Kirje sinulle, joka odotat aikuista lastasi jouluksi kotiin

En odota.

Mua aina säälittää ne aikuiset ihmiset, jotka ei osaa sanoa vanhemmille että haluavat viettää joulun kotonaan esim. oman puolisonsa (ja mahdollisten lasten) kanssa. Tai ystävien kanssa, tai vaikka yksin jos mieluummin viettää joulun yksin kuin vanhempiensa luona. Nyt korona-aikaan saa koronasta hyvän tekosyyn, se onkin sopivasti sitten pari vuotta aikaa ollut opetella (jos nyt ensi jouluna ois jo vähän normaalimpi tilanne...) avaamaan se suu ja sanomaan suoraan. 

Vähän jäi epäselväksi, millaisista tilanteista tässä lopulta puhutaan. Siis lapsi on tehnyt valintoja, joista vanhempi ei pidä. Motkottaako se vanhempi sitten koko joulun esimerkiksi siitä, että lapsi on homo tai ei halua parisuhdetta lainkaan. Ymmärrän kyllä, jos tällaisessa tilanteessa ei halua lapsuuskotiin jouluksi. Mutta onko tällaisia vanhempia enää kovinkaan paljon Suomessa? Toisaalta, jos lapsen valinta on vaikkapa raju päihteiden käyttö, on aivan ymmärrettävää, että vanhempi vaatii päihteetöntä joulua omassa kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän jäi epäselväksi, millaisista tilanteista tässä lopulta puhutaan. Siis lapsi on tehnyt valintoja, joista vanhempi ei pidä. Motkottaako se vanhempi sitten koko joulun esimerkiksi siitä, että lapsi on homo tai ei halua parisuhdetta lainkaan. Ymmärrän kyllä, jos tällaisessa tilanteessa ei halua lapsuuskotiin jouluksi. Mutta onko tällaisia vanhempia enää kovinkaan paljon Suomessa? Toisaalta, jos lapsen valinta on vaikkapa raju päihteiden käyttö, on aivan ymmärrettävää, että vanhempi vaatii päihteetöntä joulua omassa kodissaan.

Ai jäi epäselväksi? Ei hyväksy lastaan sellaisena kuin on.

"Kirjoitus koskettaa kaikkia heitä, jotka kokevat joulun vieton vanhempiensa tai sukunsa kanssa ahdistavaksi ja kuormittavaksi. Kokemuksen taustalla voi olla esimerkiksi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen tai tarve keho- ja ruokarauhalle.

Javieran mukaan aikuiselle lapselle kotona oleminen voi tuntua ahdistavalta, jos vanhemmat eivät hyväksy tai ymmärrä esimerkiksi tämän poliittisia mielipiteitä, elämäntapaa, ulkonäköä, seksuaalista suuntautumista, sukupuolta tai rakkauselämään ja perheen perustamiseen liittyviä arvoja."

En odota. Näen hänet mun vanhempien luona.

Mä meen mun aikuisen lapsen luo mutta vain kutsuttuna ja vuodenajasta ei niin väliä. Hyvin on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän jäi epäselväksi, millaisista tilanteista tässä lopulta puhutaan. Siis lapsi on tehnyt valintoja, joista vanhempi ei pidä. Motkottaako se vanhempi sitten koko joulun esimerkiksi siitä, että lapsi on homo tai ei halua parisuhdetta lainkaan. Ymmärrän kyllä, jos tällaisessa tilanteessa ei halua lapsuuskotiin jouluksi. Mutta onko tällaisia vanhempia enää kovinkaan paljon Suomessa? Toisaalta, jos lapsen valinta on vaikkapa raju päihteiden käyttö, on aivan ymmärrettävää, että vanhempi vaatii päihteetöntä joulua omassa kodissaan.

Ai jäi epäselväksi? Ei hyväksy lastaan sellaisena kuin on.

"Kirjoitus koskettaa kaikkia heitä, jotka kokevat joulun vieton vanhempiensa tai sukunsa kanssa ahdistavaksi ja kuormittavaksi. Kokemuksen taustalla voi olla esimerkiksi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen tai tarve keho- ja ruokarauhalle.

Javieran mukaan aikuiselle lapselle kotona oleminen voi tuntua ahdistavalta, jos vanhemmat eivät hyväksy tai ymmärrä esimerkiksi tämän poliittisia mielipiteitä, elämäntapaa, ulkonäköä, seksuaalista suuntautumista, sukupuolta tai rakkauselämään ja perheen perustamiseen liittyviä arvoja."

Juupa juu, meillä on tilanne se ,että aikuinen lapsi , kun tuli aikoinaan kolmeksi päiväksi vanhempiensa laittamaan jouluun saamaan lahjat ja ihastelemaan kotia, varmsti viimeistään komantena päivänä alkoi kasvatta yli setsemänkymppisiä vanhempia omien arvojensa mukaiseksi ( ei käytetä alkoholia , ollaan tavallisia rauhallisia vanhempi) . Enää ei onneksi tule, mutta itse ei ole koskaan nähnyt mitään vaivaa vanhempiensa eteen.

Viimeinkin miehen kanssa joulu kaksin. Kiitos koronan.

Lopetin lukemisen tähän Javiera Marchant Aedo.

Voi vinkuvonku. On se niin rankkaa. Nyyh, kun valmiiseen pöytään jouduin tulemaan kitisemään. Ja lahjakin ihan vääränlaisia!

Aikuisten kesken ei ole helppoa, kun vanhat roolit puskevat päälle eikä oikeasti tunneta muuta kuin lapsuuden ajan kuvitelmat, eikä realiteetteja toisen oikeasta persoonallisuudesta. Tämä voi olla hyvin ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi vinkuvonku. On se niin rankkaa. Nyyh, kun valmiiseen pöytään jouduin tulemaan kitisemään. Ja lahjakin ihan vääränlaisia!

Mikä sulle tuli?

Vierailija kirjoitti:

Vähän jäi epäselväksi, millaisista tilanteista tässä lopulta puhutaan. Siis lapsi on tehnyt valintoja, joista vanhempi ei pidä. Motkottaako se vanhempi sitten koko joulun esimerkiksi siitä, että lapsi on homo tai ei halua parisuhdetta lainkaan. Ymmärrän kyllä, jos tällaisessa tilanteessa ei halua lapsuuskotiin jouluksi. Mutta onko tällaisia vanhempia enää kovinkaan paljon Suomessa? Toisaalta, jos lapsen valinta on vaikkapa raju päihteiden käyttö, on aivan ymmärrettävää, että vanhempi vaatii päihteetöntä joulua omassa kodissaan.

On kyllä. Omakohtaista kokemusta. Haukutaan, arvostellaan, läpsitään. Ja meillähän on niin ihanaa ja sivistynyttä täällä kotona. Neliöitä riittää mutta silti "meille ei mahdu, menkää hotelliin". Kerrotaan rivoja vitsejä lasten kuullen ruokapöydässä, "se nyt vaan on tällaista". Syyllinen olo, mutta onneksi ei enää nuohota kenenkään nurkkia juhlapyhinä.

Mikä näitä suomalaisten ihmissuhteita oikein vaivaa?

Lapset, vanhemmat tai muut sukulaiset koetaan rasitteeksi ja omaan elämään liki kuulumattomiksi häiriötekijöiksi. 

Kumma vuodatus. Ihan ku tarttis olla joku ongelma, jotta aikuinen ihminen ei mene jouluksi vanhempiensa nurkkiin passattavaksi.

Meillä meni välit kokonaan poikki. Anoppi ei hyväksynyt imetystä, en olisi saanut valita 2-vuotiaalle juhlavaatteita, sain siitä juhlassa huudot, olisi pitänyt laittaa anopin ostamat vaatteet. En olisi saanut pitää pitkiä hiuksia, lapsen hiuksista, vaatteista ja painosta jatkuva huomauttelu lapsen kuullen, hääkuvamme hän halusi valita itse minkä ottaa, hääpäri ei saa päättää kiitos-kortti kuvaa. Anoppi oli jatkuvasti kiukkuinen jos ei tultu joka viikko 4 tunniksi kylään, suuttui jos perheellämme oli noro - virus tai influenssa eikä voitu sen takia tulla kylään jne. jne.

Onpa taas ongelmat, meillä lapset kyllä tulee ja osataan käyttäytyä molemmin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän jäi epäselväksi, millaisista tilanteista tässä lopulta puhutaan. Siis lapsi on tehnyt valintoja, joista vanhempi ei pidä. Motkottaako se vanhempi sitten koko joulun esimerkiksi siitä, että lapsi on homo tai ei halua parisuhdetta lainkaan. Ymmärrän kyllä, jos tällaisessa tilanteessa ei halua lapsuuskotiin jouluksi. Mutta onko tällaisia vanhempia enää kovinkaan paljon Suomessa? Toisaalta, jos lapsen valinta on vaikkapa raju päihteiden käyttö, on aivan ymmärrettävää, että vanhempi vaatii päihteetöntä joulua omassa kodissaan.

Ai jäi epäselväksi? Ei hyväksy lastaan sellaisena kuin on.

"Kirjoitus koskettaa kaikkia heitä, jotka kokevat joulun vieton vanhempiensa tai sukunsa kanssa ahdistavaksi ja kuormittavaksi. Kokemuksen taustalla voi olla esimerkiksi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen tai tarve keho- ja ruokarauhalle.

Javieran mukaan aikuiselle lapselle kotona oleminen voi tuntua ahdistavalta, jos vanhemmat eivät hyväksy tai ymmärrä esimerkiksi tämän poliittisia mielipiteitä, elämäntapaa, ulkonäköä, seksuaalista suuntautumista, sukupuolta tai rakkauselämään ja perheen perustamiseen liittyviä arvoja."

"Ei hyväksy lastaan sellaisena kuin on." Hyväksyykö aikuinen lapsi sitten vanhempansa sellaisena kuin hän/he ovat? Vai onko tämä vaatimus vain toiseen suuntaan? En nyt tarkoita näitä seksuaalisen suuntautumisen kieltäjiä, mutta monissa muissa oikeasti poikkeavissa tilanteissa se hyväksyminen on helpommin sanottu kuin tehty. Esimerkiksi rikollisuus, hoidosta kieltäytyvät mielenterveysongelmaiset, päihteet jne. Eihän tuo ihmisen hyväksyminen ole pelkästään yksipuolista tilanteissa, joissa elämäntavat poikkeavat suuresti toisistaan ja ihmiset yrittävät olla samassa kodissa joulun ajan.

Saman voisi sanoa myös muille sukulaisille, jotka odottavat jotain muistamista vaikka ovat koko vuoden vittuilleet.

Vierailija kirjoitti:

Mikä näitä suomalaisten ihmissuhteita oikein vaivaa?

Lapset, vanhemmat tai muut sukulaiset koetaan rasitteeksi ja omaan elämään liki kuulumattomiksi häiriötekijöiksi. 

Näinhän se onkin kun rehellisiä ollaan. Ranskalaisittain perhe muodostuu sen oman kumppanin ja lasten kesken. Kun lapsilla on kumppani ,he ovat oma perheensä.