G: Onko täällä muita, joilla ei ole tavoitteita /liikuntaharrastuksia elämässä? Käyt vaan töissä ja vapaalla nautit levosta? Tuntuu, että monella joku tavoite Vaikka ikää jo yli 35v

Kyllä. Lapset olisi ihania mutta se juna taisi mennä jo. Vähän myöhäistä alkaa opettelemaan parisuhdetaitoja. Jos jotain positiivista pitää miettiä niin ei lopu rahat kesken.

m45

Minä olen se akka joka haluaa eteenpäin tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se akka joka haluaa eteenpäin tavalla tai toisella.

Minä en edes tiedä, miten mennä eteenpäin.

Tietysti on se 35kg ylipainoa, mutta laihdutuksessa olen epäonnistunut jo satoja kertoja, joten siitä en enää stressaa,näytän aina tältä ja se pitää vain hyväksyä.

Olen kyllä tyytyväinen, elämä tuntuu melko helpolta ja leppoisalta. Siks ihmettelen näitä, jotka vaati itseltään lisää ja lisää, vaikka esim ei mitään mahdollisuutta esim olympiakultaaan, kun ollaan jo keski-iässä :D

Ap

Pakko on huono sana . Mutta ilman sitä en olisi päässyt eteenpäin. Enkä ole masokisti. Ainakaan tänään.

Aina on jotain, puolimaraton ja salitavoitteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se akka joka haluaa eteenpäin tavalla tai toisella.

Minä en edes tiedä, miten mennä eteenpäin.

Tietysti on se 35kg ylipainoa, mutta laihdutuksessa olen epäonnistunut jo satoja kertoja, joten siitä en enää stressaa,näytän aina tältä ja se pitää vain hyväksyä.

Olen kyllä tyytyväinen, elämä tuntuu melko helpolta ja leppoisalta. Siks ihmettelen näitä, jotka vaati itseltään lisää ja lisää, vaikka esim ei mitään mahdollisuutta esim olympiakultaaan, kun ollaan jo keski-iässä :D

Ap

Itsellä on ainakin tavoite näyttää haluttavalta vuodesta toiseen :)

Kun olin kodinhoitaja ja ajoin ympäri vuoden polkupyörällä työmatkat sekä siirtymät asiakkaan luota toiselle, en vapaa-ajalla juurikaan jaksanut liikkua enempää. Vapaalla yritin ehtiä syömään riittävästi, jotta lihakset jaksaisivat ja en olisi laihtunut liikaa. Työajalla syöminen oli nopeaa ja kevyttä. Sama tilanne varmasti myös postiljooneilla ja siivoojilla, että työajalla saa aika paljon liikuntaa.

Mulla on tavoitteena vain henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Se tarkoittaa sitä, että yritän suoriutua jokseenkin kunnialla ja voimiani menettämättä pakollisista kuvioista, ja vastapainona vietän vapaa-aikani kotona akkuja ladaten. Liikunta tulee pihatöistä ja joogasta. Laitan terveellistä ruokaa, mietiskelen, luen, kirjoitan. Siinä elämäni.

Mitään sen tavoitteellisempaa en ole osannut kuvitellakaan kahden burnoutin jälkeen. Antaa muiden suorittaa. Minusta on huolestuttavaa tämä nykyinen mediasta saatu malli, jossa koko ajan pitää tapahtua uutta, kerätä kokemuksia ja saavuttaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se akka joka haluaa eteenpäin tavalla tai toisella.

Minä en edes tiedä, miten mennä eteenpäin.

Tietysti on se 35kg ylipainoa, mutta laihdutuksessa olen epäonnistunut jo satoja kertoja, joten siitä en enää stressaa,näytän aina tältä ja se pitää vain hyväksyä.

Olen kyllä tyytyväinen, elämä tuntuu melko helpolta ja leppoisalta. Siks ihmettelen näitä, jotka vaati itseltään lisää ja lisää, vaikka esim ei mitään mahdollisuutta esim olympiakultaaan, kun ollaan jo keski-iässä :D

Ap

Itsellä on ainakin tavoite näyttää haluttavalta vuodesta toiseen :)

Ketä varten?

Tunnen itseni seksikkääksi.

Ap

Kyse ei ole tavoitteista vaan siitä, mistä nautin. Saan hyvänolon hikoilemalla salilla. Samalla lihaskunto pysyy hyvänä ym. muut terveyshyödyt tulevat kaupan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Aina on jotain, puolimaraton ja salitavoitteet.

Miksi?

Ainutkertaisesta elämästä valuu tunteja hukkaan, kärsien, kun voisi levätä. En ole koskaan ymmärtänyt maratooneja jne

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole tavoitteista vaan siitä, mistä nautin. Saan hyvänolon hikoilemalla salilla. Samalla lihaskunto pysyy hyvänä ym. muut terveyshyödyt tulevat kaupan päälle.

Ymmärrän, jos saat siitä hyvän olon.

Minä en ole koskaan saanut hyvää oloa liikunnasta, vain hirveän väsymyksen, niin siksi vältän liikuntaa. Töissä kävelen 1,5h koka päivä, ja olenkin joka ilta ihan loppu ja kotona vaan lepään. Ap

Minulla työ on aika fyysistä ja harjoitan hieman kevyttä liikuntaa.

Harrastan erilaisia asioita, mutta en koe harrastuksiani erityisen tavoitteellisiksi.

Jokin on kyllä pielessä, jos työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä mitään. Ei tarvitse juosta maratoneja, mutta jos muuhun ei kykene, kuin lepäämään, elämäntavoissa on varmasti korjattavaa.

Ei ole enää mitään tavoitteita. Vain lottopeleistä haaveena iso voitto. Edes naisia en ole enää pariin vuoteen yrittänyt. Haluaisin vain nukkua tai olla jatkuvasti päihtynyt. Kaikki muu on turhaa.  Evvk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole tavoitteista vaan siitä, mistä nautin. Saan hyvänolon hikoilemalla salilla. Samalla lihaskunto pysyy hyvänä ym. muut terveyshyödyt tulevat kaupan päälle.

Ymmärrän, jos saat siitä hyvän olon.

Minä en ole koskaan saanut hyvää oloa liikunnasta, vain hirveän väsymyksen, niin siksi vältän liikuntaa. Töissä kävelen 1,5h koka päivä, ja olenkin joka ilta ihan loppu ja kotona vaan lepään. Ap

Kokeile seuraava työviikko kävellä se 35kg repussa tuon 1,5h päivässä. Ja sitten ilman, huomaat että se ylipaino sinua väsyttää. 

Laihdutuskuurille ei pidä ryhtyä vaan laskea paljonko normaalipainoinen voi syödä päivässä, ja alkaa syömään sen verran.  

Minun tavoitteeni on, että kaikki pysyy ennallaan. Että fyysinen kunto ja terveys säilyy nykyisellään, saan asua nykyisessä kodissani, työpaikka pysyy, talous on turvattu. Mielestäni siinä on tavoitetta tarpeeksi. Monilla tuntuu haavekuvien tavoittelu menevän arjen pysyvyyden ohitse. Minä kai sitten olen turvallisuushakuinen ihminen. Onnellinen kun on koti, töitä ja miesystävä, ja elämä on tasaista.

Minulla katkesi tavoitteelliset harrastukset nuorena esim. masennukseen. Nyt keski-ikäisenä olen saanut itsevarmuutta alkaa taas tavoitella unelmiani. Opiskelen ja treenaan paljon. Etenkin syövän sairastettuani tajusin että unelmat pitää toteuttaa nyt eikä sitten joskus.

Itse en voisi kuvitellakaan, että en pyrkisi elämälläni johonkin. Itse olen viisisen vuotta sitten asettanut tavoitteen elämälleni ja lähtenyt pikkuhiljaa pyrkimään sitä kohti

Tälläkin hetkellä monta erilaista edistettävää asiaa elämässä menemässä eteenpäin, eivät ole toisiaan poissulkevia vaan päinvastoin tukevat toinen toisiaan.

Ei tarvitse olla mikään olympiatason urheilija tms. näkyvä menestyjä, suurin menestys elämässä on jotain aivan muuta (toki ulkoinenkin menestys voi seurata sitä sisäistä menestystä myös).

Vierailija kirjoitti:

Jokin on kyllä pielessä, jos työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä mitään. Ei tarvitse juosta maratoneja, mutta jos muuhun ei kykene, kuin lepäämään, elämäntavoissa on varmasti korjattavaa.

Olen ollut 5v työtön, tottunut siihen, että saan nukkua 8-10h yöunia.

Nyt kesästä asti ollut töissä ja tulee vaan 6h unta joka yö. Niin ei sitä totu sellaiseen minimäärään. Plus vielä kävelyä 1,5h päivä, niin kyllä väsymys voittaa illalla

Ap