Alan vähitellen inhota Ranskaa ja ranskalaisuutta...

ja kiitos kuuluu osastomme " pikkupomolle" , tai mikä nyt se oikea titteli sitten lieneekään.



Itse hän on perheineen ihan tavallinen virtanen, niin tavallinen suomalainen pottunokka suomalaisine sukujuurineen kuin olla ja voi, mutta ah - niin hieno! Lounas- ja kahvitauoilla puhe kääntyy aina tavalla tai toisella Ranskaan ja sen ihanuuteen, kielen asemaan (nyyh nyyh kun englanti jyrää ranskan yli) ja jos hän tarjoaa esim. pullaa kahvin kanssa, voi olla varma että tarjolla on jotain pientä, näppärää ja NIIN ranskalaista! Täytyykö mainita erikseen että kaapista löytyy lähes aina ranskalaisen maitokahvin ainekset kaikkineen? Croissantteja kuulema Suomesta ei saa kunnollisia...



Huvittavinta lienee on ranskalaisten sanojen viljely lähes lauseessa kuin lauseessa, vaikka ymmärtääkseni hän on vieraillut Ranskassa vain turistin asemassa muutaman kerran.



Hänen puheittensa perusteella ihmettelen kuinka hän edes viitsii asua ja tehdä töitä tällaisten rahvaanomaisten moukkien kanssa =D Emmehän me osaa pukeutua " naisellisesti" , käytämme vain synkkiä värejä ja kuulema useimmat suomalaiset naiset jopa istuvat " kuin äijät" !!!



Saattaapi olla juu. Taidankin itse alkaa pakkosyöttää työpaikalla vaikkapa burmalaista kulttuuria ja pullaa (joista en siis vielä tiedä mitään, mutta opettelen...)



Kiitos kun sain purkaa sydäntäni!