Järkytyin hieman miten kamalaa sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan kauhealta. Jyväskylässä on vain yksityishuoneita, joissa on levitettävä sänky mahd. puolisoa tai tukihenkilöä varten. Muutenkin meno huomattavasti inhimillisempää, kuin mitä olen pk-seudulta kuullut.

Nykyään on, uudessa sairaalassa. Synnytin vuosina 2012 ja 2014 ja jaettu huone oli molemmilla kerroilla. Ihan karseaa. Ekan lapsen kanssa valvoin koko viimeisen yön ja aamulla ilmoitin lähteväni vauvan kanssa kotiin.

Synnytin kiiresektiolla Lohjan sairaalassa 2021. Alatiesynnytyksen yritys kesti yli 2 vuorokautta. Kätilöt olivat pääasiassa ystävällisiä ja lisämaitoa sai. Ainoastaan ihmetysohjauksessa huomasi ns vanhan polven ja uudempien kätilöiden eron: vanhemmat runnoivat rintoja kovin ottein sadattelevalla asenteella ja nuoremmat ylivarovaisesti kysyivät ensin edes lupaa koskea ennen kuin aloittivat hienovaraisen avustamisen.

Nyt olen menossa toisen lapsen suunniteltuun sektioon ja jännittää kyllä onko kohtelu kovempaa tai töykeämpää. Viimeksi minun kipeyteeni oli monenmoisen komplikaation syy ja valvominen ennen leikkausta. Nyt olen menossa *vain* tavalliseen sektioon ja en tiedä mitkä ovat henkilökunnan odotukset toipumiselleni, etenkin nyt kun emme saa enää perhehuonetta vaan tulen olemaan enimmäkseen yksin vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta leikattiin umpisuoli päivystyksellisesti v. 2004. Aamulla heräsin kun  sh tuli kyselemään vointia ja kurkkaamaan haavaa, sain kipulääkettä tippana ja oli   pissakatetri. Köllöttelin ja  katsoin telkkaa. Seuraavana päivänä tultiin sanomaan että jos jaksan ja kestän, voisin varovasti kävellä huoneessa. Kahvi ja ruoka tuotiin nenän eteen .  Kun kiputippa otettiin pois sain suun kautta jotain todella vahvoja särkylääkkeitä, selitin miehelle puhelimessa  miten tuntuu että kellun vaahtokarkkimeressä!

Synnytin suunnitellulla sektiolla samassa sairaalassa v.2006. Sektioaika oli klo 10 aamulla. Sektion jälkeen minut vietiin sängyllä osastolle jossa  neuvottiin että tuolta saa puhtaita vaatteita ja tuolta puhtaita lakanoita.  Sain särkylääkkeen joka ei tosiaan ollut sen vahvempi kuin joku Burana 400.  Koko ajan hoputettiin nousemaan ja kävelemään,sanottiin että kuuluukin sattua ja liike tekee hyvää.  Ruoka piti hakea itse. Imetystä ei kukaan ehtinyt neuvomaan.  

vahvoja särkylääkkeitä ei haluta antaa, jotta ne eivät maidon mukana päätyisi vauvan ruoansulatukseen. Liikkeen tavoite on nopeuttaa toipumista. Kohdun puhdistuminen ja toipuminen on erilainen prosessi kuin leikkaushaavan hoito. Suomi on maailman huippumaita vastasynnyttäneiden terveyden mittareilla, synnytykseen liittyviä kuolemia tapahtuu harvemmin kuin missään muualla maailmassa. Onhan se mahdollista, että meillä henkilökunta synnytys- ja äitiysosastoilla on ammattilaisia.

80% vastasynnyttäneistä kokee rajuja mielialan heittelyjä hormoneista johtuen.

Niin, siis tuon tiedon voisi saattaa tuoreiden öitien tietoisuuteen, tai siis mieluusti jo ennen synnärille menoa. Ja sitten kaikki ohjeet ja kannustukset laitoksella ystävälliseen sävyyn.

Kyllä se veritulppariski on ihan kaikilla leikkauksissa. Ei vain sektioissa.

Oletko nyt siis sitä mieltä, että ketään ei ole kohdeltu ikävästi ja kaikki huonot kokemukset onkin mielialan vaihtelun aiheuttamia vääristymiä? Et mitään epäasiallista ei kukaan oikeasti ole kokenut?

Vierailija kirjoitti:

Luin tätä ketjua ollessani viimeisilläni raskaana ja nyt uudestaan kun lapseni on puolivuotias...

Lähtiessäni synnyttämään odotukseni eivät siis olleet kovinkaan korkealla, vielä kun kyseessä on ensimmäinen lapseni, niin olin ja olen yhä muutenkin pihalla kaikesta.

Tays yllätti positiivisesti. Synnytyksessä ollut kätilöni oli todella mahtava. Hänellä oli kiire juosta kahden eri salin väliä, mutta aina kun hän oli kanssani, kiireen tuntu unohtui. Voi olla, että mielipiteeni olisi ollut toinen, ellei mieheni olisi ollut myös mukana, silloin olisin epäilemättä kokenut oloni toisinaan yksinäiseksi.

Kivunlievitystä sain hyvin, kunhan muistin itse kertoa, että nyt kyllä tarttis saada enempi mömmöjä. Ei puhettakaan, että olisi esim. tikattu ilman puudutusta.

Perhehuoneita ei ollut vapaana, ja siksi valitsinkin potilashotellin. Siellä olleet kätilöt olivat yhtä lukuunottamatta erittäin mukavia. Imetysohjausta sain niin monta kertaa kuin pyysin, ja kun vauva ei sittenkään saanut maitoa (kielijänne) lisämaitoa tuotiin pyytämättä. Enhän olisi ymmärtänyt edes pyytää, kun en tajunnut ettei hän ahkerista imetysyrityksistä huolimatta saanut juuri mitään. Maitoni kyllä nousi aivan järjettömästi, mutta lapsirukalla ei ollut edellytyksiä imeä tehokkaasti.

Tiedän, että tässä ketjussa keskitytään negatiivisiin kokemuksiin, ja niistä tuleekin kertoa. Minulta kysyttiin sekä kotiin lähtiessä, että vielä uudestaan jälkitarkastuksen yhteydessä palaute ja arvosana synnytyskokemuksestani. Siinä kohtaa jokaisen surkeasti kohdellun synnyttäjän pitää puhua suunsa puhtaaksi jos ei muuta kautta koe saavansa ääntään kuuluville.

Kirjoitin tämän jos joku lukee ketjua kuten minä luin; viimeisillään raskaana ja kauhusta jäykkänä suuren elämänmuutoksen äärellä. Minä kohtasin vain yhden nurjamielisen kätilön, kaikki muut olivat erinomaisia. Minua ei jätetty yksin neuvottomana taistelemaan nälkäisen vauvan kanssa, ja myös minun voinnistani pidettiin huolta. Lisään tähän kuitenkin, että ellen olisi itse aktiivisesti kysellyt kaikesta maan ja taivaan väliltä kätilöiden luona käydessäni, kaikkia "tyhmiäkin" kysymyksiä, on mahdollista, että minulle ei olisi niin paljoa tukea tullut.

Tämä! En meinannut saada kotiutusta kun bilirubiiniarvo laski normaaliin, koska synnytyslääkärin haastattelua ei voinut lauantaina toteuttaa. Pääsin sitten kun sovin käynnin seuraavalle viikolle haastattelua ja hoitokertomusta varten.

Tiedän vain yhden aivan pieleen menneen synnytyksen ja äiti oli kyllä sen jälkeen järkyttynyt, alatiesynnytystä oli jääty yrittämään liian pitkäksi aikaa. Ystäväni ja sisarukseni ovat synnyttäneet naisten klinikalla, TYKSissä, TAYS:issa, silloisessa PKKS:ssa, OYSissa, KYSissa ja toisissa Eurooppalaisissa maissa. Kukaan ei ole kertonut tällaista minkä moni ajattelee olevan sääntö, ei poikkeus. Onkohan tämä joku sukupolvikokemus..? Olemme 2000-2010 noin kolme-nelikymppisinä synnyttäneitä.

Hämeenlinnassa myös 2018 todella ilkeää henkilökuntaa. Pyörittelivät silmiä ja väheksyvät

Äitien pyyntöjä ja jättivät ihan oman onnen nojaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta leikattiin umpisuoli päivystyksellisesti v. 2004. Aamulla heräsin kun  sh tuli kyselemään vointia ja kurkkaamaan haavaa, sain kipulääkettä tippana ja oli   pissakatetri. Köllöttelin ja  katsoin telkkaa. Seuraavana päivänä tultiin sanomaan että jos jaksan ja kestän, voisin varovasti kävellä huoneessa. Kahvi ja ruoka tuotiin nenän eteen .  Kun kiputippa otettiin pois sain suun kautta jotain todella vahvoja särkylääkkeitä, selitin miehelle puhelimessa  miten tuntuu että kellun vaahtokarkkimeressä!

Synnytin suunnitellulla sektiolla samassa sairaalassa v.2006. Sektioaika oli klo 10 aamulla. Sektion jälkeen minut vietiin sängyllä osastolle jossa  neuvottiin että tuolta saa puhtaita vaatteita ja tuolta puhtaita lakanoita.  Sain särkylääkkeen joka ei tosiaan ollut sen vahvempi kuin joku Burana 400.  Koko ajan hoputettiin nousemaan ja kävelemään,sanottiin että kuuluukin sattua ja liike tekee hyvää.  Ruoka piti hakea itse. Imetystä ei kukaan ehtinyt neuvomaan.  

vahvoja särkylääkkeitä ei haluta antaa, jotta ne eivät maidon mukana päätyisi vauvan ruoansulatukseen. Liikkeen tavoite on nopeuttaa toipumista. Kohdun puhdistuminen ja toipuminen on erilainen prosessi kuin leikkaushaavan hoito. Suomi on maailman huippumaita vastasynnyttäneiden terveyden mittareilla, synnytykseen liittyviä kuolemia tapahtuu harvemmin kuin missään muualla maailmassa. Onhan se mahdollista, että meillä henkilökunta synnytys- ja äitiysosastoilla on ammattilaisia.

80% vastasynnyttäneistä kokee rajuja mielialan heittelyjä hormoneista johtuen.

Tuskin näissä jutuissa oli kyse siitä, että ei olla saatu kovia kipulääkkeitä. Kohtelu on ala-arvoista, vähättelevää ja suoranaista vittuilua. Kyllä varmaan äiditkin saa levätä muutaman tunnin? Minkä takia sitä apua saa leikkauspotilaat, mutta ei synnyttäjät?

Siitäkin on tutkimusta tehty (ei, ei ole lähdettä tähän hätään), miten ystävällinen kohtelu ja esim. käden kosketus vaikuttaa rauhoittavasti ja vähentää kipua. Kylmä ja tyly kohtelu taas pahentaa kaikkea. Eli voisi ajatella, että tilanteessa, missä kovat lääkkeet ei ole vaihtoehto, niitä korvattaisi erityisellä ystävällisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Nälkiintyneitä vauvoja. Nääntyneitä äitejä. Naiset traumatisoituvat, eivät itse synnytyksestä vaan osastoajasta synnytyksen jälkeen niin että tyytyvät yhteen lapseen.

Suomen sairaaloissa. Milloin tilanne kääntyi tälläiseksi? 

2000-luvun alussa oli kuulemma vielä autettu. Mutta luulen, että tämä on samaa julkisen terveydenhuollon supistamista kuin vanhuspuolellakin. Sen takia monessa paikkaa äiti, sektioitukin, vaihtaa itse sairaalan lakanat ja hakee ruoat huoneeseensa, jos ja kun ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen särkylääketarve teillä on? Okei sektiohaava aristaa muutaman päivän ja välilihahaava( mikäli on jostain syystä tehty) aristaa myös muutaman päivän, mutta eihän normisynnytyksen jälkeen alapäässä mitään kipua ole. Omien särkylääkkeiden syöminen ei kyllä ole viisasta. Sairaalalla on taatusti syy siihen miksi sektioidulle annetaan kipuläkettä juuti kuten annetaan. Älkääkä viitsikö nillittää jokaisesta pikku asiasta, kuulostaa niin säälittävältä. Lapsen saaminen voi hetkittäin olla hm, hieman työlästä.

Sektiohaava arvostaa vähän? Koko maha leikattu auki ja lapsi vedetty sieltä ulos. Maha kutsuttu takas kiinni. Itse en ainakaan pystynyt hetkeen edes kävellä selkä suorana kun tuntuu, että koko maha repeää auki. Kipulääkettä kyllä sai, mutta kun sen vaikutus lakkasi niin se kipu oli todella kovaa ja kävely tuskaista. Taidat olla joku lapseton ihminen tai et ainakaan tiedä mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Luin tätä ketjua ollessani viimeisilläni raskaana ja nyt uudestaan kun lapseni on puolivuotias...

Lähtiessäni synnyttämään odotukseni eivät siis olleet kovinkaan korkealla, vielä kun kyseessä on ensimmäinen lapseni, niin olin ja olen yhä muutenkin pihalla kaikesta.

Tays yllätti positiivisesti. Synnytyksessä ollut kätilöni oli todella mahtava. Hänellä oli kiire juosta kahden eri salin väliä, mutta aina kun hän oli kanssani, kiireen tuntu unohtui. Voi olla, että mielipiteeni olisi ollut toinen, ellei mieheni olisi ollut myös mukana, silloin olisin epäilemättä kokenut oloni toisinaan yksinäiseksi.

Kivunlievitystä sain hyvin, kunhan muistin itse kertoa, että nyt kyllä tarttis saada enempi mömmöjä. Ei puhettakaan, että olisi esim. tikattu ilman puudutusta.

Perhehuoneita ei ollut vapaana, ja siksi valitsinkin potilashotellin. Siellä olleet kätilöt olivat yhtä lukuunottamatta erittäin mukavia. Imetysohjausta sain niin monta kertaa kuin pyysin, ja kun vauva ei sittenkään saanut maitoa (kielijänne) lisämaitoa tuotiin pyytämättä. Enhän olisi ymmärtänyt edes pyytää, kun en tajunnut ettei hän ahkerista imetysyrityksistä huolimatta saanut juuri mitään. Maitoni kyllä nousi aivan järjettömästi, mutta lapsirukalla ei ollut edellytyksiä imeä tehokkaasti.

Tiedän, että tässä ketjussa keskitytään negatiivisiin kokemuksiin, ja niistä tuleekin kertoa. Minulta kysyttiin sekä kotiin lähtiessä, että vielä uudestaan jälkitarkastuksen yhteydessä palaute ja arvosana synnytyskokemuksestani. Siinä kohtaa jokaisen surkeasti kohdellun synnyttäjän pitää puhua suunsa puhtaaksi jos ei muuta kautta koe saavansa ääntään kuuluville.

Kirjoitin tämän jos joku lukee ketjua kuten minä luin; viimeisillään raskaana ja kauhusta jäykkänä suuren elämänmuutoksen äärellä. Minä kohtasin vain yhden nurjamielisen kätilön, kaikki muut olivat erinomaisia. Minua ei jätetty yksin neuvottomana taistelemaan nälkäisen vauvan kanssa, ja myös minun voinnistani pidettiin huolta. Lisään tähän kuitenkin, että ellen olisi itse aktiivisesti kysellyt kaikesta maan ja taivaan väliltä kätilöiden luona käydessäni, kaikkia "tyhmiäkin" kysymyksiä, on mahdollista, että minulle ei olisi niin paljoa tukea tullut.

Hyvä juttu, että olet kokenut tilanteen hyvänä! Ja näinhän sen pitäis kaikkien kohdalla mennäkin. Sait asiallisia vastauksia, kun osasit apua kysyä. Hyvä näin. Ikävä kyllä, kaikille ei näin ole käynyt. Kyllä kysymykset jää vähäisiksi, jos vastaukseksi tiuskitaan. Ja sitten on asioita, joita ei tule mieleen edes kysyä (paitsi ketjun lukeneiden), kuten mistä ja milloin ruokaa...missä puhtaita lakanoita...

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen särkylääketarve teillä on? Okei sektiohaava aristaa muutaman päivän ja välilihahaava( mikäli on jostain syystä tehty) aristaa myös muutaman päivän, mutta eihän normisynnytyksen jälkeen alapäässä mitään kipua ole. Omien särkylääkkeiden syöminen ei kyllä ole viisasta. Sairaalalla on taatusti syy siihen miksi sektioidulle annetaan kipuläkettä juuti kuten annetaan. Älkääkä viitsikö nillittää jokaisesta pikku asiasta, kuulostaa niin säälittävältä. Lapsen saaminen voi hetkittäin olla hm, hieman työlästä.

Normisynnytyksen jälkeen alapäässä on todellakin kipua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nälkiintyneitä vauvoja. Nääntyneitä äitejä. Naiset traumatisoituvat, eivät itse synnytyksestä vaan osastoajasta synnytyksen jälkeen niin että tyytyvät yhteen lapseen.

Suomen sairaaloissa. Milloin tilanne kääntyi tälläiseksi? 

2000-luvun alussa oli kuulemma vielä autettu. Mutta luulen, että tämä on samaa julkisen terveydenhuollon supistamista kuin vanhuspuolellakin. Sen takia monessa paikkaa äiti, sektioitukin, vaihtaa itse sairaalan lakanat ja hakee ruoat huoneeseensa, jos ja kun ehtii.

Kyllä se kohtelu oli huonoa 1990-luvullakin

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen särkylääketarve teillä on? Okei sektiohaava aristaa muutaman päivän ja välilihahaava( mikäli on jostain syystä tehty) aristaa myös muutaman päivän, mutta eihän normisynnytyksen jälkeen alapäässä mitään kipua ole. Omien särkylääkkeiden syöminen ei kyllä ole viisasta. Sairaalalla on taatusti syy siihen miksi sektioidulle annetaan kipuläkettä juuti kuten annetaan. Älkääkä viitsikö nillittää jokaisesta pikku asiasta, kuulostaa niin säälittävältä. Lapsen saaminen voi hetkittäin olla hm, hieman työlästä.

Ja jotkut ihmiset hetkittäin hm ääliöitä. Sinä siis tunnet ja tiedät jokaisen kivut ja tuskat?

Itse sain aikoinaan särkylääkkeitä vissiin ihan kohtuullisesti sektion jälkeen. Ajatus oli, että ne ehtivät poistua kehosta, ennenkuin maito nousee. Mut ihan sanoitettu selitys oli, että mitä vähemmän kipuja, sitä nopeampi toipuminen. Koska sektio oli suunniteltu ja nukutuksessa, siihen ei liittynyt puudutusta. 4vrk olin lähes liikuntakyvytön kipujen ym. takia. Sit yhtäkkiä todella kyvykäs liikkumaan ja kivut hävisi nopeasti.

Joku tiesi sanoa, että puudutus ja nukutus on paras yhdistelmä kipujen kannalta. Koska keho muistaa ja traumatisoituu kivusta silloinkin, kun on nukutuksessa. En tiedä, ei ole vertailukohtaa.

Mut en ikinä vähättelis kenenkään kivun kokemusta! Eihän me tunneta muutenkaan asioita toisemme puolesta. Voimme vaan luottaa toistemme sanoihin. Kipua kun ei voi mittarilla mitata.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin kiiresektiolla Lohjan sairaalassa 2021. Alatiesynnytyksen yritys kesti yli 2 vuorokautta. Kätilöt olivat pääasiassa ystävällisiä ja lisämaitoa sai. Ainoastaan ihmetysohjauksessa huomasi ns vanhan polven ja uudempien kätilöiden eron: vanhemmat runnoivat rintoja kovin ottein sadattelevalla asenteella ja nuoremmat ylivarovaisesti kysyivät ensin edes lupaa koskea ennen kuin aloittivat hienovaraisen avustamisen.

Nyt olen menossa toisen lapsen suunniteltuun sektioon ja jännittää kyllä onko kohtelu kovempaa tai töykeämpää. Viimeksi minun kipeyteeni oli monenmoisen komplikaation syy ja valvominen ennen leikkausta. Nyt olen menossa *vain* tavalliseen sektioon ja en tiedä mitkä ovat henkilökunnan odotukset toipumiselleni, etenkin nyt kun emme saa enää perhehuonetta vaan tulen olemaan enimmäkseen yksin vauvan kanssa.

Toivottavasti saat hyvän hoidon ja alun uuden tulokkaan kanssa🌹

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen särkylääketarve teillä on? Okei sektiohaava aristaa muutaman päivän ja välilihahaava( mikäli on jostain syystä tehty) aristaa myös muutaman päivän, mutta eihän normisynnytyksen jälkeen alapäässä mitään kipua ole. Omien särkylääkkeiden syöminen ei kyllä ole viisasta. Sairaalalla on taatusti syy siihen miksi sektioidulle annetaan kipuläkettä juuti kuten annetaan. Älkääkä viitsikö nillittää jokaisesta pikku asiasta, kuulostaa niin säälittävältä. Lapsen saaminen voi hetkittäin olla hm, hieman työlästä.

Ja jotkut ihmiset hetkittäin hm ääliöitä. Sinä siis tunnet ja tiedät jokaisen kivut ja tuskat?

Itse sain aikoinaan särkylääkkeitä vissiin ihan kohtuullisesti sektion jälkeen. Ajatus oli, että ne ehtivät poistua kehosta, ennenkuin maito nousee. Mut ihan sanoitettu selitys oli, että mitä vähemmän kipuja, sitä nopeampi toipuminen. Koska sektio oli suunniteltu ja nukutuksessa, siihen ei liittynyt puudutusta. 4vrk olin lähes liikuntakyvytön kipujen ym. takia. Sit yhtäkkiä todella kyvykäs liikkumaan ja kivut hävisi nopeasti.

Joku tiesi sanoa, että puudutus ja nukutus on paras yhdistelmä kipujen kannalta. Koska keho muistaa ja traumatisoituu kivusta silloinkin, kun on nukutuksessa. En tiedä, ei ole vertailukohtaa.

Mut en ikinä vähättelis kenenkään kivun kokemusta! Eihän me tunneta muutenkaan asioita toisemme puolesta. Voimme vaan luottaa toistemme sanoihin. Kipua kun ei voi mittarilla mitata.

Mun sektiohaava ei ollut erikoisen kipeä, eikä toosakaan vaikka synnytystä yritettiin pitkään ja vauvan kallo oli osin synnytyskanavassa jo. Migreeni on ollut kipeä ja sirpaleinen luun murtuma nilkassa. Niin me koetaan kipukin eri lailla me ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen särkylääketarve teillä on? Okei sektiohaava aristaa muutaman päivän ja välilihahaava( mikäli on jostain syystä tehty) aristaa myös muutaman päivän, mutta eihän normisynnytyksen jälkeen alapäässä mitään kipua ole. Omien särkylääkkeiden syöminen ei kyllä ole viisasta. Sairaalalla on taatusti syy siihen miksi sektioidulle annetaan kipuläkettä juuti kuten annetaan. Älkääkä viitsikö nillittää jokaisesta pikku asiasta, kuulostaa niin säälittävältä. Lapsen saaminen voi hetkittäin olla hm, hieman työlästä.

Sektiohaava arvostaa vähän? Koko maha leikattu auki ja lapsi vedetty sieltä ulos. Maha kutsuttu takas kiinni. Itse en ainakaan pystynyt hetkeen edes kävellä selkä suorana kun tuntuu, että koko maha repeää auki. Kipulääkettä kyllä sai, mutta kun sen vaikutus lakkasi niin se kipu oli todella kovaa ja kävely tuskaista. Taidat olla joku lapseton ihminen tai et ainakaan tiedä mistä puhut.

Onhan sektio iso leikkaus. Siinä toistakymmentä(?) leikkauskalvoa arpineen. Kyllä minulle sektioiden yhteydessä korostettiin sitä, että isosta leikkauksesta on kyse. Se vaan, että hormonit usein edesauttaa siinä toipumisnopeudessa. Loppujen lopuksi. Mutta ei heti alkuun, eikä mitätöi sitä todellakaan!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen särkylääketarve teillä on? Okei sektiohaava aristaa muutaman päivän ja välilihahaava( mikäli on jostain syystä tehty) aristaa myös muutaman päivän, mutta eihän normisynnytyksen jälkeen alapäässä mitään kipua ole. Omien särkylääkkeiden syöminen ei kyllä ole viisasta. Sairaalalla on taatusti syy siihen miksi sektioidulle annetaan kipuläkettä juuti kuten annetaan. Älkääkä viitsikö nillittää jokaisesta pikku asiasta, kuulostaa niin säälittävältä. Lapsen saaminen voi hetkittäin olla hm, hieman työlästä.

Ja jotkut ihmiset hetkittäin hm ääliöitä. Sinä siis tunnet ja tiedät jokaisen kivut ja tuskat?

Itse sain aikoinaan särkylääkkeitä vissiin ihan kohtuullisesti sektion jälkeen. Ajatus oli, että ne ehtivät poistua kehosta, ennenkuin maito nousee. Mut ihan sanoitettu selitys oli, että mitä vähemmän kipuja, sitä nopeampi toipuminen. Koska sektio oli suunniteltu ja nukutuksessa, siihen ei liittynyt puudutusta. 4vrk olin lähes liikuntakyvytön kipujen ym. takia. Sit yhtäkkiä todella kyvykäs liikkumaan ja kivut hävisi nopeasti.

Joku tiesi sanoa, että puudutus ja nukutus on paras yhdistelmä kipujen kannalta. Koska keho muistaa ja traumatisoituu kivusta silloinkin, kun on nukutuksessa. En tiedä, ei ole vertailukohtaa.

Mut en ikinä vähättelis kenenkään kivun kokemusta! Eihän me tunneta muutenkaan asioita toisemme puolesta. Voimme vaan luottaa toistemme sanoihin. Kipua kun ei voi mittarilla mitata.

Mun sektiohaava ei ollut erikoisen kipeä, eikä toosakaan vaikka synnytystä yritettiin pitkään ja vauvan kallo oli osin synnytyskanavassa jo. Migreeni on ollut kipeä ja sirpaleinen luun murtuma nilkassa. Niin me koetaan kipukin eri lailla me ihmiset.

Tai sit ne tuntohermot on erilaiset ja kipu ei ole vain kokemus vaan ihan todellinen tunne. Mulla systeri (ei o synnyttäny), joka ei tunne kipua melkein koskaan mistään. On jalkavammaa, leukamurtumaa, hajotettuja hampaita ym. Ei tuntoa.

Itsellä on kivuliaita sairauksia ollu viimeiset 20v. Näin me olemme erilaisia. Mutta toisen kokemaa kipua voi kunnioittaa, vaikka itsellä sitä ei oliskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen särkylääketarve teillä on? Okei sektiohaava aristaa muutaman päivän ja välilihahaava( mikäli on jostain syystä tehty) aristaa myös muutaman päivän, mutta eihän normisynnytyksen jälkeen alapäässä mitään kipua ole. Omien särkylääkkeiden syöminen ei kyllä ole viisasta. Sairaalalla on taatusti syy siihen miksi sektioidulle annetaan kipuläkettä juuti kuten annetaan. Älkääkä viitsikö nillittää jokaisesta pikku asiasta, kuulostaa niin säälittävältä. Lapsen saaminen voi hetkittäin olla hm, hieman työlästä.

Jouduin sektioon. Kätilöt kantoivat pyytämättä kipulääkkeet kolmesti päivässä ja kysyivät, tarttisiko vahvempiakin. Jossain viiden päivän kohdalla yksi hoitaja kysyi, kannattaisiko kokeilla pärjätä ilman. Luulin, että oli kyse siitä, että normaalin, hyvinsujuneen sektion jälkeen voisi pärjätä, mutta se olikin hoitajan moka - oli unohtanut, että oli leikattu. Sen jälkeen kyseinen hoitaja huolehti, että otan kipulääkkeet.

Ainakin tuossa sairaalassa kyllä pidettiin lääketieteellisesti perusteltuna lievittää kipua.

Sain myös ihan ok imetys- ja pumppausohjausta, kukaan ei vittuillut, ja vauva otettiin kansliaan, että sain nukkua muutaman tunnin. Sairaalassa oli kaaos ja oikea käsi ei tiennyt, mitä vasen teki, mutta lähes kaikki olivat ystävällisiä. En vähättele kenenkään muun kokemuksia, mutta myös kiireisessä yliopistosairaalassa voi olla ok kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen särkylääketarve teillä on? Okei sektiohaava aristaa muutaman päivän ja välilihahaava( mikäli on jostain syystä tehty) aristaa myös muutaman päivän, mutta eihän normisynnytyksen jälkeen alapäässä mitään kipua ole. Omien särkylääkkeiden syöminen ei kyllä ole viisasta. Sairaalalla on taatusti syy siihen miksi sektioidulle annetaan kipuläkettä juuti kuten annetaan. Älkääkä viitsikö nillittää jokaisesta pikku asiasta, kuulostaa niin säälittävältä. Lapsen saaminen voi hetkittäin olla hm, hieman työlästä.

Mitä helvettiä! Mikä sä olet sanomaan miten kipeä joku on! Itse söin ihan lääkärin ohjeesta 12 viikkoa täydet setit buranaa ja panadolia, kun alapää oli niin kipeä. En edes kunnolla kävellyt ekaan pariin viikkoon! Väliliha leikattiin ja tuli repeämiä. Myös jälkivuoto kesti sen 12 viikkoa. Et haista sinä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen särkylääketarve teillä on? Okei sektiohaava aristaa muutaman päivän ja välilihahaava( mikäli on jostain syystä tehty) aristaa myös muutaman päivän, mutta eihän normisynnytyksen jälkeen alapäässä mitään kipua ole. Omien särkylääkkeiden syöminen ei kyllä ole viisasta. Sairaalalla on taatusti syy siihen miksi sektioidulle annetaan kipuläkettä juuti kuten annetaan. Älkääkä viitsikö nillittää jokaisesta pikku asiasta, kuulostaa niin säälittävältä. Lapsen saaminen voi hetkittäin olla hm, hieman työlästä.

Mitä helvettiä! Mikä sä olet sanomaan miten kipeä joku on! Itse söin ihan lääkärin ohjeesta 12 viikkoa täydet setit buranaa ja panadolia, kun alapää oli niin kipeä. En edes kunnolla kävellyt ekaan pariin viikkoon! Väliliha leikattiin ja tuli repeämiä. Myös jälkivuoto kesti sen 12 viikkoa. Et haista sinä.

Vierailija kirjoitti:

Synnärin jos minkä pitäisi todellakin olla hotelli. Omat huoneet jokaiselle äidille. Huonepalvelusta ruoat huoneisiin. Siivous kerran päivässä ja siivouspalvelu vaihtaa puhtaat petivaatteet.

Asianmukainen kivunhoito ennen ja jälkeen synnytyksen.

Ei luulisi olevan suurikaan haaste toteuttaa jos tahtoa olisi. Nyt ei ole kun täälläkin ollaan kiitollisia että on edes lämmin huone ja ruoka.

Siis muualla kuin Suomessa on tallaista (!!). Ainoastaan taalla, "hyvinvointi" valtiossa on synnyttavat aidit alinta pohjasakkaa. Hapea, synnytit juuri uuden ihmisen ja tulevan veronmaksajan tahan maahan.

Muutenkin sairaalasaa olevat, ovat huonoja ihmisia, ainakin kohtelun perusteella.