Miten suku suhtautunut jos olette rikkoneet perinteen ja jääneet jouluksi kotiin?

Kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Ainakaan kasvokkain ei ole kukaan kritisoinut. Vähän on mumistu jotain, mutta pidän pääni.

Samassa veneessä. En tiedä olisiko helpompi aloittaa lähtemällä vaikka parina vuonna matkalle juuri jouluksi. Tulisi irtaannuttua ja sen jälkeen olisi ehkä pienempi kynnys jäädä kotiin kun oltaisiin jo oltu pois pari joulua muutenkin. Lapsia meillä 3 ja ovat ainoat lapsenlapset. Sikäli ymmärrän, että heitä paikalle toivotaan.

Meillä vihoittelee anoppi kun ilmoitettiin ettei jakseta ajaa joulupäivänä 350km päähän ja taas tapanina takaisin. Ei mitään järkeä istuttaa lapsia autossa koko joulua. Kutsuttiin heidät meille, mutta ilmeisesti matka on jotenkin pidempi niin päin kun ei voi kuulemma ajatellakaan, että niin pitkälle jouluna lähdettäisiin.

Meillä äiti teki saman aikanaan, mutta nyt ei hyväksy meiltä samaa. Kauheaa marttyrisointia.

Miksi ette vain jää kotiin?? Mikä pakko on mennä?

Meillä oli lapsuudenperhe koolla jouluisin ensimmäiset noin 45 vuotta, odotettiin aina, että siskoni kanssa tullaan lapsuudenkotiin, vaikka mulla oli kumppanikin. Jos viipyi vähemmän aikaa, kuin vanhemmille sopi, tuli syyllistämistä niskaan. Ja itse tunsin olevani lähes kuin vankina. Kilttinä ihmisenä minun oli vaikea pitää puoliani.

Kerran kun olin suunnittelemassa lähtöä, ja alkoi tuttu valitus. Silloin tuli ns mitta täyteen ja korotin ääntäni sanoen, että olen aikuinen ihminen ja saan valita, missä jouluni vietän ja kuinka kauan viivyn. Ehkä silloin asia meni perille vanhemmille. Siitä lähtien olen viipynyt oman aikataulun mukaan ja siihen ovat vanhemmat joutuneet tyytymään, vaikkakin pitkin hampain.

Meillä on aina sovussa tehty sitä, miltä tuntuu. Pienten vauvojen perheitä ei kukaan painosta, eikä vanhuksia, kyläilemään. Jokaisen nuorenkin perheen oikeutta päättää itse joulusta on aina kunnioitettu. Matkalle saa lähteä, ja joulua olemme voineet viettää yhtä lailla Uudessa Seelannissa kuin Lapin vuokramökilläkin, Lontoossa tai siskon luona Helsingissä. Ainoa perinne, josta pidämme kiinni - tähän asti - on riisipuuro, lounaaksi, ja mantelin saaja sa ensimmäisen lahjan avata.