teinini on hissukka :(
Kävimme juuri tuttava perheen luona. Heillä on saman ikäinen tytär ja molemmat käyvätkin samaa lukiota. Erona on kuitenkin se että tyttäreni on hiljainen seinä kukkaanenja tämä toinen tyttö oli ulospäin suuntautunut aivan kuvan kaunis nuori. Näytti ihan huippumallilta. Oli hyvin tyylikkäästi ja klassisesti pukeutunut hiukset rennolla nutturalla ja naamassa vähän meikkiä (luonnostaan tasainen hohtava iho, kauniit kasvot sekä aivan jumalattomat jeesus ripset). Oma tyttäreni näytti aivan alaste ikäiseltä hänen rinnallaan :(. Minua tämä ei häiritse mutta harmittaa kovasti oman tyttäreni puolesta selvästikkin kärsi jonkin näköisestä itsetunnon puutteesta tämän tytön rinnalla. Kovasti yritti tämä tuttavaperheen tytär saada minun lastani keskusteluun mukaan ja kyseli häneltä paljon mitä harrastaa ja yritti muutenkin innostaa mukaan keskusteluun. Koulussa omalla kullallani on toki muutaama läheinen ystävä mutta selvästi sen ikävän sosiaalisen pyramiidin alapäähän joutunut. Ei ikinä käy missän ja leipoo siskonsa kanssa aina viikonloppuisin toisin kuin tämä toinen tyttö joka kertoi jännittäviä tarinoita omasta vapaa ajastaan sekä vieläkin hienommista tulevista tapahtumista (mm. festareita, matkustelua, juhlimista ja johonkin nyt kesäksi menossa vapaaehtoiseksi).
Haluaisin jotenkin piristää ujoa tytärtäni mutten tiedä miten. Olen koittannut kannustaa häntä toteuttamaan unelmiaan mutta aina lopulta peruu kaiken kun ei uskalla yksin lähteä kulkea tai hän kuitankin "nolaa" itsensä.. Kaupassakaan ei kehtaa muutakuin kuiskimalla kommunikoida :((
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 20:46"]Opeta tyttäresi meikkaamaan ja vie vaateostoksille vaikka alkuun. Mutta ei mitää rumaa vaan jossain muotikaupassa käytte vaikka HM tai seppälä ja sit uus kampaus. Noi on vie lukiossa niin pieniä että jos jollain on jotain kallista niin heti tulee suosituksi.
[/quote]
HM tai Seppälä ??
Missä on se lukioikäinen, joka kertoo jännittäviä tarinoita omasta elämästään tuttavaperheen vanhemmille? Pääsääntöisesti oma elämä pidetään omana.
Tyttärestäsi tulee suosittu, kunhan panostat häneen noin 600 e/kk eli kunnon kampaus, hiusten ja kulmien värjäys, irtoripset (kaikilla on!), kosmetologi vähintään kerran kuukaudessa, rakennekynnet, merkkilaukut ja -vaatteet (EI Seppälä, H&M tms. vaan muita edullisia eli Ganti, Tommy Hilfiger, Armani jne.)
22 ei se kukkaan puhkeaminen tapahdu odottamalla, vaan pitää itse etsiä piirit, missä viihtyy. T. Kolmikymppisenä kukkaan puhjennut
Voin antaa sun hissukka-tyttärelle munaa, jos se piristäis?
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 20:54"]
Tyttärestäsi tulee suosittu, kunhan panostat häneen noin 600 e/kk eli kunnon kampaus, hiusten ja kulmien värjäys, irtoripset (kaikilla on!), kosmetologi vähintään kerran kuukaudessa, rakennekynnet, merkkilaukut ja -vaatteet (EI Seppälä, H&M tms. vaan muita edullisia eli Ganti, Tommy Hilfiger, Armani jne.)
[/quote]
xD Loistava provo!
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 20:38"]
Annan sinulle neuvon: ANNA TYTTÄRESI OLLA OMA ITSENSÄ! Anna hänelle tunne, että hän on teistä hyvä ja ihana juuri tuollaisena! Kaikki eivät ole tuon tuttavaperheen tyttöjen kaltaisia noin nuorina, ei tarvitsekaan olla. Oma tyttäreni oli myös ns. hissukka. Hän on nyt jo aikuinen, ja hänestä on tullut upea nuori nainen (myös ulkoisesti), hän on löytänyt oman paikkansa, oman alansa ja nyt hän on se kukoistaja. Anna omasikin löytää paikkansa kaikessa rauhassa.
[/quote]
Pidin omaa 19-vuotiastani myös hissukkana ja seinäruusuna joka ei viikonloppuisinkaan käy missään. No, sunnuntaina meille tuotiin näytille poika, johon oli tutustunut netissä. Leukani putosi kun kuulin että nimenomaan meidän neiti oli ollut se aloitteentekijä ja ehdottanut muutaman kuukauden juttelun jälkeen tapaamista. Tuntui että tunsinkohan tätä lastani ollenkaan, olikin niin rohkea ja ottanut elämän omiin käsiinsä. Voit kuule sinäkin yllättyä.
Myös minä vertasin omaani tuttavatyttöihin, jotka olivat tuon toisen tytön kaltaisia. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, haluanko oikeasti että omat lapseni kerjäävät samalla lailla kehuja ja pönkitystä kuvillaan, seurustelevat vain kaltaistensa kanssa, bilettävät ja elävät 'wine-elämää'. Heille taas tämä minun oma tytär oli niin tylsä ja ahdistava, ettei jutelleet rippijuhlissakaan tälle mitään. Toinen tytär sanoikin, että ei tuollaiset ole heille sopivaa seuraa. Odota sinäkin kärsivällisesti, muutos voi tulla sitten ihan yllättäen ja tyttäresi löytää onnen, rakkauden ja oman paikkansa.
22, olen pahoillani puolestasi. Todennäköisesti et ole vieläkään löytänyt niitä " sinun ihmisiäsi". Itse löysin ne lukion jälkeen opintojen parissa, mutta tiedän kokemuksesta, että kaikkien kanssa en kyllä ole parhaimmillani ja vetäydyn. Se ei lukion jälkeen ole vain enää määrittänyt minäkuvaani.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 20:50"]Minä olin lapsena ja nuorena hissukka ja ikinä en unohda miten minuun sattui, kun minua verrattiin sosiaaliseen ja rohkeaan serkkuuni josta tulikin sitten isona näyttelijä. Sillä oli sellaisia hauskuuttamisen taitoja jo lapsena ja aikuiset tykkäsi siitä.
Vaikka vanhempani tuskin tahallaan sitä tekivät mutta minusta tuntui että minua verrattiin siihen kun aina sitten kehuivat vaan serkkuani ja minua vaan katsottiin "säälien" tai unohdettiin olemassaoloni.
[/quote]
Kuulostipa ihan omalta lapsuudeltani/ nuoruudeltani. Ujona hiljaisena tyttönä häpesin itseäni kun sukuni oli muuten niin sosiaalista väkeä. Tiesin oman äitinikin häpeävän minua, ja se ei ainakaan helpottanut omaa oloani, itsetuntoni oli kadoksissa pitkälle aikuisuuteen. Ujoja ihmisiä ei oikein arvosteta tässä maailmassa :(
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 20:50"]Minä olin lapsena ja nuorena hissukka ja ikinä en unohda miten minuun sattui, kun minua verrattiin sosiaaliseen ja rohkeaan serkkuuni josta tulikin sitten isona näyttelijä. Sillä oli sellaisia hauskuuttamisen taitoja jo lapsena ja aikuiset tykkäsi siitä. Vaikka vanhempani tuskin tahallaan sitä tekivät mutta minusta tuntui että minua verrattiin siihen kun aina sitten kehuivat vaan serkkuani ja minua vaan katsottiin "säälien" tai unohdettiin olemassaoloni. [/quote] Kuulostipa ihan omalta lapsuudeltani/ nuoruudeltani. Ujona hiljaisena tyttönä häpesin itseäni kun sukuni oli muuten niin sosiaalista väkeä. Tiesin oman äitinikin häpeävän minua, ja se ei ainakaan helpottanut omaa oloani, itsetuntoni oli kadoksissa pitkälle aikuisuuteen. Ujoja ihmisiä ei oikein arvosteta tässä maailmassa :(
[/quote]
Niin ja syystäkin
Säälittäviä tuollaiset hissukat, ansaitsevat kaiken kiusaamisen
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 20:39"]Miksi vertailet tytärtäsi muihin? Eiköhän se ajan kanssa opi. Ei saa painostaa. Se on tosi hirvee tilanne ujolle ihmiselle jos painostetaan. Mies21
[/quote]
Voi ihana mies21:')) alko menkka itkettämään kauheesti tää viesti, et kuinka fiksuja nuoria miehiä on vauva.fissä<3 n19
Hissukka lakkaa olemasta sitten vasta hissukka kun alkaa käyttäytyä kuin ei olisikaan hissukka. Pitää opetella pois siitä roolista, osa pystyy siihen, osa ei. Itsekin olin lapsena sairaalloisen arka.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 20:39"]Miksi vertailet tytärtäsi muihin? Eiköhän se ajan kanssa opi. Ei saa painostaa. Se on tosi hirvee tilanne ujolle ihmiselle jos painostetaan. Mies21
[/quote]
Voi ihana mies21:')) alko menkka itkettämään kauheesti tää viesti, et kuinka fiksuja nuoria miehiä on vauva.fissä<3 n19
[/quote]
:)
Hissukat on aikas säälittäviä hei
Tuo nyt on ihan paskaa, että hissukat puhkeaisivat kukkaan lukion jälkeen. Tai tietenkin joillekin käy niin, mutta ei todellakaan kaikille. Todennäköisimmin lukion jälkeen kukoistavat sosiaalisesti lahjakkaat, aktiiviset ja suhteellisen terveellisesti elävät nuoret, jotka kuitenkin osaavat pitää hauskaa, ja nämä erottuat edukseen jo lukiossa. Hissukoilla on todennäköisesti jotain psyykkistä haittaa/vammaa ja sellainen ei todellakaan ennusta hyvää loppuelämälle.
t. Lukiossa yksinäinen hissukka, nykyään masentunut ja yksinäinen kolmikymppinen. Monta vuotta jaksoin odottaa, että minäkin puhkeaisin kukkaan ja löytäisin oman paikkani, mutta eipä niin käynyt.