Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tunnen olevani kuin eri nainen mieheni kanssa

Vierailija
24.12.2021 |

Kaupungilla liikkuessani tunnen olevani kaunis ja mielenkiintoinen. Kotona tunnen olevani vastenmielinen ja epähaluttava. Itsetunto laskee olemattomiin tuon ihmisen kanssa. Enää 12-vuotta ja sitten nuorin on täysi-ikäinen ja toivottavasti saan normaalin parisuhteen.

Kommentit (42)

Vierailija
41/42 |
24.12.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintähän ilman muuta on roikkua hampaat irvessä yhdessä ihmisen kanssa jota vihaa ja halveksii, ihan vaan "lasten takia" koska lapsethan ei tajua mistään mitään ja silleen. Taitaa olla aika lapsia nää tämmöset itsekin.

Kokemusasiantuntijana puhut? En vihaa tai halveksi puolisoani vaikka hän kohtelee huonosti. Lapset on paljon onnellisempia silloin kun ollaan yhdessä. Ero ei aina ole ratkaisu. Ei pariterapiakaan joka voi olla aivan hukkaan heitettyä aikaa monestakin syystä. Olen yrittänyt kaiken ja kokeillut kaikkea ja tähän olen päätynyt. En näe itseäni onnellisempana ihmisen kanssa joka ei pitäisi lapsistani ja leikittäisiin kuin heitä ei olisi, tai sietäisi heitä vain takiani. En myöskään halua ottaa täyttä vastuuta uuden puolison lapsista, koska en usko miehiin, että kykenisivät ottamaan vastuuta tasapuolisesti lapsista. Ei sellaiset vapaalla jalalla kulje vaan ovat suhteessa.

Eli et kykene edes ajatuksen tasolla ymmärtämään, että elämässä esim. lapset ovat todella tärkeitä ja heidän hyvinvointinsa. Ja ennakkoluuloisesti keksit kaikenlaisia suorastaan huvittavia tekosyitä muuttaa elämääsi. Jopa rationalisoit senkin, että parasta lapsillekin on sinun epäitsenäisyytesi. No, hittojako sitten kirjoittelet tääne eli mitä odotit meiltä muilta.

Toki tällaisia miehiä on, mutta että törmäisin sellaiseen ja vielä kemiat kohtaisi on aika epätodennäköistä. Vertaistukea, tunteiden purkamista? Ehkä jotain tällaista kun aloin kirjoittaa. Ap.

Eli eikö sinulla ole edes mielessä se, että eläisit ilman parisuhdetta? Ikäänkuin pakkomielteisesti ajattelet, että se mies pitää olla. Ei elämä mene niin. Tai menee, jos tarrautuu semmoiseen ajatukseen. Eli sinulleko ei ole vaihtoehto, että eläisit lastesi kanssa mielekästä elämää ja kenties jossain vaiheessa sitten voisit tavata uuden tyypinkin? En kyllä miehenä haluaisi tuommoista naista heti suhteeseen, jos ei osaa olla myös ilman miestä ja omillaan ja lapsista ja itsestään huolta pitäen.

Vierailija
42/42 |
24.12.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintähän ilman muuta on roikkua hampaat irvessä yhdessä ihmisen kanssa jota vihaa ja halveksii, ihan vaan "lasten takia" koska lapsethan ei tajua mistään mitään ja silleen. Taitaa olla aika lapsia nää tämmöset itsekin.

Kokemusasiantuntijana puhut? En vihaa tai halveksi puolisoani vaikka hän kohtelee huonosti. Lapset on paljon onnellisempia silloin kun ollaan yhdessä. Ero ei aina ole ratkaisu. Ei pariterapiakaan joka voi olla aivan hukkaan heitettyä aikaa monestakin syystä. Olen yrittänyt kaiken ja kokeillut kaikkea ja tähän olen päätynyt. En näe itseäni onnellisempana ihmisen kanssa joka ei pitäisi lapsistani ja leikittäisiin kuin heitä ei olisi, tai sietäisi heitä vain takiani. En myöskään halua ottaa täyttä vastuuta uuden puolison lapsista, koska en usko miehiin, että kykenisivät ottamaan vastuuta tasapuolisesti lapsista. Ei sellaiset vapaalla jalalla kulje vaan ovat suhteessa.

Eli et kykene edes ajatuksen tasolla ymmärtämään, että elämässä esim. lapset ovat todella tärkeitä ja heidän hyvinvointinsa. Ja ennakkoluuloisesti keksit kaikenlaisia suorastaan huvittavia tekosyitä muuttaa elämääsi. Jopa rationalisoit senkin, että parasta lapsillekin on sinun epäitsenäisyytesi. No, hittojako sitten kirjoittelet tääne eli mitä odotit meiltä muilta.

Toki tällaisia miehiä on, mutta että törmäisin sellaiseen ja vielä kemiat kohtaisi on aika epätodennäköistä. Vertaistukea, tunteiden purkamista? Ehkä jotain tällaista kun aloin kirjoittaa. Ap.

Eli eikö sinulla ole edes mielessä se, että eläisit ilman parisuhdetta? Ikäänkuin pakkomielteisesti ajattelet, että se mies pitää olla. Ei elämä mene niin. Tai menee, jos tarrautuu semmoiseen ajatukseen. Eli sinulleko ei ole vaihtoehto, että eläisit lastesi kanssa mielekästä elämää ja kenties jossain vaiheessa sitten voisit tavata uuden tyypinkin? En kyllä miehenä haluaisi tuommoista naista heti suhteeseen, jos ei osaa olla myös ilman miestä ja omillaan ja lapsista ja itsestään huolta pitäen.

Tämä. Siis huhhuh

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kuusi kaksi