyllä se siitä rauhoittuu eli ihan normaalia.
Pata kattilaa soimaa. Itse valitatte ettei hoitajat kuiskaa yöllä ja kehtaavat vielä valotkin laittaa päälle.
Ihan oikeasti, ohiksena voin kertoa että se yöhoitajien äänekäs kälätys, nauru ja pitkin ovenpieliä kolistelu metallisten sairaalasänkyjen kanssa on aikamoista kidutusta. Aina kun vierihoidossa oleva vauva oli nukahtanut ja mahdollisesti myös sinä itse, niin nämä mölyhoitajat kolistelee huoneeseen että saavat vauvat hereille. Niin että se valojen päälle laitto oli ehkä pienin murhe. Näin Oys elokuu 2009. Kuulemma oli niin kiirettä kun oli ennätysmäärä synnyttäjiä. Niin se kiire pakotti sitten olemaan tosi äänekäs yöaikaan. Luoja että sitä odotti ja rukoili että pääsisi kotiin. Valitettavasti hätäsektioon joutuneena epäonnistuneen käynnistyksen jälkeen kohtutulehduksen saaneena sitä kidutusta joutui kestämään viisi päivää. Ja kaikkein traumaattisinta oli jatkuva hätä ja huoli vauvasta, koska hoitajien apuun ei voinut luottaa, lisämaitoa pihdattiin (maito ei noussut sektion jälkeen) ja oma liikkuminen oli hankalaa. Oxycontinia lähes tyrkytettiin kipulääkkeeksi, mutta mitään vähemmän vahvaa ei meinannut saada sitten millään. Olo oli kaikin puolin heitteillä. Esim selässä olleet letkut teippeineen piti pyytää ottamaan pois (itse en pystynyt niitä repimään), kukaan ei huolehtinut mistään. Verikokeen ottaja teurasti niin, että jäljet nähtyään se ainoa asiallinen ja ammattitaitoisen oloinen kätilö tuli seuraamaan seuraavalla kerralla että miten se verikokeen ottaminen sujuu. Niin, oli siellä tosiaan yksi kätilö, joka tuntui välittävän ettei nyt kuiviin pääsisi vuotamaan, mutta eihän hän voinut olla vuorossa kaiken aikaa. Surullista on lukea ettei mikään ole muuttunut.
Oyssissä on kyl aina tila lopussa ja hirveä ruuhka ja sillä tuntuvat oikeuttavan tuon kohtelun. Siellä on yksi ihana kätilö ja muut kohtelee synnyttäjiä kuin jotain lehmiä. Ja joku vanhempi hoitaja/kätilö on oikein erityisen ilkeä ja itkettää tuoreita äitejä.
Tässä keskustelussa kyllä huomaa, että jos ei ole omakohtaista kokemusta oikeasti ilkeistä hoitajista/asiattomasta kohtelusta, niin sitten ei uskota että niitä oikeasti voi olla olemassa, vaan kyseessä täytyy jotenkin olla kirjoittajan oma vika tai asenneongelma.
Vierailija kirjoitti:
Synytin meidän kuopuksen keväällä 2020 juuri kun rajoitukset tulivat voimaan. Isä sai olla 30min vauvan kanssa. Vauva joutuikin sitten teholle. Toivuin sektiosta yksin. Vauva syntyi 20.00 ja aamupalan sain hakea jo itse. Bo joo kiva et sektion jälkeen kävelee itse mut en saanut mitään apua. Köpöttelin itku silmässä vauvan luo teholle joka päivä viemään maitoa.
Muistelin aikoja kun mies sai tulla esikoisen aikaan (10v sitten) osastolle ja toi mulle ruuat ua piti seuraa. Yöt oli molempien lasten aikoina perseestä. Miksi sängyt ei ole leveämpiä että saa nukkua vauvan kanssa? Rakkautta ja voimia kaikille äideille ihan sama mikä teidän tilanne. Jokainen kokee sen henkilökohtaisesti.
Joissain paikoissahan vauvojen sängyistä on luovuttu ja vauvan PITÄÄ nukkua äidin kanssa samassa sängyssä. Hieman hankalaa sektion jälkeen, varmaan muutoinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona saunassa synnytys 100 v. takaa ja todellakaan eivät nämä naiset itkeneet ja valittaneet, kun muuta ei ollut saatavilla. Mikä helvetti nykyihmisiä vaivaa, raskaudesta ja synnytyksestä tehty sairauksia, jotka ovat oikeasti ihan elämänkiertoon kuuluvia asioita. Jos nuo pelottavat, niin järkevintä pitää se ehkäisy kunnossa...
Silloin ei ollut ehkäisykään, ja mistä tiedät, etteivät äidit itkeneet ja valittaneet. Synnytyksen jälkeistä masennustakin varmasti oli, mutta siihen ei ollut mitään hoitokeinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Olin pienessä leikkauksessa ja kyllä se tuntui melkein hotellista. Kahden hengen huone, eikä vierailuja sallittu huoneessa eli oltiin ihan rauhassa huoneessa.
Aamupala, lounas, päivällinen ja kahvit tuotiin eteen tarjottimella. Ei tarvinnut vaihtaa itse lakanoita. Tarjottiin apua vessassa käyntiin jne.
Leikkauksen jälkeen veritulppien ehkäisyyn, pyydettiin liikkumaan omien voimien mukaan, toisin kuin synnyttäjillä, jossa eräällä hoitajalla oli uskomus veritulppien ehkäisyyn, synnyttäneen äidin piti itse vaihtaa veriset lakanat ja luututa lattialta veritahrat.
No ei potilaan pidä joutua vaihtamaan lakanoita tai pesemään lattialta vertaan. Toi on silkkaa nöyryyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Onhan niitä potilashotelleja. Kivempi se olisi sellaisessa toipua.
Mutta ei, kun eletään Suomessa jossa synnyttävää naista kohdellaan kun eläintä.
Tätä vertausta näkee aina välillä. Oikeasti, eläimiäkään ei saisi kohdella huonosti, vaikka niin me teemme. Tuo sanonta tuntuu kantavan sisällään ajatuksen että se olisi ihan hyväksyttävää.
Vetoomus: ollaan myötätuntoisia toisillemme. Uskoakseni erityisesti synnytyssairaalat tarvitsisivat ison organisaato- ja asenneremontin.
En usko, että tuollaisessa ilmapiirissä työtekokaan on ilo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sairaalan pitäisi olla hotelli?
Miehet saa hotellitason palvelua.
Olen ollut parikymmetä päivää sairaalassa tänä vuonna, eikä ole kyllä ollut hotellitasoaista, muuten kuin pahoinvointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisi lasta olen saanut. Kaksi on syntynyt Lohjalla. Keskimmäinen Helsingin naistenklinikalla ja kaksi nuorinta Oulussa. Mieluumin synnytän sairaalassa kuin kotona. Jokainen ollut erilainen kokemus. Ensimmäisten aikana synnyttäjä oli kuin sairas. Vauvat oli hoitajien luona yöt. Käytettiin vain syömässä äidin luona. Sairaala-apulaiset vaihtoi lakanat. Viimeisen pojan kohdalla vuonna 2012 olin synnytyksen jälkeen omillani. Itse piti huolehtia vauvan kylvetykset, etsin missä on vauvojen vaatteet. Vaihdoin omat petivaatteet. Etsin kylppärin käytävältä. Naapuripedin äidille opastin vauvan kylvettämisen ja näytin mistä kaikki löytyy. Maailma muuttuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt kuinka moni kommentoi, että ruuat yms pitäisi tuoda synnyttäjälle huoneeseen. Olen luullut, että on ihan yleistietoa, että synnytyksestä toipumiseen paras on liikkeelle lähtö, jotta veri valuu pois kohdusta ja paraneminen nopeutuu. Jos ruuat tuotaisiin huoneeseen, niin moni äiti jämähtäisi sänkyyn ja komplikaatioiden (kuten kohtutulehduksen) riski kasvaisi. Toki erikseen synnyttäjät, joilla on ollut jo komplikaatioita ja tarvitsevat aidosti apua.
Toivoisin, että joku kätilö tulisi avaamaan tänne syitä miksi synnyttäjiä halutaan saada liikkeelle.
Minun mielestäni Suomessa ei kahdella naisia kuin karjaa vaan synnyttämistä pidetään luonnollisena asian, josta ei parane makaamalla vaan liikkumalla (näin keho on tehty toimimaan). Toki se ei oikeuta huonoa käytöstä hoitajilta.T: pullukka, jolla 3 lasta
Kuules pullukka, kun olet synnyttänyt, sektiolla tai alateitse , niin osa näistä pullukoista ja normaalikokoisistakin naisista menettää verta runsaasti ja se taas aiheuttaa sen, että ei pysy pystyssä päästäkseen ilman apua edes huoneen vessaan. Silmissä mustenee. Suihkuunkin pääsee avustettuna, mutta meinaa pyörtyä siellä itseään pestessään. Sektiohaavan vuoksi et saisi nostella vauvaa raskaampaa, mutta ruokatarjotin on haettava muutaman kymmenen metrin päässä tai oltava syömättä. Mulla onneksi mies oli mukana osastolla, ja haki ruoan. Sen yhden päivän kun ei ollut, jäi ruoka syömättä, koska en kyennyt sitä hakemaan eikä sitä minulle pyynnöstä huolimatta tuotu. Näin Seinäjoellla.
Muuten oli ihan ok ja hyväkin kokemus, kätilöt ihania, mutta yksi reilusti ylipainoinen, nuori hoitaja itketti minua, kun kävi ilkeästi uhkailemassa ja syyllistämässä minua, että keskosvauvani laitetaan letkuruokintaan, kun vauva nukahteli kesken imetyksen. Oli ruma ja ilkeä se hoitaja, helppo väsynyttä, juuri synnyttänyttä äitiä oli käydä kiusaamassa, kun kukaan muu ei nähnyt eikä kuullut.
Vauvaa pidetään rinnalla sen takia että maito lähtee tulemaan. Voi kestää ennenkuin lähtee tulemaan. Minäkin "imetin" kolme päivää tyhjää rintaa, mutta sitten kun lähti tulemaan maitoa tuli monta kuukautta ja imetin. Mutta ei se tarkoita että vauvaa pitäisi nälässä pitää kun ei lähde heti herumaan. Lisämaito on alussa tarpeen. Jos on huonot veriarvot (hemoglobiini), keho ei pysty maitoa tuottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti, kun ruoka piti aina hakee itse pitkän käytävän päästä. Vasta synnyttänyt äiti ei kovin nopeasti kävele! No se vauva on pakko ottaa mukaan, kun hankalan kävelyn takia ruoan haku kestää puol tuntia. Sitten on kiva kävellä takas huoneeseen se tarjotin vauvan kanssa työnnettävässä vauvan sängyssä, kun mulla ei sattuneesta syystä ole kuin kaksi kättä. Eikö ees synnyttäneelle voi tuoda sitä ruokaa!!!
Kaikilla muilla osastoilla sairaalassa ruokatarjotin tuodaan huoneeseen, mutta ei synnärillä.
Niinpä. Miksi maailman tärkeimmän asian tehneelle ei voida tuoda ruokaa sängyn viereen niin kuin muille? Aivan sairasta. Tämä johtuu selvästi siitä että me naiset olemme aivan arvottomia. Ei siinä kohtaa tarvita mitään kuntoutusta!
Oma mies oli pari päivää sairaalassa katkenneen sormen vuoksi. Hänelle tuotiin kaikki ruoat sängyn viereen ja tarjotin haettiin pois ja muutenkin passasivat minkä kerkesivät ja sanoilla verorahoilla ne hoitajat on sielläkin.
Esikoisen synnyttyä minua huimasi aivan hirveästi enkä päässyt vessaan ilman talutusapua. Kun tuli ruokatarjottimen hakuaika en pystynyt sitä hakemaan kun olisi pitänyt kävellä seinästä kiinni pitäen, nojaten. Soitin hoitajan joka kivahti että se pitää itse hakea, tämä ei ole hotelli ja meinasi kävellä pois. Sanoin että en pääse edes vessaan yksin. Vierustoveri sanoi että hoitaja taluttaa minut vessaan. No hoitaja haki tarjottimen ja jopa pyytämättä pois mutta aivan naurettavaahan tuo on. Synnyttäneelle riittää liikunnaksi se vessaan kävely. Huimaus loppui pian kun veri alkoi vahvistua.Ei tuoda eikä riitä.. Se liikunta tekee hyvää. Jos vain makaat, etkä liiku, niin tulee veritulppa. Ohitusleikkauspotilaatkin, joilta on rintakehä avattu pistetään nousemaan sängystä juuri tästä syystä.
Mutta jostain syystä ohitusleikkauspotilaita ei laiteta leikkausta seuraava päivänä hakemaan ruokatarjottimia osaston toisesta päästä. Miksiköhän.
Huoh. Siksi, että ohitusleikkauksessa revitään rinta auki. Ei edes saa nostaa mitään heti. Ja ohitusleikkauksesta siirrytään aina tehon ja valvonnan kautta osastolle. Valtaosalla synnytys taitaa mennä hyvin ja suurin murhe on muutama tikki alapäässä. Enpä siis lähtisi vertailemaan, vaikka tietenkin olen sitä, että niitä tulee auttaa, jotka tarvitsevat apua. Yksilöllisesti pitäisi katsoa.
Valtaosalla synnytys toki menee hyvin ja ovat toimintakykyisiä synnytyksen jälkeen. Mutta kun samaa toimintakykyä vaaditaan kivuliailta, sektoiduilta ja paljon verta menettäneiltä äideiltä, niin siinä on ristiriita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä kätilöiden / hoitajien omituista logiikkaa että synnyttäneen äidin on pärjättävä osastolla koska kotonakin on pärjättävä. Ensinnäkin monilla äideillä on apua kotona esim puoliso, äiti. Ei tarvitse pärjätä heti yksin. Toiseksi, sairaalassa on rauhatonta. Öisin on melua, hoitaja käy huoneessa, valot räväytetään päälle, muiden vauvat itkevät. Ei saa nukuttua. Tämähän on kamalan väsyttävää eikä tätä tapahdu omassa kodissa.
En ymmärrä minäkään. Miten se auttaa jaksamista ja pärjäämistä jos vedetään jo henkihieveriin sairaalassa? Eiks olis fiksumpi antaa palautua edes sen verran kuin mahdollista? Tuossa nykykäytännössä ei ole logiikkaa eikä järkeä, sydämestä puhumattakaan.
Olisi toki tosi kiva hoitaa vaikka yhtä tai kahta perhettä niin että olisi aikaa käyttää jotain muuta logiikkaa kun sitä että ohjaukset annetaan nopeasti, ja autetaan vain siinä missä on ihan pakko. Mutta kun niitä perheitä on hoidettavana se lähemmäs 10 niin siinä ei paljon muuta logiikkaa ehdi käyttää.
Valitukset kannattaa sen osalta osoittaa sinne taholle joka päättää resursseista.
Oletko itse yrittänyt tehdä työolosuhteillesi jotain? Vai vaan alistut kiltisti?
Kyllä kätilöiden pitäisi olla äitien puolestapuhujia ja viedä epäkohtia eteenpäin sairaalan johdolle, kun niitä havaitsee. Itsellä väärennettiin synnytyskertomusta potilastietoihin, joka on aivan TÖRKEÄÄ. Itsekin terveydenhuollon henkilönä ihmettelin kovasti miksi näin tehtiin. Vauvalle meinasi käydä huonosti, mutta selvisi. Jos tutkinta olisi tullut asiasta pahimman tapahtuessa, tiedot olisi olleet väärät. Tämä tapahtui ihan 2000-luvulla.
Minunkin papereihin on väärennetty asioita. Synnytyksessä ei tarvittu apuvälineitä mutta muuten oli poikkeava ja vauvan happiarvoja mitattiin useasti syntymän jälkeen. Synnytyksen aikan epäiltiin lapsen ulosmahtumista mutta annettiin vaan olla. Lähes kolme tuntia kestänyt ponnistusvaihe on merkitty kestäneen 15 minuuttia.
Ystävällä kesti pitkään toipua imukuppisynnytyksestä ja 3.asteen repeämästä. Lähes vuoden kuluttua kun alapää yhä kiristi ja tykytti lääkäri oli ihmetellyt että miten se toipuu niin hitaasti ja sanonut että yleensä 2.asteen repeämät paranee hyvin. Oli sitten katsonut ja sanonut että hän ei voi muuttaa merkintöjä. Ystävä ei pystynyt pyöräilemään pariin vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan jouduit ap jonkun _toisen_ kanssa jakamaan huoneen? Voi kauheeta.
Minä olin 6 hengen huoneessa.Ok eli jos jollakulla on ollut yksi vaikea huonekaveri ja hän kertoo raskaasta kokemuksestaan, mutta koska sinulla on ollut 6, niin toisella ei ole oikeutta kertoa kokemuksestaan? Eihän tämä nyt ole mikään kilpailu. Toisella on ollut vaikeaa, sinulla ehkä ei. Hyvä sinulle. Ei se kuitenkaan ole sinulta pois, jos joku toinen kertoo kokemuksestaan.
Totta. Esim itsellä järisyttävästi kuorsaava huonekaveri esti nukkumisen ja haahuilin yöllä pitkin osaston käytäviä ja yritin torkkua potilaiden tv-huoneessakin. Siihen aikaan, v. 90, kun vauva vielä pidettiin yöllä erossa äidistä, "että äiti saisi nukkua..."
Ei minusta ole prinsessameininkiä. Hoitajat kyllä ymmärsi, ja tarjosivat korvatulppia, ne eivät vain olleet tarpeeksi tehokkaat.
Alue: Aihe vapaa
Hoitajana sanon tähän, että ahaa, on vai?! Kuinka niin, kerrohan. Kun tuollaisen asian tiedät, niin tiedätkö, mitä haittaa vauvalle on keltaisuudesta, ja miksi sen havaitseminen vähäisessäkin määrässä on todella tärkeää. Montako keltaista tai kellastuvaa vauvaa sinä olet nähnyt, entä hoitanut?